Hallitus toteuttaa laajan kokonaisuuden uudistuksia työllisyyden nostamiseksi vähintään 100 000 työllisellä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on 80 prosentin työllisyysaste vuoteen 2031 mennessä. Uudistukset kohdistuvat mm. yksinkertaistamalla sosiaaliturvajärjestelmää, helpottamalla työllistymistä ja työvoimapalveluiden uudistamisen jatkamisella. Työllistymisen tukeminen vaatii hyvinvointialueiden, kuntien ja Kelan tekemää yhteistyötä. Näin asiakkaalle voidaan taata tarpeelliset palvelut, tuet ja niihin liittyvät velvoitteet mahdollisuuksien mukaan samasta lähipalvelupisteestä. Hallitusohjelmassa korostuu hyvinvoinnin edistäminen työssä sekä työkyvyttömyyden ja sairauksien ennaltaehkäisyn merkitys. Työhön hakeutumisen esteitä pyritään vähentämään ja turvaamaan myös perustellun osa-aikatyön tasapainoisia työehtoja.
Hallitusohjelmassa korostuu myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ennaltaehkäisy, digitaalisten palveluiden kehittäminen ja käyttö, palveluiden ketjutus ja palveluohjaus. Hoitoon ja palveluihin pääsyä pyritään parantamaan ja palvelujärjestelmän kustannusvaikuttavuutta pyritään parantamaan perustason palveluihin painottamalla ja vahvistamalla perustason ja erityistason palveluiden välissä olevia välimuotoisia palveluita. Palveluiden porrastuksella palvelut kohdentuvat oikein ja oikea-aikaisesti. Tämä vaatii selkeää porrasteista kokonaisrakennetta, joka muodostuu ennaltaehkäisevistä ja terveyttä ja hyvinvointia edistävistä palveluista, perustason palveluista sekä erityistason palveluista.
Lähde: Vahva ja välittävä Suomi – Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023 Hallitusohjelma (valtioneuvosto.fi)
THL suosittaa työkyvyn ja työllistymisen tuen toimintamallien käyttöönottoa hyvinvointialueella. Suositus pitää sisällään työkyvyn tuen huomioimisen hyvinvointialueen strategiatyössä ja sopimaan hyvinvointialueen ja sidosryhmien kesken sopivia yhteistyörakenteita ja resursseja. THL suosittaa työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluiden johtamista yhtenäisenä kokonaisuutena. Työkyvyn tuen palvelukokonaisuus edellyttää verkostojen ja kumppanuuksien hallintaa sekä yhteistä tavoitetta. Palveluiden yhteensovittamisen onnistuminen edellyttää ammattilaisten osaamisen vahvistamista sekä johdolta verkostojohtamisen kyvykkyyttä. THL suosittaa myös työikäisten osallisuuden ja kuulluksi tulemisen vahvistamista palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin sekä osallisuuden ja osallisuuden toteutumisen varmistamista. Työkyvyn ja työllistymisen tuki hyvinvointialueilla – suositukset toimintamallien käyttöönottoon (julkari.fi)
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen strategiakärjistä ”Prosessit ja sujuvuus” ja ”Palvelujen porrastus” ovat keskeisiä kärkiä henkilöstöön panostamisen lisäksi. Työ- ja toimintakyvyn tuen ekosysteemimalli” on otettu Etelä-Karjalan hyvinvointialueen palvelustrategisen painopisteen erillisohjelmaksi vuosille 2023–2025. Palvelupolkujen ja -prosessien kehittämisen lähtökohtana ja keinoina käytetään erityisesti seuraavia näkökulmia:
- integroidut sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatilliset palvelupolut;
- palveluhäiriöiden (ns. häiriökysynnän) systemaattinen tunnistaminen ja vähentäminen;
- perustason ja ennaltaehkäisevien palvelujen vahvistaminen sekä
- asiakkaiden ja potilaiden aktiivinen osallistaminen.
Lähde: Etelä-Karjalan hyvinvointialueen palvelustrategia 2023–2025
https://www.ekhva.fi/wp-content/uploads/2023/09/EKHVA_Palvelustrategia_2023-2025.pdf
Työ- ja elinkeinopalveluista, mm. työnhakijoiden työnhausta ja työllistymisestä, vastaa Te-palvelut aina vuoden -24 loppuun, jonka jälkeen työllisyyden palveluiden järjestämisvastuu siirtyy TE2024-uudistuksen myötä kunnille. Etelä-Karjalan työllisyysalueen järjestämissuunnitelmassa työ- ja toimintakyvyn tuen ekosysteemimalli ja hyvinvointialueen yhdyspintatyö on mainittuna seuraavasti:
Heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyden edistämisen kannalta olennaista on hyvä yhteistyö Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kanssa myös laajemmin kuin työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun osalta. Etelä-Karjalan hyvinvointialue kehittää tällä hetkellä työ- ja toimintakyvyn tuen ekosysteemimäistä palvelumallia. Työllisyyden edistämisen ja hyvinvointialueen yhdyspinnat on tunnistettu ja valmistelua tehdään yhdessä. Hyvinvointialueen työ- ja toimintakyvyn tuen palvelumallilla pyritään myös ennaltaehkäisyyn ja entistä lyhyempiin palvelupolkuihin.
