Yhdenvertainen kaveritoiminta
Yhdenvertainen kaveritoiminta
Malli tuo kehitysvammaisia ja ei-kehitysvammaisia nuoria ja aikuisia yhteen vapaa-ajalla vapaaehtoistoiminnan keinoin. Yhdenvertainen vapaaehtoistoiminta vahvistaa osallisuutta, toimijuutta sekä ihmisten keskinäistä yhteisymmärrystä.
Toimintamallin nimi
Malli tuo kehitysvammaisia ja ei-kehitysvammaisia nuoria ja aikuisia yhteen vapaa-ajalla vapaaehtoistoiminnan keinoin. Yhdenvertainen vapaaehtoistoiminta vahvistaa osallisuutta, toimijuutta sekä ihmisten keskinäistä yhteisymmärrystä.
Yhdenvertainen kaveritoiminta on vapaaehtoistoiminnan malli, joka vahvistaa:
- ihmisten kohtaamista,
- keskinäistä yhteisymmärrystä ja yhdenvertaisuutta sekä
- osallisuutta ja toimijuutta.
Toimintamallissa kaikki osallistujat toimivat vapaaehtoisina ja heillä on keskenään yhdenvertaiset roolit ja vastuut.
Malli edustaa vapaaehtoistoimintaa, josta käytetään myös nimityksiä inklusiivinen, saavutettava, kohtaava tai tuettu vapaaehtoistoiminta. Keskeistä on, että toimintaan voi osallistua mahdollisimman moni ja erilaisista lähtökohdista tuleva ihminen.
Mallissa kaksi vapaaehtoista yhdistetään kaveripariksi. Parin vapaaehtoistehtävänä on:
- pitää vapaa-ajalla yhteyttä,
- tutustua toisiinsa ja
- viettää aikaa yhdessä.
Toisella vapaaehtoisella on kehitysvamma tai muu vastaava oppimiseen ja ymmärtämiseen liittyvä tuen tarve ja toisella ei. Toimintamalli tuo yhteen erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä ja luo heille mahdollisuuden toimia tasavertaisissa rooleissa. Malliin kuuluu Livekaveritoiminta ja Digikaveritoiminta.
Livekaveritoiminnassa kaveriparit pitävät yhteyttä viikoittain ja tapaavat toisiaan livenä noin kerran kuukaudessa. Digikaveritoiminnassa kaveriparit tapaavat toisiaan viikoittain videon välityksellä. Kaverikaudet kestävät 6 kuukaudesta 12 kuukauteen.
Toimintamallin sisälle on luotu useita toimintamuotoja, jotka tukevat esim. toimijuutta, vuorovaikutusta, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Näitä toimintamuotoja on avattu liitteessä Yhdenvertaisen kaveritoiminnan toimintamuodot (pdf).
Vapaaehtoistehtävässä muodostuneet ihmissuhteet vahvistavat vuorovaikutustaitoja ja lieventävät yksinäisyyttä,
vaikka yksinäisyyden tunteen vähentyminen ei ole mallin päätavoite.
Inklusiivinen toimintamalli huomioi saavutettavuuden laajasti eri osa-alueilla.
Kaveritoimintojen tukimuodot
- Yksilöllinen haastattelu ja koulutus/perehdytys vapaaehtoistehtävään, sekä kasvokkain että digitaalisesti.
- Säännöllinen henkilökohtainen tuki kaverikauden aikana. Vapaaehtoisilla nimetyt työntekijät, jotka tarjoavat neuvontaa ja ohjausta.
- Selkomateriaalit ja oppaat, jotka tukevat vapaaehtoistehtävää, vuorovaikutusta sekä toiminnan käytäntöjen ymmärtämistä.
- Vuorovaikutus- ja digitaitokoulutukset verkossa, noin kuusi kertaa vuodessa.
- Tietoa ja tukea vapaaehtoisten taustatukihenkilöille, vapaaehtoistoimijuuden tueksi.
