Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

SenioriKamu-toiminta

SenioriKamu-toiminta

Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

SenioriKamu-toiminta yhdistää yksin kotona asuvan ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen. Toiminta lievittää yksinäisyyttä ja turvattomuutta ja vahvistaa osallisuutta yhdessäolon kautta. Malli soveltuu ikääntyneiden kotona asumisen tukemiseen.

Toimintaympäristö

Yhä useampi ikääntynyt henkilö kokee yksinäisyyttä ja sosioemotionaalisen tuen puutetta (Van Aerschot & Kröger 2022). Ikääntyneet kokevat, ettei heidän sosiaalisiin tarpeisiinsa vastata, eikä heille tarjota riittävästi keskustelumahdollisuuksia tai kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Sosioemotionaalisen tuen puute voi johtaa ikääntyneen henkilön osallisuuden vähenemiseen, heikentää hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja lisätä syrjäytymisriskiä.

SenioriKamu vastaa sosioemotionaalisiin vajeisiin toiminnalla, jossa ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset kohtaavat säännöllisesti ja liikkuvat yhdessä ikääntyneen asuinalueella. Vapaaehtoisen tuki edistää ikääntyneiden henkilöiden arjen toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä luo kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Toiminta antaa merkityksellisyyden kokemuksia, tekemistä ja seuraa myös vapaaehtoiselle.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Keväällä 2022 Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n kyselyllä selvitettiin Lahden ja Helsingin alueiden ikääntyneiden henkilöiden turvattomuuden kokemuksia. Tulokset osoittivat, että reilu puolet (56 %) vastanneista koki turvattomuutta kodin ulkopuolella liikkuessaan. Yli puolet kyselyyn vastanneista (56 %) koki turvattomuutta verkkopalveluissa. Jopa kaksi kolmesta (68 %) koki turvattomuuden lisääntyneen viimeisen vuoden aikana. Kolmannes vastanneista ilmoitti kokevansa yksinäisyyttä.

Turvattomuuden kokemuksen taustalla on useita tekijöitä, kuten elämänkulun muutokset, ikääntyminen, yksin asuminen tai toimintakyvyn heikkenemiseen liittyvät pelot ja muutokset. Pahimmillaan turvattomuuden kokemukset johtavat ikääntyneen henkilön osallisuuden vähenemiseen, heikentävät hänen hyvinvointiaan ja lisäävät syrjäytymisriskiä.

Ikääntyneiden hoivaköyhyys eli riittämätön avunsaanti on yleistä. Yhtenä hoivaköyhyyden ilmentymänä ovat sosioemotionaalisen avun puutteet. Kansainvälisessä tutkimuksessa on todettu, että ikääntyneet kokevat saamansa emotionaalisen tuen riittämättömäksi. Heidän sosiaalisiin tarpeisiinsa ei vastata, eikä tarjota keskustelumahdollisuuksia tai kohdatuksi tulemisen kokemuksia (Van Aerschot & Kröger 2022).

Näihin emotionaalisiin sekä turvattomuutta aiheuttaviin vajeisiin vastataan SenioriKamu-toiminnalla, jossa vapaaehtoiset tarjoavat yhteistä tekemistä ja kohdatuksi tulemisen kokemuksia ikääntyneille henkilöille.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on kannustaa kotona yksin asuvia ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja osallistumiseen vapaaehtoisen tuella. Toiminta on suunnattu ikääntyneille henkilöille, joilla ei vielä ole tarvetta tai toisaalta mahdollisuuksia saada niin sanottuja raskaampia sosiaali- ja terveyspalveluita. Toiminnalla voidaan tavoittaa ja tukea henkilöitä, jotka eivät vielä ole vanhuspalveluiden piirissä ja mahdollisesti siirtää heidän avun tarvettaan. Vapaaehtoiselta saatu henkinen ja fyysinen tuki auttaa selviytymään omatoimisesti omassa asuinympäristössä.

SenioriKamu-toiminnassa keskeistä ovat ikääntyneen ja vapaaehtoisen kahdenkeskiset kohtaamiset. Kaikki ikääntyneet henkilöt eivät halua tai kykene lähtemään esimerkiksi ryhmätoimintaan, ja silloin tarvitaan SenioriKamu-toiminnan kaltaista yksilöllistä tukea. Vapaaehtoisen kannustuksen avulla ikääntyneet henkilöt rohkaistuvat lähtemään liikkeelle oman kotinsa ulkopuolelle, saavat lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja pääsevät osallistumaan esimerkiksi itselleen mielekkääseen toimintaan.

SenioriKamu-toiminta on kehitetty asiakaslähtöisesti vastaamaan ympäristöstä nousevaan tarpeeseen. Itä- ja Koillis-Helsingin sekä Lahden alueella havaittiin tarvetta kotiin tulevalle etsivälle vanhustyölle ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavalle toiminnalle, joka edistää yksin kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden sosiaalista ja muuta hyvinvointia. SenioriKamu-toimintaa on kehitetty ikääntyneiden henkilöiden, vapaaehtoisten sekä paikallisten yhteistyökumppaneiden ja verkostojen kanssa palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntäen.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

SenioriKamu-toiminta kehitettiin Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n yhteishankkeessa (SenioriKamu 2023–2026). Miina Sillanpään Säätiö järjesti SenioriKamu-toimintaa Helsingissä (Kontula ja Malmi sekä lähialueet) ja Harjulan Setlementti Lahdessa. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat Helsingissä Malmin ja Mikaelin seurakunnat sekä Helsingin kaupungin Seniori-info. Lahdessa yhteistyökumppaneita olivat Lahden vanhusten asuntosäätiö ja Kiinteistö Oy Harjulakodit sekä Lahden seurakuntayhtymä. Hankkeen ohjausryhmässä oli lisäksi Kansalaisareena ry.

