SenioriKamu-toiminta

Luotu 22.09.2025
SenioriKamu-toiminta
SenioriKamu-toiminta

Tiivistelmä

SenioriKamu-toiminta yhdistää yksin kotona asuvan ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen kamupariksi. Maksuton toiminta koostuu kamuparin ulkoilusta sekä muusta mielekkäästä yhdessäolosta ikääntyneen henkilön asuinalueella. Toiminnan tavoitteena on, että ikääntyneiden henkilöiden kokema yksinäisyys ja turvattomuus lievittyvät ja tunne osallisuudesta vahvistuu. Toiminta tarjoaa tekemistä, merkityksellisyyden kokemuksia ja hyvää mieltä sekä ikääntyneelle että vapaaehtoiselle.

Toiminta käynnistyy etsivällä työllä: kotona yksin asuvien ja vapaaehtoisen seuraa kaipaavien ikääntyneiden henkilöiden sekä vapaaehtoisten löytämisellä. Ikääntyneen henkilön kanssa järjestetään kotona toteutettava alkuhaastattelu mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Haastattelussa kartoitetaan ikääntyneen elämäntilannetta ja toiveita toiminnalle sekä vapaaehtoiselle. Samalla keskustellaan SenioriKamu-toiminnan sisällöstä ja vapaaehtoisen roolista ja tehtävistä.

Myös vapaaehtoisen kanssa sovitaan alkutapaaminen mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Tapaamisen tarkoituksena on perehdyttää vapaaehtoinen toimintamalliin ja vahvistaa motivaatiota ja sitoutumista toimintaan.  Alkutapaamisten lisäksi vapaaehtoisille voidaan tarjota valmennus. Ikääntyneen ja vapaaehtoisen alkutapaamisten sisällöistä on kerrottu lisää "Muutoksen mittaaminen" -osiossa.

Toiminnan koordinaattori yhdistää ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen kamupariksi. Yhdistäminen tehdään alkuhaastattelujen perusteella. Yhdistäminen toteutetaan kasvokkaisessa tapaamisessa, johon osallistuvat ikääntynyt, vapaaehtoinen ja koordinaattori. Tapaamisessa vaihdetaan yhteystiedot ja sovitaan ensimmäisen kahdenkeskisen tapaamisen ajankohta. Koordinaattori ottaa yhteyttä sekä ikääntyneeseen että vapaaehtoiseen yhdistämisen jälkeen ja varmistaa, että kamuparin tapaamiset ovat lähteneet käyntiin sovitusti.

Yhdistämisen jälkeen kamupari jatkaa kahdenkeskisiä tapaamisia oman aikataulunsa ja mieltymystensä mukaisesti. Tapaamiset voivat olla esimerkiksi yhteistä ulkoilua tai kuulumisten vaihtoa puhelimitse. Koordinaattori on kamuparin tukena koko SenioriKamu-toiminnan ajan. Koordinaattori voi myös järjestää tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan yhteisiä tapaamisia tai esimerkiksi vapaaehtoisten lisäkoulutusta.

SenioriKamu-hankkeessa kamupareille järjestettiin yhteisiä toivetapahtumia. Toiveita tapahtumien teemoille ja sisällöille kysyttiin alkutapaamisissa. Tavoitteena oli tarjota mielekästä tekemistä ja mahdollisuuksia tutustua muihin toiminnassa mukana oleviin ikääntyneisiin ja vapaaehtoisiin. Hanke tuki myös kamuparien kahdenkeskistä toimintaa, kuten käyntejä elokuvissa tai teatterissa. SenioriKamu-vapaaehtoisille tarjottiin valmennuksen lisäksi maksuttomia lisäkoulutuksia, vertaistapaamisia ja virkistäytymistä.

Arviointi

Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.

Toimintamallin kuvaus

Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa

Keväällä 2022 Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n kyselyllä selvitettiin Helsingissä ja Lahdessa asuvien ikääntyneiden henkilöiden turvattomuuden kokemuksia. Tulokset osoittivat, että yli puolet (56 %) vastanneista koki turvattomuutta kodin ulkopuolella liikkuessaan. Vastaavasti yli puolet kyselyyn vastanneista (56 %) koki turvattomuutta verkkopalveluissa. Kaksi kolmesta (68 %) koki turvattomuuden lisääntyneen viimeisen vuoden aikana. Kolmannes (34 %) vastanneista ilmoitti kokevansa yksinäisyyttä.

