Yhteiskunta vanhenee ja yhä useampi ikääntynyt ihminen asuu omassa kodissaan. Suurin osa ikääntyneistä ihmisistä elää kotonaan ilman virallista apua omatoimisesti tai läheisavun turvin. Ikääntyneet eivät muodosta yhtenäistä ryhmää. Väestöryhmät polarisoituvat osaamisen, toimeentulon, terveyden, henkisten voimavarojen ja sosiaalisen verkostoston suhteen. Osa putoaa digitaalisten palvelujen ulkopuolelle, koska eivät kykene käyttämään tai halua oppia tai eivät pysty hankkia digitaalisia laitteita ja yhteyksiä. Tämä jakaa myös iäkkäät mahdollisiin pärjääjiin ja pudokkaisiin. Digitaalinen palveluyhteiskunta heikentää iäkkään toimijuutta ja syrjäyttää, jos iäkäs ei kykene toimimaan digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
Kaupungistumisella on suuret vaikutukset terveydelle: se heijastuu sosiaalisiin verkostoihin ja yhteisöihin, elinympäristöön, asumiseen ja palveluihin sekä terveyspalveluihin. Kaupungeissa sosiaaliset verkostot voivat jäädä heikoiksi, mikä lisää yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyyden kokemukseen liittyy vahvasti sosiaalisten siteiden heikkeneminen ja yksinasuminen sekä pienituloisuus. Tutkimuksista tiedetään, että yksinäisyyden kokemus pitkittyessään voi johtaa erilaisiin terveydellisiin ongelmiin ja ennenaikaistaa palvelujen käyttöä.
Jatkuvat muutokset toimintaympäristössä, elämäntilanteissa, omassa toimintakyvyssä kysyy iäkkäältä ihmiseltä muutosjoustavuutta ns. resilienssiä sekä erilaisia resursseja Miten kyetään sopeutumaan ja muuttumaan uudessa tilanteessa, riippuu vahvasti siitä, millainen elämänhallinta ja oppimiskyky ihmisillä on, ja millaista sosiaalista tukea hänellä on tarjolla. Osa ihmisistä kuormittuu, kokee stressiä, uupuu, antaa periksi menettää elämänhallintansa, lisää päihteiden käyttöä tai hiljentää ja valitsee vapaaehtoisen yksinkertaisen elämäntavan.
Erilaiset elämäntapa- ja elämänhallinnan ongelmat sekä toimintakyvyn vajeet ja sairaudet yhdistyneinä vähävaraisuuteen, yksinäisyyteen tuottavat haasteen selviytyä arjesta ja synnyttävät riskin syrjäytymiselle ja osattomuudelle sekä raskaiden palvelujen tarpeelle ja käytölle. Ellei asiakasta kyetä auttamaan, heijastuvat huono-osaisuuden seurannaisvaikutukset laajasti lähiyhteisöihin aiheuttaen kansantaloudellisia kustannuksia. (Saikkonen ym. 2015, 10.)
Poliittisilla päätöksillä, lainuudistuksilla ja asetuksilla pyritään kehittämää oloshteita ja toimintaympäristöä, joka vastaa entistä paremmin ikääntyvän väestön tarpeisiin.
- Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. ja erityisesti §4, §5, §7, §12, §13§15, §16 ovat kehitetyn toimintamallin keskiössä. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980
- Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Suomalainen vanhuspolitiikka on korostanut kotona-asumisen ensisijaisuutta, kotona-asumista vahvistamaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa, arkikuntoutusta ja itsenäistä suoriutumista tukevia toimintamalleja. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Marinin hallituksen sote-uudistuksessa tavoitteena on vahvistaa perustason palveluja sekä siirtää painopistettä ehkäisevään työhön. Tavoitteen saavuttamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelman, jota toteutetaan vuosina 2020–2022. Ohjelman tavoitteet ovat: parantaa palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, oikea-aikaisuutta ja jatkuvuutta sekä siirtää toiminnan painotusta ehkäisevään ja ennakoivaan työhön, varmistaa palveluiden laatu ja vaikuttavuus sekä vahvistaa palveluiden monialaisuutta ja yhteentoimivuutta. Toiminantamallin tavoitteet ovat yhteneväiset tulevaisuuden sote- keskus tavoitteiden kanssa. https://soteuudistus.fi/tulevaisuuden-sosiaali-ja -terveyskeskus-ohjelma
- Helsingin tavoitteena on olla maailman toimivin kaupunki, jossa jokainen ikääntynyt voi elää hyvää arkea, harrastaa tai viettää aikaa toisten ikäihmisten kanssa sekä kokea itsensä turvalliseksi. Helsinki haluaa lisätä ikääntyneiden toimintakykyä sekä mahdollisuuksia turvalliseen itse- ja omaishoitoon ja kotona asumiseen. Kaupungin tavoitteena on tavoittaa aikeisemmin apua ja tukea tarvitsevia ikääntyneitä ja räätälöidä heille yksilöllisiä ja parempia palvelukokonaisuuksia. Helsinki haluaa erityisesti edistää ikääntyneiden liikkumista, mahdollisuuksia tiedonsaantiin sekä digitaalisten palvelujen käyttöä. Pyrkimyksenä on tehdä Helsingistä nykyistä muistiystävällisempi kaupunki.