- Mahdollisuuksia tapaamisiin muiden toimijoiden kanssa sekä kasvokkain että digitaalisesti (esim. Hengaamot, Kohtaa mut -tapahtumat ja Digikyläilyt).
- Mahdollisuus osallistua myös muihin vapaaehtoistehtäviin, kuten Vaparitoimintaan ja koulutusparitoimintaan.
- Tuettu itsearviointikeskustelu, jossa vapaaehtoinen arvioi omaa muutostavoitettaan ja tunnistaa toiminnassa karttunutta osaamistaan.
- Kohtaamisen periaatteet -toimintamalli, jota sovelletaan sekä kasvokkaisessa että digitaalisessa toiminnassa. Malli sisältää toimintaohjeet turvallisempaan kohtaamiseen, häirintäyhdyshenkilön sekä mahdollisuuden anonyymiin palautteeseen. Malliin kuuluu materiaalit eli esitteet, julisteet, verkkosivut ja video.
Uusien vapaaehtoisten perehdytyksen periaate on, että se toteutetaan kohderyhmän tarpeet huomioiden vaiheittain, eri muodoissa ja toistaen. Tietoa tarjotaan selkeästi ja yhdenmukaisesti koko toiminnan ajan ja sisältöjä päivitetään toiminnan kehittyessä.
Lue lisää vapaaehtoisuuden polusta liitteestä Yhdenvertaisen kaveritoiminnan vaiheet (pdf).
Tutustu vapaaehtoistoimintamme laatukriteereihin liitteestä Yhdenvertaisen kaveritoiminnan periaatteet (pdf).
Toimintamalli pohjautuu alunperin ja osaltaan kansainväliseen Best Buddies -ohjelmaan. Sen mukaista, kasvokkaiseen kohtaamiseen perustuvaa kaveritoimintaa on Kehitysvammaisten Tukiliitossa toteutettu vuodesta 2007 lähtien pääosin erillisinä projekteina.
Tässä kuvattu toimintamalli kehitettiin vuonna 2017 ja sitä toteutettiin vuoden 2025 loppuun saakka Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) kohdennetulla toiminta-avustuksella.
Toimintamallin kehittäjinä ja toteuttajina Pia Björkman ja Miisa Sankila
Kohtaamattomuus
Yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat siihen, miten erillään vammaiset ja vammattomat ihmiset elävät. Palvelut, asumisratkaisut ja institutionaaliset käytännöt voivat tuottaa tahatonta ulossulkemista, jossa hyvää tarkoittava hoivan ja auttamisen kulttuuri ylläpitääkin epätasaisia valtasuhteita ja kaventaa yksilön toimijuutta. Tämän vuoksi päätösvallan ja toimijuuden vahvistuminen on keskeistä. Syrjimättömyyden edistäminen edellyttää ableismin eli vammattomuutta normina pitävän ajattelutavan tunnistamista ja sen purkamista. Tätä edistää muutos ajattelutavoissa siinä kuka nähdään vapaaehtoisena, kenellä on annettavaa ja kuka kutsutaan mukaan.
Kaveritoiminnoissa vuosittain noin 80 % ei ollut ennen toimintaan osallistumista tutustunut vammaisuuden perusteella itsestään erilaiseen ihmiseen, joka ei ollut ammattilainen tai sukulainen. Vuosittain toiminnassa mukana noin 70–110 vapaaehtoista.
