Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön malli, Satakunnan HVA (RRP, P4, I1)

Luotu 19.11.2024
Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön malli, Satakunnan HVA (RRP, P4, I1)
Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön malli, Satakunnan HVA (RRP, P4, I1)

Tiivistelmä

Satakunnan alueella ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen sekä alaikäisen toistuvaan tai satunnaiseen päihteiden käyttöön puuttuminen ovat perhekeskusten lapsia ja nuoria kohtaavien palveluiden tehtäviä. Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallin perusideana on, että päihdetyöhön liittyvää puheeksiottamista, arviointia ja varhaisia interventioita tehdään perhekeskuksen eri palveluissa heidän palvelukonseptinsa mukaisesti. Puheeksiottaminen on valtakunnallisissa ohjeistuksissa sisällytetty tiettyihin terveystarkastuksiin ja palvelutarpeenarvioprosessiin, mikä tukee mallin lähtöajatusta. Lasten ja nuoren mielenterveys-ja päihdetyöhön päihteiden käytöstä kysyminen ja siihen puuttuminen liittyy luonnollisena osana.

Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallissa on kolme perusosiota: puheeksi ottaminen, arviointi ja hoito ja tuki. Puheeksiottaminen on kaikkien lasten ja nuorten kanssa toimivien tehtävä. Arvioinnin sekä hoidon ja tuen osalta mallissa on kuvattu sekä eri palveluille yhteiset toimet että kunkin palvelun oma erityisalue. Esimerkiksi ADSUME-päihdekysely voidaan tehdä missä tahansa palvelussa, kun taas opiskeluhuollon toimijoiden tiedossa on usein mahdollinen huoli poissaoloista tai tuen tarpeesta opintoihin, mikä osaltaan antaa kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta. Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa on erityisosaamista samanaikaisten psyykkisten oireiden laajemmalle selvittelylle. Lapsiperheiden sosiaalipalveluissa puolestaan korostuu perheeseen liittyvien haasteiden selvittäminen. Perhekeskuksen toimijat voivat tarpeen mukaisesti tehdä arviointia myös sote-yhteistyönä.

Hoidon ja tuen keinoissa perhekeskustasolla korostuvat varhaisen vaiheen päihdetyön menetelmät. Näitä ovat esimerkiksi mini-interventio ja kannabis-interventio. Jo varhaisvaiheen työskentelyssä on olennaista huomioida samanaikaiset psyykkiset oireet ja niiden hoito sekä vanhempien mukaan ottaminen työskentelyyn. Sekä arviointivaiheeseen soveltuvat mittarit että varhaisen vaiheen työskentelyyn soveltuvat työvälineet on koottu alaikäisten päihdetyökalupakkiin, joka on kaikkien hyvinvointialueen työntekijöiden saatavilla. 

Arviointi

Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.

Toimintamallin kuvaus

Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa

Kestävän kasvun Satakunta hankkeen nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyspalvelujen kehittämisen työpaketin (4.1.A.2.) yhtenä tavoitteena on kehittää alaikäisten päihteiden käyttäjien tunnistamista, kohtaamista ja ohjaamista. Tämä toimintamalli on kehitetty vastaamaan näihin tarpeisiin. Toimintamallilla vahvistetaan vaikuttavien menetelmien käyttöä niin puheeksi ottamisessa ja arvioinnissa kuin päihteiden käyttöön puuttumisessakin. 

Syksyllä 2023 koottiin hankkeen ja palvelutuotannon yhteinen työryhmä alaikäisten päihdehoidon kehittämisen ympärille. Aloite kehittämisen käynnistämiseen tuli palvelutuotannosta, jossa koettiin, että päihteitä käyttävälle alaikäiselle ei löydy sopivia palveluja. Kehittämisen eteenpäinviemiseksi koottiin ydinryhmä, jossa oli edustajat lastensuojelusta, perhekeskusten mielenterveys- ja päihdetyöstä, nuorisopsykiatrialta, Ankkuri-tiimistä ja opiskeluhuollosta. Työryhmän työskentelyssä havaittiin, että eri kunnissa on erilaisia käytäntöjä ja toimintatapoja. Hyvinvointialueelle siirryttäessä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut organisoitiin osaksi perhekeskusten palveluja uusien esihenkilöiden johdettaviksi. Työryhmässä päädyttiin siihen, että tehdään selvitys tämän hetken palveluista ja niiden kehittämisestä.  

