Lapsen suojelun AKKUNA – Työväline riskien arvioinnin tueksi

Luotu 13.04.2026
Lapsen suojelun AKKUNA – Työväline riskien arvioinnin tueksi
Lapsen suojelun AKKUNA – Työväline riskien arvioinnin tueksi

Tiivistelmä

Lapsen suojelun AKKUNA - työväline riskien arvioinnin tueksi on lastensuojelun sosiaalityöhön kehitetty työväline, joka tukee lapsen tilanteen riskien arviointia, lapsen edun mukaista päätöksentekoa ja tavoitteellista muutostyöskentelyä. Työväline auttaa sosiaalityöntekijää jäsentämään lapsen tarpeita, suojaavia tekijöitä, riskitekijöitä ja muutostarpeita sekä rakentamaan yhteistä ymmärrystä lapsen, perheen, verkoston ja muiden ammattilaisten kanssa. Toimintamallin tavoitteena on vahvistaa lastensuojelun arvioinnin laatua, läpinäkyvyyttä ja yhdenmukaisuutta sekä lisätä lapsen ja perheen osallisuutta. AKKUNA tukee sekä sijoitusten ehkäisemistä silloin, kun avohuollon keinot ovat riittäviä, että oikea-aikaisia ratkaisuja silloin, kun lapsen suojelu edellyttää vahvempia toimenpiteitä. Pitkällä aikavälillä toimintamallin tavoitteena on vahvistaa lastensuojelun sosiaalityön vaikuttavuutta, monialaista yhteistyötä ja lapsen edun systemaattisempaa toteutumista. 

Kohderyhmä

Ammattilaiset

Arviointi

Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.

Lapsen suojelun AKKUNA – Työväline riskien arvioinnin tueksi (2.67 MB)
Lapsen suojelun AKKUNA - Työvälineen käyttöä ja soveltamista tukeva materiaali (2026).pdf (17.45 MB)

Toimintamallin kuvaus

Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa

Lastensuojelun uudistamistarve Suomessa on ollut pitkään ajankohtainen. Viime vuosikymmeninä sijaishuollossa olevien lasten määrä on kasvanut, samalla kun kustannukset ovat nousseet merkittävästi. Samanaikaisesti on tunnistettu, että lastensuojelun käytössä olevat toimintatavat, toimintaedellytykset ja osaaminen eivät ole kaikilta osin kyenneet vastaamaan riittävän vaikuttavasti lasten ja perheiden moninaistuviin ja usein myös vaativampiin tuen tarpeisiin. Sosiaalityöntekijät ovat tuoneet esiin, että lapsen sijoittamiseen päädytään joskus tilanteissa, joissa muita toimivia ratkaisuja ei ole pystytty riittävästi tunnistamaan ja tarve toimia on koettu kiireelliseksi. Tutkimusten perusteella sijaishuollossa kasvaneilla lapsilla on keskimäärin muita heikommat edellytykset pärjätä myöhemmässä elämässä, mikä puoltaa myös sen tietoista tarkastelemista, miten laaja-alaisesti lapsen edunmukaisia ratkaisuja arvioidaan sijoitusta tehtäessä ja sijaishuollon aikana. Tämä kehityskulku on korostanut tarvetta uudistaa lastensuojelun toimintakäytäntöjä, vahvistaa sosiaalityön osaamista ja kehittää yhtenäisiä, vaikuttavuutta tukevia toimintamalleja arvioinnin laadun, riskien varhaisen tunnistamisen ja oikea-aikaisten lapsen edun mukaisten ratkaisujen vahvistamiseksi. 

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun avohuollon sosiaalityössä on tunnistettu tarpeita ja mahdollisuuksia kehittää rakenteita sekä toimintatapoja siten, että asiakastyön laatu, yhdenvertaisuus ja vaikuttavuus vahvistuvat. Työskentelytavat vaihtelevat alueella merkittävästi, ja asiakastyö on työntekijäkohtaisesti muotoutunutta. Yhteisesti sovittuja toimintakäytäntöjä, menetelmiä ja arvioinnin välineitä ei ole ollut riittävästi käytössä, mikä on johtanut erilaisten käytäntöjen muodostumiseen sekä osin epäyhdenmukaiseen lainsäädännön soveltamiseen. Tämä heijastuu asiakkaiden näkökulmasta palvelun epätasalaatuisuutena ja vaikeuttaa lapsen edun systemaattista toteutumista. Alueella on tunnistettu, että lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle tehdään toisinaan liian kevein perustein ja toisinaan lapsen kasvuolosuhteita ei turvata lastensuojelulain edellyttämällä tavalla tilanteissa, joissa sijoittaminen kodin ulkopuolelle olisi lapsen edun mukaista.   