Yksinäisyys
Yksinäisyys on Suomessa yleinen ilmiö, joka koskettaa sekä vammaisia että vammattomia ihmisiä. Suomen Punaisen Ristin Yksinäisyysbarometrin (2026) mukaan yksinäisyyttä usein kokee 21 % ja toistuvasti 44% väestöstä. Molemmat luvut ovat kasvaneet vuoden 2025 tuloksiin verrattuna (SPR Yksinäisyysbarometri 2026). Kehitysvammaisten ihmisten kokema yksinäisyys on laajasti tunnistettu, mutta vähäisemmin tutkittu ilmiö. Yksinäisyyden taustalla olevat syyt – ulkopuolisuuden tunne, yksin asuminen, parisuhteen puuttuminen, taloudelliset haasteet, sosiaalisten tilanteiden jännittäminen ja elämäntilanteiden muutokset – koskettavat usein juuri kehitysvammaisia ja muita väliinputoajaryhmiä. Heidän arjen mahdollisuuksiin, kuten kenen kanssa asuu, miten vapaa-aikaa viettää ja saako tarvitsemaansa tukea, vaikuttavat erilaiset palvelurakenteet.
Kaveritoiminnoissa vuosittain noin 80 % kehitysvammaisista tai tukea ymmärtämisessä ja oppimisessa tarvitsevista toimijoista oli kokenut yksinäisyyttä ennen toiminnan aloittamista. Vuosittain toiminnassa mukana noin 70–110 vapaaehtoista.
Auttaja-autettava-roolin muutos
Tukihenkilötoiminta on Suomessa olennainen osa auttamisen kulttuuria ja juuri vammaiset ihmiset ovat olleet perinteisesti tukihenkilötoiminnan kohderyhmää. Tukihenkilöillä ja avustajilla on toki tärkeä rooli yksilön tukemisessa ja osallistumisen mahdollistamisessa, mutta yhdenvertaisuuden näkökulmasta on olennaista, tapahtuuko kohtaaminen palkattuna tehtävänä vai omaehtoisena yhdessäolona. Yhdenvertaisessa kaveritoiminnassa pyrkimys on irrottautua vakiintuneista asetelmista ja edesauttaa ihmissuhteiden syntymistä, jotka perustuvat tasavertaisuuteen, ei tukeen tai auttamiseen.
Moninaisuuden huomioiva vapaaehtoistoiminta
Vapaaehtoistoiminta tarjoaa mahdollisuuksia vähentää eriytymistä ja lisätä yhteisymmärrystä. Suomessa noin 40 % väestöstä osallistuu vapaaehtoistyöhön ja moni olisi valmis lähtemään mukaan, jos heitä kutsuttaisiin ja kynnys osallistua olisi matalampi. (Kansalaisareena 2024)
Vammaiset ja vammattomat elävät edelleen omissa “kuplissaan” ja siksi diagnoosiin pohjautuvan vertaistoiminnan rinnalle tarvitaan vahvemmin toimintaa, joka tuo inklusiivisesti ihmisiä yhteen. Yhteinen tekeminen, tutustuminen, yhdessä vietetty aika ja syntynyt ihmissuhde edistävät erilaisten arkikokemusten ymmärtämistä.
Vapaaehtoistoiminta on lähtökohtaisesti kaikille avointa. Viimeisen vuosikymmenen aikana vapaaehtoiskentällä on alettu käyttämään yhä useammin käsitteitä kuten tuettu, saavutettava, kohtaava ja inklusiivinen vapaaehtoistoiminta. Näiden käsitteiden yleistyminen kertoo osaltaan siitä, ettei saavutettavuus ole vielä kaikkialla itsestään selvä toimintaperiaate. Samalla on tärkeää huolehtia, ettei saavutettavuuteen keskittyvä vapaaehtoistoiminta eriydy vain niin sanottujen erityisryhmien keskinäiseksi toiminnaksi, vaan että toiminta rakentuu aidosti avoimeksi ja yhteiseksi erilaisista taustoista tuleville ihmisille. Toimintamallissamme on viestitty paljon mahdollisuudesta olla osallisena yhteisestä hyvästä, siitä mitä se toimijoilleen tuo sekä kuinka sitä voidaan mahdollistaa.
Kaveritoiminnassa vuosittain noin 60–75 % kaikista vapaaehtoistoisista ei ollut koskaan aikaisemmin toiminut vapaaehtoisena. Vuosittain toiminnassa mukana noin 70–110 vapaaehtoista.