Sekä toimintaan osallistuneilta ikääntyneiltä henkilöiltä että vapaaehtoisilta kysyttiin säännöllisesti kokemuksia, mielipiteitä ja toiveita toiminnan kehittämiseksi. Alkuhaastattelussa kysyttiin, millaiseen toimintaan ikääntynyt tai vapaaehtoinen haluaisi osallistua ja millaiset teemat tai sisällöt häntä kiinnostavat. Näitä toiveita toteutettiin järjestämällä kaikille yhteisiä toivetapaamisia ja tukemalla myös kamuparien kahdenkeskisiä tapaamisia. Vapaaehtoisille järjestettiin vertaistapaamisia ja lisäkoulutusta heidän toivomistaan teemoista.

SenioriKamu-toimintaa kehitettiin tiiviisti myös eri toimijoista koostuvissa verkostoissa. Yhteistyötä tehtiin muun muassa asiakashankinnan, ikääntyneiden ja vapaaehtoisten tukemisen sekä asiakasymmärryksen jakamisen tiimoilta. Myös viestintää ja markkinointia tehtiin yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa jalkautumisissa ja muissa tilaisuuksissa. Ikääntyneitä osallistujia ja vapaaehtoisia tavoitettiin muun muassa etsivän vanhustyön verkostojen, järjestöjen, seurakunnan diakoniatyön sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten kautta. Yhteistyökumppaneilta saatiin tiloja toivetapahtumien sekä vapaaehtoisten lisäkoulutusten ja vertaistapaamisten järjestämiseen.

Tavoiteltu muutos

SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on yksin kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteiden lievittyminen sekä osallisuuden kokemuksen vahvistuminen etsivän työn ja vapaaehtoistoiminnan keinoin. Toiminnan avulla ikääntyneet henkilöt saavat voimavaroja lähteä liikkeelle oman kotinsa ulkopuolelle ja osallistua itselleen mielekkääseen toimintaan vapaaehtoisen tukemana ja/tai itsenäisesti.

SenioriKamu-hankkeen (2023–2026) tavoitteena oli, että yli 60-vuotiaiden ikääntyneiden henkilöiden kokema turvattomuus ja yksinäisyys lievenevät ja osallisuuden tunne vahvistuu. Tavoitetasona oli, että 70 prosenttia toimintaan osallistuneista ikääntyneistä henkilöistä kokee yksinäisyytensä ja turvattomuutensa lievittyneen ja osallisuutensa vahvistuneen.

Hankkeen tavoitteena oli löytää ja valmentaa hankkeen aikana yhteensä 62 vapaaehtoista toimimaan SenioriKamuina ikääntyneille henkilöille. Lisätavoitteena oli, että SenioriKamu-vapaaehtoisvalmennukseen osallistuvien vapaaehtoisten kohtaamistaidot ja valmiudet toimia yhdessä ikääntyneiden henkilöiden ja toisten vapaaehtoisten kanssa kehittyvät ja he kokevat toiminnan merkityksellisenä. Tavoitetasona oli, että vapaaehtoisvalmennukseen osallistuneista henkilöistä 80 prosenttia jatkaa toiminnassa valmennuksen jälkeen.

Muutoksen mittaaminen
  1. Ikääntyneiden henkilöiden kokemat hyödyt

Ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden, turvattomuuden ja osallisuuden muutoksia mitattiin SenioriKamu-hankkeessa kasvokkain pidetyillä alku- ja välihaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin ikääntyneiden henkilöiden kotona. Vastaukset kirjattiin paperilomakkeille, joista ne siirrettiin verkkokyselypohjalle Surveypal-sivustolle. 

Alkuhaastattelu (mahdollisimman pian toimintaan mukaan lähtemisen jälkeen)

  • Yksinäisyys

    Yksinäisyyden kokemuksen mittarina käytettiin subjektiivista yksinäisyyden kokemusta, jota arvioitiin 5-portaisella asteikolla. Väittämä kuului "Tunnen itseni yksinäiseksi". Vastausvaihtoehdot olivat: En koskaan, Hyvin harvoin, Joskus, Melko usein, Jatkuvasti. 

    Yksinäisyyden kokemusta lievittäviä tekijöitä kartoitettiin lisäksi avoimella kysymyksellä: "Mikä lievittäisi sinun yksinäisyyden tunnettasi?"

  • Turvattomuus

    Turvattomuuden kokemuksen mittarina käytettiin subjektiivista turvattomuuden kokemusta, jota arvioitiin 5-portaisella asteikolla. Kysymys kuului "Kuinka turvalliseksi tunnet olosi päivittäisessä elämässä?". Vastausvaihtoehdot olivat: Erittäin turvalliseksi, Hyvin turvalliseksi, Kohtuullisen turvalliseksi, Vähän turvalliseksi, Ei lainkaan turvalliseksi.

