Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa
Viime vuosina mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarve on kasvanut Satakunnassa jokaisessa ikäryhmässä. Lasten ja nuorten ahdistuneisuus on lisääntynyt pandemian aikaan, palvelut ovat ruuhkautuneet ja ongelmat komplisoituneet. Työikäisten psyykkinen oireilu, yksinäisyys ja koettu stressi ovat lisääntyneet. Ikääntyneiden yksinäisyys sekä psyykkinen toimintakyky on heikentynyt ja lisäksi ikääntyneiden päihdeongelmissa on havaittu kasvua pandemian aikana. Ensihoidon mielenterveyteen liittyvissä tehtävissä on ollut kasvua viime vuosina.
Satakunnan mielenterveys-ja päihdepalvelut ovat pirstaleisia ja alueellisesti asukkaat ovat toistaiseksi palveluiden suhteen eriarvoisessa asemassa. Mielenterveys- ja päihdeongelmien tunnistamisessa sote-palveluissa on haasteita.
Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet
Hoitotakuun kiristyminen koskee myös mielenterveys- ja päihdepalveluja. Valtakunnallisesti puhutaan mielenterveyskriisistä, joka tarkoittaa, että psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet. Satakunnassa alkoholin humalahakuinen käyttö on lisääntynyt ja huumausaineiden kokeilut ja huumausainerikokset ovat vähentyneet tilastojen mukaan.
Erilaiset kriisit, kuten koronapandemia, sota Ukrainassa ja ilmastonmuutos, ovat lisänneet ahdistuneisuutta. Yritysten konkurssit ovat lisääntyneet ja Kelan tilastoissa on nähtävissä mielenterveyssyistä sairauslomien ja eläköitymisen kasvu. Nuorten aikuisten lisääntynyt uupuminen ja ahdistuneisuus on havaittavissa, samoin muuttunut työkulttuuri hektisyydellään ja muilla paineillaan on lisännyt työuupumusta ja siihen liittyvää hoitoa vaativaa masennusta.
Palvelujärjestelmä näyttäytyy usein asiakkaille haastavana ja vaikeaselkoisena. Palvelujärjestelmä ei välttämättä ole ammattilaisillekaan aina selkeä, muut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät välttämättä tunne mielenterveys- ja päihdepalveluita niin hyvin, että osaisivat ohjata asiakkaan tarpeenmukaisen palvelun piiriin. Organisaation näkökulmasta on haastavaa kun asiakkaat ohjautuvat vääränlaisiin palveluihin, jolloin palveluiden kustannusrakenne voi nousta korkeaksi ja palvelut saattavat ruuhkautua.
Kohderyhmänä ovat kiireelliset mielenterveys- ja päihdepotilaat, joiden tilanne on mahdollista arvioida etäyhteyttä hyödyntäen.
Toimintamallille asetetut tavoitteet
Päätavoitteena on mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden palvelujen laadun paraneminen tukemalla ammattilaisia luotettavaan hoidon tarpeen arviointiin asiantuntijan kanssa. Ammattilaisia päätöksenteossa tukemalla tavoitellaan asiakkaiden ohjautumista suoraan heille tarpeenmukaisiin palveluihin.
Toimintamallin keskeiset edellytykset
Osana toimintamallia järjestettiin koulutusta mielenterveys- ja päihdeasiakkaan kohtaamisesta ja hoidon tarpeen arvioinnista. Koulutuksien sisältöä suunniteltiin ja mahdollisia kouluttajia kartoitettiin hyvinvointialueen sisältä ja myös ulkopuolelta. Koulutuksien järjestämiseen kokonaisuudessaan kului paljon työaikaa sekä projektisuunnittelijalta että myös osaamisen kehittämisen palveluiden työntekijöiltä. Kouluttajien aikaa meni pääasiallisesti puheenvuoron valmisteluun ja sen pitämiseen. Ensihoidolle pidettiin lisäksi viikon ajan joka aamu tietoisku aiheesta.
Päivystyksen psykiatriset sairaanhoitajat ja heidän esihenkilönsä ovat osallistuneet toimintamallin suunnitteluun ja toteutukseen tiiviisti yhdessä projektisuunnittelijan kanssa, jolla toiminnan juurtumista käytäntöön edistettiin. Toiminnan suunnitteluun käytettiin noin viisi kuukautta projektisuunnittelijan työaikaa ja yhteistyötä tehtiin esihenkilöiden ja käytännön työntekijöiden kanssa. Päivystyksen psykiatrisilla sairaanhoitajilla on käytössään chat-palvelu, jossa on etävastaanottomahdollisuus, uutta ohjelmistoa ei siis tarvittu, eikä sen vuoksi tullut lisäkustannuksia. Toimintamalliin liittyen käytiin myös keskustelua perustason mielenterveys- ja päihdepalveluiden esihenkilöiden kanssa.
