SenioriKamu-toiminta
SenioriKamu-toiminta
SenioriKamu-toiminta yhdistää yksin kotona asuvan ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen. Toiminta lievittää yksinäisyyttä ja turvattomuutta ja vahvistaa osallisuutta yhdessäolon kautta. Malli soveltuu ikääntyneiden kotona asumisen tukemiseen.
Toimintamallin nimi
SenioriKamu-toiminta yhdistää yksin kotona asuvan ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen. Toiminta lievittää yksinäisyyttä ja turvattomuutta ja vahvistaa osallisuutta yhdessäolon kautta. Malli soveltuu ikääntyneiden kotona asumisen tukemiseen.
SenioriKamu-toiminta yhdistää yksin kotona asuvan ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen kamupariksi. Maksuton toiminta koostuu kamuparin ulkoilusta sekä muusta mielekkäästä yhdessäolosta ikääntyneen henkilön asuinalueella. Toiminnan tavoitteena on, että ikääntyneiden henkilöiden kokema yksinäisyys ja turvattomuus lievittyvät ja tunne osallisuudesta vahvistuu. Toiminta tarjoaa tekemistä, merkityksellisyyden kokemuksia ja hyvää mieltä sekä ikääntyneelle että vapaaehtoiselle.
Toiminta käynnistyy etsivällä työllä: kotona yksin asuvien ja vapaaehtoisen seuraa kaipaavien ikääntyneiden henkilöiden sekä vapaaehtoisten löytämisellä. Ikääntyneen henkilön kanssa järjestetään kotona toteutettava alkuhaastattelu mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Haastattelussa kartoitetaan ikääntyneen elämäntilannetta ja toiveita toiminnalle sekä vapaaehtoiselle. Samalla keskustellaan SenioriKamu-toiminnan sisällöstä ja vapaaehtoisen roolista ja tehtävistä.
Myös vapaaehtoisen kanssa sovitaan alkutapaaminen mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Tapaamisen tarkoituksena on perehdyttää vapaaehtoinen toimintamalliin ja vahvistaa motivaatiota ja sitoutumista toimintaan. Alkutapaamisten lisäksi vapaaehtoisille voidaan tarjota valmennus. Ikääntyneen ja vapaaehtoisen alkutapaamisten sisällöistä on kerrottu lisää "Muutoksen mittaaminen" -osiossa.
Toiminnan koordinaattori yhdistää ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen kamupariksi. Yhdistäminen tehdään alkuhaastattelujen perusteella. Yhdistäminen toteutetaan kasvokkaisessa tapaamisessa, johon osallistuvat ikääntynyt, vapaaehtoinen ja koordinaattori. Tapaamisessa vaihdetaan yhteystiedot ja sovitaan ensimmäisen kahdenkeskisen tapaamisen ajankohta. Koordinaattori ottaa yhteyttä sekä ikääntyneeseen että vapaaehtoiseen yhdistämisen jälkeen ja varmistaa, että kamuparin tapaamiset ovat lähteneet käyntiin sovitusti.
Yhdistämisen jälkeen kamupari jatkaa kahdenkeskisiä tapaamisia oman aikataulunsa ja mieltymystensä mukaisesti. Tapaamiset voivat olla esimerkiksi yhteistä ulkoilua tai kuulumisten vaihtoa puhelimitse. Koordinaattori on kamuparin tukena koko SenioriKamu-toiminnan ajan. Koordinaattori voi myös järjestää tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan yhteisiä tapaamisia tai esimerkiksi vapaaehtoisten lisäkoulutusta.
SenioriKamu-hankkeessa kamupareille järjestettiin yhteisiä toivetapahtumia. Toiveita tapahtumien teemoille ja sisällöille kysyttiin alkutapaamisissa. Tavoitteena oli tarjota mielekästä tekemistä ja mahdollisuuksia tutustua muihin toiminnassa mukana oleviin ikääntyneisiin ja vapaaehtoisiin. Hanke tuki myös kamuparien kahdenkeskistä toimintaa, kuten käyntejä elokuvissa tai teatterissa. SenioriKamu-vapaaehtoisille tarjottiin valmennuksen lisäksi maksuttomia lisäkoulutuksia, vertaistapaamisia ja virkistäytymistä.
Yhä useampi ikääntynyt henkilö kokee yksinäisyyttä ja sosioemotionaalisen tuen puutetta (Van Aerschot & Kröger 2022). Ikääntyneet kokevat, ettei heidän sosiaalisiin tarpeisiinsa vastata, eikä heille tarjota riittävästi keskustelumahdollisuuksia tai kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Sosioemotionaalisen tuen puute voi johtaa ikääntyneen henkilön osallisuuden vähenemiseen, heikentää hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja lisätä syrjäytymisriskiä.