Toimintamallin kohderyhmään kuuluu myös vammaispalveluja käyttäviä ihmisiä, erityisesti kehitysvammaisia henkilöitä. Tällöin on tärkeää tunnistaa, että kohderyhmä laajenee usein myös heidän lähipiiriinsä ja toimintaympäristöönsä, kuten läheisiin ja vammaispalveluiden ammattilaisiin. Tämä on syytä huomioida erityisesti silloin, kun toiminnan keskeisenä tavoitteena on vapaaehtoisen oman toimijuuden ja vastuunoton vahvistaminen. Käytännössä esimerkiksi asumispalveluissa voi esiintyä vakiintuneita toimintatapoja, jotka eivät aina lähtökohtaisesti tue vapaaehtoistoimijan itsenäistä toimijuutta. Toimintamalli edellyttää näiden käytäntöjen hienovaraista haastamista ja uudenlaisten toimintatapojen avaamista.
Mikäli toimija tarvitsee vapaaehtoistehtävän suorittamiseen tukea kotiarjessa, on hänellä hyvä olla nimettynä taustatukihenkilö. Vapaaehtoisten taustatuen sitoutuminen on usein edellytys vapaaehtoistehtävässä onnistumiselle. Taustatuki voi olla läheinen, avustaja ja ammattilainen, jonka rooli on tukea ilman puolesta tekemistä. Tuki taustalla voi näkyä auttamisena, tuen koordinoimisena ja rohkaisemisena.
Viestinnässä on keskeistä tunnistaa, kuka on viestin ensisijainen vastaanottaja. Kohderyhmän moninaisuus haastaa viestintää erityisesti silloin, kun tavoitteena on muutoksen tukeminen, kuten asenteiden, roolien tai toimintatapojen uudelleentarkastelu.
Mallin toimivuutta tukevat keskeiset elementit ovat toimintaa ohjaavien ajattelumallien omaksuminen, saavuttavuusosaaminen ja riittävät henkilöresurssit.
Toimintaa ohjaavat ajattelumallit
Toimintamallin juurruttaminen edellyttää organisaatiolta ennen kaikkea aitoa kiinnostusta ja sitoutumista inklusiivisuuden edistämiseen eli inkluusioajattelun sisäistämistä. Käytännössä toimintamallin toteuttaminen vaatii sosiaalipedagogista työotetta. Näennäisosallisuuden välttäminen edellyttää, että kehitysvammaisten ihmisten kanssa tehtävään työhön ja vapaaehtoistoimintaan liittyviä vakiintuneita ajattelu- ja toimintatapoja tunnistetaan ja tarkastellaan kriittisesti.
Saavutettavuusosaaminen
Lähtökohta on, että saavutettavuus on osa perustoimintaa, ei erillinen erityisjärjestely. Toimintamallissa saavutettavuutta on huomioitu ja muotoiltu kahdeksan keskeisen saavutettavuusperiaatteen ympärille. Näitä on avattu liitteessä Yhdenvertaisen kaveritoiminnan saavuttettavuusperiaatteet (pdf).
Yhdenvertaisuus ei tarkoita täysin samoja ehtoja kaikille, vaan sitä, että tukea muotoillaan yksilöllisesti.
Osa tarvitsee vahvempaa tukea, toiset pärjäävät vähäisellä tuella ja tarve tuen kestolle vaihtelee. Toimintamallissa on valmiit tukimuodot, jotka ovat tarkoitettu kaikille ja joita sovelletaan yksilöllisesti.
Resurssit
Resurssien näkökulmasta keskeisintä on työntekijän panos. Toimintamalli tarvitsee ammattilaisen tai vapaaehtoisen, joka:
- kohtaa ja tukee vapaaehtoisia,
- koordinoi ja hoitaa käytännön järjestelyt,
- markkinoi ja viestii.
