Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa
Keväällä 2022 Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n kyselyllä selvitettiin Helsingissä ja Lahdessa asuvien ikääntyneiden henkilöiden turvattomuuden kokemuksia. Tulokset osoittivat, että yli puolet (56 %) vastanneista koki turvattomuutta kodin ulkopuolella liikkuessaan. Vastaavasti yli puolet kyselyyn vastanneista (56 %) koki turvattomuutta verkkopalveluissa. Kaksi kolmesta (68 %) koki turvattomuuden lisääntyneen viimeisen vuoden aikana. Kolmannes (34 %) vastanneista ilmoitti kokevansa yksinäisyyttä.
Ikääntyneiden henkilöiden turvattomuuden kokemuksen taustalla on useita tekijöitä, kuten eri elämänvaiheisiin liittyvät muutokset, ikääntyminen, yksin asuminen tai toimintakyvyn heikkenemiseen liittyvät pelot. Pahimmillaan turvattomuuden kokemukset johtavat ikääntyneen henkilön osallisuuden vähenemiseen, heikentävät hänen hyvinvointiaan ja lisäävät syrjäytymisriskiä.
Kansainvälisessä tutkimuksessa on todettu, että ikääntyneet kokevat saamansa emotionaalisen tuen riittämättömäksi. Heidän sosiaalisiin tarpeisiinsa ei vastata, eikä tarjota keskustelumahdollisuuksia tai kohdatuksi tulemisen kokemuksia. (Van Aerschot & Kröger 2022.) Näitä sosioemotionaalisen avun puutteita voidaan pitää yhtenä hoivaköyhyyden ilmentymänä: tilanteina, joissa yhteiskunnan kyky tukea ikääntyneitä henkilöitä kokonaisvaltaisesti jää vajaaksi.
SenioriKamu vastaa ikääntyneiden henkilöiden sosioemotionaalisiin tarpeisiin toiminnalla, jossa ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset kohtaavat säännöllisesti ja liikkuvat yhdessä ikääntyneen asuinalueella. Vapaaehtoisen tuki edistää ikääntyneiden henkilöiden arjen toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä tarjoaa kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Toiminta antaa merkityksellisyyden kokemuksia, tekemistä ja seuraa myös vapaaehtoiselle.
Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet
SenioriKamu-toiminta on kehitetty asiakaslähtöisesti vastaamaan ympäristöstä nousevaan tarpeeseen. Itä- ja Koillis-Helsingin sekä Lahden alueella havaittiin tarvetta kotiin tulevalle etsivälle vanhustyölle ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavalle toiminnalle, joka edistää yksin kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden sosiaalista ja muuta hyvinvointia.
SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on kannustaa kotona yksin asuvia ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja osallistumiseen vapaaehtoisen tuella. Toiminta on suunnattu ikääntyneille henkilöille, joilla ei vielä ole tarvetta tai toisaalta mahdollisuuksia saada niin sanottuja raskaampia sosiaali- ja terveyspalveluita. Toiminnalla voidaan tavoittaa ja tukea henkilöitä, jotka eivät vielä ole vanhuspalveluiden piirissä ja mahdollisesti siirtää heidän avun tarvettaan. Vapaaehtoiselta saatu henkinen ja fyysinen tuki voi auttaa selviytymään omatoimisesti omassa asuinympäristössä.
SenioriKamu-toiminnassa keskeistä ovat ikääntyneen ja vapaaehtoisen kahdenkeskiset kohtaamiset. Kaikki ikääntyneet henkilöt eivät halua tai kykene lähtemään esimerkiksi ryhmätoimintaan, ja silloin tarvitaan SenioriKamu-toiminnan kaltaista yksilöllistä tukea. Vapaaehtoisen kannustuksen avulla ikääntyneet henkilöt rohkaistuvat lähtemään liikkeelle oman kotinsa ulkopuolelle, saavat lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja pääsevät osallistumaan esimerkiksi itselleen mielekkääseen toimintaan.