Lähde: Etelä-Karjalan työllisyysalueen suunnitelma työvoimapalvelujen järjestämisestä ja kotoutumisen edistämisen tehtävien hoitamisesta 6.9.2023
Etelä-Karjalan alueen työ- ja toimintakyvyn tuen palvelumalli kehitettiin Työtä – Etelä-Karjalan osatyökykyisten työkykyohjelma 2020–2022 aikana kokoamaan työkyvyn tuen palveluja sekä lisäämään palvelujen antajien ja tarjoajien yhteistoimijuutta työllistämisen edistämiseksi ja työllistymiseen pääsemisen helpottamiseksi.
Työ- ja toimintakyvyn tuen palvelumallia on ollut tarpeen rakentaa niille työnhakija-asiakkaille, joita ei muilla olemassa olevilla työkyvyn tuen palveluilla tavoiteta tai joita asiakas ei tavoita, sekä niille, jotka käyttävät monialaisesti paljon erilaisia palveluja, mutta kriteerit eri saatavilla oleviin työkyvyn tuen palveluihin ei täyty. Asiakas ei välttämättä tiedä, mitä työkyvyn tuen palveluja on käytettävissä tai ei tunnista haasteita työ- ja toimintakyvyssään ja työllistyminen on mm. näiden syiden vuoksi pitkittynyt. Asiakasta on ehkä ohjattu aiemmin organisaation sisällä ja ulkopuolella olevista palveluista toiseen, jolloin asiakasta arvioidaan ja kartoitetaan samoista asioista lomittain ja päällekkäin. Vastuu asiakkaan tilanteesta ei lopulta kuulu kenellekään eikä toimijat ole välttämättä edes tietoisia asiakkaalla jo olevista palveluista, saati suunnitelmista. Asiakas on saattanut kiertää tätä kehää jo vuosia tai vuosikymmeniä, ja siitäkin huolimatta työllistyminen on pitkittynyt, eikä työkyvyn tuen haasteita ole saatu selvitettyä tai niihin reagoitua. Eri organisaatioille tämä monipuolinen ja monialainen palveluiden käyttö ja varsinaisen vastuuyksikön puuttuminen tai tietämättömyys vastaavasta tahosta, joka saattaa sijaita organisaation ulkopuolella, tuo monelle eri toimialalle häiriökysyntää aina siihen asti, kunnes joku lähtee asiakkaan monisäikeistä asiaa selvittämään. Lisäksi ammattilaisten tarkempi tietämys työkyvyn tuen palveluista on vähäistä, mikäli asia ei liity kiinteästi omaan työhön, joten riskinä voi olla asiakkaan ohjaaminen väärään palveluun, toistuvastikin.
Työkyvyn arvioinnit ja edelleen työllistymiseen (tai muuhun ratkaisuun) tähtäävä asiakkaan palvelupolku katkeaa usein organisaation rajalle. Asiakkaalle polku ei näyttäydy yhtenäisenä ja katkeamattomana vaan organisaatio vaihtuu, työntekijät vaihtuvat, vastuut vaihtuvat. Asiakkaalla alkaa uusi asiakaspolku lähtöpisteestä eli kartoituksesta ja arvioinnista. Asiakas ei välttämättä tiedä, kuka hänen asiaansa hoitaa tai mitkä oikeudet ja velvoitteet hänellä säilyy mihinkin palveluun näiden vaihtuessa tai milloin, miksi ja miltä osin palvelu ylipäätään vaihtuu. Asiakas on se käsi tai jalka, joka tekee tai juoksee palveluiden välillä, kun valmistelut tulisi hoitua ammattilaisten välillä asiakkaan kanssa yhteistyössä.
Työkyvyn tuen hoitaminen ja arviointi on usein hajautettua eri toimijoiden omana toimintana. Jokainen toimija tekee arviointia oman alansa arviointina, ei kokonaisvaltaisempaa yhteisarviointia (poislukien erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimuspoliklinikan syvemmän osaamisen työ- ja toimintakyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien arviointi), jolloin työ- ja toimintakyvyn tuen arviointi ei ole tasalaatuista. Työkyvyn tuen palvelukokonaisuuden kannalta palvelut ovat hajallaan ja laadultaan vaihtelevia asiakkaan ja ammattilaistenkin kannalta. Lisäksi palvelut vaativat usein jo olemassa olevan sairauden ja sitä kautta kannanoton työkykyyn, joten palvelut eivät siten ole ennaltaehkäiseviä eikä kaikille työnhakija-asiakkaille saatavilla (poislukien lakisääteinen työttömien terveystarkastus).
