Hallitus toteuttaa laajan kokonaisuuden uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on 80 prosentin työllisyysaste vuoteen 2031 mennessä. Uudistukset kohdistuvat mm. yksinkertaistamalla sosiaaliturvajärjestelmää, helpottamalla työllistymistä ja työvoimapalveluiden uudistamisen jatkamisella. Työllistymisen tukeminen vaatii hyvinvointialueiden, kuntien ja Kelan tekemää yhteistyötä. Näin asiakkaalle voidaan taata tarpeelliset palvelut, tuet ja niihin liittyvät velvoitteet mahdollisuuksien mukaan samasta lähipalvelupisteestä. Hallitusohjelmassa korostuu hyvinvoinnin edistäminen työssä sekä työkyvyttömyyden ja sairauksien ennaltaehkäisyn merkitys. Työhön hakeutumisen esteitä pyritään vähentämään ja turvaamaan myös perustellun osa-aikatyön tasapainoisia työehtoja.
Hallitusohjelmassa korostuu myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ennaltaehkäisy, digitaalisten palveluiden kehittäminen ja käyttö, palveluiden ketjutus ja palveluohjaus. Hoitoon ja palveluihin pääsyä pyritään parantamaan ja palvelujärjestelmän kustannusvaikuttavuutta pyritään parantamaan perustason palveluihin painottamalla ja vahvistamalla perustason ja erityistason palveluiden välissä olevia välimuotoisia palveluita. Palveluiden porrastuksella palvelut kohdentuvat oikein ja oikea-aikaisesti. Tämä vaatii selkeää porrasteista kokonaisrakennetta, joka muodostuu ennaltaehkäisevistä ja terveyttä ja hyvinvointia edistävistä palveluista, perustason palveluista sekä erityistason palveluista.
THL suosittaa työkyvyn ja työllistymisen tuen toimintamallien käyttöönottoa hyvinvointialueella. Suositus pitää sisällään työkyvyn tuen huomioimisen hyvinvointialueen strategiatyössä ja sopimaan hyvinvointialueen ja sidosryhmien kesken sopivia yhteistyörakenteita ja resursseja. THL suosittaa työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluiden johtamista yhtenäisenä kokonaisuutena. Työkyvyn tuen palvelukokonaisuus edellyttää verkostojen ja kumppanuuksien hallintaa sekä yhteistä tavoitetta. Palveluiden yhteensovittamisen onnistuminen edellyttää ammattilaisten osaamisen vahvistamista sekä johdolta verkostojohtamisen kyvykkyyttä. THL suosittaa myös työikäisten osallisuuden ja kuulluksi tulemisen vahvistamista palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin sekä osallisuuden ja osallisuuden toteutumisen varmistamista.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen strategiakärjistä ”Prosessit ja sujuvuus” ja ”Palvelujen porrastus” ovat keskeisiä kärkiä henkilöstöön panostamisen lisäksi. Työ- ja toimintakyvyn tuen ekosysteemimalli” on otettu Etelä-Karjalan hyvinvointialueen palvelustrategisen painopisteen erillisohjelmaksi vuosille 2023–2025. Palvelupolkujen ja -prosessien kehittämisen lähtökohtana ja keinoina käytetään erityisesti seuraavia näkökulmia:
- integroidut sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatilliset palvelupolut;
- palveluhäiriöiden (ns. häiriökysynnän) systemaattinen tunnistaminen ja vähentäminen;
- perustason ja ennaltaehkäisevien palvelujen vahvistaminen sekä
- asiakkaiden ja potilaiden aktiivinen osallistaminen.
Työ- ja elinkeinopalveluista, mm. työnhakijoiden työnhausta ja työllistymisestä, vastaa Te-palvelut aina vuoden -24 loppuun, jonka jälkeen työllisyyden palveluiden järjestämisvastuu siirtyy TE2024-uudistuksen myötä kunnille. Etelä-Karjalan työllisyysalueen järjestämissuunnitelmassa työ- ja toimintakyvyn tuen ekosysteemimalli ja hyvinvointialueen yhdyspintatyö on mainittuna seuraavasti:
Heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyden edistämisen kannalta olennaista on hyvä yhteistyö Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kanssa myös laajemmin kuin työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun osalta. Etelä-Karjalan hyvinvointialue kehittää tällä hetkellä työ- ja toimintakyvyn tuen ekosysteemimäistä palvelumallia. Työllisyyden edistämisen ja hyvinvointialueen yhdyspinnat on tunnistettu ja valmistelua tehdään yhdessä. Hyvinvointialueen työ- ja toimintakyvyn tuen palvelumallilla pyritään myös ennaltaehkäisyyn ja entistä lyhyempiin palvelupolkuihin.