SenioriKamu-toiminta kehitettiin Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n yhteisessä SenioriKamu-hankkeessa (2023–2026). SenioriKamu-hankkeen kohderyhmänä olivat yli 60-vuotiaat yksin kotona asuvat ikääntyneet henkilöt Koillis- ja Itä-Helsingin sekä Lahden seudulla. Kohderyhmää olivat erityisesti huono-osaisuutta kokevat ikääntyneet, joilla on taloudellisia, sosiaalisia tai terveydellisiä hyvinvointivajeita. Toisena kohderyhmänä olivat SenioriKamu-vapaaehtoiset, jotka haluavat toimia ulkoilu- ja juttuseurana ikääntyneille henkilöille.
SenioriKamu-hankkeessa havaittiin, että ikääntyneen kohderyhmän haasteet kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi liikkumiskyvyn haasteet, sosiaalisten suhteiden vähyys, henkinen kuormitus ja terveyshaasteet ovat yleisiä syitä kotiin jäämiselle. Usealla ikääntyneellä osallistujalla oli käytössään rollaattori tai kävelysauvat liikkumisen apuna, mutta niiden lisäksi kaivattiin toisen ihmisen tukea ja seuraa. Turvattomuutta aiheuttivat erityisesti kaatumisen pelko, asuinympäristön rauhattomuus sekä pelko yksin jäämisestä hätätilanteissa.
SenioriKamu-vapaaehtoisten yleisimpiä syitä toimintaan lähtemiselle olivat halu auttaa sekä saada merkitystä ja sisältöä omaankin elämään. Monelle ajatus vapaaehtoisuudesta oli kypsynyt pidemmän ajan kuluessa, ja esimerkiksi eläköityminen mahdollisti vapaaehtoiseksi ryhtymisen. Vapaaehtoisuudesta haettiin hyvää mieltä, vaihtelua arkeen sekä vuorovaikutusta ikääntyneiden henkilön kanssa.
Toimintamallille asetetut tavoitteet
SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on yksin kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteiden lievittyminen sekä osallisuuden kokemuksen vahvistuminen etsivän vanhustyön ja vapaaehtoistoiminnan keinoin. Toiminnan tarkoituksena on kannustaa ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja vahvistaa heidän osallisuuttaan, kuten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä sekä tehdä itselleen mielekkäitä asioita yhdessä vapaaehtoisen kanssa ja hänen tuellaan.
SenioriKamu-hankkeen (2023–2026) tavoitteena oli, että 70 prosenttia toimintaan osallistuneista ikääntyneistä kokee yksinäisyytensä ja turvattomuutensa lievittyneen ja osallisuutensa vahvistuneen. Hankkeen tarkoituksena oli löytää ja valmentaa yhteensä 62 vapaaehtoista toimimaan ulkoilu- ja juttuseurana ikääntyneille henkilöille. Tavoitteena oli, että SenioriKamu-vapaaehtoisvalmennukseen osallistuvien henkilöiden kohtaamistaidot ja valmiudet toimia yhdessä ikääntyneiden henkilöiden ja toisten vapaaehtoisten kanssa kehittyvät, ja että he kokevat toiminnan merkitykselliseksi. Lisätavoitteena oli, että vapaaehtoisvalmennukseen osallistuneista henkilöistä 80 prosenttia jatkaa toiminnassa valmennuksen jälkeen.
Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin
Ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten kokemia hyötyjä sekä SenioriKamu-hankkeen toiminnan onnistumista seurattiin ja arvioitiin haastatteluilla, kyselyillä, keräämällä suullista ja kirjallista palautetta sekä havainnoimalla.
- Ikääntyneiden henkilöiden kokemat hyödyt
Ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden, turvattomuuden ja osallisuuden muutoksia arvioitiin kasvokkain pidetyillä alku- ja välihaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin ikääntyneiden henkilöiden kotona. Alkuhaastattelu pidettiin mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen ja välihaastattelu noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun tapaamiset vapaaehtoisen kanssa olivat alkaneet.
Alkuhaastattelussa hyödynnetyt mittarit (lähtötilanne):
- Yksinäisyys: Yksinäisyyden kokemusta arvioitiin 5-portaisella väittämällä: "Tunnen itseni yksinäiseksi". Yksinäisyyden kokemusta lievittäviä tekijöitä kartoitettiin avoimella kysymyksellä: "Mikä lievittäisi sinun yksinäisyyden tunnettasi?".