Keväällä 2024 tehtiin kysely toimintamallin kehittämisen pohjaksi. Siinä selvitettiin olemassa olevia palveluja ja koulutustarpeita. Vastaajat kokivat, että osaamista päihdekokeilujen läpikäymiseen löytyy, mutta mitä vakavammaksi päihteiden käyttö etenee, sitä vähemmän koettiin tähän olevan osaamista ja sopivia palveluja. Päihdekyselyt, esimerkiksi ADSUME, olivat käytössä noin puolella vastanneista. Päihteiden käyttöön puuttumisen keinoista eniten nostettiin esiin ohjaaminen nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Lisäkoulutusta toivottiin kyselyiden ja haastattelujen käyttöön, mini-interventioon ja puheeksi ottamiseen sekä perheen kanssa työskentelyyn. Koulutusta toivottiin myös tarjolla olevista palveluista, joihin nuoria voi ohjata. Palveluiden kehittämiseltä toivottiin muun muassa selkeitä palveluketjuja, vanhemmuuden tukemista ja alaikäisille suunnattuja päihdepalveluja. Toiveena oli, että palveluissa huomioidaan samanaikaisesti sekä päihteiden käyttö, neuropsykiatriset piirteet että mahdolliset psyykkiset oireet.  

Kyselyn lisäksi lähtötilannetta kartoitettiin kesän ja alkusyksyn 2024 aikana tapaamalla eri alueiden lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyön työntekijöitä sekä lapsiperheiden sosiaalipalveluiden työntekijöitä. Tapaamisissa kävi ilmi, että eri alueiden välillä on eroja siinä, minkä verran tulee nuoren omaan päihteiden käyttöön liittyviä lastensuojeluilmoituksia. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin ohjauduttiin vain harvoin päihteiden käyttöön liittyvissä haasteissa. Perheiden kanssa työskentely koettiin tärkeäksi, mutta siinä koettiin myös olevan haasteita. Erityisesti tapaamisissa nousi esiin toive selkeästä työnjaosta ja käytännöistä sekä palveluketjuista.

 

Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet

Toimintamallin kehittämisen taustalla vaikuttaa huoli nuorten huumekokeilujen yleistymisestä ja huumeisiin liittyvien asenteiden lieventymisestä.  Ongelmallisesti huumeita käyttävien nuorten määrä samoin kuin nuorten huumekuolemat ovat lisääntynet (Rönkä ym. 2020). Samanaikaisesti valtakunnan tasolla on havahduttu alaikäisten päihdehoidon puutteisiin. Nykyiset mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät tavoita päihteitä käyttäviä nuoria eivätkä pysty aloittamaan palveluja riittävän nopeasti. Nuorilla päihteiden käyttö ja mielenterveyden haasteet liittyvät usein tiiviisti toisiinsa. (A-klinikkasäätiö 2021)

Satakunnan tasolla kouluterveyskyselyissä (2021 ja 2023) nousee esiin, että alkoholin viikoittainen käyttö on Satakunnan nuorilla koko maata yleisempää. Sen sijaan laittomien huumeiden kokeilu on vähän koko maata harvinaisempaa.  Palvelutuotannon kanssa käydyistä keskusteluista on käynyt ilmi, että lasten ja nuoren mielenterveys- ja päihdepalveluihin päihteitä käyttäviä alaikäisiä ohjautuu harvoin.

Toimintamalli sijoittuu hyvinvointialueen organisaatiossa perhekeskuksiin, jotka vastaavat Lasten, nuorten ja perheiden toimialueen perustason palveluista. Alaikäisten päihdetyön näkökulmasta keskeisiä toimijoita perhekeskuksissa ovat opiskeluhuolto, lapsiperheiden sosiaalipalvelut ja lasten sekä nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Palvelukokonaisuudessa nämä palvelut sijoittuvat kolmannen sektorin ja kuntien tekemän ehkäisevän päihdetyön ja hyvinvointialueen erityispalveluiden (psykiatria, lastensuojelu) väliin. 

Samanaikaisesti perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallin kanssa Satakunnassa kehitetään muutosohjelman toimesta vakavasti päihteillä oireilevien alaikäisten hoitoa. Kehittämistyöt toteutetaan siten, että toimintakäytännöt tukevat toisiaan eivätkä aiheuta päällekkäistä työtä.  Mallin kehittämisen taustalla vaikuttavat myös aiemmin Satakunnan alueella kuntakohtaisesti kehitetyt ehkäisevän päihdetyön käytännöt kuten Pakka-toimintamalli ja Valomerkki-keskustelut.  Toimintamallin kehittämisen taustalla vaikuttavat myös hyvinvointialueen taloudellinen tilanne ja moniin malliin liittyviin palveluihin kohdistuva säästöpaine.