Kuntaliiton ja Hyvil:n yhdyspintaprojektista on annettu ja päivitetty suositus hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyön strategisesta johtamisesta. Yhdyspintojen kehittäminen vaatii aktiivista panostamista niin yleisiin kuin yhdyspintakohtaisiinkin yhteistyörakenteisiin. Lisäksi yhteistyössä tulee varmistaa, että siinä ovat mukana myös ne henkilöt, joilla on mandaatti viedä asioita eteenpäin omassa organisaatiossaan. TE2024-uudistuksen myötä kuntien roolina on toimia työllisyys- ja elinvoimaekosysteemien kokoajana ja johtajana. Työllisyyden ekosysteemissä tehdään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa kuten koulutusorganisaatiot, yksityinen ja kolmas sektori ja hyvinvointialueet sekä kuntien omien palveluiden välillä luoden paikallisesti yhteisiä tavoitteita ja sitoutuen yhteistyöhön. Kaikkien panos hyödyttää lopulta kuntien elinvoimaa.
Kunnat rahoittavat osan työttömyyden perusteella maksetusta työmarkkinatuesta. Kunta maksaa työmarkkinatuesta sitä suuremman osuuden, mitä pidempään henkilö on ollut työttömänä. Kunnan rahoitusosuus 300–499 päivää työmarkkinatukea saaneista on 50 % ja kun työmarkkinatukea on maksettu henkilölle työttömyyden perusteella 1000 päivää ja yli, nousee kunnan rahoitusosuus aina 70 % asti. TE2024 -uudistuksen myötä kuntien rahoitusvastuu tulee laajenemaan ja kunta maksaa työttömyyden perusteella työttömyysetuutta saaneen henkilön kunnan rahoitusosuuden jo 101 työttömyyspäivän jälkeen alkaen 10 %: sta yli 500 työttömyyspäivän 50 %: n rahoitusvastuuseen (TE2024 - Kuntalaskutusuudistus/Jukka Veijalainen 7.6.2023).
Uusi laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä tulee voimaan 1.1.2025, jossa nykyistä TYP-lakia muutetaan asiakaskriteerien, organisoinnin ja toimipisteistä säätämisen sekä nuorten monialaisen tuen osalta. Uuden TYP-lain, Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä, myötä monialaisen tuen yhteistoimintamallin asiakkuus perustuu työttömän tosiasialliseen palvelutarpeeseen eikä merkitystä ole enää asiakkaan työmarkkinatuella, työttömyyden kestolla tai henkilön iällä. Tämä muutos uhkaa lisätä Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelun (TYP) asiakasvirtaa suuremmaksi tuoden painetta TYP:n toimintaan.
Etelä-Karjalan alueen työ- ja toimintakyvyn tuen palvelumalli kehitettiin Työtä – Etelä-Karjalan osatyökykyisten työkykyohjelma 2020–2022 aikana kokoamaan työkyvyn tuen palveluja sekä lisäämään palvelujen antajien ja tarjoajien yhteistoimijuutta työllistämisen edistämiseksi ja työllistymiseen pääsemisen helpottamiseksi.
Työ- ja toimintakyvyn tuen palvelumallia on ollut tarpeen rakentaa niille työnhakija-asiakkaille, joita ei muilla olemassa olevilla työkyvyn tuen palveluilla tavoiteta tai joita asiakas ei tavoita, sekä niille, jotka käyttävät monialaisesti paljon erilaisia palveluja, mutta kriteerit eri saatavilla oleviin työkyvyn tuen palveluihin ei täyty. Asiakas ei välttämättä tiedä, mitä työkyvyn tuen palveluja on käytettävissä tai ei tunnista haasteita työ- ja toimintakyvyssään ja työllistyminen on mm. näiden syiden vuoksi pitkittynyt. Asiakasta on ehkä ohjattu aiemmin organisaation sisällä ja ulkopuolella olevista palveluista toiseen, jolloin asiakasta arvioidaan ja kartoitetaan samoista asioista lomittain ja päällekkäin. Vastuu asiakkaan tilanteesta ei lopulta kuulu kenellekään eikä toimijat ole välttämättä edes tietoisia asiakkaalla jo olevista palveluista, saati suunnitelmista. Asiakas on saattanut kiertää tätä kehää jo vuosia tai vuosikymmeniä, ja siitäkin huolimatta työllistyminen on pitkittynyt, eikä työkyvyn tuen haasteita ole saatu selvitettyä tai niihin reagoitua. Eri organisaatioille tämä monipuolinen ja monialainen palveluiden käyttö ja varsinaisen vastuuyksikön puuttuminen tai tietämättömyys vastaavasta tahosta, joka saattaa sijaita organisaation ulkopuolella, tuo monelle eri toimialalle häiriökysyntää aina siihen asti, kunnes joku lähtee asiakkaan monisäikeistä asiaa selvittämään. Lisäksi ammattilaisten tarkempi tietämys työkyvyn tuen palveluista on vähäistä, mikäli asia ei liity kiinteästi omaan työhön, joten riskinä voi olla asiakkaan ohjaaminen väärään palveluun, toistuvastikin.