- Helsingin kehittämisen tavoitteista 5 ja 9 ovat lähimpän toimintamallin tavoitteita:
- 5. Parannetaan ikääntyneelle väestölle tarjotavien palvelujen laatua ja pyritään huomioimaan entistä paremmin heidän tarpeensa palvelutuotannossa. Kehitetään ikääntyneiden palveluja kokonaisuutena varhaisesta tuesta elämän loppuvaiheeseen asti.
- 9. Riskiryhmien etsimisessä ja tunnistamisessa otetaan käyttöön lapsiperheiden tuen tunnistamisen mallin ja käytetään muita systemaattisia tapoja etsiä ja tunnistaa riskiryhmiä. Riskiryhmien etsimiseen ja tunnistamiseen sosiaali- ja terveystoimen ulkopuolella kehitetään työmenetelmiä ja yhteistyömalleja yhdessä esimerkiksi järjestöjen ja muiden viranomaisten kanssa.
- https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/kaupunkistrategia/hyvinvointi-terveys-johtamisrakenne/
FAKTAT :
Kotona asuminen: helsinkiläisistä 75.V ja yli 90% asuu kotonaan. Yksin asuminen lisääntyy: ikääntyneistä yli 65-vuotiaista 38% asuu yksin. (2017, YM.)
Yksinäisyyden kokemus : 11,4 prosenttia yksinasuvista yli 64-vuotiaista koki itsensä usein yksinäiseksi , eläkeikäisistä yksinasujista vähintään joskus yksinäiseksi itsensä koki 41,7 prosenttia (tilastokeskus)
Pienituloisuus : 27%:lla hankaluus kattaa tuloillaan kotitalouden menot -> Useampi kuin joka kymmenes jättää lääkärikäynnit väliin heikon taloudellisen tilanteen vuoksi (THL)
Kuormittava elämäntilanne: Joka kymmenes 60–85-vuotias arvioi elämänlaatunsa heikoksi sekä koki psyykkistä kuormittuneisuutta. (a-klinikkasaatiö /Tutkimussarja_2_2017) Masennus : Vanhusväestöstä 1 - 4 % kärsii vaikeasta masennuksesta. (Duoadecim 2011)
Alkoholin liikakäyttö: Vuonna 2017 liikaa alkoholia käyttäviä 65-vuotiaita oli 33,7%, 75-vuotiaita oli 17,6%. Yli 65-vuotiaista miehistä alkoholia liikaa käyttäviä oli 50,6%, naisista taas 18,7%. (THL, Sotkanet)
VALLI ry :n etsivän vanhustyön verkostokeskuksen toiminnan tarkoituksena etsivän vanhustyön kehittäminen ja erityisesti järjestöjen etsivän vanhustyöntekijöiden työn ja verkostoitumisen tukeminen. Järjestöjen toimesta on totetutettu kehittämishankkeita, joissa on kokeiltu ja kehitetty ammatillista etsivää (löytävää) vanhustyötä.
Etsivä vanhustyö kohdistuu ikääntyviin ihmisiin, joita on yleensä vaikea tavoittaa tai he ovat jääneet ilman riittävää tukea. Työtä tehdään yleensä kohderyhmä elinympäristössä. Työllä vahvistetaan asiakkaan voimaantumista, osallisuutta elämänhallintaa vastaamalla asiakkaan tarpeisiin. Tavoitteena etsivässä vanhustyössä on lisätä toimijuutta ja osallisuutta, ennalta ehkäistä syrjäytymistä sekä rakentaa polkuja yhteisöihin, toimintaan ja palveluihin Onnistuminen työssä vaatii paljon resursseja ja monialaisia verkostoja. (Kehittyvät vanhuspalvelut julkaisuja 1/2015, 10-13.) Monasti järjestössä on 1-3 etsivän vanhustyön tekijää, josta syystä valtakunnallista tukea verkostoitumiselle ja etsivän vanhustyön keittämiselle ja yhdenmukaistamiselle tarvitaan.