    Turvattomuutta ja sitä lievittäviä tekijöitä kartoitettiin lisäksi avoimilla kysymyksillä "Koetko turvattomuutta? Miten turvattomuus ilmenee elämässäsi?" ja "Mikä lievittäisi sinun turvattomuuden tunnettasi? Mikä tekee olosta turvallisen?"

  • Osallisuus

    Osallisuuden kokemuksen mittarina käytettiin THL:n kehittämää osallisuusindikaattoria, joka sisältää kymmenen osallisuuden kokemusta kuvaavaa väittämää. Osallisuusindikaattorin summapistemäärä muunnetaan asteikolle 0–100, jossa suurempi pistemäärä tarkoittaa vahvempaa osallisuuden kokemusta.

Välihaastattelu (noin 3 kuukautta sen jälkeen, kun tapaamiset vapaaehtoisen kanssa ovat alkaneet)

  • Yksinäisyys

    Yksinäisyyden kokemuksen mittarina käytettiin alkuhaastattelussa hyödynnettyä subjektiivista yksinäisyyden kokemusta, jota arvioitiin 5-portaisella asteikolla (ks. yllä). 

    Yksinäisyyden lievittymistä mitattiin kysymyksellä "Onko SenioriKamu-toiminta lievittänyt yksinäisyyden tunteitasi?", jossa vastausvaihtoehtoina olivat Kyllä, Ei ja En osaa sanoa. Lisäksi käytettiin avointa kysymystä: "Miten SenioriKamu-toiminta on vaikuttanut yksinäisyyden kokemuksiisi?"

  • Turvattomuus

    Turvattomuuden kokemuksen mittarina käytettiin alkuhaastattelussa hyödynnettyä subjektiivista yksinäisyyden kokemusta, jota arvioitiin 5-portaisella asteikolla (ks. yllä).

    Turvattomuuden lievittymistä mitattiin kysymyksellä "Onko SenioriKamu-toiminta lisännyt turvallisuuden tunnettasi?", jossa vastausvaihtoehtoina olivat Kyllä, Ei ja En osaa sanoa. Lisäksi käytettiin avointa kysymystä: "Miten SenioriKamu-toiminta on vaikuttanut turvattomuuden kokemuksiisi?"

  • Osallisuus

    Osallisuuden vahvistumista arvioitiin osallisuusindikaattorilla ja avoimella kysymyksellä "Onko osallisuuden kokemuksesi vahvistunut SenioriKamu-toiminnan myötä?", jossa vastausvaihtoehtoina olivat Kyllä, Ei ja En osaa sanoa. Osallisuutta alustettiin osallistujalle etukäteen suullisesti hyödyntämällä seuraavaa kuvausta: "Osallisuus on tunne, joka syntyy, kun ihminen kokee kuuluvansa johonkin. Osallisuus ilmenee esimerkiksi luottamuksena, yhdenvertaisuutena, arvostuksena ja mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössään."

    Osallisuuden vahvistumisen arvioinnissa hyödynnettiin lisäksi Opintokeskus Siviksen kehittämää Osallisuuden jälki -mittaria. Osallisuuden arviointiin valittuja väittämiä olivat: Sain toiminnassa vähintään yhden uuden kaverin tai ystävän., Toiminnalla oli positiivinen vaikutus sosiaaliseen elämääni ja ihmissuhteisiini., Arkeni on aiempaa mielekkäämpää., Olen toiveikas tulevaisuuden suhteen., Olen pystynyt toiminnassa tai sen jälkeen vaikuttamaan johonkin minulle tärkeään asiaan., Olen aiempaa kiinnostuneempi siitä mitä maailmassa tapahtuu. Väittämien vastausvaihtoehdot olivat: Samaa mieltä ja Eri mieltä. Lisäksi hyödynnettiin mittarin asteikkokysymystä toimintaan osallistumisesta.

SenioriKamu-toiminnan vaikutuksia ja onnistumista arvioitiin lisäksi avoimilla kysymyksillä:

  • Mitä SenioriKamu-toiminnassa mukana oleminen on antanut sinulle?
  • Ovatko SenioriKamu-toiminnalle asettamasi toiveet tai tavoitteet toteutuneet? Kyllä. Miten? / Ei. Miksi?
  • Miten tyytyväinen olet ollut kamuparitoimintaan? Erittäin tyytyväinen/Tyytyväinen/Vähän tyytyväinen/En lainkaan tyytyväinen
  • Suosittelisitko SenioriKamu-toimintaa muille? Kyllä. Miksi? / Ei. Miksi?
  1. Vapaaehtoisten kokemat hyödyt

Vapaaehtoisten kokemia hyötyjä arvioitiin SenioriKamu-hankkeessa välikyselyllä, jonka vapaaehtoiset täyttivät noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun tapaamiset ikääntyneen henkilön kanssa olivat alkaneet. Vapaaehtoiset täyttivät kyselyn pääosin sähköisesti Surveypal-sivustolla.