Työkyvyn arvioinnit ja edelleen työllistymiseen (tai muuhun ratkaisuun) tähtäävä asiakkaan palvelupolku katkeaa usein organisaation rajalle. Asiakkaalle polku ei näyttäydy yhtenäisenä ja katkeamattomana vaan organisaatio vaihtuu, työntekijät vaihtuvat, vastuut vaihtuvat. Asiakkaalla alkaa uusi asiakaspolku lähtöpisteestä eli kartoituksesta ja arvioinnista. Asiakas ei välttämättä tiedä, kuka hänen asiaansa hoitaa tai mitkä oikeudet ja velvoitteet hänellä säilyy mihinkin palveluun näiden vaihtuessa tai milloin, miksi ja miltä osin palvelu ylipäätään vaihtuu. Asiakas on se käsi tai jalka, joka tekee tai juoksee palveluiden välillä, kun valmistelut tulisi hoitua ammattilaisten välillä asiakkaan kanssa yhteistyössä.
Työkyvyn tuen hoitaminen ja arviointi on usein hajautettua eri toimijoiden omana toimintana. Jokainen toimija tekee arviointia oman alansa arviointina, ei kokonaisvaltaisempaa yhteisarviointia (poislukien erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimuspoliklinikan syvemmän osaamisen työ- ja toimintakyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien arviointi), jolloin työ- ja toimintakyvyn tuen arviointi ei ole tasalaatuista. Tämä koskee myös työttömien terveystarkastuksia, joissa osin keskitytään nimenomaisesti työ- ja toimintakyvyn arvioon suhteessa työhön ja osin terveystarkastus työttömälle on enemmänkin yleistä terveydentilan arviota. Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden kannalta palvelut ovat hajallaan ja laadultaan vaihtelevia asiakkaan ja ammattilaistenkin kannalta. Lisäksi palvelut vaativat usein jo olemassa olevan sairauden ja sitä kautta kannanoton työkykyyn, joten palvelut eivät siten ole ennaltaehkäiseviä eikä kaikille työnhakija-asiakkaille saatavilla (poislukien lakisääteinen työttömien terveystarkastus).
Hallituksella on tavoitteet niin työllisyyden nostamisesta, työllisyysasteen nousemisesta kuin myös mm. sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita koskevien kustannusvaikuttavuutta lisäävien palveluiden ketjutuksesta, palveluohjauksesta ja perustason palveluiden vahvistamisesta. Näiden kannustamina työllisyyden hoidossa, työttömien terveydenhuollon ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon tarjoamien työkyvyn tuen palveluiden sekä ekosysteemin muiden sidosryhmien ja toimijoiden tulisi vahvistaa yhteistoimintaa käytännössä myös laajemmin kuin työllistymistä edistävän yhteispalvelun osalta. Lopulta kyse on meidän kaikkien rahoista ja niiden käyttämisestä yhteisesti kustannusvaikuttavalla tavalla. Ekosysteemin kaikkien toimijoiden panos hyödyttää lopulta kuntien elinvoimaa ja tuo yhteiskunnallisesti säästöä yhteistoiminnalla yli organisaatiorajojen järjestettävillä vaikuttavilla ja tarpeenmukaisilla, oikea-aikaisilla ja ennaltaehkäisevillä matalan kynnyksen palveluilla, joka lisäävät asiakkaan hyvinvointia ja mahdollistavat tämän omien kykyjensä mukaisen työllistymisen.
Työ- ja toimintakyvyn tuen ekosysteemimallin rinnallakulkijapalvelun kohderyhmänä ovat työikäiset työttömät sekä osatyökykyiset eteläkarjalaiset. Lisäksi palvelumalli palvelee työterveys- ja opiskelijaterveydenhuollon (YTHS) palveluiden ulkopuolella olevia (esim. yrittäjät, opinnoista poissaolevat opiskelijat) sekä muista syistä työelämän ulkopuolella olevia (esim. kotihoidon tuella olevat, kotiäidit/koti-isät, syrjäytyneet) ihmisiä.
Työ- ja toimintakyvyn tuen palvelumalli on pääosin kehitetty Työtä – Etelä-Karjalan osatyökykyisten työkykyohjelman 2020–2022 aikana. Vuoden 2022 aikana järjestettyihin yhteiskehittämisen verkostotyöpajoihin osallistui lukuisien eri ammattilaisten lisäksi kokemusasiantuntijoita. Yhteiskehittämisessä lähdettiin liikkeelle asiakkaasta ja asiakkaan tarpeesta ja näkemyksistä työkyvyn tuen palvelukokonaisuuteen ja palvelujärjestelmään liittyvistä huomioista ja palvelukokonaisuuden kehittämiseen kytkeytyvistä teemoista ja kysymyksistä. Lisäksi asiakkaita on haastateltu palvelun käytöstä ja saatavuudesta mm. työttömien terveystarkastuksiin liittyvien nykytilaselvitysten tekemistä varten.