Hallituksella on tavoitteet niin työllisyyden nostamisesta, työllisyysasteen nousemisesta kuin myös mm. sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita koskevien kustannusvaikuttavuutta lisäävien palveluiden ketjutuksesta, palveluohjauksesta ja perustason palveluiden vahvistamisesta. Näiden kannustamina työllisyyden hoidossa, työttömien terveydenhuollon ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon tarjoamien työkyvyn tuen palveluiden sekä ekosysteemin muiden sidosryhmien ja toimijoiden tulisi vahvistaa yhteistoimintaa käytännössä myös laajemmin kuin työllistymistä edistävän yhteispalvelun osalta. Lopulta kyse on meidän kaikkien rahoista ja niiden käyttämisestä yhteisesti kustannusvaikuttavalla tavalla. Ekosysteemin kaikkien toimijoiden panos hyödyttää lopulta kuntien elinvoimaa ja tuo yhteiskunnallisesti säästöä yhteistoiminnalla yli organisaatiorajojen järjestettävillä vaikuttavilla ja tarpeenmukaisilla, oikea-aikaisilla ja ennaltaehkäisevillä matalan kynnyksen palveluilla, joka lisäävät asiakkaan hyvinvointia ja mahdollistavat tämän omien kykyjensä mukaisen työllistymisen.
Työ- ja toimintakyvyn tuen ekosysteemimallin rinnallakulkijapalvelun kohderyhmänä ovat työikäiset työttömät sekä osatyökykyiset eteläkarjalaiset. Lisäksi palvelumalli palvelee työterveys- ja opiskelijaterveydenhuollon (YTHS) palveluiden ulkopuolella olevia (esim. yrittäjät, opinnoista poissaolevat opiskelijat) sekä muista syistä työelämän ulkopuolella olevia (esim. kotihoidon tuella olevat, kotiäidit/koti-isät, syrjäytyneet) ihmisiä.
Pilottijakson aikana asiakasymmärrystä ja asiakaskokemusta kerrytettiin pyytämällä palvelua käyttäneiltä asiakkailta sekä strukturoitua että avointa kehittämispalautetta. Tätä varten asiakkaille laadittiin kehittämispalauteohje, jonka ohjeita seuraamalla asiakkaat pääsivät helposti antamaan palautetta saamastaan palvelusta ja arvioida sitä. Kehittämispalautteen keräämisellä pyrittiin osallistamaan asiakkaita palvelun jatkokehittämiseen. Palautetta saatiin pilottijakson aikana 19 asiakkaalta. Yhtenä syynä vähäiseen palautteiden määrään oli se, että työntekijät eivät aina muistaneet antaa uusille asiakkaalle kehittämispalauteohjetta tapaamisen jälkeen. Palautetta saatiin myös palvelua käyttäneille asiakkaille järjestetyn asiakaskokemustyöpajan kautta. Siihen osallistui kuusi asiakasta.
Asiakkaiden antama kehittämispalaute saamastaan palvelusta oli hyvää. Palvelu koettiin ystävälliseksi ja henkilökohtaiseksi, monipuoliseksi ja nämä ominaisuudet tekivät siitä asiakkaille arvokkaan ja arvoa tuottavan. Myös osallisuuden mahdollisuutta arvostettiin. Asiakkaan kuunteleminen ja hänen asioihin etukäteen hyvin perehtyminen olivat asiakkaille niin ikään tärkeitä asioita. Palautteiden mukaan palveluun ohjaaminen tulisi tapahtua nopeammin ja aikaisemmassa vaiheessa ja erittäin matalalla kynnyksellä. Palvelun pitäisi siis olla näkyvämpi ja tietoisuuden palvelusta olla laajempi. Asiakkaiden mukaan palvelun pitäisi pysyä monipuolisena, jonka nähdään olevan erona muihin tarjottuihin palveluihin. Auttamisen tulisi asiakaskokemuksen mukaan lähteä asiakkaan henkilökohtaisesta tilanteesta ja tarpeesta ja asioita hoitaa asiakkaan kanssa yhdessä juuri niiden asioiden osalta, jotka on kulloinkin akuuteimpina hoidettavina. Asiakkaiden pelkona on palvelun laadukkuuden aleneminen ja muuttuminen vähäisten henkilöstöresurssien vuoksi samalaiseksi palveluksi kuin muutkin palvelut.