Ikääntyneiden henkilöiden turvattomuuden kokemuksen taustalla on useita tekijöitä, kuten eri elämänvaiheisiin liittyvät muutokset, ikääntyminen, yksin asuminen tai toimintakyvyn heikkenemiseen liittyvät pelot. Pahimmillaan turvattomuuden kokemukset johtavat ikääntyneen henkilön osallisuuden vähenemiseen, heikentävät hänen hyvinvointiaan ja lisäävät syrjäytymisriskiä.

Kansainvälisessä tutkimuksessa on todettu, että ikääntyneet kokevat saamansa emotionaalisen tuen riittämättömäksi. Heidän sosiaalisiin tarpeisiinsa ei vastata, eikä tarjota keskustelumahdollisuuksia tai kohdatuksi tulemisen kokemuksia. (Van Aerschot & Kröger 2022.) Näitä sosioemotionaalisen avun puutteita voidaan pitää yhtenä hoivaköyhyyden ilmentymänä: tilanteina, joissa yhteiskunnan kyky tukea ikääntyneitä henkilöitä kokonaisvaltaisesti jää vajaaksi.

Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet

SenioriKamu vastaa ikääntyneiden henkilöiden sosioemotionaalisiin tarpeisiin toiminnalla, jossa ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset kohtaavat säännöllisesti ja liikkuvat yhdessä ikääntyneen asuinalueella. Vapaaehtoisen tuki edistää ikääntyneiden henkilöiden arjen toiminta- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä tarjoaa kohdatuksi tulemisen kokemuksia. Toiminta antaa merkityksellisyyden kokemuksia, tekemistä ja seuraa myös vapaaehtoiselle.

SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on kannustaa kotona yksin asuvia ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja osallistumiseen vapaaehtoisen tuella. Toiminta on suunnattu ikääntyneille henkilöille, joilla ei vielä ole tarvetta tai toisaalta mahdollisuuksia saada niin sanottuja raskaampia sosiaali- ja terveyspalveluita. Toiminnalla voidaan tavoittaa ja tukea henkilöitä, jotka eivät vielä ole vanhuspalveluiden piirissä ja mahdollisesti siirtää heidän avun tarvettaan. Vapaaehtoiselta saatu henkinen ja fyysinen tuki auttaa selviytymään omatoimisesti omassa asuinympäristössä.

SenioriKamu-toiminnassa keskeistä ovat ikääntyneen ja vapaaehtoisen kahdenkeskiset kohtaamiset. Kaikki ikääntyneet henkilöt eivät halua tai kykene lähtemään esimerkiksi ryhmätoimintaan, ja silloin tarvitaan SenioriKamu-toiminnan kaltaista yksilöllistä tukea. Vapaaehtoisen kannustuksen avulla ikääntyneet henkilöt rohkaistuvat lähtemään liikkeelle oman kotinsa ulkopuolelle, saavat lisää sosiaalista vuorovaikutusta ja pääsevät osallistumaan esimerkiksi itselleen mielekkääseen toimintaan.

SenioriKamu-toiminta on kehitetty asiakaslähtöisesti vastaamaan ympäristöstä nousevaan tarpeeseen. Itä- ja Koillis-Helsingin sekä Lahden alueella havaittiin tarvetta kotiin tulevalle etsivälle vanhustyölle ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavalle toiminnalle, joka edistää yksin kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden sosiaalista ja muuta hyvinvointia. SenioriKamu-toimintaa on kehitetty ikääntyneiden henkilöiden, vapaaehtoisten sekä paikallisten yhteistyökumppaneiden ja verkostojen kanssa palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntäen.

SenioriKamu-toiminnan kohderyhmää ovat yksin kotona asuvat ikääntyneet henkilöt, jotka kokevat yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Toiminnan tarkoituksena on kannustaa ikääntyneitä henkilöitä liikkeelle lähtemiseen ja vahvistaa heidän osallisuuttaan, kuten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä sekä tehdä itselleen mielekkäitä asioita yhdessä vapaaehtoisen kanssa ja hänen tuellaan. Toinen SenioriKamu-toiminnan kohderyhmä ovat vapaaehtoiseksi ilmoittautuvat eri ikäiset henkilöt, jotka haluavat toimia vapaaehtoistehtävässä erityisesti ikääntyneiden henkilöiden kanssa ja heidän hyvinvointinsa edistämiseksi.