Lastensuojelun asiakastilanteet ovat usein kompleksisia. Lasten ja perheiden pahoinvointi on lisääntynyt, ja mielenterveys- ja päihdeongelmat kuormittavat palvelujärjestelmää. Samanaikaisesti sijaishuollon tarve on korostunut. Näissä tilanteissa sosiaalityöntekijöiden tekemä arviointi ja päätöksenteko tapahtuvat usein paineen alla vailla rauhaa riittävän moninäkökulmaiseen tilanteen tutkimiseen, mikä lisää riskiä sille, että ratkaisuja tehdään rajalliseen tietoon tai yksipuoliseen tarkasteluun perustuen. Erityisesti vaativien tuen tarpeiden ja sijoitusriskin tunnistamiseen on ollut puutteellisesti yhtenäisiä välineitä ja rakenteita. Sosiaalityöntekijät ovat myös tuoneet esiin haasteita pysähtyä tarkastelemaan kompleksisia tilanteita huomioiden eri näkökulmia tai tilanteiden juurisyitä, mikä toisinaan johtaa liian yksioikoisesti tai nopeasti tehtyihin ratkaisuihin pahimmillaan lapsen edun kustannuksella. On yhteisesti tunnistettu, että taustalla ei useinkaan ole pelkkä kiire, vaan toimintakulttuuriin ja vakiintuneisiin työtapoihin liittyvät tekijät.   

Yksi keskeinen haaste liittyy monialaiseen yhteistyöhön. Vaikka yhteistyötä tehdään eri toimijoiden kanssa, se jää usein tiedonvaihdon tasolle, eikä aidosti yhteinen, lapsen tilanteen moninäkökulmainen tutkiminen toteudu systemaattisesti. Tällöin ammattilaisten yhteistoimijuus ei edistä sitä, että lapsen ja perheen tilanteesta muotoutuisi kokonaisvaltainen ymmärrys ja yhteensovitetut tukitoimet.   

Asiakastyössä korostuu myös tarve vahvistaa lapsen ja perheen osallisuutta ja toimijuutta sekä suhdeperustaista työskentelyä. Lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta asiakkaan mielipidettä kysytään, mutta todellinen mahdollisuus vaikuttaa omaan tilanteeseen jää usein rajalliseksi. Työskentely ei myöskään aina riittävästi huomioi lapsen laajempaa systeemiä ja lapsen kokemusmaailmaa, mikä on keskeinen tekijä erityisesti sijoituksen tarvetta arvioitaessa ja sijoituksen vaikutusten ymmärtämisessä.  

Riskinarvioinnin työvälineen tavoitteena on yhdenmukaistaa ja tukea lastensuojelun arviointia erityisesti riskien tunnistamisen, niiden minimoimisen ja lapsen edun turvaamisen näkökulmasta. Työväline tukee sosiaalityöntekijää tunnistamaan ja arvioimaan lapsen tilanteeseen liittyviä riskejä sekä suunnittelemaan tavoitteellista muutostyötä lapsen suojaamiseksi – sekä nyt että tulevaisuudessa. Se tarjoaa rakenteen ja konkreettisia välineitä arviointiin ja työskentelyyn erilaisissa lastensuojelun tilanteissa, kuten sijoitustarpeen arvioinnissa, asiakassuunnitelman laadinnassa sekä suojelun tarpeen eli lastensuojelun asiakkuuden tarpeen arvioinnissa. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa lapsen, perheen ja muun verkoston osallisuutta. Lisäksi AKKUNA auttaa tunnistamaan sellaisia tekijöitä, jotka saattaisivat muuten jäädä huomaamatta. Kokonaisuutena työväline tukee laaja-alaista arviointi- ja muutostyöskentelyä ja antaa tukea myös monialaiseen yhteistyöhön. Sen avulla pyritään varmistamaan, että päätöksenteko perustuu riittävään, jäsenneltyyn ja lapsen yksilölliset tarpeet huomioivaan tietoon.  

Työvälinettä voidaan hyödyntää sijoitustarpeen arvioinnin ja sijoituksen aikaisen työskentelyn lisäksi myös muussa lastensuojelun sosiaalityössä. Se tukee lapsen tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden, työskentelyn tavoitteiden ja tarvittavien muutosten jäsentämistä sekä työskentelyn vaikuttavuuden arviointia suhteessa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja lapsen etuun. Samalla työväline vahvistaa työskentelyn läpinäkyvyyttä tekemällä näkyväksi arvioinnin perusteita, asetettuja tavoitteita ja sitä, mihin sosiaalityön ratkaisut kulloinkin perustuvat.