  • Alaikäisten näkökulmasta on tärkeää, että myös päihteiden käyttöön liittyvistä asioista voi keskustella ja kysyä matalalla kynnyksellä sote-ammattilaisen kanssa. He tarvitsevat turvallisessa ympäristössä tapahtuvaa ja leimaamatonta päihteiden käytön puheeksi ottamista, oikeaa tietoa päihteistä ja niiden käyttöön liittyvistä asioista sekä arvioon perustuvaa ja tarpeidensa mukaista tukea päihteiden käytön vähentämiseen/lopettamiseen. Alaikäisten vanhemmat tarvitsevat niinikään tietoa päihteistä yleisemmin sekä tietoa oman lapsen tilanteesta. Vanhempien tiedon ja tuen tarpeet, esimerkiksi lapsen kanssa kotiympäristössä toimimiseen ja omaan jaksamiseen liittyen, on tärkeää ottaa työskentelyssä huomioon.  
  • Ammattilaisilla on tarve päihteiden käyttöön liittyvien palveluiden selkiyttämiselle ja paremmalle tuntemiselle sekä varhaisen vaiheen päihdeosaamisen vahvistamiselle. On tärkeää, että he ovat tietoisia omasta roolistaan päihdetyön kokonaisuudessa ja hallitsevat puheeksiottamiseen,  päihteiden käytön arviointiin ja varhaiseen tukeen liittyvät taidot.
  • Organisaation tasolla on tarve selkeille toimintatavoille ja monialaiselle yhteistyölle palveluiden kesken siten, että sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon palvelut saadaan nivottua asiakkaan ja hänen perheensä tarpeiden mukaiseksi kokonaisuudeksi.
  • Yhteiskunnan tasolla on tarve vahvistaa alaikäisten päihteiden käytön puheeksiottoa sekä oikea-aikaista ja riittävää puuttumista varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan ennaltaehkäistä haitallisen päihteiden käytön kehittymistä ja nuorten huumekuolemia. 

Kohderyhmänä ovat satunnaisesti tai toistuvasti päihteitä käyttävät alaikäiset ja heidän perheensä sekä heitä perhekeskusten palveluissa kohtaavat sote-ammattilaiset. 

Toimintamallille asetetut tavoitteet

Toimintamallin käytön myötä asiakas saa arvioon perustuvaa, kokonaisvaltaista ja tarpeidensa mukaista hoitoa ja tukea. Perhekeskusten alaikäisten päihdetyö kuvautuu työntekijöille selkeänä kokonaisuutena. Päihteiden käytön puheeksiottamista toteutetaan opiskeluhuollon palveluissa, lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä lapsiperheiden sosiaalipalveluissa luonnollisena osana omaa perustyötä. Palveluissa arvioidaan alaikäisen päihteiden käyttöä osana hänen kokonaistilannettaan ottaen huomioon myös vanhempien mahdolliset tiedon ja tuen tarpeet. Työntekijöillä on keinoja toteuttaa varhaisen vaiheen päihdetyötä oman työnsä konseptissa. He tuntevat hyvinvointialueen alaikäisten päihdetyön palvelukokonaisuuden , osaavat hyödyntää muita palveluita monialaisessa yhteistyössä ja  ohjata asiakkaan ja hänen perheensä tarpeen mukaisiin palveluihin. 
Hyvinvointialueella on käytössä selkeä alaikäisten päihdetyön kokonaisuus, mikä mahdollistaa puheeksi ottamisen ja varhaisen vaiheen tuen alaikäisille ja heidän perheilleen. Päihdetyön osaamisen vahvistaminen edesauttaa yhteiskunnan tasolla haitallisen päihteiden käytön ja päihdehäiriöiden ennalta ehkäisyä ja vähentää päihteiden käyttöön liittyvää stigmaa. 

Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin

TerveysLifecaren kautta on toimenpidekoodien (esim. IHA10, IHA11, IHA 12, IHA13, Iha21, IHA22, IHA29 ja OAB40) )avulla mahdollista seurata toteutuneita päihteiden käytön arviointeja ja osin myös päihteiden käyttöön liittyvää ohjausta ja neuvontaa terveydenhuollon palveluissa. SosiaaliLifecaren osalta seurantamahdollisuudet ovat toistaiseksi heikommat. 