SenioriKamu vastaa sosioemotionaalisiin vajeisiin toiminnalla, jossa ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset kohtaavat säännöllisesti ja liikkuvat yhdessä ikääntyneen asuinalueella. Vapaaehtoisen tuki edistää ikääntyneiden henkilöiden arjen toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä luo kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Toiminta antaa merkityksellisyyden kokemuksia, tekemistä ja seuraa myös vapaaehtoiselle.
SenioriKamu-toiminnan kohderyhmää ovat yksin kotona asuvat ikääntyneet henkilöt, jotka kokevat yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Toiminnan tarkoituksena on kannustaa ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja vahvistaa heidän osallisuuttaan, kuten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita yhdessä vapaaehtoisen kanssa ja hänen tuellaan. Toinen SenioriKamu-toiminnan kohderyhmä ovat vapaaehtoiseksi ilmoittautuvat eri ikäiset henkilöt, jotka haluavat toimia vapaaehtoistehtävässä erityisesti ikääntyneiden henkilöiden kanssa ja heidän hyvinvointinsa edistämiseksi.
SenioriKamu-hankkeen kohderyhmänä olivat yli 60-vuotiaat yksin omassa kodissaan asuvat ikääntyneet henkilöt Koillis- ja Itä-Helsingin sekä Lahden seudulla. Kohderyhmää olivat erityisesti huono-osaisuutta kokevat ikääntyneet, joilla on taloudellisia, sosiaalisia tai terveydellisiä hyvinvointivajeita. Toisena kohderyhmänä olivat SenioriKamu-vapaaehtoiset, jotka haluavat toimia ulkoilu- ja juttuseurana ikääntyneille henkilöille.
SenioriKamu-hankkeessa havaittiin, että ikääntyneen kohderyhmän haasteet kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi liikkumiskyvyn haasteet, sosiaalisten suhteiden vähyys, henkinen kuormitus ja terveyshaasteet ovat yleisiä syitä kotiin jäämiselle. Usealla ikääntyneellä osallistujalla oli käytössään rollaattori tai kävelysauvat liikkumisen apuna, mutta niiden lisäksi kaivattiin toisen ihmisen tukea ja seuraa. Turvattomuutta aiheuttivat erityisesti kaatumisen pelko, asuinympäristön rauhattomuus sekä pelko yksin jäämisestä hätätilanteissa.
Haastattelujen perusteella ikääntyneet henkilöt kaipasivat vapaaehtoiselta vastavuoroista keskustelua ja seuraa esimerkiksi kävelylle tai tapahtumiin. Vapaaehtoisen seuran koettiin tuovan vaihtelua ja sisältöä arkeen sekä varmuutta liikkeelle lähtemiseen. Yleisimmät toiveet vapaaehtoiselle liittyivät ikään ja sukupuoleen. Vapaaehtoiselta toivottiin myös esimerkiksi puheliaisuutta, hyviä käytöstapoja ja elämänkokemusta.
Alkutapaamisten perusteella SenioriKamu-vapaaehtoisten yleisimpiä syitä toimintaan lähtemiselle olivat halu auttaa ja saada merkitystä ja sisältöä omaankin elämään. Monelle ajatus vapaaehtoisuudesta oli kypsynyt pidemmän ajan kuluessa, ja esimerkiksi eläköityminen mahdollisti vapaaehtoiseksi ryhtymisen. Vapaaehtoisuudesta haettiin hyvää mieltä, vaihtelua arkeen sekä vuorovaikutusta ikääntyneen henkilön kanssa. Enemmistöllä vapaaehtoisista ei ollut erityistoiveita ikääntyneelle henkilölle. Yleisesti toivottiin, että vapaaehtoistehtävä sijaitsisi sopivan välimatkan päässä omasta kodista.
SenioriKamu-hankkeen osallistujia otettiin mukaan toiminnan kehittämiseen säännöllisesti sekä kahden kesken haastattelemalla että yhteisissä tapaamisissa. Vapaaehtoisille esiteltiin hankkeen toiminnan edistymistä vertaistapaamisissa, joissa kysyttiin myös näkemyksiä ajankohtaisiin kysymyksiin ja kehittämiseen. Ikääntyneille henkilöille puolestaan koostettiin hankkeen toiminnasta portfolio, jonka avulla käytiin osallistavia keskusteluja ja pyrittiin tuomaan ikääntyneiden henkilöiden ääni kuuluviin hankkeen tulosten ja oppien jalkauttamisessa ja levittämisessä.
Vaadittavat resurssit:
SenioriKamu-toimintamalli sopii organisaatioille, joilla on riittävä osaaminen ja kokemusta senioreiden ja vapaaehtoisten kanssa työskentelystä (esim. seurakunta, järjestöt ja yhdistykset, kunnat, hyvinvointialueet).