- Turvattomuus: Turvattomuuden kokemusta arvioitiin 5-portaisella kysymyksellä: "Kuinka turvalliseksi tunnet olosi päivittäisessä elämässä?". Turvattomuutta ja sitä lievittäviä tekijöitä kartoitettiin lisäksi avoimilla kysymyksillä "Koetko turvattomuutta? Miten turvattomuus ilmenee elämässäsi?" ja "Mikä lievittäisi sinun turvattomuuden tunnettasi? Mikä tekee olosta turvallisen?".
- Osallisuus: Osallisuuden kokemusta arvioitiin osallisuusindikaattorilla (THL 2025).
Välihaastattelussa hyödynnetyt mittarit (muutokset):
- Yksinäisyys: Yksinäisyyden kokemusta arvioitiin 5-portaisella väittämällä: "Tunnen itseni yksinäiseksi". Yksinäisyyden lievittymistä arvioitiin kysymyksillä "Onko SenioriKamu-toiminta lievittänyt yksinäisyyden tunteitasi?" ja "Miten SenioriKamu-toiminta on vaikuttanut yksinäisyyden kokemuksiisi?".
- Turvattomuus: Turvattomuuden kokemusta arvioitiin 5-portaisella kysymyksellä: "Kuinka turvalliseksi tunnet olosi päivittäisessä elämässä?". Turvattomuuden lievittymistä mitattiin lisäksi kysymyksillä "Onko SenioriKamu-toiminta lisännyt turvallisuuden tunnettasi?" ja "Miten SenioriKamu-toiminta on vaikuttanut turvattomuuden kokemuksiisi?".
- Osallisuus: Osallisuuden vahvistumista arvioitiin osallisuusindikaattorilla ja avoimella kysymyksellä "Onko osallisuuden kokemuksesi vahvistunut SenioriKamu-toiminnan myötä?". Lisäksi hyödynnettiin Osallisuuden jälki -mittaria (Opintokeskus Sivis 2025).
SenioriKamu-toiminnan vaikutuksia ja onnistumista arvioitiin avoimilla kysymyksillä. Alku- ja välihaastattelulomakkeet ovat ladattavissa liitteet-kohdasta.
- Vapaaehtoisten kokemat hyödyt
Vapaaehtoisten kokemia hyötyjä arvioitiin välikyselyllä, jonka vapaaehtoiset täyttivät noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun tapaamiset ikääntyneen henkilön kanssa olivat alkaneet. Vapaaehtoiset täyttivät kyselyn pääosin sähköisesti Surveypal-sivustolla. Välikyselylomake on ladattavissa liitteet-kohdasta.
- Pienet onnistumistarinat -haastattelu
SenioriKamu-hankkeen vaikutuksia ja onnistumisia arvioitiin lisäksi laadullisilla Pienet onnistumistarinat -teemahaastatteluilla. Haastattelut tehtiin niiden ikääntyneiden osallistujien ja vapaaehtoisten kanssa, joiden katsottiin pystyvän arvioimaan ja reflektoimaan SenioriKamu-toimintaa ja sen hyötyjä omassa arjessaan. Haastattelujen avulla selvitettiin muun muassa SenioriKamu-toiminnan koettuja hyötyjä, toiminnan merkitystä ja tapaamisten herättämiä tunteita, muutoksia arjessa sekä ajatuksia kamuparisuhteen tulevaisuudesta. Haastattelulomakkeet ovat ladattavissa liitteet-kohdasta.
- Muu arviointi ja seuranta
SenioriKamu-hankkeessa pidettiin kirjaa toiminnassa mukana olleista, toiminnasta kiinnostuneista, siitä poistuneista ja muualle ohjatuista ikääntyneistä henkilöistä. Vastaavasti pidettiin kirjaa valmennukseen osallistuneista, toiminnasta kiinnostuneista (mutta ei haastatelluista), siitä poistuneista ja muualle ohjatuista vapaaehtoisista. Lisäksi pidettiin kirjaa muodostuneista ja purkautuneista kamupareista sekä toivetapahtumien osallistujista. Vapaaehtoisvalmennuksista ja toivetapahtumista pyydettiin kirjallista palautetta.