SenioriKamu-toiminta kehitettiin Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementti ry:n yhteisessä SenioriKamu-hankkeessa (2023–2026). SenioriKamu-hankkeen kohderyhmänä olivat yli 60-vuotiaat yksin kotona asuvat ikääntyneet henkilöt Koillis- ja Itä-Helsingin sekä Lahden seudulla. Kohderyhmää olivat erityisesti huono-osaisuutta kokevat ikääntyneet, joilla on taloudellisia, sosiaalisia tai terveydellisiä hyvinvointivajeita. Toisena kohderyhmänä olivat SenioriKamu-vapaaehtoiset, jotka haluavat toimia ulkoilu- ja juttuseurana ikääntyneille henkilöille.

SenioriKamu-hankkeessa havaittiin, että ikääntyneen kohderyhmän haasteet kytkeytyvät toisiinsa. Esimerkiksi liikkumiskyvyn haasteet, sosiaalisten suhteiden vähyys, henkinen kuormitus ja terveyshaasteet ovat yleisiä syitä kotiin jäämiselle. Usealla ikääntyneellä osallistujalla oli käytössään rollaattori tai kävelysauvat liikkumisen apuna, mutta niiden lisäksi kaivattiin toisen ihmisen tukea ja seuraa. Turvattomuutta aiheuttivat erityisesti kaatumisen pelko, asuinympäristön rauhattomuus sekä pelko yksin jäämisestä hätätilanteissa.

Haastattelujen perusteella ikääntyneet henkilöt kaipasivat vapaaehtoiselta vastavuoroista keskustelua ja seuraa esimerkiksi kävelylle tai tapahtumiin. Vapaaehtoisen seuran koettiin tuovan vaihtelua ja sisältöä arkeen sekä varmuutta liikkeelle lähtemiseen. Yleisimmät toiveet vapaaehtoiselle liittyivät ikään ja sukupuoleen. Vapaaehtoiselta toivottiin myös esimerkiksi puheliaisuutta, hyviä käytöstapoja ja elämänkokemusta.

Alkutapaamisten perusteella SenioriKamu-vapaaehtoisten yleisimpiä syitä toimintaan lähtemiselle olivat halu auttaa ja saada merkitystä ja sisältöä omaankin elämään. Monelle ajatus vapaaehtoisuudesta oli kypsynyt pidemmän ajan kuluessa, ja esimerkiksi eläköityminen mahdollisti vapaaehtoiseksi ryhtymisen. Vapaaehtoisuudesta haettiin hyvää mieltä, vaihtelua arkeen sekä vuorovaikutusta ikääntyneen henkilön kanssa. Enemmistöllä vapaaehtoisista ei ollut erityistoiveita ikääntyneelle henkilölle. Yleisesti toivottiin, että vapaaehtoistehtävä sijaitsisi sopivan välimatkan päässä omasta kodista.

SenioriKamu-hankkeen osallistujia otettiin mukaan toiminnan kehittämiseen säännöllisesti sekä kahden kesken haastattelemalla että yhteisissä tapaamisissa. Vapaaehtoisille esiteltiin hankkeen toiminnan edistymistä vertaistapaamisissa, joissa kysyttiin myös näkemyksiä ajankohtaisiin kysymyksiin ja kehittämiseen. Ikääntyneille henkilöille puolestaan koostettiin hankkeen toiminnasta portfolio, jonka avulla käytiin osallistavia keskusteluja ja pyrittiin tuomaan ikääntyneiden henkilöiden ääni kuuluviin hankkeen tulosten ja oppien jalkauttamisessa ja levittämisessä.

Toimintamallille asetetut tavoitteet

SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on yksin kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteiden lievittyminen sekä osallisuuden kokemuksen vahvistuminen etsivän vanhustyön ja vapaaehtoistoiminnan keinoin. SenioriKamu-toiminnan avulla ikääntyneet henkilöt saavat voimavaroja lähteä liikkeelle oman kotinsa ulkopuolelle sekä pääsevät osallistumaan itselleen mielekkääseen toimintaan vapaaehtoisen tukemana ja/tai itsenäisesti.