Vapaaehtoisia pyydettiin arvioimaan kahdeksaa väittämää 4-portaisella asteikolla. Väittämiä olivat: SenioriKamu-toiminta on... 1. kehittänyt kohtaamistaitojani., 2. kehittänyt vuorovaikutustaitojani., 3. kehittänyt valmiuksiani toimia ikääntyneiden ihmisten kanssa., 4. kehittänyt valmiuksiani toimia vapaaehtoisena., 5. antanut merkityksellisyyden kokemuksia., 6. opettanut uusia taitoja., 7. lisännyt osallistumisen mahdollisuuksia., 8. mielestäni merkityksellistä. Vastausvaihtoehdot olivat: Eri mieltä (1), Jossain määrin eri mieltä (2), Jossain määrin samaa mieltä (3), Samaa mieltä (4). 

Osallisuuden kokemusta alustettiin etukäteen suullisesti hyödyntämällä seuraavaa kuvausta: "Osallisuus on tunne, joka syntyy, kun ihminen kokee kuuluvansa johonkin. Osallisuus ilmenee esimerkiksi luottamuksena, yhdenvertaisuutena, arvostuksena ja mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössään." Sen jälkeen esitettiin kysymys: "Onko osallisuuden kokemuksesi vahvistunut SenioriKamu-toiminnan myötä?", jossa vastausvaihtoehtoina olivat Kyllä, Ei ja En osaa sanoa.

Vapaaehtoisilta kysyttiin lisäksi:

  • Mitä SenioriKamu-vapaaehtoisuus on antanut sinulle?
  • Mikä SenioriKamu-toiminnassa on ollut parasta?
  • Entä mitä vielä kehittäisit?
  • Ovatko SenioriKamu-toiminnalle asettamasi toiveet tai tavoitteet toteutuneet? Kyllä. Miten? / Ei. Miksi?
  • Koetko saaneesi riittävästi tukea vapaaehtoisena toimimiseen? Kyllä. / En. Millaista tukea kaipaisit lisää?
  • Suosittelisitko SenioriKamu-vapaaehtoisuutta muille? Kyllä. Miksi? / En. Miksi?
  • Terveisiä SenioriKamu-vapaaehtoisuutta harkitsevalle:

Vapaaehtoisvalmennuksen arviointi

Vapaaehtoisvalmennukseen osallistuneilta henkilöiltä pyydettiin palautetta valmennuksen sisällöstä ja toteutustavasta sekä sen hyödyllisyydestä. Osallistujat arvioivat valmennuksen toteutusta asteikolla 1–3 (1 = heikoin, 3 = paras).  Arvioitavia tekijöitä olivat valmennuksen pituus, sisältö, aikataulutus (tauot, jne.), paikka, järjestäjän asiantuntemus ja valmennuksen ilmapiiri.

Lisäksi osallistujat arvioivat valmennuksen hyötyjä 5-portaisella asteikolla, jonka vastausvaihtoehdot olivat: Täysin eri mieltä (1), Eri mieltä (2), Ei samaa eikä eri mieltä (3), Samaa mieltä (4), Täysin samaa mieltä (5). Arvioitavia väittämiä olivat:

  • Valmiuteni toimia vapaaehtoisena kehittyivät.
  • Rohkeuteni toimia vapaaehtoistehtävässä lisääntyi.
  • Innostukseni/motivaationi toimia vapaaehtoisena lisääntyi.
  • Halukkuuteni jatkaa vapaaehtoistoiminnassa lisääntyi.
  • Kohtaamis- ja vuorovaikutustaitoni kehittyivät.
  • Kehitin verkostojani ja sain vertaistukea.

  • Valmennus oli minulle hyödyllinen.

    Avoimilla kysymyksillä kartoitettiin lisäksi seuraavaa:

  • Mistä erityisesti pidit valmennuksessa?
  • Mitä kehittäisit valmennuksessa?
  • Suosittelisitko valmennusta muille? Kyllä, miksi? / En. Miksi? / En osaa sanoa. Miksi?

Pienet onnistumistarinat -haastattelu

SenioriKamu-hankkeen vaikutuksia ja onnistumisia arvioitiin lisäksi laadullisilla Pienet onnistumistarinat -teemahaastatteluilla. Haastattelut tehtiin niille ikääntyneille osallistujille ja vapaaehtoisille, joiden katsottiin pystyvän arvioimaan ja reflektoimaan toimintaa ja sen hyötyjä. Haastattelujen avulla selvitettiin muun muassa SenioriKamu-toiminnan koettuja hyötyjä, toiminnan merkitystä ja tapaamisten aiheuttamia tunteita, muutoksia arjessa sekä ajatuksia kamuparisuhteen tulevaisuudesta.

