SenioriKamu vastaa ikääntyneiden henkilöiden sosioemotionaalisiin tarpeisiin toiminnalla, jossa ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset kohtaavat säännöllisesti ja liikkuvat yhdessä ikääntyneen asuinalueella. Vapaaehtoisen tuki edistää ikääntyneiden henkilöiden arjen toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä tarjoaa kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Toiminta antaa merkityksellisyyden kokemuksia, tekemistä ja seuraa myös vapaaehtoiselle.
SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on kannustaa kotona yksin asuvia ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja osallistumiseen vapaaehtoisen tuella. Toiminta on suunnattu ikääntyneille henkilöille, joilla ei vielä ole tarvetta tai toisaalta mahdollisuuksia saada niin sanottuja raskaampia sosiaali- ja terveyspalveluita. Toiminnalla voidaan tavoittaa ja tukea henkilöitä, jotka eivät vielä ole vanhuspalveluiden piirissä ja mahdollisesti siirtää heidän avun tarvettaan. Vapaaehtoiselta saatu henkinen ja fyysinen tuki auttaa selviytymään omatoimisesti omassa asuinympäristössä.
SenioriKamu-toiminnassa keskeistä ovat ikääntyneen ja vapaaehtoisen kahdenkeskiset kohtaamiset. Kaikki ikääntyneet henkilöt eivät halua tai kykene lähtemään esimerkiksi ryhmätoimintaan, ja silloin tarvitaan SenioriKamu-toiminnan kaltaista yksilöllistä tukea. Vapaaehtoisen kannustuksen avulla ikääntyneet henkilöt rohkaistuvat lähtemään liikkeelle oman kotinsa ulkopuolelle, saavat lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja pääsevät osallistumaan esimerkiksi itselleen mielekkääseen toimintaan.
SenioriKamu-toiminta on kehitetty asiakaslähtöisesti vastaamaan ympäristöstä nousevaan tarpeeseen. Itä- ja Koillis-Helsingin sekä Lahden alueella havaittiin tarvetta kotiin tulevalle etsivälle vanhustyölle ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavalle toiminnalle, joka edistää yksin kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden sosiaalista ja muuta hyvinvointia. SenioriKamu-toimintaa on kehitetty ikääntyneiden henkilöiden, vapaaehtoisten sekä paikallisten yhteistyökumppaneiden ja verkostojen kanssa palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntäen.
SenioriKamu-toiminnan kohderyhmää ovat yksin kotona asuvat ikääntyneet henkilöt, jotka kokevat yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Toiminnan tarkoituksena on kannustaa ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja vahvistaa heidän osallisuuttaan, kuten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä sekä tehdä itselleen mielekkäitä asioita yhdessä vapaaehtoisen kanssa ja hänen tuellaan. Toinen SenioriKamu-toiminnan kohderyhmä ovat vapaaehtoiseksi ilmoittautuvat eri ikäiset henkilöt, jotka haluavat toimia vapaaehtoistehtävässä erityisesti ikääntyneiden henkilöiden kanssa ja heidän hyvinvointinsa edistämiseksi.
SenioriKamu-toiminta kehitettiin Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n yhteisessä SenioriKamu-hankkeessa (2023–2026). SenioriKamu-hankkeen kohderyhmänä olivat yli 60-vuotiaat yksin kotona asuvat ikääntyneet henkilöt Koillis- ja Itä-Helsingin sekä Lahden seudulla. Kohderyhmää olivat erityisesti huono-osaisuutta kokevat ikääntyneet, joilla on taloudellisia, sosiaalisia tai terveydellisiä hyvinvointivajeita. Toisena kohderyhmänä olivat SenioriKamu-vapaaehtoiset, jotka haluavat toimia ulkoilu- ja juttuseurana ikääntyneille henkilöille.
SenioriKamu-hankkeessa havaittiin, että ikääntyneen kohderyhmän haasteet kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi liikkumiskyvyn haasteet, sosiaalisten suhteiden vähyys, henkinen kuormitus ja terveyshaasteet ovat yleisiä syitä kotiin jäämiselle. Usealla ikääntyneellä osallistujalla oli käytössään rollaattori tai kävelysauvat liikkumisen apuna, mutta niiden lisäksi kaivattiin toisen ihmisen tukea ja seuraa. Turvattomuutta aiheuttivat erityisesti kaatumisen pelko, asuinympäristön rauhattomuus sekä pelko yksin jäämisestä hätätilanteissa.
Haastattelujen perusteella ikääntyneet henkilöt kaipasivat vapaaehtoiselta vastavuoroista keskustelua ja seuraa esimerkiksi kävelylle tai tapahtumiin. Vapaaehtoisen seuran koettiin tuovan vaihtelua ja sisältöä arkeen sekä varmuutta liikkeelle lähtemiseen. Yleisimmät toiveet vapaaehtoiselle liittyivät ikään ja sukupuoleen. Vapaaehtoiselta toivottiin myös esimerkiksi puheliaisuutta, hyviä käytöstapoja ja elämänkokemusta.
Alkutapaamisten perusteella SenioriKamu-vapaaehtoisten yleisimpiä syitä toimintaan lähtemiselle olivat halu auttaa ja saada merkitystä ja sisältöä omaankin elämään. Monelle ajatus vapaaehtoisuudesta oli kypsynyt pidemmän ajan kuluessa, ja esimerkiksi eläköityminen mahdollisti vapaaehtoiseksi ryhtymisen. Vapaaehtoisuudesta haettiin hyvää mieltä, vaihtelua arkeen sekä vuorovaikutusta ikääntyneen henkilön kanssa. Enemmistöllä vapaaehtoisista ei ollut erityistoiveita ikääntyneelle henkilölle. Yleisesti toivottiin, että vapaaehtoistehtävä sijaitsisi sopivan välimatkan päässä omasta kodista.
SenioriKamu-hankkeen osallistujia otettiin mukaan toiminnan kehittämiseen säännöllisesti sekä kahden kesken haastattelemalla että yhteisissä tapaamisissa. Vapaaehtoisille esiteltiin hankkeen toiminnan edistymistä vertaistapaamisissa, joissa kysyttiin myös näkemyksiä ajankohtaisiin kysymyksiin ja kehittämiseen. Ikääntyneille henkilöille puolestaan koostettiin hankkeen toiminnasta portfolio, jonka avulla käytiin osallistavia keskusteluja ja pyrittiin tuomaan ikääntyneiden henkilöiden ääni kuuluviin hankkeen tulosten ja oppien jalkauttamisessa ja levittämisessä.