Toimintamallia toteutettiin valtakunnallisesti noin 2,2 henkilötyövuodella. Toimintamallissa oli koordinaattorin ja suunnittelijan lisäksi satunnaisesti osa-aikainen suunnittelija.
Markkinointi ja viestintä tulee olla pitkäjänteistä ja monikanavaista, sillä kohderyhmän lähtökohdat ja tavoitettavuus vaihtelevat. Olisi hyödyllistä, että taustaorganisaatio tukisi osaltaan vapaaehtoistoiminnan markkinointia.
Taloudellisia resursseja tarvitaan edellä kuvatun lisäksi esimerkiksi vapaaehtoisten vakuutuksiin ja materiaalikustannuksiin. Markkinoinnissa ja viestinnässä on hyvä huomioida myös postikulut, sillä kohderyhmästä kaikki eivät käytä digitaalisia yhteydenpitovälineitä. Kuvatuetut paperikirjeet ovat toimiva muistin ja ymmärtämisen tuki. Vapaaehtoistoiminnassa tietosuojan ja tietoturvan vaatimukset täyttävä sähköinen henkilötietorekisteri on välttämätön työkalu.
Toimintamalli vastaa hyvin tavoitteisiinsa. Tulokset ovat pysyneet samansuuntaisina vuodesta toiseen, vaikka henkilöstö ja vapaaehtoiset ovat vaihtuneet toimintavuosien aikana. Alla toimintamallin keskeisiä tuloksia sekä havainnollistavia nostoja viime vuosilta.
-
Toiminnan myötä kehitysvammaiset ja ei-kehitysvammaiset nuoret ja aikuiset kohtasivat ja tutustuivat vapaa-ajalla.
Vuosittain 70–80 % vapaaehtoisista tutustui ensimmäistä kertaa vammaisuuden perusteella erilaiseen ihmiseen, joka ei ollut sukulainen tai ammattilainen.
“Olen oivaltanut että kehitysvammaiset ja muut ovat oikeasti hyvin harvoin kavereita. Olen kaveritoiminnassa saanut erilaisia kavereita. Omissa harrastuksissa, kuten partiossa ja kerhossa on vain kehitysvammaisia. Minusta on tärkeää että elämään kuuluu erilaisia ihmisiä, kaveruudesta oppii.” (Vapaaehtoinen, 2024)“Ennen kaveritoimintaa en tuntenut henkilökohtaisesti kehitysvammaisia henkilöitä. Minulle tämä on ollut hieno kokemus. Arvelen, että en ehkä jatkossa arkaile lähestyä vammaisia ihmisiä tai pelkää väärinymmärryksien syntymistä.” (Vapaaehtoinen, 2025)
-
Toiminta tarjosi myönteisen ensikosketuksen vapaaehtoistoimijuuteen
Vuosittain suurimmalle osalle toimijoista toiminta oli ensimmäinen kokemus vapaaehtoistoiminnasta.
Miltei jokainen mukana ollut suositteli toimintaa muillekin.
70 % kehitysvammaisista tai samankaltaista tukea tarvitsevista (n=30) ja 57 % ei-kehitysvammaisista toimijoista (n=28), kertoi että toiminta oli heille ensimmäinen vapaaehtoistehtävä. (2025)
98 % kaikista vapaaehtoisena toimineista (n= 55) suosittelee toimintaa muille. (2024)
”En ollut koskaan ajatellut, että minä voisin olla vapaaehtoinen. Nyt suosittelen kaikkia lähtemään mukaan. Vapaaehtoisena saa itselleen niin paljon iloa.” (Vapaaehtoinen, 2025)
“Ehdottomasti suosittelisin tätä toimintaa etenkin nuorille hektisessä nykymaailmassa, jossa tuntuu välillä toivottomalta ja haluaisi tehdä jotain. Niin vapaaehtoistyö on hyvä siihen jos etsii jotain.” (Vapaaehtoinen, 2025) -
Toiminta toi pysyviä ihmissuhteita ja yhteisöjä
Lähes kaikki toiminnan myötä syntyneet kaverisuhteet jäävät elämään.