Lapsen suojelun AKKUNA on kehitetty vastaamaan juuri Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella tunnistettuihin lastensuojelun arviointityön haasteisiin. Se edustaa uutta, paikallisesti kehitettyä toimintamallia, jonka toimivuutta on rakennettu ja arvioitu käytännön kehittämistyössä yhdessä sosiaalityöntekijöiden, esihenkilöiden, kokemusasiantuntijoiden ja monialaisten toimijoiden kanssa. 

Työväline siis vastaa alueelta nousseeseen tarpeeseen vahvistaa lastensuojelun sosiaalityön laatua, yhdenvertaisuutta ja vaikuttavuutta. Se edistää osaltaan lastensuojelun sosiaalityötä palveluorientaatiosta kohti kohtaamis- ja suojeluorientaatioon, jossa keskiössä on lapsen tilanteen yhteinen tutkiminen ja merkityksellisten ratkaisujen rakentaminen yhdessä lapsen, perheen ja verkoston kanssa. Työväline vahvistaa sosiaalityöntekijöiden systeemistä ymmärrystä, suhdeperustaista työotetta ja lainsäädännön soveltamista käytännön asiakastyössä. Se muistuttaa, mitä olisi tärkeä edes huomata ajatella antaen myös konkreettista tukea esimerkiksi tukikysymyslistojen ja menetelmien keinoin.   

Kokonaisuutena riskinarvioinnin työväline tukee siirtymää kohti systemaattisempaa, läpinäkyvämpää ja vaikuttavampaa lastensuojelun sosiaalityötä. Se vahvistaa sosiaalityöntekijän ammatillista työskentelyä kompleksisissa tilanteissa ja tukee koko palvelujärjestelmän kykyä turvata lapsen kasvu, kehitys ja turvallisuus oikea-aikaisesti.  

Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet

Lastensuojelulaki luo työlle perusteet ja raamit, mutta käytännön työ nojaa ennen kaikkea sosiaalityöntekijän ammattitaitoon. Myös lain soveltaminen edellyttää vahvaa osaamista. Sosiaalityöntekijän osaamisella ja toiminnalla on ratkaiseva merkitys siinä, miten lapsen yksilölliset tarpeet tunnistetaan ja miten niihin vastataan yhdessä lapsen, perheen ja verkoston kanssa rakentamalla yhteensovitettu ja tarpeita vastaava tuki. Sosiaalityöntekijät kaipaavat työhönsä yhteistä viitekehystä, rakennetta ja hyödyllisiä asiakastyön menetelmiä sekä käytännön läheistä tukea sosiaalityön tekemiseen.  

Alueen lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat tuoneet esiin, että käytössä ei ole yhteistä riskinarvioinnin mallia, joka tukisi työskentelyä erityisesti sijoitustarpeen ja lapsen edun arvioinnissa. Alueella on tunnistettu tarve työvälineelle, joka yhtenäistää ja vahvistaa ammatillista arviointia lapsen etu keskiössä, erityisesti sijoituksia koskevissa tilanteissa sekä antaa tukea sosiaalityön vahvistamiseen. Lisäksi sosiaalityöntekijät kaipaavat käytännön keinoja arviointityön tueksi sekä tukea suhdeperustaisen työskentelyn ja vaikuttavan monialaisen yhteistyön vahvistamiseen.   

Riskinarvioinnin työväline on suunnattu ensisijaisesti lastensuojelun avohuollon sosiaalityötä tekeville sosiaalityöntekijöille, erityisesti lapsen asioista vastaaville työntekijöille, joiden keskeisenä tehtävänä on arvioida lapsen suojelun tarvetta, tunnistaa riskejä ja tehdä lapsen edun mukaisia ratkaisuja. He tarvitsevat työvälinettä erityisesti vaativien ja monimutkaisten asiakastilanteiden jäsentämiseen sekä arvioinnin tueksi tilanteissa, joissa päätetään lapsen edun mukaisista toimenpiteistä, mukaan lukien mahdollinen sijoitus. Työntekijät ovat tuoneet esiin tarpeita saada tukea siihen, miten lapsen ja perheen todelliset tarpeet tunnistetaan, miten tilanteeseen vaikuttavat keskeiset riskit ja suojaavat tekijät hahmotetaan sekä miten vaihtoehtoisia ratkaisuja voidaan rakentaa systemaattisesti ja yhdenmukaisesti lapsen etu keskiössä.   