SenioriKamu-hankkeen (2023–2026) tarkoituksena oli, että yli 60-vuotiaiden ikääntyneiden henkilöiden kokema turvattomuus ja yksinäisyys lievenevät ja osallisuuden kokemus vahvistuu. Tavoitetasona oli, että 70 prosenttia toimintaan osallistuneista ikääntyneistä kokee yksinäisyytensä ja turvattomuutensa lievittyneen ja osallisuutensa vahvistuneen.

Hankkeen tarkoituksena oli lisäksi löytää ja valmentaa yhteensä 62 vapaaehtoista toimimaan ulkoilu- ja juttuseurana ikääntyneille henkilöille. Tavoitteena oli, että SenioriKamu-vapaaehtoisvalmennukseen osallistuvien henkilöiden kohtaamistaidot ja valmiudet toimia yhdessä ikääntyneiden henkilöiden ja toisten vapaaehtoisten kanssa kehittyvät, ja että he kokevat toiminnan merkitykselliseksi. Lisätavoitteena oli, että vapaaehtoisvalmennukseen osallistuneista henkilöistä 80 prosenttia jatkaa toiminnassa valmennuksen jälkeen.

Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin

Ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten kokemia hyötyjä sekä SenioriKamu-hankkeen toiminnan onnistumista seurattiin ja arvioitiin haastatteluilla ja kyselyillä, keräämällä suullista ja kirjallista palautetta sekä havainnoimalla.

  1. Ikääntyneiden henkilöiden kokemat hyödyt

Ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden, turvattomuuden ja osallisuuden muutoksia arvioitiin kasvokkain pidetyillä alku- ja välihaastatteluilla. Haastattelut toteutettiin ikääntyneiden henkilöiden kotona. Alkuhaastattelu pidettiin mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen ja välihaastattelu noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun tapaamiset vapaaehtoisen kanssa olivat alkaneet. Vastaukset kirjattiin paperilomakkeille, joista ne siirrettiin verkkokyselypohjalle Surveypal-sivustolle.

Alkuhaastattelussa hyödynnetyt mittarit (lähtötilanne):

  • Yksinäisyys: Yksinäisyyden kokemusta arvioitiin 5-portaisella väittämällä: "Tunnen itseni yksinäiseksi". Yksinäisyyden kokemusta lievittäviä tekijöitä kartoitettiin avoimella kysymyksellä: "Mikä lievittäisi sinun yksinäisyyden tunnettasi?".
  • Turvattomuus: Turvattomuuden kokemusta arvioitiin 5-portaisella kysymyksellä: "Kuinka turvalliseksi tunnet olosi päivittäisessä elämässä?". Turvattomuutta ja sitä lievittäviä tekijöitä kartoitettiin lisäksi avoimilla kysymyksillä "Koetko turvattomuutta? Miten turvattomuus ilmenee elämässäsi?" ja "Mikä lievittäisi sinun turvattomuuden tunnettasi? Mikä tekee olosta turvallisen?".
  • Osallisuus: Osallisuuden kokemusta arvioitiin osallisuusindikaattorilla (THL 2025).

Välihaastattelussa hyödynnetyt mittarit (muutokset):

  • Yksinäisyys: Yksinäisyyden kokemusta arvioitiin 5-portaisella väittämällä: "Tunnen itseni yksinäiseksi". Yksinäisyyden lievittymistä arvioitiin kysymyksillä "Onko SenioriKamu-toiminta lievittänyt yksinäisyyden tunteitasi?" ja "Miten SenioriKamu-toiminta on vaikuttanut yksinäisyyden kokemuksiisi?".
  • Turvattomuus: Turvattomuuden kokemusta arvioitiin 5-portaisella kysymyksellä: "Kuinka turvalliseksi tunnet olosi päivittäisessä elämässä?". Turvattomuuden lievittymistä mitattiin kysymyksillä "Onko SenioriKamu-toiminta lisännyt turvallisuuden tunnettasi?" ja "Miten SenioriKamu-toiminta on vaikuttanut turvattomuuden kokemuksiisi?".
  • Osallisuus: Osallisuuden vahvistumista arvioitiin osallisuusindikaattorilla ja avoimella kysymyksellä "Onko osallisuuden kokemuksesi vahvistunut SenioriKamu-toiminnan myötä?". Lisäksi hyödynnettiin Osallisuuden jälki -mittaria (Opintokeskus Sivis 2025).