82 % kaveripareista (n= 56) jatkaa kaverisuhdettaan omatoimisesti kaverikauden päättymisen jälkeen. (2025)“Olen saanut tästä toiminnasta tosi hyvän ystävän ja olen myös tutustunut kaverini puolisoon. Vaikka ollaan digikaverit, ollaan kylästelty toistemme luona.” (Vapaaehtoinen, 2025)
“Koen merkitykselliseksi sen, että olen saanut pitkän ystävyyssuhteen, joka on kantanut läpi muiden isojen elämänmuutosten.” (Vapaaehtoinen, 2024)
“Mulle on tuntunut merkitykselliseltä se, miten meillä on synkannut ja että tutustuminen on muuttunut ystävyydeksi joka jatkuu vaan vuodesta toiseen. Ja jatkuu myös toiminnan päätyttyä. (Vapaaehtoinen, 2025)
-
Toiminta tarjosi hyvinvointia tukevia ja merkityksellisyyden kokemuksia
Vuosittain miltei jokainen toiminnassa mukana ollut koki, että toimijuus tuki heidän hyvinvointiaan.
96 % vapaaehtoisista (n=68) kertoi toiminnan tukeneen hyvinvointia. (2023)
Hyvältä ja merkitykseltä tuntuneet asiat teemoittuivat seuraavasti:- Saatu seura, syntynyt ihmissuhde ja ystävyys
- Erilaisuuteen tutustuminen, oma kasvu
- Hyvä mieli toisesta ihmisestä ja omasta työpanoksesta
- Toiminnan muoto ja arvot
- Yhdessä toimiminen
”Ollaan hyviä juttukavereita kaverin kanssa ja meillä on sujunut kaikki hyvin. Meillä on kaverin kanssa luottamus toisiimme. Tapaamisista kaverin kanssa saa virkeyttä ja hyvää mieltä. Tulee lähdettyä kotoa pois.” (Vapaaehtoinen, 2023)
”Merkityksellistä on ollut että oppii tuntemaan uuden ihmisen ja saa uuden kaverin kuplan ulkopuolelta, ilman tätä toimintaa emme todennäköisesti olisi tutustuneet.” (Vapaaehtoinen, 2023)
-
Toiminta vahvisti vuorovaikutustaitoja
Vuosittain suurin osa vapaaehtoisista koki, kuinka omat vuorovaikutustaidot monipuolistuvat ja vahvistuvat toiminnan myötä.
87 % toiminnassa mukana olleista koki oppineensa uutta vuorovaikutuksesta sekä taitojensa vahvistuneen kaverina toimimisen ja koulutusten myötä (n=148). (2025)
“Ymmärrän nyt vuorovaikutustapojemme monimuotoisuutta ja osaan paremmin mukauttaa esimerkiksi omaa puhettani, kysymysten asettelua ja tukea toisen oman päätöksen tekoa.” (Vapaaehtoinen, 2025)“Olen oppinut paljon vuorovaikutuksesta ja siitä, kuinka esim. autismin kirjo näyttäytyy vuorovaikutuksessa. Olen oppinut sanomaan asioita selkeämmin. Ymmärrän paremmin, että kaikki eivät jäsennä tietoa samalla tavalla. Osaan mielestäni rauhoittaa kommunikaatiotani ja varmistaa että ymmärrämme tiedon samalla tavalla.” (Vapaaehtoinen, 2025)
-
Toiminta vähensi yksinäisyyttä
Vuosittain toiminta tarjosi seuraa ja vähensi yksinäisyyden tunnetta.