Muu osallistujien raportointi ja seuranta

SenioriKamu-hankkeessa pidettiin kirjaa toiminnassa mukana olleista, toiminnasta kiinnostuneista, siitä poistuneista ja muualle ohjatuista ikääntyneistä henkilöistä. Vastaavasti pidettiin kirjaa valmennukseen osallistuneista, toiminnasta kiinnostuneista (mutta ei haastatelluista), siitä poistuneista ja muualle ohjatuista vapaaehtoisista. Lisäksi pidettiin kirjaa muodostuneista ja purkautuneista kamupareista sekä toivetapahtumien osallistujista.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

SenioriKamu-toiminnan kohderyhmää ovat yksin kotona asuvat ikääntyneet henkilöt, jotka kokevat yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Toiminnan tarkoituksena on kannustaa ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja vahvistaa heidän osallisuuttaan, kuten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita yhdessä vapaaehtoisen kanssa ja hänen tuellaan. Toinen SenioriKamu-toiminnan kohderyhmä ovat vapaaehtoiseksi ilmoittautuvat eri ikäiset henkilöt, jotka haluavat toimia vapaaehtoistehtävässä erityisesti ikääntyneiden henkilöiden kanssa ja heidän hyvinvointinsa edistämiseksi.

SenioriKamu-hankkeen kohderyhmänä olivat yli 60-vuotiaat yksin omassa kodissaan asuvat ikääntyneet henkilöt Koillis- ja Itä-Helsingin sekä Lahden seudulla. Kohderyhmää olivat erityisesti huono-osaisuutta kokevat ikääntyneet, joilla on taloudellisia, sosiaalisia tai terveydellisiä hyvinvointivajeita. Toisena kohderyhmänä olivat SenioriKamu-vapaaehtoiset, jotka haluavat toimia ulkoilu- ja juttuseurana ikääntyneille henkilöille.

SenioriKamu-hankkeessa havaittiin, että ikääntyneen kohderyhmän haasteet kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi liikkumiskyvyn haasteet, sosiaalisten suhteiden vähyys, henkinen kuormitus ja terveyshaasteet ovat yleisiä syitä kotiin jäämiselle. Usealla ikääntyneellä osallistujalla oli käytössään rollaattori tai kävelysauvat liikkumisen apuna, mutta niiden lisäksi kaivattiin toisen ihmisen tukea ja seuraa. Turvattomuutta aiheuttivat erityisesti kaatumisen pelko, asuinympäristön rauhattomuus sekä pelko yksin jäämisestä hätätilanteissa.

Haastattelujen perusteella ikääntyneet henkilöt kaipasivat vapaaehtoiselta vastavuoroista keskustelua ja seuraa esimerkiksi kävelylle tai tapahtumiin. Vapaaehtoisen seuran koettiin tuovan vaihtelua ja sisältöä arkeen sekä varmuutta liikkeelle lähtemiseen. Yleisimmät toiveet vapaaehtoiselle liittyivät ikään ja sukupuoleen. Vapaaehtoiselta toivottiin myös esimerkiksi puheliaisuutta, hyviä käytöstapoja ja elämänkokemusta.

Alkutapaamisten perusteella SenioriKamu-vapaaehtoisten yleisimpiä syitä toimintaan lähtemiselle olivat halu auttaa ja saada merkitystä ja sisältöä omaankin elämään. Monelle ajatus vapaaehtoisuudesta oli kypsynyt pidemmän ajan kuluessa, ja esimerkiksi eläköityminen mahdollisti vapaaehtoiseksi ryhtymisen. Vapaaehtoisuudesta haettiin hyvää mieltä, vaihtelua arkeen sekä vuorovaikutusta ikääntyneen henkilön kanssa. Enemmistöllä vapaaehtoisista ei ollut erityistoiveita ikääntyneelle henkilölle. Yleisesti toivottiin, että vapaaehtoistehtävä sijaitsisi sopivan välimatkan päässä omasta kodista.

SenioriKamu-hankkeen osallistujia otettiin mukaan toiminnan kehittämiseen säännöllisesti sekä kahden kesken haastattelemalla että yhteisissä tapaamisissa. Vapaaehtoisille esiteltiin hankkeen toiminnan edistymistä vertaistapaamisissa, joissa kysyttiin myös näkemyksiä ajankohtaisiin kysymyksiin ja kehittämiseen. Ikääntyneille henkilöille puolestaan koostettiin hankkeen toiminnasta portfolio, jonka avulla käytiin osallistavia keskusteluja ja pyrittiin tuomaan ikääntyneiden henkilöiden ääni kuuluviin hankkeen tulosten ja oppien jalkauttamisessa ja levittämisessä.

Ratkaisun perusidea

SenioriKamu-toiminta yhdistää yksin kotona asuvan ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen kamupariksi. Maksuton toiminta koostuu kamuparin ulkoilusta sekä muusta mielekkäästä yhdessäolosta ikääntyneen henkilön asuinalueella. Toiminnan tavoitteena on, että ikääntyneiden henkilöiden kokema yksinäisyys ja turvattomuus lievittyvät ja tunne osallisuudesta vahvistuu. Toiminta tarjoaa tekemistä, merkityksellisyyden kokemuksia ja hyvää mieltä sekä ikääntyneelle että vapaaehtoiselle.

Toiminta käynnistyy etsivällä työllä: kotona yksin asuvien  ja vapaaehtoisen seuraa kaipaavien ikääntyneiden henkilöiden sekä vapaaehtoisten löytämisellä. Ikääntyneen henkilön kanssa järjestetään kotona toteutettava alkuhaastattelu mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Haastattelussa kartoitetaan ikääntyneen elämäntilannetta ja toiveita toiminnalle sekä vapaaehtoiselle. Samalla keskustellaan SenioriKamu-toiminnan sisällöstä ja vapaaehtoisen roolista ja tehtävistä.