Toimintamallin keskeiset edellytykset

Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallia on kehitetty paitsi yhdessä työntekijöiden ja esihenkilöiden kanssa myös yhdessä erityistason palveluiden kanssa. Tällä tavoin palvelukokonaisuudesta on tullut yhtenäinen, jolloin palvelut täydentävät toinen toisiaan. Mallin juurtuminen edellyttää sekä esihenkilöiden että työntekijöiden sitoutumista systemaattiseen päihteiden käytön puheeksiottamiseen ja varhaiseen puuttumiseen jo ennen kuin se aiheuttaa alaikäiselle merkittäviä haittoja. Osaltaan tätä tukevat esimerkiksi terveystarkastuksia ja palvelutarpeenarviota koskevat valtakunnalliset ohjeistukset. 

Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön malli hyväksyttiin Lasten, nuorten ja perheiden toimialueen johtotiimissä 7.10.2025. Alaikäisten päihdetyön osaamista vahvistettiin järjestämällä aiheeseen liittyvää koulutusta. Alaikäisen päihteiden käytön arviointi ja päihdetyökalupakki alaikäisten päihdetyöhön koulutuksista tehtiin tallenteet, jotka ovat henkilökunnan katsottavissa hyvinvointialueen Intrassa. Intrasta löytyy myös päihdetyökalupakki alaikäisten päihdetyöhön, johon on koottu keskeisimmät arviointiin tarvittavat mittarit sekä työvälineitä varhaisen vaiheen päihdetyöhön. Näiden lisäksi huomioitiin eri palvelujen erityisiä tarpeita esimerkiksi laatimalla koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon ohjeet päihteiden käyttöön puuttumiseen sekä järjestelmällä lapsiperheiden sosiaalipalveluille Info päihteiden käytön puheeksi ottamisesta, varhaisesta puuttumisesta ja palveluohjauksesta. Valomerkkikeskustelujen osalta koottiin lista ohjauskäytännöistä niiden kuntien osalta, joissa palvelua on saatavilla. Konkreettiset työvälineet ja osaamisen vahvistaminen tukevat alaikäisten päihdetyön mallin käyttöä perhekeskuksissa. Mallin käyttöönotto edellyttää henkilökunnalta riittävää osaamista alaikäisten päihteidenkäytön arviointiin ja varhaisen vaiheen päihdetyöhön sekä ymmärrystä päihteiden käytön taustalla mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä.

Toimintamallin käyttöönottoon liittyen toteutettiin marras-joulukuussa 2025 kysely, jolla selvitettiin alaikäisten päihdetyön nykytilaa perhekeskuksessa sekä mallin käyttöönottoon liittyviä tekijöitä. Kyselyn tuloksia hyödynnetään toimintamallin juurruttamisessa myös hanketyön jälkeen.

 

Toimintamallin ydinsisältö

Satakunnan alueella ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen sekä alaikäisen toistuvaan tai satunnaiseen päihteiden käyttöön puuttuminen ovat perhekeskusten lapsia ja nuoria kohtaavien palveluiden tehtäviä. Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallin perusideana on, että päihdetyöhön liittyvää puheeksiottamista, arviointia ja varhaisia interventioita tehdään perhekeskuksen eri palveluissa heidän palvelukonseptinsa mukaisesti. Puheeksiottaminen on valtakunnallisissa ohjeistuksissa sisällytetty tiettyihin terveystarkastuksiin ja palvelutarpeenarvioprosessiin, mikä tukee mallin lähtöajatusta. Lasten ja nuoren mielenterveys-ja päihdetyöhön päihteiden käytöstä kysyminen ja siihen puuttuminen liittyy luonnollisena osana.

Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallissa on kolme perusosiota: puheeksi ottaminen, arviointi ja hoito ja tuki. Puheeksiottaminen on kaikkien lasten ja nuorten kanssa toimivien tehtävä. Arvioinnin sekä hoidon ja tuen osalta mallissa on kuvattu sekä eri palveluille yhteiset toimet että kunkin palvelun oma erityisalue. Esimerkiksi ADSUME-päihdekysely voidaan tehdä missä tahansa palvelussa, kun taas opiskeluhuollon toimijoiden tiedossa on usein mahdollinen huoli poissaoloista tai tuen tarpeesta opintoihin, mikä osaltaan antaa kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta. Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa on erityisosaamista samanaikaisten psyykkisten oireiden laajemmalle selvittelylle. Lapsiperheiden sosiaalipalveluissa puolestaan korostuu perheeseen liittyvien haasteiden selvittäminen. Perhekeskuksen toimijat voivat tarpeen mukaisesti tehdä arviointia myös sote-yhteistyönä.

