Helsinkiläisistä yli 9- vuotiaista valtaosa ilmoittaa harrastavansa liikuntaa, mutta ikäryhmästä riippuen vain noin 20 % - 50 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi sekä viettää valveillaoloajastaan liikaa aikaa paikallaan. Fyysisen aktiivisuuden väheneminen arjessa ja työssä on johtanut siihen, että vapaa-ajan liikunta ei riitä kompensoimaan menetettyjä askeleita ja fyysistä kuormitusta.
Säännöllisen liikkumisen on todettu ennaltaehkäisevän, hoitavan ja kuntouttavan lukuisia fyysisiä ja psyykkisiä pitkäaikaissairauksia. Laajat tuoreet meta-analyysit osoittavat liikkumisen merkittävän vaikutuksen ahdistuksen ja masennusoireiden lievittämisessä jopa lääkkeiden veroisesti. Terveyden kannalta liian vähän liikkuva saa terveyshyötyjä jo korvaamalla paikallaanoloa kevyellä liikuskelulla, joten kaikki liikkeen lisääminen on merkityksellistä. Liikkumisen edistäminen edellyttää toimenpiteitä monilta eri rintamilta käsin. Panostuksia tulee tehdä kaupunkiympäristöön, varhaiskasvatukseen, kouluihin ja oppilaitoksiin, työpaikkoihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Helsingin kaupungin strategian (2025-2029) mukaisesti Helsingin hyvinvointisuunnitelmassa keskitytään erityisesti hyvinvointierojen kaventamiseen sekä arkiliikkumisen ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseen. Tämä tapahtuu poikkihallinnollisella yhteistyöllä toimialarajat ylittäen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on merkittäviä mahdollisuuksia edistää ihmisten terveellisiä elintapoja, kuten liikkumista. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kohdataan runsaasti kaiken ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja ammattilaisten asiantuntijuuteen luotetaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tavoitetaan erityisesti heitä, jotka eniten hyötyisivät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta liikkumisen lisäämisestä, kuten pitkäaikaissairaita ja monisairaita, terveyden kannalta vähän liikkuvia, haavoittuvassa tilassa olevia väestöryhmiä sekä esimerkiksi ikääntyneitä. STYLE –tutkimushankkeen politiikkasuosituksissa kehotetaankin hyödyntämään tuhannet terveydenhuollon kohtaamiset liikkumisen puheeksi ottamisessa. Käypä hoito -suositus suosittelee terveydenhuollon ammattilaisia kysymään liikuntatottumuksista ja liikkumisesta, kirjaamaan tiedot ja kannustamaan liikkumaan, mutta tätä varten kehitetyt työkalut eivät ole toistaiseksi juurtuneet asiakastyökäytäntöihin. Vuoden 2017 FinTerveys –kyselyn mukaan yli 18 – vuotiaista 5 % oli saanut kehotuksen lääkäriltä lisätä liikkumista terveyssyistä ja 11% terveydenhoitajalta.
Myös työllisyyspalvelut tavoittavat laajasti työikäisiä asiakkaita, joiden kanssa työkykyyn liittyvistä teemoista keskustellaan säännöllisesti. Liikkuminen edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä, joten sillä voi olla merkittävä rooli myös työttömän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa. Liikkuminen voi olla keino lisätä asiakkaan itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta, ja se voi tuoda arkeen rytmiä, mielekästä tekemistä ja luoda mahdollisuuksia sosiaaliselle vuorovaikutukselle.
Liikkumisen puheeksiotto kohtaavissa palveluissa on vain yksi toimenpide kaikkien niiden liikkumista edistävien toimenpiteiden joukossa, joita tulee tehdä eri rintamilta käsin, ja joiden yhteinen vaikuttavuustavoite on väestön liikkumisen lisääntyminen. Yksin puheeksiotto ei ratkaise liikkumattomuuden ongelmaa, mutta voi olla tärkeä osa ratkaisujen välineistöä.
Terveydenhuollossa mini-interventiota on tähän mennessä käytetty ehkäisemään ja vähentämään päihteiden (alkoholi, tupakka ja huumeet) käytön, ongelmallisen rahapelaamisen sekä lihavuuden haittoja. Mini-interventio on arvioitu kustannusvaikuttavaksi toimeksi alkoholin riskikäytön ehkäisyssä.