91 % (n=58) vapaaehtoisista sai kaveriparistaan apua kokemaansa yksinäisyyteen. (2025)
“Olen elämässä melko yksinäinen, ei ole kauheasti ihmisiä. Yhteydenpito omaan digikaveriin on auttanut yksinäisyyden tunteeseen melko paljon.” (Vapaaehtoinen, 2022)"Sain ystävyyden tunnetta. Olin yksinäinen aiemmin, kun kaverina oli oikeastaan vain äiti." (Vapaaehtoinen, 2023)
“Se on tuntunut tärkeältä, että on jotain vähän mitä oottaa, että ei oo ihan yksin.” (Vapaaehtoinen, 2024)
-
Toiminta vahvisti ymmärrystä inklusiivisesta vapaaehtoistoiminnasta
Toiminnan viestintä ja näkyvyys lisäsivät vuosittain tietoa yhdenvertaisemmasta vapaaehtoistoiminnasta sosiaali- ja terveysalan sekä vapaaehtoistoiminnan kentillä.
93 % tilaisuuteen osallistujien ymmärrys inklusiivisesta vapaaehtoistoiminnasta lisääntyi (n=168) ja 95 % näkee sen mahdollisuutena haasteista huolimatta (n=149). (2025)
“Nyt jutellessa ymmärrän, että meillä jonossa olevat vammaiset voisivat itse olla niitä vapaaehtoisia myös.” (Esittelytilaisuuden osallistuja, 2025)
"Tällaistahan sen pitäisi aina olla." (Esittelytilaisuuteen osallistuja, 2025)
-
Toiminta tarjosi oivalluksia yhdenvertaisuudesta
Tutustuminen vahvisti vuosittain parien keskinäistä yhteisymmärrystä, hälventäen kehitysvammaisuuteen liittyviä ennakkoluuloja ja stigmaa.93 % kaverina toimineista vapaaehtoisista löysi tutustumisen myötä samankaltaisuuksia kaveriparistaan (n=58). (2025)
79 % kaverina toimineista vapaaehtoista nimesi itsestään erilaiseen henkilöön tutustumisen myötä syntyneen oman oivalluksen (n=70). (2023)
Oivallukset teemoittuivat seuraavanlaisesti:- Erilaisuus ei estä ystävyyssuhteiden syntymistä.
- Kaverisuhteet vahvistavat vuorovaikutustaitoja.
- Kohtaamiset lisäävät monimuotoista ymmärrystä kehitysvammaisista ja ei-kehitysvammaisista ihmisistä.
- Ystävyyssuhteet tekevät näkyväksi ihmisten keskinäisen samankaltaisuuden.
- Tutustuminen toiseen lisää ymmärrystä myös itsestä.
-
Toiminnassa oppi uusia taitoja ja sai auttamisen iloa
Toiminta tarjosi vuosittain varsinkin kehitysvammaisille ja muuten oppimisessa ja ymmärtämisessä tukea tarvitseville toimijoille auttamisen iloa ja uusia taitoja.
100% Vaparitoiminnan vapaaehtoisista sai toisten auttamisesta itselleen iloa ja hyvää mieltä (n=39).(2025)
90% kaverina toimineista kertoi oppineensa uutta (n=30). (2025)“Olen oppinut menemään kohti asioita, jotka tuntuu vaikeiltakin, etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Nyt puhuminen tuntuu jo helpommalta.” (Vapaaehtoinen, 2025)
“En ole tottunut silleen miettiä omia tekemisiä ja osaamista ja sellaista. Vapaaehtoisena olen joutunu oppimaan kertomaan ääneen itsestäni. Olen oppinu, että kun otan jonkun jutun hoitaakseni, niin kyllä sen myös hoidan loppuun – en ole jättäny kesken.” (Vapaaehtoinen, 2025)
“Olen oppinut joustoa. Siedän nyt paljon paremmin aikataulun muutoksia. Ymmärrän nyt että se on normaalia, en ymmärrä kuinka ennen en ymmärtänyt tätä. “(Vapaaehtoinen, 2023)
Kansikuva