SenioriKamu-toiminnan vaikutuksia ja onnistumista arvioitiin avoimilla kysymyksillä. Alku- ja välihaastattelulomakkeet ovat ladattavissa liitteet-kohdasta.

  1. Vapaaehtoisten kokemat hyödyt

Vapaaehtoisten kokemia hyötyjä arvioitiin välikyselyllä, jonka vapaaehtoiset täyttivät noin kolme kuukautta sen jälkeen, kun tapaamiset ikääntyneen henkilön kanssa olivat alkaneet. Vapaaehtoiset täyttivät kyselyn pääosin sähköisesti Surveypal-sivustolla. Välikyselylomake on ladattavissa liitteet-kohdasta.

  1. Pienet onnistumistarinat -haastattelu

SenioriKamu-hankkeen vaikutuksia ja onnistumisia arvioitiin lisäksi laadullisilla Pienet onnistumistarinat -teemahaastatteluilla. Haastattelut tehtiin niiden ikääntyneiden osallistujien ja vapaaehtoisten kanssa, joiden katsottiin pystyvän arvioimaan ja reflektoimaan SenioriKamu-toimintaa ja sen hyötyjä omassa arjessaan. Haastattelujen avulla selvitettiin muun muassa SenioriKamu-toiminnan koettuja hyötyjä, toiminnan merkitystä ja tapaamisten herättämiä tunteita, muutoksia arjessa sekä ajatuksia kamuparisuhteen tulevaisuudesta. Haastattelulomakkeet ovat ladattavissa liitteet-kohdasta.

  1. Muu arviointi ja seuranta

SenioriKamu-hankkeessa pidettiin kirjaa toiminnassa mukana olleista, toiminnasta kiinnostuneista, siitä poistuneista ja muualle ohjatuista ikääntyneistä henkilöistä. Vastaavasti pidettiin kirjaa valmennukseen osallistuneista, toiminnasta kiinnostuneista (mutta ei haastatelluista), siitä poistuneista ja muualle ohjatuista vapaaehtoisista. Lisäksi pidettiin kirjaa muodostuneista ja purkautuneista kamupareista sekä toivetapahtumien osallistujista. Vapaaehtoisvalmennuksista ja toivetapahtumista pyydettiin kirjallista palautetta.

Toimintamallin keskeiset edellytykset

SenioriKamu-toimintamalli sopii organisaatioille, joilla on riittävä osaaminen ja kokemusta ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten kanssa työskentelystä (esim. seurakunta, järjestöt ja yhdistykset, kunnat, hyvinvointialueet).

Toimintamalli voidaan ottaa käyttöön kokonaan tai osittain. Sen käyttöönotto on maksutonta, ja myös itse toiminta voidaan toteuttaa pienin kustannuksin. SenioriKamu-toimintaa on mahdollista toteuttaa monin eri tavoin, riippuen organisaation resursseista. SenioriKamu-hankkeessa kehitetty skaalautuva toimintamalli ja materiaalit tukevat toiminnan käynnistämistä ja toteutusta.

SenioriKamu-toiminnan käynnistäminen edellyttää koordinaattorin. Koordinaattorin rooli on tärkein ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten tavoittamisessa, perehdyttämisessä ja yhdistämisessä. SenioriKamu-hankkeessa työskenteli kaksi kokoaikaista koordinaattoria, yksi kummallakin hankepaikkakunnalla.

Koordinaattorin keskeiset tehtävät:

  • Kohdata ja yhdistää osallistujat: Koordinaattori etsii ikääntyneet henkilöt ja vapaaehtoiset, toteuttaa alkuhaastattelut ja perehdytyksen sekä yhdistää kamuparit.
  • Toimia yhteyshenkilönä: Koordinaattori pitää yhteyttä ikääntyneisiin, vapaaehtoisiin ja mahdollisiin yhteistyökumppaneihin. Hän tukee ja neuvoo kamupareja ja häivyttää omaa rooliaan, kun kamupari alkaa toimia itsenäisesti.
  • Seurata ja kehittää toimintaa: Koordinaattori seuraa kamuparien toimintaa, kerää palautetta ja arvioi toiminnan hyötyjä.

