Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa
Elintavat vaikuttavat keskeisesti ihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja sairastavuuteen. Terveyden kannalta epäedulliset elintavat, kuten vähäinen fyysinen aktiivisuus, epäterveelliset ravitsemustottumukset ja runsas päihteiden käyttö lisäävät merkittävästi riskiä sairastua elintapasairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Elintapasairaudet ovat keskeinen kansanterveydellinen haaste, sillä ne heikentävät yksilöiden toimintakykyä ja elämänlaatua sekä aiheuttavat huomattavia kustannuksia sosiaali- ja terveydenhuollolle sekä laajemmin yhteiskunnalle. Vaikuttamalla yksilön elintapoihin voidaan ehkäistä elintapasairauksia sekä edistää yksilön toimintakykyä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Perinteisesti elintapoihin keskittyvä terveydenhuollossa tarjottava ohjaus ja neuvonta on keskittynyt liikkumisen edistämiseen, ravitsemukseen, uniterveyteen ja päihteiden käytön ehkäisyyn tai vähentämiseen. Lisääntynyt tutkimusnäyttö nostaa kuitenkin esille luonnon merkityksen ihmisen hyvinvoinnin edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä. Luonnon läheisyys ja luonnossa vietetty aika on yhdistetty muun muassa parempaan mielenterveyteen, sydän- ja verisuoniterveyteen ja fyysiseen aktiivisuuteen.
Vaikka tutkimusnäyttö luonnon hyvinvointivaikutuksista on kasvanut, ei luontoa ja luontolähtöisiä menetelmiä hyödynnetä vielä systemaattisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa tai muissa terveyttä edistävissä palveluissa. Luonnon terveyshyötyjen huomioiminen osana elintapaohjausta tarjoaa mahdollisuuden täydentää nykyisiä elintapaohjauksen käytäntöjä ja tukea yksilöitä löytämään omaan arkeensa sopivia tapoja edistää hyvinvointia. Luonnon hyödyntäminen on myös ekologisesti kestävällä tavalla toteutettavissa oleva keino edistää hyvinvointia ja terveyttä, jolloin voidaan osaltaan edistää kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.
Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet
Varsinaissuomalaisten työikäisten, etenkin miesten, elintavat ovat Suomen heikoimpia (THL 2026). Varsinaissuomalaisista työikäisistä esimerkiksi vain 41 % saavuttaa terveysliikuntasuosituksen, reilu neljännes on lihavia ja yli kolmasosa kokee terveytensä keksitasoiseksi tai sitä heikommaksi (Varsinais-Suomen hyvinvointisuunnitelma 2026-2029). Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja ylipaino ovat merkittäviä riskitekijöitä elintapasairauksille, joten muutostarve elintapojen suhteen on Varsinais-Suomessa suuri.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on ollut käytössä prosessinomaisen elintapaohjaus-liikuntaneuvonnan toimintamalli työikäisille vuodesta 2024 alkaen. Palvelu on saatavilla asiakkaille, joilla on kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen (esidiabeetikot, painonhallintapotilaat) ja tarvitsevat tukea elintapojensa muuttamiseksi. Mallia toteutetaan yhteistyössä alueen kuntien kanssa, jotka vastaavat liikuntaneuvonnan toteutumisesta.
Elintapamuutosten tekeminen ja ylläpito on todennäköisempää, kun muutos vastaa yksilön sisäisiä motivaatiotekijöitä ja tapahtuu muutosta tukevassa ympäristössä. Luonnon on esitetty olevan merkityksellinen tekijä näiden kummankin edellytyksen toteutumisessa. Lisäksi lähiluonnon ja luonnossa vietetyn ajan on todettu edistävän fyysistä aktiivisuutta, suojaavan ylipainolta ja lihavuudelta sekä vähentävän tyypin 2 diabeteksen riskiä, ja siksi sen hyödyntäminen osana elintapaohjausta ja liikuntaneuvontaa on suositeltavaa.
Toimintamallille asetetut tavoitteet
Toimintamallin tavoitteena on, että...
