Jo ennen kevään 2020 Koronakriisiä digitalisaation ymmärrettiin olevan maailmaa mullistanut ilmiö, joka oli tullut jäädäkseen. Se oli ehtinyt muuttaa toimintatapojamme usealla eri elämänalueella ja muotoutunut luonnolliseksi osaksi arkeamme. Silti tuskin kukaan pystyi ennustamaan, millä vauhdilla ja miten merkittävään rooliin teknologia ja digiosaaminen maailmassamme ja arjessamme Covid-19-pandemian myötä nousee. Kevään 2020 jälkeen digi ei ollut enää pelkästään reitti palveluihin, yhteydenpitoon, vaikuttamiseen, tietoon, maailman muuttuvien tilanteiden ymmärtämiseen ja yhteisöllisyyteen. Sen mahdollisuudet tulivat esiin laaja-alaisemmin kuin koskaan; se mahdollisti työn, yhteydenpidon rakkaisiin, etämatkailun, taidenautinnot, virtuaalisen yhteisötoiminnan sekä palveluinnovaatioita, joiden avulla arki mahdollistui. Digitalisaatiosta muodostui ilmiö, joka näyttäytyy ihmisoikeuksien kaltaisena välttämättömyytenä ja digitaalinen osaaminen kansalaisen perustaitona. (1;2;3;4)
Digitalisaatio ja teknologia ovat olleet maailmalle keino luoda uusia ja sujuvoittaa jo olemassa olevia palveluita ja prosesseja. Samalla on kuitenkin syntynyt vahvaa eriarvoisuutta ja syrjäytymistä ihmisille tai ryhmille, joilla on puutteelliset valmiudet sähköisten palveluiden ja digimaailman omaksumiseen ja käyttämiseen. (4) Useat tutkijat ovat tuoneet esiin digitaaliseen eriarvoisuuteen liittyvän käsitteen eli digitaalisen kuilun. Syitä digitaalisten kuilujen muodostumiseen on useita; eriarvoisuutta luovat mahdollisuudet käyttää digilaitteita ja internettiä, digiosaamisen erot sekä se, mitä hyötyä yksilö saa digin käytöstä ja millaisia vaikutuksia sillä on yksilön elämään. (5) Tutkimusten mukaan erityistä tukea tarvitsevilla henkilöillä on heikommat mahdollisuudet hyödyntää netin sisältöjä verrattuna henkilöihin, joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla digipalveluiden käyttöä estää esimerkiksi digilaitteiston, nettiyhteyden ja digiosaamisen puutteet sekä se, että kohderyhmällä ei ole riittävää tietoa digitaalisista mahdollisuuksista. Myös toimintaympäristöissä toimivien ammattihenkilöiden asenteet, pelot ja puutteellinen osaaminen sekä se, etteivät ohjaajat tunnista internetin merkitystä yksilön identiteetille ja vertaisryhmäkulttuurille, luovat digitaalista osattomuutta. Digitaalisten mahdollisuuksien ulkopuolelle jääminen tarkoittaa tuplasyrjäyttämistä yhteiskunnasta; henkilöt, jotka määritellään marginaaleihin kuuluvaksi, jäävät ulkopuolelle myös maailmasta, joka voisi olla heille saavutettavissa kotoa käsin. (3;4; 6a; 6b)
Teknologia ja digitaalisuus ovat tuoneet mukanaan aivan uusia muotoja osallisuuteen, toimijuuteen ja kokonaisvaltaiseen kansalaisuuteen. Digitaitojen harjoittelun ja digimaailman mahdollisuuksiin tarttumisen kautta myös kehitysvammaisten ihmisten on mahdollista lisätä itsellisyyden ja toimijuuden kokemuksia elämässään uudella tavalla. Tähän tarpeeseen #Ihan Diginä! -hankkeen kehittämistoiminta ja digiklubitoiminnan kokeilut osaltaan vastaavat.
LÄHTEET:
[1] Hokkanen, L. 2017. Esipuhe. Ernod kävi täällä. Teoksessa Aika digittää. Näkökulmia ja menetelmiä erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen. Toim. S, Lappalainen, V, Korpinen & J, Pokkinen.
[2] Dufva, M. & Wäyrynen, A. 2020. Teknologia tuo koronan muuttamaan maailmaan paljon mahdollisuuksia – ja muutamia uhkia, 59-68. Teoksessa Megatrendit koronan valossa. Sitran selvityksiä 171.
[3] Verke. 2019. Mitä nuorisotyön tulisi tietää? Havaintoja teknologisoituvasta maailmasta. Helsinki: Grano.
[4] Valtionvarainministeriö. 2019. Digitaalinen Suomi - Yhdenvertainen kaikille. Digi arkeen-neuvottelukunnan toimintakertomus. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:23.
[5] Saari, E. 2019. Digitalisaation synnyttämiä kuiluja tulee tutkia. Blogikirjoitus Suomidigi-sivustolla.
[6a] Tuikka, A-M., Vesala, H. & Teittinen, A. 2018. Digital Disability Divide in Finland;
[6b] Sachdeva, N., Tuikka, A-M., Kimppa, K. & Suomi, R. 2015. Digital disability divide in information society. Journal of Information, Communication and Ethics in Society 13, 3/4
Asiakas - Erityisen tuen tarpeen taustalla kehitysvamma ja/tai autisminkirjo
Tarvitaan ymmärryksen ja tiedon lisäämistä digitalisaatiosta ilmiönä sekä sen erilaisista toimintamahdollisuuksista. Lisäksi kohderyhmä tarvitsee omia digilaitteita ja yksilöllisen tuen tarpeet huomioivaa digiohjausta, jolloin digiosaaminen kiinnittyy oman arjen tueksi. Aktiivista tukea on tarjottava myös digitaalisen sisällön tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen esimerkiksi medialukutaitoja sekä digiturvataitoja vahvistamalla.