Toiminnan vakiintumista edistävät tekijät:

  1. Monikanavainen etsivä työ: Etsivää työtä sekä ikääntyneiden että vapaaehtoisten tavoittamiseksi on suositeltavaa tehdä monikanavaisesti. Ikääntyneitä henkilöitä kannattaa tavoitella useiden eri viestintäkanavien kautta, kuten lehtimainoksilla, ilmoitustauluilla, sosiaalisessa mediassa ja tapahtumissa. Myös järjestöt, seurakunta, sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaiset ja muut paikalliset toimijat voivat olla avuksi ikääntyneiden tavoittamisessa. Vapaaehtoisia voidaan tavoitella esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ilmoitustauluilla, lehtimainoksilla, tapahtumissa ja verkon välityksellä (esim. vapaaehtoistyö.fi ja lähellä.fi -sivustot).
  2. Kasvokkaiset tapaamiset: Sekä ikääntynyt henkilö että vapaaehtoinen on hyvä tavata kasvokkain ennen parin yhdistämistä. Näin saadaan kartoitettua molempien toiveet ja tarpeet sekä luotua selkeä, luotettava ja turvallinen kuva toiminnasta. Ikääntyneen ja vapaaehtoisen yhdistäminen on perusteltua tehdä kasvokkain tapaamisessa, johon osallistuvat ikääntynyt, vapaaehtoinen ja koordinaattori. Ensimmäinen tapaaminen koordinaattorin läsnä ollessa lievittää kamuparin jännitystä, lisää luottamusta toimintaan ja helpottaa kamuparin ensimmäistä kahdenkeskistä tapaamista, kun toisen on nähnyt jo kerran.
  3. Joustavuus ja jatkuva tuki: Kamuparin yhteinen toiminta lähtee liikkeelle sekä ikääntyneen että vapaaehtoisen toiveista ja tarpeista ja muotoutuu heidän näköisekseen. Tapaamisten sisällölle, tiheydelle tai kestolle ei ole määritelty ala- tai ylärajaa. Koordinaattori pitää yhteyttä sekä ikääntyneeseen että vapaaehtoiseen yhdistämisen jälkeen ja varmistaa, että kamuparin tapaamiset ovat lähteneet käyntiin sovitusti. Koordinaattori tukee ja ohjaa parin toimintaa sen aikaa ja siinä määrin, mitä kamupari tarvitsee.

Toimintamallin ydinsisältö

SenioriKamu-toiminta yhdistää yksin kotona asuvan ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen kamupariksi. Maksuton toiminta koostuu kamuparin ulkoilusta sekä muusta yhdessäolosta ikääntyneen henkilön asuinalueella. Toiminta tarjoaa tekemistä, merkityksellisyyden kokemuksia ja hyvää mieltä sekä ikääntyneelle että vapaaehtoiselle.

Toiminta käynnistyy etsivällä työllä: kotona yksin asuvien ikääntyneiden henkilöiden sekä vapaaehtoisten löytämisellä. Sekä ikääntyneen henkilön että vapaaehtoiseksi haluavan kanssa järjestetään alkutapaaminen mahdollisimman pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen. Ikääntyneen alkuhaastattelu pidetään kotona. Alkutapaamisen lisäksi vapaaehtoisille voidaan tarjota valmennus. Alkutapaamisessa kartoitetaan ikääntyneen ja vapaaehtoisen toiveita ja tarpeita, minkä lisäksi käydään läpi SenioriKamu-toimintamalli.

Toiminnan koordinaattori yhdistää ikääntyneen henkilön ja vapaaehtoisen kamupariksi alkutapaamisessa saatujen tietojen perusteella. Yhdistäminen toteutetaan kasvokkaisessa tapaamisessa, johon osallistuvat ikääntynyt, vapaaehtoinen ja koordinaattori. Tapaamisessa vaihdetaan yhteystiedot ja sovitaan ensimmäisen kahdenkeskisen tapaamisen ajankohta. Koordinaattori ottaa yhteyttä kamupariin yhdistämisen jälkeen ja varmistaa, että tapaamiset ovat lähteneet käyntiin sovitusti.