Myös vapaaehtoisen kanssa sovitaan alkutapaaminen mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Tapaamisen tarkoituksena on perehdyttää vapaaehtoinen toimintamalliin ja vahvistaa motivaatiota ja sitoutumista toimintaan.  Alkutapaamisten lisäksi vapaaehtoisille voidaan tarjota valmennus. Ikääntyneen ja vapaaehtoisen alkutapaamisten sisällöistä on kerrottu lisää "Muutoksen mittaaminen" -osiossa.

Toiminnan koordinaattori yhdistää ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen kamupariksi. Yhdistäminen tehdään alkuhaastattelujen perusteella. Yhdistäminen toteutetaan kasvokkaisessa tapaamisessa, johon osallistuvat ikääntynyt, vapaaehtoinen ja koordinaattori. Tapaamisessa vaihdetaan yhteystiedot ja sovitaan ensimmäisen kahdenkeskisen tapaamisen ajankohta. Koordinaattori ottaa yhteyttä sekä ikääntyneeseen että vapaaehtoiseen yhdistämisen jälkeen ja varmistaa, että kamuparin tapaamiset ovat lähteneet käyntiin sovitusti.

Yhdistämisen jälkeen kamupari jatkaa kahdenkeskisiä tapaamisia oman aikataulunsa ja mieltymystensä mukaisesti. Tapaamiset voivat olla esimerkiksi yhteistä ulkoilua tai kuulumisten vaihtoa puhelimitse. Koordinaattori on kamuparin tukena koko SenioriKamu-toiminnan ajan. Koordinaattori voi myös järjestää tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan yhteisiä tapaamisia tai esimerkiksi vapaaehtoisten lisäkoulutusta.

SenioriKamu-hankkeessa kamupareille järjestettiin yhteisiä toivetapahtumia. Toiveita tapahtumien teemoille ja sisällöille kysyttiin alkutapaamisissa. Tavoitteena oli tarjota mielekästä tekemistä ja mahdollisuuksia tutustua muihin toiminnassa mukana oleviin ikääntyneisiin ja vapaaehtoisiin. Hanke tuki myös kamuparien kahdenkeskistä toimintaa, kuten käyntejä elokuvissa tai teatterissa. SenioriKamu-vapaaehtoisille tarjottiin valmennuksen lisäksi maksuttomia lisäkoulutuksia, vertaistapaamisia ja virkistäytymistä.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Vaadittavat resurssit:

SenioriKamu-toimintamalli sopii organisaatioille, joilla on riittävä osaaminen ja kokemusta senioreiden ja vapaaehtoisten kanssa työskentelystä (esim. seurakunta, järjestöt ja yhdistykset, kunnat, hyvinvointialueet).

Toimintamalli voidaan ottaa käyttöön kokonaan tai osittain. Sen käyttöönotto on maksutonta, ja myös itse toiminta voidaan toteuttaa pienin kustannuksin. SenioriKamu-toimintaa on mahdollista toteuttaa monin eri tavoin, riippuen organisaation resursseista. SenioriKamu-hankkeessa kehitetty skaalautuva toimintamalli ja materiaalit tukevat toiminnan käynnistämistä ja toteutusta.

SenioriKamu-toiminnan käynnistäminen edellyttää koordinaattorin. Koordinaattorin rooli on tärkein ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten tavoittamisessa, perehdyttämisessä ja yhdistämisessä. SenioriKamu-hankkeessa työskenteli kaksi kokoaikaista koordinaattoria, yksi kummallakin hankepaikkakunnalla.

Koordinaattorin keskeiset tehtävät:

  • Kohdata ja yhdistää osallistujat: Koordinaattori etsii ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset, toteuttaa alkuhaastattelut ja perehdytyksen sekä yhdistää kamuparit.
  • Toimia yhteyshenkilönä: Koordinaattori pitää yhteyttä ikääntyneisiin, vapaaehtoisiin ja mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Hän tukee ja neuvoo kamupareja ja häivyttää omaa rooliaan, kun kamupari alkaa toimia itsenäisesti.
  • Seurata ja kehittää toimintaa: Koordinaattori seuraa kamuparien toimintaa, kerää palautetta ja arvioi toiminnan hyötyjä.

Toiminnan vakiintumista edistävät tekijät:

  1. Monikanavainen etsivä työ: Etsivää työtä sekä ikääntyneiden että vapaaehtoisten tavoittamiseksi on suositeltavaa tehdä monikanavaisesti. Ikääntyneitä henkilöitä kannattaa tavoitella useiden eri viestintäkanavien kautta, kuten lehtimainoksilla, ilmoitustauluilla, sosiaalisessa mediassa ja tapahtumissa. Myös järjestöt, seurakunta, sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaiset ja muut paikalliset toimijat voivat olla avuksi ikääntyneiden tavoittamisessa. Vapaaehtoisia voidaan tavoitella esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ilmoitustauluilla, lehtimainoksilla, tapahtumissa ja verkon välityksellä (esim. vapaaehtoistyö.fi ja lähellä.fi -sivustot).
  2. Kasvokkaiset tapaamiset: Sekä ikääntynyt henkilö että vapaaehtoinen on hyvä tavata kasvokkain ennen parin yhdistämistä. Näin saadaan kartoitettua molempien toiveet ja tarpeet sekä luotua selkeä, luotettava ja turvallinen kuva toiminnasta. Ikääntyneen ja vapaaehtoisen yhdistäminen on perusteltua tehdä kasvokkain tapaamisessa, johon osallistuvat ikääntynyt, vapaaehtoinen ja koordinaattori. Ensimmäinen tapaaminen koordinaattorin läsnä ollessa lievittää kamuparin jännitystä, lisää luottamusta toimintaan ja helpottaa kamuparin ensimmäistä kahdenkeskistä tapaamista, kun toisen on nähnyt jo kerran.
  3. Joustavuus ja jatkuva tuki: Kamuparin yhteinen toiminta lähtee liikkeelle sekä ikääntyneen että vapaaehtoisen toiveista ja tarpeista ja muotoutuu heidän näköisekseen. Tapaamisten sisällölle, tiheydelle tai kestolle ei ole määritelty ala- tai ylärajaa. Koordinaattori pitää yhteyttä sekä ikääntyneeseen että vapaaehtoiseen yhdistämisen jälkeen ja varmistaa, että kamuparin tapaamiset ovat lähteneet käyntiin sovitusti. Koordinaattori tukee ja ohjaa parin toimintaa sen aikaa ja siinä määrin, mitä kamupari tarvitsee.

Levittäminen ja juurtuminen:

SenioriKamu-toimintaa juurrutetaan tukemalla aktiivisten kamuparien toiminnan jatkoa SenioriKamu-hankkeen jälkeen tarjoamalla heille riittävästi tukea ja tarvittaessa yhteyshenkilö. Toimintamallia levitetään paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta ja valtakunnallisesti.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Kartoita lähtötilanne:

SenioriKamu-toiminta soveltuu kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen. Toimintaan osallistuvilla ikääntyneillä henkilöillä tulee olla riittävä liikkumis- ja toimintakyky sekä ennen kaikkea oma motivaatio toimintaa kohtaan. SenioriKamu-hankkeen havaintojen mukaan oma-aloitteisesti toimintaan mukaan lähtevät ikääntyneet ovat sitoutuneita vapaaehtoisen tapaamisiin ja usein pohtineet omia toiveitaan ja tarpeitaan etukäteen.

SenioriKamu-hankkeessa poissulkukriteereinä ikääntyneille henkilöille olivat pitkälle edennyt muistisairaus ja akuutti mielenterveys- tai päihdeongelma, koska näissä tilanteissa vapaaehtoisen tuen ei koettu olevan riittävää tai tarkoituksenmukaista. Hankkeessa haluttiin myös varmistaa vastavuoroinen ja miellyttävä kamuparisuhde molemmille osapuolille.

Huomioi vapaaehtoiset:

Ikääntyneiden henkilöiden lähtötilanteen ohella myös vapaaehtoisten motivaatiotekijät tulee kartoittaa etukäteen. Näin kamupareja yhdistäessä voidaan vastata molempien osapuolten tarpeisiin, mikä lisää todennäköisyyttä kamuparisuhteen onnistumiselle. Vapaaehtoisten perehdytys, jatkuva tuki ja kiittäminen ovat tärkeitä sitouttamisen ja toiminnan jatkuvuuden kannalta.

Vapaaehtoisen rooli ja tehtävät tulee määritellä selkeästi ja käydä läpi kamuparin molempien osapuolten kanssa. Näin vältytään väärinkäsityksiltä ja tuetaan vapaaehtoisen jaksamista ja hyvinvointia. SenioriKamu-hankkeessa toimineet vapaaehtoiset kokivat SenioriKamu-toiminnan helpoksi, luotettavaksi, joustavaksi ja hauskaksi. Vapaaehtoiset arvostivat kahdenkeskistä alkutapaamista ja koordinaattorin jakamia toimintavinkkejä. Kamuparisuhteen onnistumisessa tärkeintä oli ikääntyneen ja vapaaehtoisen yhteensopivuuden lisäksi sopiva välimatka.

Tue alussa ja tarpeen mukaan:

Koordinaattorin rooli on keskeinen SenioriKamu-toiminnan käynnistymiselle. Koordinaattoria tarvitaan erityisesti ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten löytämisessä, kohtaamisessa ja yhdistämisessä. Näihin kohtiin kannattaa panostaa ja järjestää alkutapaamiset ja kamuparin yhdistäminen kasvokkain.

Kamuparien muodostumisen jälkeen koordinaattori voi alkaa häivyttää rooliaan asteittain olemalla kuitenkin kamuparien tavoitettavissa ja tukena tarvittaessa. Riittävällä ja oikea-aikaisella tuella vahvistetaan kamuparin molempien osapuolten motivaatiota ja sitoutumista toimintaan. SenioriKamu-hankkeessa kamuparit olivat itseohjautuvia ja kaipasivat koordinaattorin tukea lähinnä tutustumisvaiheessa.

Muita vaadittavia resursseja on kuvattu "Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot" -osiossa.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

SenioriKamu-hankkeessa haastateltiin yhteensä 103 ikääntynyttä henkilöä ja 82 vapaaehtoista. Toiminnassa muodostettiin yhteensä 74 kamuparia.