Toimintamalli voidaan ottaa käyttöön kokonaan tai osittain. Sen käyttöönotto on maksutonta, ja myös itse toiminta voidaan toteuttaa pienin kustannuksin. SenioriKamu-toimintaa on mahdollista toteuttaa monin eri tavoin, riippuen organisaation resursseista. SenioriKamu-hankkeessa kehitetty skaalautuva toimintamalli ja materiaalit tukevat toiminnan käynnistämistä ja toteutusta.
SenioriKamu-toiminnan käynnistäminen edellyttää koordinaattorin. Koordinaattorin rooli on tärkein ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten tavoittamisessa, perehdyttämisessä ja yhdistämisessä. SenioriKamu-hankkeessa työskenteli kaksi kokoaikaista koordinaattoria, yksi kummallakin hankepaikkakunnalla.
Koordinaattorin keskeiset tehtävät:
- Kohdata ja yhdistää osallistujat: Koordinaattori etsii ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset, toteuttaa alkuhaastattelut ja perehdytyksen sekä yhdistää kamuparit.
- Toimia yhteyshenkilönä: Koordinaattori pitää yhteyttä ikääntyneisiin, vapaaehtoisiin ja mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Hän tukee ja neuvoo kamupareja ja häivyttää omaa rooliaan, kun kamupari alkaa toimia itsenäisesti.
- Seurata ja kehittää toimintaa: Koordinaattori seuraa kamuparien toimintaa, kerää palautetta ja arvioi toiminnan hyötyjä.
Toiminnan vakiintumista edistävät tekijät:
- Monikanavainen etsivä työ: Etsivää työtä sekä ikääntyneiden että vapaaehtoisten tavoittamiseksi on suositeltavaa tehdä monikanavaisesti. Ikääntyneitä henkilöitä kannattaa tavoitella useiden eri viestintäkanavien kautta, kuten lehtimainoksilla, ilmoitustauluilla, sosiaalisessa mediassa ja tapahtumissa. Myös järjestöt, seurakunta, sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaiset ja muut paikalliset toimijat voivat olla avuksi ikääntyneiden tavoittamisessa. Vapaaehtoisia voidaan tavoitella esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ilmoitustauluilla, lehtimainoksilla, tapahtumissa ja verkon välityksellä (esim. vapaaehtoistyö.fi ja lähellä.fi -sivustot).
- Kasvokkaiset tapaamiset: Sekä ikääntynyt henkilö että vapaaehtoinen on hyvä tavata kasvokkain ennen parin yhdistämistä. Näin saadaan kartoitettua molempien toiveet ja tarpeet sekä luotua selkeä, luotettava ja turvallinen kuva toiminnasta. Ikääntyneen ja vapaaehtoisen yhdistäminen on perusteltua tehdä kasvokkain tapaamisessa, johon osallistuvat ikääntynyt, vapaaehtoinen ja koordinaattori. Ensimmäinen tapaaminen koordinaattorin läsnä ollessa lievittää kamuparin jännitystä, lisää luottamusta toimintaan ja helpottaa kamuparin ensimmäistä kahdenkeskistä tapaamista, kun toisen on nähnyt jo kerran.
- Joustavuus ja jatkuva tuki: Kamuparin yhteinen toiminta lähtee liikkeelle sekä ikääntyneen että vapaaehtoisen toiveista ja tarpeista ja muotoutuu heidän näköisekseen. Tapaamisten sisällölle, tiheydelle tai kestolle ei ole määritelty ala- tai ylärajaa. Koordinaattori pitää yhteyttä sekä ikääntyneeseen että vapaaehtoiseen yhdistämisen jälkeen ja varmistaa, että kamuparin tapaamiset ovat lähteneet käyntiin sovitusti. Koordinaattori tukee ja ohjaa parin toimintaa sen aikaa ja siinä määrin, mitä kamupari tarvitsee.
Levittäminen ja juurtuminen:
SenioriKamu-toimintaa juurrutetaan tukemalla aktiivisten kamuparien toiminnan jatkoa SenioriKamu-hankkeen jälkeen tarjoamalla heille riittävästi tukea ja tarvittaessa yhteyshenkilö. Toimintamallia levitetään paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta ja valtakunnallisesti.
SenioriKamu-hankkeessa haastateltiin yhteensä 103 ikääntynyttä henkilöä ja 82 vapaaehtoista. Toiminnassa muodostettiin yhteensä 74 kamuparia.
SenioriKamu-hankkeeseen osallistuneista ikääntyneistä henkilöistä
- 82 % koki yksinäisyytensä lievittyneen.
- 62 % koki turvallisuuden tunteensa lisääntyneen.
- 65 % koki osallisuutensa vahvistuneen.
- 94 % koki toiminnalle asettamiensa toiveiden ja tavoitteiden toteutuneen.