- Luonnon puheeksiotolla ja siihen liittyvällä neuvonnalla lisätään asiakkaan tietoisuutta luonnon hyvinvointivaikutuksista, edistetään hänen luontosuhdettaan sekä vahvistetaan hänen kyvykkyyttä, mahdollisuuksia ja motivaatiota toimia luonnossa itsenäisesti tai osana jotain sosiaalista ryhmää. Tämä näkyy luonnossa vietetyn ajan lisääntymisenä ja siten vaikutukset kohdistuvat yksilön hyvinvointiin ja terveyteen.
- Luonto tuodaan osaksi elintapaohjaus-liikuntaneuvonnan mallia; Luonto tuodaan strukturoidusti esille osana elintapaohjausta, liikuntaneuvontaa tai muuta terveydenhuollossa annettavaa neuvontaa ja ohjausta.
Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin
Toimintamallin arviointikohteita ovat ohjauksen ja neuvonnan toteutuminen sekä yksilön luonnossa vietetyssä ajassa tapahtuvat muutokset. Käytössä olevat mittarit voivat vaihdella eri palveluiden välillä ja seuraavat esimerkit koskevat Varsinais-Suomen hyvinvointialueen elintapaohjauksessa käytössä olevia mittareita.
Luonnossa vietettyä aikaa voidaan seurata esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä ennen-jälkeen asetelmassa:
- Kuinka usein liikut tai oleilet luonnossa?
- Kuinka pitkäkestoisesti liikut tai oleilet keskimäärin kerralla luonnossa?
- Luontoaikaa voidaan seurata myös antamalla asiakkaalle täytettäväksi luontopassi, johon asiakas kirjaa luonnossa viettämänsä ajan, tekemänsä aktiviteetin ja siihen liittyvän tunteen.
Terveydenhuollossa toimintamallin käyttöastetta voidaan seurata ja arvioida potilastietojärjestelmään rakenteisesti kirjattavan toimenpidekoodin OAB62 (Luontopalvelujen ja lähiluonnossa liikkumisen neuvonta ja ohjaus) avulla. Toimenpidekoodi kuvaa luontoon liittyvän puheeksioton ja neuvonnan toteutumista ja se kirjataan annetun luontoon liittyvän neuvonnan jälkeen.
Toimintamallin keskeiset edellytykset
Luonnon terveyshyötyjen huomioiminen elintapaohjauksessa vaatii aktiivista otetta ammattilaisilta. Ammattilaisilla on vastuu ottaa teema puheeksi ja antaa siihen liittyvää ohjausta ja neuvontaa. Toiminnan toteumista pitää tukea organisaatiotasolla riittävällä ohjeistuksella ja varmistamalla ammattilaisten riittävä osaaminen toimintamallista ja luontoteemasta. Lisäksi ammattilaisilla tulisi olla riittävä tieto lähialueen luontokohteista, jotta he voivat tukea asiakasta tunnistamaan hänen lähiympäristönsä erilaisia luontomahdollisuuksia. Toimintamalli on itsessään suunniteltu toteutettavaksi joustavasti, mutta sen läpikäynti vaatii lisää aikaresurssia, jolloin työn organisointi on keskeistä.
Luontopalveluihin liittyvän palveluohjauksen osalta ammattilaisilla pitää olla riittävä osaaminen ja tieto tarjolla olevista luontopalveluista. Ammattilaisten pitää olla tietoisia esimerkiksi siitä, miten asiakas voidaan ohjata kunnan liikuntaneuvontaan ja millaisia kriteerejä palveluun liittyy. Asiakas voi myös itse hakeutua suoraan liikuntaneuvontaan ilman elintapaohjauksen prosessia.
Viestinnällä voidaan vahvistaa sekä ammattilaisten että asiakkaiden tietoisuutta toimintamallista ja luonnon terveyshyödyistä. Tämä madaltaa kynnystä ottaa asia puheeksi ja auttaa tekemään luontoteemasta luontevan osan elintapaohjausta. Samalla viestinnällä voidaan kannustaa asiakkaita hyödyntämään oman lähiympäristönsä luontomahdollisuuksia ja hakeutumaan itselleen sopivien luontopalveluiden pariin. Viestintää tarvitaan myös elintapaohjaajien ja kuntien liikuntaneuvojien välisissä verkostoissa.