SenioriKamu-hankkeeseen osallistuneista ikääntyneistä henkilöistä

  • 82 % koki yksinäisyytensä lievittyneen.
  • 62 % koki turvallisuuden tunteensa lisääntyneen.
  • 65 % koki osallisuutensa vahvistuneen.
  • 94 % koki toiminnalle asettamiensa toiveiden ja tavoitteiden toteutuneen.
  • 97 % oli tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen kamuparitoimintaan.
  • 100 % suosittelisi SenioriKamu-toimintaa muille.

Ikääntyneet kuvasivat kokemiaan hyötyjä muun muassa näin:

  • "Puhelimessa juttelu ja tapaamiset on vaikuttaneet yksinäisyyteen. Päässyt kävelemään."
  • "Helpottaa aina kun vapaaehtoinen käy kyläilemässä tai kun käymme yhdessä jossain."
  • "Olen tullut toiveikkaammaksi tulevaisuuden suhteen."
  • "Vapaaehtoisen kanssa keskustelu helpottaa valtavasti, kun saan vaihtaa ajatuksia jonkun muun kanssa välillä."
  • "En ole enää koskaan yksinäinen. Joka päivälle on ohjelmaa. Ennen vapaaehtoisen tapaamista olin yksinäinen."
  • "Yksikseen en mielelläni lähde enää rollaattorinkaan kanssa ulos. Vapaaehtoisen kanssa uskaltaa. Saa raitista ilmaa ja pääsee ulos."
  • "Ajatus siitä, että on joku, jolle voi soittaa, tuo turvaa arkeen."
  • "On helpottanut, kun on joku tuttava, joka osaa kysellä kuulumisiani sekä osaa kaivata minua."
  • "Tunnen, että olen saanut jopa enemmän kuin osasin itse toivoakaan."

Vapaaehtoisista noin 74 prosenttia jatkoi vapaaehtoistoimintaa valmennuksen jälkeen joko SenioriKamu-hankkeen tai muun tahon toiminnassa. SenioriKamu-vapaaehtoisista

  • 83 % koki kohtaamistaitojensa vahvistuneen.
  • 87 % koki vuorovaikutustaitojensa vahvistuneen.
  • 93 % koki valmiuksien toimia ikääntyneiden ihmisten kanssa vahvistuneen.
  • 87 % koki valmiuksien toimia vapaaehtoisena vahvistuneen.
  • 93 % koki saaneensa merkityksellisyyden kokemuksia.
  • 57 % koki saaneensa uusia taitoja.
  • 80 % koki löytäneensä lisää osallistumisen mahdollisuuksia.
  • 100 % koki SenioriKamu-toiminnan merkityksellisenä.
  • 67 % koki osallisuutensa vahvistuneen.
  • 93 % koki toiveidensa ja tavoitteidensa toteutuneen.
  • 97 % suosittelisi SenioriKamu-vapaaehtoisuutta muille.

SenioriKamu-vapaaehtoiset kuvasivat kokemiaan hyötyjä muun muassa näin:

  • "Koen olevani yksi tärkeä ihminen kamulleni."
  • "Voi tuoda jotain uutta toisen ihmisen elämään. Oli monta vuotta huono omatunto, etten tee mitään. Nyt se on helpottunut."
  • "Tunnen olevani hyödyksi ja iloksi jollekin."
  • "Saanut kokea merkityksellisyyttä."
  • "Olen saanut uuden ystävän, jolla on paljon tarinoita jaettavana."
  • "Musta on ollut aivan ihana tunne, miten olen pystynyt ilahduttamaan ihan vain pelkällä läsnäolollani. Se on opettanut minulle, että hyvin pienillä teoilla voi olla suuri merkitys."
  • "Se, että on saanut olla seurana ja tuoda hyvää mieltä. Myöskin se, että on päässyt toteuttamaan asioita, joihin seniorikamu ei välttämättä yksin kykene, esimerkiksi vaateostoksilla käynti."
  • "Ehkä se, että on tarpeellinen jossakin, oppii tuntemaan itseään ja siten myös tulemaan toimeen itsensäkin kanssa paremmin. Ymmärtää elämää yleensä ja voi itsekin tehdä muutoksi itseensä."

Useat ikääntyneet henkilöt ovat raportoineet saaneensa SenioriKamu-toiminnasta arkeensa lisää aktiivisuutta ja uutta sisältöä. Toiminta on lievittänyt myös vapaaehtoisten kokemaa yksinäisyyttä. Vapaaehtoisen kanssa tapaamiset ovat antaneet ikääntyneille henkilöille rohkeutta ja voimavaroja lähteä liikkeelle myös itsenäisesti, esimerkiksi kävelylle tai uimahalliin.

Monipuolinen, kamuparin mielenkiinnon kohteista lähtevä toiminta on johtanut laajemman yhteisön löytämiseen esimerkiksi senioritalon korttipelikerhosta tai kuntosalilta. Myös eri kamuparien osapuolet ovat ystävystyneet keskenään. SenioriKamu-toiminnan kautta on muodostunut aitoja ystävyyssuhteita, joita SenioriKamu-hankkeen osallistujat haluavat ylläpitää myös hankkeen jälkeen.