Hoidon ja tuen keinoissa perhekeskustasolla korostuvat varhaisen vaiheen päihdetyön menetelmät. Näitä ovat esimerkiksi mini-interventio ja kannabis-interventio. Jo varhaisvaiheen työskentelyssä on olennaista huomioida samanaikaiset psyykkiset oireet ja niiden hoito sekä vanhempien mukaan ottaminen työskentelyyn. Sekä arviointivaiheeseen soveltuvat mittarit että varhaisen vaiheen työskentelyyn soveltuvat työvälineet on koottu alaikäisten päihdetyökalupakkiin, joka on kaikkien hyvinvointialueen työntekijöiden saatavilla. 

Toimintamallin aikaansaama muutos

TerveysLifecaren toimenpidekoodien käyttö alaikäisten päihdetyössä ei ole vielä siinä määrin vakiintunutta, että tilastojen avulla saataisiin todellista tietoa siitä, missä määrin alaikäisten päihdetyöhön liittyvää arviointia ja varhaisen vaiheen päihdetyötä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa toteutetaan. Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyön osalta tilastot vastaavat suullisesti kuvattua nykytilannetta, jonka mukaan päihdeasiat nousevat palveluissa esiin harvoin siitä huolimatta, että päihteiden käytöstä kysytään ensi käynnillä kaikilta asiakkailta. 

Kyselyyn alaikäisten päihdetyön malliin liittyvien työvälineiden hyödyntämisestä ja päihdetyöskentelyssä tapahtuneista muutoksista vastasi yhteensä 76 perhekeskusten ammattilaista. Kysymyksiin mallin mukanaan tuomista muutoksista käytännön työssä valtaosa koki vaikeaksi ottaa kantaa. Tähän vaikuttanee se, että sekä mallin varsinainen käyttöönotto ajoittui syksyyn 2025 ja kysely marras-joulukuuhun 2025. Kuitenkin noin 48 % vastaajista toi esiin, että päihteiden käytön puheeksiottaminen on ainakin osittain lisääntynyt hänen palvelussaan. Samansuuntaisesti reilu 40 % koki, että hänelle on nyt aiempaa selkeämpää, miten toimia, kun alaikäisen päihteiden käyttö tulee ilmi, ja mihin palveluun hänet missäkin tilanteessa tulee ohjata.

Yli 90 % vastaajista koki päihteiden käytön puheeksiottamisen olevan heille luontevaa. Enemmän epävarmuutta koettiin päihteiden käytön arvioinnissa ja varhaisen vaiheen päihdetyöskentelyn osaamisessa. Alaikäisten päihdetyöhön koottuun työkalupakkiin oli ainakin osittain tutustunut 66 % vastaajista. Sen sisällöistä oli eniten hyödynnetty arviointiosion mittareita ja mini-intervention ohjetta. 

Varovaisesti voidaan arvioida, että positiivista kehitystä alaikäisten varhaisen vaiheen päihdetyössä on mallin käytön myötä tapahtunut. Jatkossa on tarpeen edelleen vahvistaa henkilöstön osaamista liittyen alaikäisen päihteiden käytön arviointiin ja varhaisen vaiheen päihdetyön toteuttamiseen. 

Käyttöönotossa ja levittämisessä huomioitavaa

Toimintamalli soveltuu käyttöönotettavaksi sellaisille hyvinvointialueille, joilla ei ennestään ole erillisiä rakenteita alaikäisten päihdetyöhön, vaan se toteutetaan osana lasten ja nuorten palvelukokonaisuutta. Mallin käyttöönotossa on olennaista huomioida sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon palvelut ja vahvistaa samanaikaisesti työntekijöiden päihdetyön osaamista. 

Taustatiedot

Kehittäjäorganisaatiot
Satakunnan hyvinvointialue
Toimintaympäristö
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden perhekeskukset: Lounatuuli, Etelätuuli, Suvituuli ja Pohjatuuli
Rahoittaja
Muu EU-rahoitus
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)