Yhdistämisen jälkeen kamupari jatkaa kahdenkeskisiä tapaamisia oman aikataulunsa mukaisesti.

Toimintamallin aikaansaama muutos

Ikääntyneet henkilöt ovat saaneet SenioriKamu-toiminnasta lisää aktiivisuutta ja uutta sisältöä arkeensa. Vapaaehtoisen kanssa tapahtunut ulkoilu on antanut ikääntyneille henkilöille rohkeutta ja voimavaroja lähteä esimerkiksi kävelylle tai uimahalliin myös itsenäisesti. SenioriKamu-toiminta on lievittänyt myös vapaaehtoisten kokemaa yksinäisyyttä.

Ikääntyneet henkilöt kuvasivat kokemiaan hyötyjä muun muassa näin:

  • "Olen tullut toiveikkaammaksi tulevaisuuden suhteen."
  • "Vapaaehtoisen kanssa keskustelu helpottaa valtavasti, kun saan vaihtaa ajatuksia jonkun muun kanssa välillä."
  • "Yksikseen en mielelläni lähde enää rollaattorinkaan kanssa ulos. Vapaaehtoisen kanssa uskaltaa. Saa raitista ilmaa ja pääsee ulos."
  • "On helpottanut, kun on joku tuttava, joka osaa kysellä kuulumisiani sekä osaa kaivata minua."

SenioriKamu-vapaaehtoiset kuvasivat kokemiaan hyötyjä muun muassa näin:

  • "Oli monta vuotta huono omatunto, etten tee mitään. Nyt se on helpottunut."
  • "Tunnen olevani hyödyksi ja iloksi jollekin."
  • "Musta on ollut aivan ihana tunne, miten olen pystynyt ilahduttamaan ihan vain pelkällä läsnäolollani. Se on opettanut minulle, että hyvin pienillä teoilla voi olla suuri merkitys."
  • "Oppii tuntemaan itseään ja siten myös tulemaan toimeen itsensäkin kanssa paremmin. Ymmärtää elämää yleensä ja voi itsekin tehdä muutoksia itseensä."

Monipuolinen, kamuparin mielenkiinnon kohteista lähtevä toiminta on johtanut laajemman yhteisön löytämiseen esimerkiksi senioritalon korttipelikerhosta tai kuntosalilta. Myös eri kamuparien osapuolet ovat ystävystyneet keskenään. SenioriKamu-toiminnan kautta on muodostunut aitoja ystävyyssuhteita, joita osallistujat haluavat ylläpitää myös hankkeen jälkeen. SenioriKamu-hankkeessa muodostettiin yhteensä 76 kamuparia.

Todennetut lyhyen aikavälin tulokset ja vaikutukset

Neljä viidestä (80 %) SenioriKamu-hankkeen ikääntyneistä osallistujista yksinäisyytensä lievittyneen. Yli puolet (63 %) osallistujista koki turvallisuuden tunteensa lisääntyneen ja osallisuutensa vahvistuneen. Kaikki (100 %) suosittelisivat SenioriKamu-toimintaa muille ikääntyneille.

Useampi kuin neljä viidestä (83 %) SenioriKamu-vapaaehtoisesta koki kohtaamistaitojensa vahvistuneen. Noin joka kymmenes (87 %) koki vuorovaikutustaitojensa kehittyneen ja saaneensa paremmat valmiudet vapaaehtoisena toimimiseen. Neljä viidestä (80 %) vapaaehtoisesta oli löytänyt lisää osallistumisen mahdollisuuksia. Kaikki (100 %) kokivat SenioriKamu-toiminnan merkityksellisenä.

Todennettu tai tavoiteltu pitkän aikavälin vaikuttavuus

Täydennetään myöhemmin.

Toimintamallin kustannusvaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä

Täydennetään myöhemmin.

Onko toimintamalli siirrettävissä toiseen toimintaympäristöön ja/tai toiselle kohderyhmälle?
Kyllä
Lisätietoa toimintamallin siirrettävyydestä

SenioriKamu-toimintamalli voidaan ottaa käyttöön kokonaan tai osittain. Toimintamallin käyttöönotto on maksutonta, ja myös itse toiminta voidaan toteuttaa pienin kustannuksin. SenioriKamu-toimintaa on mahdollista toteuttaa monin eri tavoin, riippuen organisaation resursseista. SenioriKamu-hankkeessa kehitetty skaalautuva toimintamalli ja materiaalit tukevat toiminnan käynnistämistä ja toteutusta.