Muutos tulee saada erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden arkeen ja elämään, sillä yhdenvertainen mahdollisuus digitaaliseen kansalaisuuteen kuuluu jokaiselle. Muutos vaatii yksilön oman halun lisäksi useita rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia.
Ammattihenkilöstö
Kehitysvammaisten henkilöiden palveluissa työskentelevän ammattihenkilöstön valmiudet tukea toimijoiden digitaalisen osallisuuden ja toimijuuden toteutumista ovat puutteellisia ja suuri syy siihen ovat vallitsevat asenteet, kentän käytänteet ja työvälineistö. Asenteiden juurisyy on tiedon puute, sillä esimerkiksi digitaalinen työote tai digitaalisen osallisuuden tukeminen eivät kuulu ammattihenkilöstön (ohjaajat, edunvalvonta) opintosisältöihin. Kentän käytänteet puolestaan luodaan organisaatioiden toimintasuunnitelmien sisällöissä sekä laatuvaateissa, ja ne vaikuttavat siihen, mitä arjessa tehdään ja arvotetaan.
Vammaistyön ja -koulutuksen digitalisoituminen on ennenkaikkea askel kohti asiakaslähtöisempää toimintaa. Muutos tuo uusia mahdollisuuksia työn sisältöihin ja luo myös uusia työnkuvia kuten etäohjaaja. Digitaalisuus ja sen hyödyntäminen osana työotetta voi innostaa uusia ihmisiä alalle.
Lähihenkilö
Lähihenkilöt toimivat usein vammaisen henkilön edunvalvojina ja vaikuttavat vahvasti kohderyhmän elämään ja siinä tehtäviin hankintoihin. Lähihenkilöille on tarjottava tietoa digitaalisista mahdollisuuksista kohderyhmän elämän tukena. On huomioitava, että myös lähihenkilöillä voi olla tarve saada tukea digilaitteiden ja -palveluiden käytössä. Tuen avulla esimerkiksi yhteydenpitotavat lähimmäiseen voivat muuttua paremmin erityisen tuen tarpeet huomioiviksi.
Organisaatio
Organisaatioilta puuttuu näkökulma ja sitoutuminen kohderyhmän digitaalisen osallisuuden edistämiseen KVANKin laatukriteereistä huolimatta. Tämä näkyy esimerkiksi kohderyhmälle tarjottavissa palveluissa ja henkilöstön puutteellisissa työvälineissä, jotka eivät tue digitaalisen työotteen toteuttamista. Tavoitteen tulisi sisältyä jokaisen vammaisalan organisaation toimintasuunnitelman sisältöön ja olla jatkuvan arvioinnin kohde. Lisäksi digitaalisen osallisuuden tukemisen tulisi olla osa asiakkaalle palveluissa laadittavia henkilökohtaisia suunnitelmia.
Digitalisaatio tuo organisaatioille uusia mahdollisuuksia räätälöidä palveluitaan entistä asiakaslähtöisemmiksi ja tuottaa uusia, yksilöllisiä tukimuotoja kentälle. Sen avulla on mahdollista saavuttaa myös ekologista ja taloudellista hyötyä (esimerkiksi etäpalvelut).
Yhteiskunta
Yhteiskunnassa erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden digikansalaisuus on vielä näkymätöntä. Tästä syystä digilaitteiden, -palveluiden ja digitaalisten sisältöjen kehitys ei kohdista mielenkiintoaan kohderyhmän tarpeisiin. Tämä johtaa auttamatta vahvaan segmentoitumiseen ja edistää digitaalisen epätasa-arvon syntymistä. Digiosaaminen ja digitaalinen osallisuus ovat avaintekijöitä hallitusohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen (itsenäinen asuminen, itsemääräämisoikeus, työllistyminen) erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden osalta.
Mahdollisuus digin hyödyntämiseen oman elämän ja arjen tukena kuuluu jokaiselle.
Toimintamallin ensisijainen kohderyhmä ovat erityistä tukea tarvitsevat henkilöt (kehitysvammaiset henkilöt, autismin kirjon henkilöt). Toiminnalla pyritään vaikuttamaan myös erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden lähihenkilöihin sekä ammattihenkilöstöön, sillä heillä on usein merkittävä vaikutus ensisijaisen kohderyhmän arkeen ja elämänkulkuun.
Toimintamallia on kokeiltu edellä kuvattujen kohderyhmien kanssa. Kohderyhmät ovat olleet aktiivisesti mukana kaikissa kehittämisprosessin vaiheissa:
- tarveselvitys (kohderyhmien haastattelut)
- digiklubitoiminnan sisällöt ja teemat (alkukartoitus ja yhteissuunnittelu)
- digiklubitoiminnan kokeilu (osallistujat testaajina ja kehittäjinä)
- digiklubitoiminnan arviointi ja digiklubitoimintamallin muotouttaminen (loppukartoitukset ja osallistujien haastattelut)
- digiklubitoiminnan juurruttamisen tuki (yhteistyössä järjestettyjä tapahtumia ja viestintää sekä osallistujien ideoimia työpajoja ja koulutuksia)
Asiakasymmärrystä on kerrytetty seuraavilla tavoilla:
- Tarvekartoitukset (kohderyhmien haastattelut)
- Tulevaisuustyöpaja
- Havainnointi ja keskustelut kohderyhmien kanssa
- Ammatillinen tietopääoma kentän nykytilasta