Mini-interventio toteutetaan yleisimmin motivoivan haastattelun menetelmin. Vaikka motivoivan haastattelun menetelmän on todettu toimivan kohtuullisesti niihin toimiin, joihin se alun perin kehitetty, eli tupakoinnin ja alkoholin käytön vähentämiseen ja haittojen ehkäisyyn, on sillä todettu olevan hyödyllisiä vaikutuksia fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen kroonisista terveysongelmista kärsivillä henkilöillä, mutta lisätutkimusta tarvitaan.
Toistaiseksi työkalut liikkumisen puheeksiottamiseksi ja liikkumismotivaation herättelemiseksi eivät ole juurtuneet asiakastyökäytäntöihin. Mikäli työkalut koetaan vaikeaksi oppia tai ne edellyttävät pitkää prosessia ja ajankäyttöä, jäävät ne usein käyttämättä. Liikkumisen edistämisen mini-interventiomallin kehittämisen tarve nousi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta, jotka toivoivat yksinkertaista ja helppokäyttöistä työkalua liikkumisen puheeksioton tueksi. Suunnitteluprosessin aikana ammattilaiset toivat esille ajatuksen kolmen kysymyksen mallista, joka nähtiin realistisena toteuttaa asiakas- ja potilastyössä.
Mallin tärkein periaate on, että liikkumista lähestytään myönteisesti ja asiakaslähtöisesti. Keskustelussa korostetaan asiakkaan arjessa jo tapahtuvaa pientäkin liikkumista ja pyritään herättelemään motivaatiota sen lisäämiseksi tai uuden liikkumistavan kokeilemiseksi. Sen sijaan, että keskustelussa kiinnitettäisiin huomiota ihmisen vähäiseen liikkumiseen, korostetaankin sitä hyvää, mitä hänen elämässään liikkumisen suhteen nyt jo on, tai on joskus ollut. Tunnistamalla mikä jo toimii, voidaan lisätä ja vahvistaa olemassa olevaa hyvää ja edistää muutoshalua.
Mikään yksittäinen toimintamalli tuskin tuo ratkaisua, ja erilaisia toimintamalleja tulisikin pyrkiä yhdistämään. Jos kuitenkin pystytään systemaattisesti saavuttamaan kaikki suurentuneen sairastumisriskin potilaat ja antamaan heille edes kohtalaisen hyvä mini-interventio, pienilläkin muutoksilla voidaan saavuttaa merkittävää kansanterveyshyötyä.
Mallin suunnitteluprosessissa on sosiaalipsykologian ja liikunta-alan asiantuntijoiden lisäksi ollut myös mukana myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ja paljon palveluita tarvitsevia kokemusasiantuntijoita.
Mallin kolmen kysymyksen rakenne muodostui sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksen pohjalta. Suunnitteluprosessin aikana kysymyksiä kokeiltiin tiettyjen Helsingin terveysasemat ja sisätautien poliklinikan sekä aikuissosiaalityön yksikköjen työntekijöiden kanssa joulukuussa 2021 ja helmikuussa 2022. Kysymyksiä niin ikään kokeiltiin myös Opiskelijoiden Liikuntaliiton sektoritapaaminen toukokuussa 2022.
Paljon palveluita tarvitseville kokemussiantuntijoille järjestettiin työpaja toukokuussa 2022, jossa osallistujat arvioivat kysymyksiä ja niiden käytettävyyttä. Työpajan kautta saimme arvokasta ymmärrystä siitä, miten kysymykset, ja yleensä liikkumisen puheeksiotto koettiin potentiaalisten asiakkaiden näkökulmasta. Työpajasta saadun ymmärryksen myötä, kysymyksiä jatkokehitettiin.
Vuonna 2023 mallia kokeiltiin useamman kuukauden ajan tietyissä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakastyössä lupaavin tuloksin. Kokeilusta saatujen palautteiden pohjalta malliin tehtiin muutoksia ja mallista teetettiin uudet versiot Helsingin ja valtakunnalliseen käyttöön. Vuonna 2023-2024 toteutettiin puolen vuoden mittainen mallin kokeilu myös Helsingin työllisyyspalveluissa.
