Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa
Omakehu-hankkeemme halusi ennen kaikkea katkaista syrjäytyneiden ikuisen ja jatkuvan itkuvirren omasta huonouden ja epäonnistumisen kokemuksesta. Se kuinka ihminen puhuu itselleen voi niin upottaa hänet syvälle suohon kuin auttaa löytämään pienet siiven tyngät joilla opetella lentämään uudestaan. Hankkeena emme tietenkään pakottaneet ketään yltiöpositiivisuuteen, mutta oman tarinan kertomisen kautta jokainen sai uudenlaisen taikapeilin, jolla katsoa aikaa taaksepäin ja pohtia oman elämänä käännekohtia ja valintoja. Kun puhutaan itselleen tärkeistä asioista ja kuvataan itselleen tärkeitä paikkoja luodaan vähän kuin vahingossa uusi estradi oman elämän tarinan uudelleen pohtimiselle ja merkityksellistämiselle.
Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet
Syrjäytyminen on yllättävän monitahoinen ja moniulotteinen prosessi. Joidenkin ihmisten syrjäytymiskehityksen voi kuulemma nähdä jo päiväkoti-ikäisenä ja toisista mitään ei näy päälle päin ennen kuin yritetään itsemurhaa tai tapahtuu jokin muu yhteiskuntaa, yhteisöä tai vain ydinperhettä havahduttava teko. Koska syrjäytyminen on myös voimakkaasti ihmistä määrittelevä ja leimaava käsite olemme tämä toimintakokeilumme aikana luoneet sille uuden rinnakkaiskäsitteen: kansainvälinen väliinputoaja.
Toimintamallin lähtökohtana on tuoda syrjäytyneet ihmiset yhteen kirjoittamaan tavoitteellisesti omaa tarinaansa. Turvallinen tila, jossa edetä oman tarinansa kanssa ilman ulkopuolisia paineita tai poliisia ja/tai sosiaalityöntekijää, jotka kirjoittavat tarinan sinun puolestasi. Tieto siitä, että tämä tarina julkaistaan tekijän itse haluamallaan tavalla (räppinä, runoja, novellina, kuunnnelmana), eikä kaiken tarvitse olla tottakaan, koska meitä kiinnosta sinun tarina sinun kertomana ja se, että se on meistä uskottava.
Meidän hankkeen nk. syrjäytyneet koostuivat kahdesta eri miesporukasta: päihdekuntoutujat ja maahanmuuttajat. Mielenterveyskuntoutujia tukeviin järjestöihin, emme nyt päässeet hankkeen aikana ankkuroitumaan ja toki monet maahanmuuttajaryhmätkin jäivät toiminnan ulkopuolelle. Päihdekuntoutujia löytyi niin heidän omista tukiryhmistään kuin yhteistyöverkostojen kautta (esim. Vailla vakinaista asuntoa ry ja Helsingin Symppikset). Maahanmuuttajia esim. Miessakkien kautta. Osallistaminen on tapahtunut Omakehupaja-toiminnan kautta, jossa esittäydytään ensin koko porukan kesken/kanssa, mutta jakaudutaan sitten pienryhmin kirjoittamaan omia tarinoitaan omien ohjaajien (taitovalmentajien) kanssa. Lopuksi palataan aina vielä yhteen lukemaan omia tuotoksia.
Toimintamallille asetetut tavoitteet
Syrjäytymiskehityksen katkaisu ja opiskelu- tai työpaikan (esim. vertaisohjaana) saaminen hankkeen aikana. Aika monien osalta tämä toteutuikin.
Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin
Olemme tehneet tätä koko hankkeemme ajan ja toimintamallimme lisäksi julkaisemamme Elävien kirja pohtii kaikkia näitä asioita hyvinkin realistisesti. Kaikki eivät työllistyneet, kaikki eivät julkaisseet mitään, osa palasi vankilaan ja osa ei koskaan päässytkään päihteistä eroon. Silti vankilasta on myös palattu Omakehun pariin ja kirjoittamista on jatkettu päihtyneenäkin. Eli uusia suuntaviittoja elämään on löytynyt, vaikka aina ei ole vielä maaliin päästykään.
Toimintamallin keskeiset edellytykset
Malli soveltuu kaikille sosiaali- ja terveysalan järjestötoimijoille, jotka haluavat hyödyntää sanataidetta ehkäisevässä ja kuntouttavassa työssään. Toimintamalli vaatii työaikaa, mutta ei juurikaan muita resursseja, varsinkin jos toimijalla on jo jokin julkaisukanava (omat verkkosivut, mahdollisti oma tiedotuslehti yms.) käytettävissä. Tarvittavan osaamisen sanataiteeseen jokainen voi oppia toteuttamalla toimintamalliamme oikeastaan ilman mitään aiempaa perehtyneisyyttä kirjallisuuteen, jos vain omaa aidon uteliaisuuden asiakkaiden tarinoita kohtaan. Toki tekstien työstäminen julkaisukuntoon vaatii viestintäosaamista ja hyvä kirjoitustaitoa, mutta riittää, että joku omaa tämän taidon. Järjestöissä on yleensä viestintävastaavia henkilöitä töissä, jolloin kyse on tietty työakan resurssoinnista