Etsivän vanhustyön verkostokeskus selvitti kyselyin ja haastatteluin etsivän vanhustyön tomijoilta, millaista tukea tarvitaan , ja mitä tulisi heidän mielestään kehittää. Erityiseksi kehittämiskohteeksi nousi yhteistyö kunnan toimijoiden kanssa. Koettiin, ettei olla samalla viivalla ja avuntarpeessa olevia iäkkäitä ei ohjaudu etsivään vanhustyöhön, vaikka heillä oli valmius asiakaslähtöiseen auttamiseen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ehkäisevänä työnä ikääntyneelle väestölle tarjotaan muun muassa: neuvontaa ja palveluohjausta neuvontakeskuksissa. Helsingissä neuvontaa ja ohjausta antaa Seniori-info, joka on osa Helppi-Seniori kokonaisuutta. Iäkkäät ihmiset tai heidän omaisensa ottavat yhteyttä Senioiri-infoon . Lisäksi huoli-ilmoitukset ohjautuvat sinne.
Etsivän vanhustyön verkostokeskus selvitti myös Seniori -infosta yhteistyön haasteita järjestöjen kanssa, erityisesti etsivän vanhustyön toimijoiden kanssa. Haasteena koettiin, että on vaikea hahmottaa eri toimijoita, heidän erilaisia toimintatapojaan ja toiminta-alueitaan. Vaikka järjestöt kävivät esittäytymässä jättäen esitteitä, oli seniori-infon työntekijöiden asiakasohjaustilanteessa vaikea hamottaa kenttää. Seniori-infon työntekijä joutui tekemään useita puheluita järjestöihin ennen kuin löytyi oikea toimia, ja välillä asiakkaan tarve ja järjestöjen tarjooma eivät kohdanneet. Toisaalta kävi ilmi, että osa iäkkäistä ihmisistä jäi ns. seuranta-asiakkaiksi, kun työntekijälle nousi huoli, ettei iäkäs kykene tai halua toimia annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta hänen tarpeensa ei kuitenkaan riitä palveluihin. Tämä silloinkin kun järjestöt olisivat kyenneet auttamaan asiakasta.
Esteenä oli myös, ettei toisten työtä tunnettu eikä järjestöjen työstä ammatillista puolta tunnettu riittävästi, jolloin ei luotettu järjestöjen osaamiseen eikä yhteistyöhön sitouduttu.
Etsivän vanhustyön verkostokeskus tunnisti rakenteellisia yhteistyön haasteita. Yhteistyö perustui enemmän henkilöhin kuin rakenteisiin, mikä oli riski henkilövaihdoksissa, jolloin usein yhteistyö katkesi tai siihen tuli väliaikaisia katokoksia. Myös hankkeiden määräaikaisuus on riski sujuvalle, pitkäjänteiselle tuttuutta ja luottamusta vaativalle yhteiselle työlle. Myös johdon sitoutuminen yhteiselle työlle on välttämätöntä.
Järjestöjen ja Seniori-infon työntekijät ja johto kutsuttiin yhteiseen tulevaisuuden muistelu- työpajaan, jonka pohjalta luotiin yhteinen päämäärä ja tavoitteita. 2019 johtoa sitoutettiin yhteistyöhön yhteispalaverissä.
Seniori-infon ja etsivän vanhustyön yhdyspintatyöstä hyötyvät asiakkaat,jotka eivät annettujen ohjeiden ja neuvojen perusteella kykene jostakin syystä itsenäisesti toimimaan, vaan tarvitsevat tarkempaa elämäntilanteen ja -haasteiden jäsentämistä, kannustusta ja tukea toimintoihin tai palveluihin saattelua. Tuen ja avuntarve ei kuitenkaan ole niin suurta ja ilmeistä, että asiakas pääsisi säännöllisten sote- palvelujen piiriin.
Usein yksinäisyys, johon liittyy sosiaalisen tukiverkoston puute, vähävaraisuus, alentunut mieliala tai epäily alentuneesta muistista voivat aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä osattomuutta ja toiseutta, jotka heikentävät ihmisen toimijuutta. Toimintaympäristö tai konteksti, jossa iäkäs elää aiheuttaa heikentynyttä toimijuutta. Toimintakyvyssä tapahtuneet muutokset tai traumaattiset kokemukset (esim. kaatumiset ) aiheuttavat pelkoa, ettei luota enää omiin voimavaroihin.
Tietämättömyys tarjolla olevista vaihtoehdoista, mahdollisuuksista, oikeuksista, palveluista. Palvelutarjonta näyttäytyy hahmottomana viidakkona. Ei ole digitaalisia laitteita eikä osaamista etsiä tietoa. Koronatilanne on entisestään vaikeuttanut avun hakemista, kun matalan kynnyksen paikat ovat kiinni ja karanteenin vuoksi kontaktit muihin ihmisiin ja palveluammattilaisiinkin ovat vähentyneet.
Kunnan keskitetyn palveluohjauksen ja järjestöjen etsivän vanhustyön systeeminen verkostoyhdyspintatyö kohdistuu asiakkaiden orastaviin riskitekijöihn varhaisella puuttumisella ja asiakaslähtöisellä tuella.