- 97 % oli tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen kamuparitoimintaan.
- 100 % suosittelisi SenioriKamu-toimintaa muille.
Ikääntyneet kuvasivat kokemiaan hyötyjä muun muassa näin:
- "Puhelimessa juttelu ja tapaamiset on vaikuttaneet yksinäisyyteen. Päässyt kävelemään."
- "Helpottaa aina kun vapaaehtoinen käy kyläilemässä tai kun käymme yhdessä jossain."
- "Olen tullut toiveikkaammaksi tulevaisuuden suhteen."
- "Vapaaehtoisen kanssa keskustelu helpottaa valtavasti, kun saan vaihtaa ajatuksia jonkun muun kanssa välillä."
- "En ole enää koskaan yksinäinen. Joka päivälle on ohjelmaa. Ennen vapaaehtoisen tapaamista olin yksinäinen."
- "Yksikseen en mielelläni lähde enää rollaattorinkaan kanssa ulos. Vapaaehtoisen kanssa uskaltaa. Saa raitista ilmaa ja pääsee ulos."
- "Ajatus siitä, että on joku, jolle voi soittaa, tuo turvaa arkeen."
- "On helpottanut, kun on joku tuttava, joka osaa kysellä kuulumisiani sekä osaa kaivata minua."
- "Tunnen, että olen saanut jopa enemmän kuin osasin itse toivoakaan."
Vapaaehtoisista noin 74 prosenttia jatkoi vapaaehtoistoimintaa valmennuksen jälkeen joko SenioriKamu-hankkeen tai muun tahon toiminnassa. SenioriKamu-vapaaehtoisista
- 83 % koki kohtaamistaitojensa vahvistuneen.
- 87 % koki vuorovaikutustaitojensa vahvistuneen.
- 93 % koki valmiuksien toimia ikääntyneiden ihmisten kanssa vahvistuneen.
- 87 % koki valmiuksien toimia vapaaehtoisena vahvistuneen.
- 93 % koki saaneensa merkityksellisyyden kokemuksia.
- 57 % koki saaneensa uusia taitoja.
- 80 % koki löytäneensä lisää osallistumisen mahdollisuuksia.
- 100 % koki SenioriKamu-toiminnan merkityksellisenä.
- 67 % koki osallisuutensa vahvistuneen.
- 93 % koki toiveidensa ja tavoitteidensa toteutuneen.
- 97 % suosittelisi SenioriKamu-vapaaehtoisuutta muille.
SenioriKamu-vapaaehtoiset kuvasivat kokemiaan hyötyjä muun muassa näin:
- "Koen olevani yksi tärkeä ihminen kamulleni."
- "Voi tuoda jotain uutta toisen ihmisen elämään. Oli monta vuotta huono omatunto, etten tee mitään. Nyt se on helpottunut."
- "Tunnen olevani hyödyksi ja iloksi jollekin."
- "Saanut kokea merkityksellisyyttä."
- "Olen saanut uuden ystävän, jolla on paljon tarinoita jaettavana."
- "Musta on ollut aivan ihana tunne, miten olen pystynyt ilahduttamaan ihan vain pelkällä läsnäolollani. Se on opettanut minulle, että hyvin pienillä teoilla voi olla suuri merkitys."
- "Se, että on saanut olla seurana ja tuoda hyvää mieltä. Myöskin se, että on päässyt toteuttamaan asioita, joihin seniorikamu ei välttämättä yksin kykene, esimerkiksi vaateostoksilla käynti."
- "Ehkä se, että on tarpeellinen jossakin, oppii tuntemaan itseään ja siten myös tulemaan toimeen itsensäkin kanssa paremmin. Ymmärtää elämää yleensä ja voi itsekin tehdä muutoksi itseensä."
Useat ikääntyneet henkilöt ovat raportoineet saaneensa SenioriKamu-toiminnasta arkeensa lisää aktiivisuutta ja uutta sisältöä. Toiminta on lievittänyt myös vapaaehtoisten kokemaa yksinäisyyttä. Vapaaehtoisen kanssa tapaamiset ovat antaneet ikääntyneille henkilöille rohkeutta ja voimavaroja lähteä liikkeelle myös itsenäisesti, esimerkiksi kävelylle tai uimahalliin.
Monipuolinen, kamuparin mielenkiinnon kohteista lähtevä toiminta on johtanut laajemman yhteisön löytämiseen esimerkiksi senioritalon korttipelikerhosta tai kuntosalilta. Myös eri kamuparien osapuolet ovat ystävystyneet keskenään. SenioriKamu-toiminnan kautta on muodostunut aitoja ystävyyssuhteita, joita SenioriKamu-hankkeen osallistujat haluavat ylläpitää myös hankkeen jälkeen.
Kansikuva