Toimintamallin keskeiset edellytykset
SenioriKamu-toiminta sopii organisaatioille, joilla on riittävä osaaminen ja kokemusta ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten kanssa työskentelystä (esim. seurakunta, järjestöt ja yhdistykset, kunnat, hyvinvointialueet). Toimintamalli voidaan ottaa käyttöön maksuttomasti ja muokata organisaation resursseihin sopivaksi. Toiminnan käynnistämisen tueksi on kehitetty esimerkiksi haastattelulomakkeita ja osallistujille jaettava tietopaketti.
SenioriKamu-toiminnan käynnistäminen edellyttää koordinaattorin. Koordinaattorin rooli on tärkein ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten tavoittamisessa, perehdyttämisessä ja yhdistämisessä. SenioriKamu-hankkeessa työskenteli kaksi kokoaikaista koordinaattoria, yksi kummallakin hankepaikkakunnalla.
Koordinaattorin keskeiset tehtävät:
- Kohdata ja yhdistää osallistujat: Koordinaattori etsii ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset, toteuttaa alkuhaastattelut ja perehdytyksen sekä yhdistää kamuparit. Erityisesti etsivässä työssä monialaisilla ja -toimijaisilla verkostoilla ja sidosryhmäyhteistyöllä on tärkeä rooli.
- Toimia yhteyshenkilönä: Koordinaattori pitää yhteyttä ikääntyneisiin, vapaaehtoisiin ja mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Hän tukee ja neuvoo kamupareja ja häivyttää omaa rooliaan, kun kamupari alkaa toimia itsenäisesti.
- Seurata ja kehittää toimintaa: Koordinaattori seuraa kamuparien toimintaa, kerää palautetta ja arvioi toiminnan hyötyjä.
Toiminnan vakiintumista edistävät tekijät:
- Monikanavainen etsivä työ: Etsivää työtä sekä ikääntyneiden että vapaaehtoisten tavoittamiseksi on suositeltavaa tehdä monikanavaisesti. Ikääntyneitä henkilöitä kannattaa tavoitella useiden eri viestintäkanavien kautta, kuten lehtimainoksilla, ilmoitustauluilla, sosiaalisessa mediassa ja tapahtumissa. Myös järjestöt, seurakunta, sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaiset ja muut paikalliset toimijat voivat olla avuksi ikääntyneiden tavoittamisessa. Vapaaehtoisia voidaan tavoitella esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ilmoitustauluilla, lehtimainoksilla, tapahtumissa ja verkon välityksellä (esim. vapaaehtoistyö.fi ja lähellä.fi -sivustot).
- Kasvokkaiset tapaamiset: Sekä ikääntynyt henkilö että vapaaehtoinen on hyvä tavata kasvokkain ennen parin yhdistämistä. Näin saadaan kartoitettua molempien toiveet ja tarpeet sekä luotua selkeä, luotettava ja turvallinen kuva toiminnasta. Ikääntyneen ja vapaaehtoisen yhdistäminen on perusteltua tehdä kasvokkain tapaamisessa, johon osallistuvat ikääntynyt, vapaaehtoinen ja koordinaattori. Ensimmäinen tapaaminen koordinaattorin läsnä ollessa lievittää kamuparin jännitystä, lisää luottamusta toimintaan ja helpottaa kamuparin ensimmäistä kahdenkeskistä tapaamista, kun toisen on nähnyt jo kerran.
- Joustavuus ja jatkuva tuki: Kamuparin yhteinen toiminta lähtee liikkeelle sekä ikääntyneen että vapaaehtoisen toiveista ja tarpeista ja muotoutuu heidän näköisekseen. Tapaamisten sisällölle, tiheydelle tai kestolle ei ole määritelty ala- tai ylärajaa. Koordinaattori pitää yhteyttä sekä ikääntyneeseen että vapaaehtoiseen yhdistämisen jälkeen ja varmistaa, että kamuparin tapaamiset ovat lähteneet käyntiin sovitusti. Koordinaattori tukee ja ohjaa parin toimintaa sen aikaa ja siinä määrin, mitä kamupari tarvitsee.
