Lapin hyvinvointialue (Lapha) on aloittanut toimintansa 1.1.2023. Lapin hyvinvointialue jakautuu neljään eri palvelualueeseen: kaakkoinen, lounainen, itäinen ja pohjoinen. Saamelaisten kotiseutualue (joka kattaa Utsjoen, Enontekiön ja Inarin kuntien alueet sekä Sodankylän pohjoisosan, Vuotson) sijoittuu Lapin hyvinvointialueen pohjoiselle ja itäiselle palvelualueelle. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Saamenkieliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yksi tapa, jolla saamelaisten perustuslaillinen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan toteutuu (Suomen perustuslaki 1999/731,17§).
Saamenkielisistä palveluista Lapin hyvinvointialueella säädetään laissa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Lain mukaan asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin hyvinvointialueen alueella sellaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 2021/612, 5§.) Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi erikoissairaanhoidon palvelut. Lisäksi saamelaisten kielellisistä oikeuksista säädetään saamen kielilailla (2003/1086).
Saamenkielisen asiakkaan oikeutta saada saamenkielistä palvelua ohjaa useat lait, joten ammattilaisen osaamisen vahvistaminen saamenkielisissä ja -kulttuurinmukaisissa palveluissa on tärkeää erityisesti Lapin hyvinvointialueella.
Koska saamenkielisen asiakkaan oikeutta saada saamenkielistä palvelua ohjaa useat lait, on ammattilaisen osaamisen vahvistaminen saamenkielisissä ja kulttuurinmukaisissa palveluissa erityisesti Lapin hyvinvointialueella tärkeää, jotta turvataan saamelaisten kielelliset oikeudet.
Pelkkä saamen kielen osaaminen ei kuitenkaan ole kaikissa tilanteissa riittävä tapa turvata palveluita saamelaisille. Työntekijöillä tulisi olla myös kulttuurista tuntemusta ja osaamista mm. luontosuhteeseen sekä saamelaisiin vaikuttaneisiin historiallisiin tapahtumiin liittyen. Erityisesti alueilla, joilla on vähemmän saamen kieltä osaavia saamelaisia, olisi kulttuurinmukaisille palveluille joidenkin näkemysten mukaan jopa enemmän tarvetta kuin saamenkielisille palveluille. Palvelutarpeen arvioinneissa on tärkeää selvittää ihmisen tausta, jotta voidaan ymmärtää asiakkaan tilanne kokonaisvaltaisesti. Tällöin tulisi olla ymmärrystä ja/tai kokemuspintaa myös saamelaisen asiakkaan kulttuuritaustasta, jotta hän tulee täysin ymmärretyksi. Keskittymällä palveluissa ainoastaan saamen kielen merkitykseen, rajaa se herkästi kielen menettäneet ulkopuolelle. Lainsäädännössä kuitenkin otetaan huomioon ainoastaan saamenkielisyys, ei kulttuuria, vaikka saamen kielen menettäneet tarvitsevat kulttuurinmukaisia palveluita. (Selvitys koronapandemian vaikutuksista Lapin hyvinvointialueella.)
Saamelaisen asiakkaan kieli- ja kulttuuritaustan ymmärrys ja huomioiminen auttaa luottamussuhteen synnyssä asiakkaan ja ammattilaisen välillä. Se myös edesauttaa nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta.
Kohderyhmänä sekä suomen- että saamenkieliset sisote-ammattilaiset, sekä saamelaiset/ saamenkieliset asiakkaat.
Saamenkielinen materiaali on suunnattu pohjois-, inarin- ja koltansaamenkielisille ammattilaisille hyödynnettäväksi asiakastyössä. Pohjoissaamea puhutaan Suomen lisäksi myös Norjassa ja Ruotsissa, joten pohjoissaamenkielisiä osaamisen vahvistamisen materiaaleja voidaan hyödyntää myös valtioiden rajat ylittäen. Muu osaamisen vahvistamisen materiaali saamelaisuuteen liittyen, kuten saamelaisen asiakkaan kohtaaminen ja neurokirjo saamelaisuuden näkökulmasta, on suunnattu kaikille sote-alan ammattilaisille sekä niille henkilöille, joita neurokirjon asiat koskettavat.