Käyttöönotossa ja levittämisessä huomioitavaa

Kartoita lähtötilanne:

SenioriKamu-toiminta soveltuu kotona asuvien ikääntyneiden henkilöiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen. Toimintaan osallistuvilla ikääntyneillä henkilöillä tulee olla riittävä liikkumis- ja toimintakyky sekä ennen kaikkea oma motivaatio toimintaa kohtaan. SenioriKamu-hankkeen havaintojen mukaan oma-aloitteisesti toimintaan mukaan lähtevät ikääntyneet ovat sitoutuneita vapaaehtoisen tapaamisiin ja usein pohtineet omia toiveitaan ja tarpeitaan etukäteen.

SenioriKamu-hankkeessa poissulkukriteereinä ikääntyneille henkilöille olivat pitkälle edennyt muistisairaus ja akuutti mielenterveys- tai päihdeongelma, koska näissä tilanteissa vapaaehtoisen tuen ei koettu olevan riittävää tai tarkoituksenmukaista. Hankkeessa haluttiin varmistaa vastavuoroinen ja miellyttävä kamuparisuhde molemmille osapuolille.

Huomioi vapaaehtoiset:

Ikääntyneiden henkilöiden lähtötilanteen ohella myös vapaaehtoisten motivaatiotekijät tulee kartoittaa etukäteen. Näin kamupareja yhdistäessä voidaan vastata molempien osapuolten tarpeisiin, mikä lisää todennäköisyyttä kamuparisuhteen onnistumiselle. Vapaaehtoisten perehdytys, jatkuva tuki ja kiittäminen ovat tärkeitä sitouttamisen ja toiminnan jatkuvuuden kannalta.

Vapaaehtoisen rooli ja tehtävät tulee määritellä selkeästi ja käydä läpi kamuparin molempien osapuolten kanssa. Näin vältytään väärinkäsityksiltä ja tuetaan vapaaehtoisen jaksamista ja hyvinvointia. SenioriKamu-hankkeessa toimineet vapaaehtoiset kokivat SenioriKamu-toiminnan helpoksi, luotettavaksi, joustavaksi ja hauskaksi. Vapaaehtoiset arvostivat kahdenkeskistä alkutapaamista ja koordinaattorin jakamia toimintavinkkejä. Kamuparisuhteen onnistumisessa tärkeintä oli ikääntyneen ja vapaaehtoisen yhteensopivuuden lisäksi sopiva välimatka.

Tue alussa ja tarpeen mukaan:

Koordinaattorin rooli on keskeinen SenioriKamu-toiminnan käynnistymiselle. Koordinaattoria tarvitaan erityisesti ikääntyneiden henkilöiden ja vapaaehtoisten löytämisessä, kohtaamisessa ja yhdistämisessä. Näihin kohtiin kannattaa panostaa ja järjestää alkutapaamiset ja kamuparin yhdistäminen kasvokkain.

Kamuparien muodostumisen jälkeen koordinaattori voi alkaa häivyttää rooliaan asteittain olemalla kuitenkin kamuparien tavoitettavissa ja tukena tarvittaessa. Riittävällä ja oikea-aikaisella tuella vahvistetaan kamuparin molempien osapuolten motivaatiota ja sitoutumista toimintaan. SenioriKamu-hankkeessa kamuparit olivat itseohjautuvia ja kaipasivat koordinaattorin tukea lähinnä tutustumisvaiheessa.

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Helsinki
Lahti
Kehittäjäorganisaatiot
Harjulan Setlementti ry
Miina Sillanpään Säätiö sr
Toimiala
Ennaltaehkäisy & hyvinvoinnin edistäminen
Toimintaympäristö
Helsinki (Kontula ja Malmi sekä lähialueet) ja Lahti
Toimintamallin tyyppi
Toimintatapa tai työkäytäntö
Toimintamallin alkuperä
Alkuperäinen (omaan tarpeeseen kehitetty)
Käyttöönotto ja levinneisyys
Otettu kehittämisympäristössä käyttöön
Rahoittaja
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)