Työvälineen kohderyhmään kuuluvat myös lastensuojelun tiimit ja esihenkilöt, jotka vastaavat työn rakenteiden, laadun ja yhdenmukaisuuden varmistamisesta. Yhteisten työvälineiden puute on aiemmin johtanut toimintatapojen vaihteluun ja lisännyt työntekijäkohtaisuutta arvioinnissa. Työväline tukee yhteisen ajattelu- ja työorientaation rakentumista sekä vahvistaa ammatillista arviointia tilanteissa, joissa on arvioitavana lapsen sijoituksen tarve tai muut vaativat suojelutoimenpiteet.   

Alueella työskentely ja arviointi rakentuvat tällä hetkellä pääasiassa oman työparin tai oman tiimin keskinäisen työskentelyn varaan. Kehittämistyössä on kuitenkin tunnistettu vahva tahtotila siirtyä kohti niin sanottua dream team -ajattelua, jossa lapsen ympärille kootaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukainen turvaverkko niistä ammattilaisista, joilla on lapsen tilanteen kannalta olennaista tietoa, osaamista ja mahdollisuuksia tukea muutosta. Tällöin monialainen yhteistyö ei perustu vain tiedonvaihtoon, vaan yhteensovitettuun ja lapsen tarpeista lähtevään työskentelyyn. 

Sosiaalityöntekijät ovat tuoneet esiin myös tarpeen saada tukea arvioinnin ja ammatillisen huolen sanoittamiseen. Työvälineeltä on toivottu konkreettista apua siihen, miten lapsen tilanteeseen liittyvää huolta, riskejä, suojaavia tekijöitä ja ratkaisujen perusteluja voidaan kuvata aiempaa selkeämmin, jäsentyneemmin ja läpinäkyvämmin sekä asiakkaalle että yhteistyöverkostolle. 

Toiseksi työväline palvelee lastensuojelun yhdyspinnoilla toimivia ammattilaisia, kuten sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluiden toimijoita, jotka kohtaavat työssään lapsia ja perheitä. He tarvitsevat yhteisen viitekehyksen lapsen tilanteen tarkasteluun, jotta eri toimijoiden tieto voidaan jäsentää ja yhdistää yhteiseksi ymmärrykseksi. Tarve kohdistuu erityisesti moninäkökulmaisen, yhteistoiminnallisen työskentelyn vahvistamiseen sekä siihen, että lapsen tilannetta voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti yli palvelurajojen rakentaen yhdessä yhteensovitettu suunnitelmallinen tuki. Näille ammattilaisille työväline tarjoaa tietoa lastensuojelusta, konkreettista tukea lapsen tilanteen riskien tunnistamiseen sekä yhteisen viitekehyksen, joka edistää tiedon jakamista ja yhteistä työskentelyä lastensuojelun kanssa.  

Kolmantena keskeisenä kohderyhmänä ovat lastensuojelun asiakkaat, eli lapset ja heidän perheensä, joiden näkökulma on noussut esiin etenkin kokemusasiantuntijoiden kautta. He tarvitsevat työskentelyä, jossa heidän osallisuutensa toteutuu aidosti ja jossa heidän kokemuksensa ja näkemyksensä otetaan systemaattisesti osaksi arviointia ja päätöksentekoa. Toimintamalli vastaa tähän tarpeeseen vahvistamalla osallistavia työskentelytapoja ja tuomalla lapsen tilanteen tarkasteluun useampia näkökulmia. Tämä lisää mahdollisuuksia tunnistaa lapsen yksilölliset tarpeet sekä niitä tukevat ja kuormittavat tekijät, mikä puolestaan mahdollistaa tarkoituksenmukaisempien ja vaikuttavampien ratkaisujen löytymisen. 

Työvälinettä on kehitetty osana hankkeen jalkautuvaa työskentelyä myös lasten ja perheiden kanssa. Näiden kokemusten mukaan työskentely on antanut keinoja tarkastella tilanteisiin vaikuttavia tekijöitä ilman syyllistämistä, vahvistanut yhteisiä voimavaroja ja lisännyt suunnitelmallisuutta. Lapsikeskeinen työote on lisännyt lapsen maailmaan tutustumista ja tukenut lapsen osallisuutta kaikessa työskentelyssä. Perheet ovat kuvanneet, että työskentelyssä on saatu “kerrankin apua omaan tilanteeseen”, ja osa on toivonut, että vastaavaa työskentelyä olisi ollut käytettävissä jo aiemman lapsen kohdalla. Myös voimavaratekijöiden huomioiminen on koettu tärkeäksi, koska se on auttanut tunnistamaan perheen vahvuuksia ja rakentamaan työskentelyä niiden varaan. 

Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan työväline on auttanut pysähtymään tutkimaan lapsen tilannetta ennen ratkaisuihin etenemistä, tuonut tarkasteluun uusia näkökulmia ja lisännyt ymmärrystä tilanteeseen vaikuttavista tekijöistä huomioiden myös sosiaalityöntekijöiden omien taustatekijöiden merkityksiä. Se on vahvistanut sosiaalityöntekijän ammatillista osaamista ja antanut konkreettisia keinoja tehdä sosiaalityötä suhdeperustaisesti palvelujen koordinoinnin sijaan. Lisäksi työväline on tukenut riskien tunnistamista ja sanoittamista lapsen yksilöllisen tilanteen kautta sekä auttanut tekemään näkyväksi sosiaalityötä, sen merkitystä, mahdollisuuksia ja reunaehtoja. 

Tarvelähtöisesti tarkasteltuna toimintamalli vastaa kokonaisuutena seuraaviin keskeisiin tarpeisiin:  

  • jäsentää ja yhdenmukaistaa vaativien asiakastilanteiden arviointia  
  • tukea riskien tunnistamista ja päätöksentekoa  
  • vahvistaa monialaista ja yhteistoiminnallista työskentelyä  
  • lisätä lapsen ja perheen osallisuutta  
  • parantaa asiakastyön laatua ja vaikuttavuutta  

Lapsen suojelun AKKUNA -työväline on siis kehitetty vastaamaan useiden eri toimijaryhmien tunnistamiin, toisiaan täydentäviin tarpeisiin. Kokonaisuutena työvälineen kehittämistä ohjannut tarve vahvistaa sosiaalityöntekijöiden ammatillista arviointia ja suunnitelmallista sosiaalityötä, lisätä yhteistyötä sekä parantaa asiakastyön laatua ja vaikuttavuutta lasten ja perheiden hyväksi. Suomessa ei ole tällä hetkellä tiedossa työvälinettä, joka vastaisi näihin tarpeisiin ja olisi suunnattu erityisesti sosiaalityöntekijän työn tueksi, mutta joka huomioi myös lapsen läheis- sekä ammattilaisverkoston. Työväline tukee sekä yksittäisen sosiaalityöntekijän työtä että koko palvelujärjestelmän kykyä vastata lasten ja perheiden monimutkaisiin tuen tarpeisiin lapsen edun mukaisesti.  

Toimintamalli vastaa sekä laajempiin yhteiskunnallisiin lastensuojelun haasteisiin että konkreettisesti Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella tunnistettuihin tarpeisiin vahvistamalla arvioinnin laatua, monialaista yhteistyötä, työskentelyn vaikuttavuutta ja lapsen edun mukaisten ratkaisujen toteutumista. 

Toimintamallille asetetut tavoitteet

Riskinarvioinnin työvälineen tavoitteena on vahvistaa ja yhdenmukaistaa lastensuojelun sosiaalityön arviointia sekä tukea lapsen edun mukaista päätöksentekoa erityisesti vaativissa ja kompleksissa asiakastilanteissa. Työväline tukee erityisesti vaativien tuen tarpeiden ja sijoitusriskin tunnistamista sekä edistää lapsen tilanteen systemaattista ja moninäkökulmaista tarkastelua. Keskeinen tavoite on, että lasten ja perheiden todelliset tarpeet tunnistetaan ja niihin pystytään vastaamaan aiempaa vaikuttavammin, minkä seurauksena lastensuojelun asiakkaiden sijoitukset vähenevät ja kestoltaan lyhenevät.   

 Työvälineen keskiössä on vahvistaa lastensuojelun sosiaalityön vaikuttavuutta tukemalla sosiaalityöntekijän kykyä tunnistaa varhaisessa vaiheessa lapsen hyvinvointia uhkaavat riskit sekä kohdentaa tuki oikea-aikaisesti ja lapsen edun mukaisesti. Työväline tuo yhteisen rakenteen ja erilaisia käytännön keinoja sosiaalityöntekijän tekemän arvioinnin systemaattiseen ja moninäkökulmaiseen jäsentämiseen, mikä vahvistaa päätöksenteon laatua ja yhdenmukaisuutta koko alueella. Työvälineellä pyritään edistämään sitä, että lasta ei sijoiteta kodin ulkopuolelle liian kevein perustein, mutta toisaalta se myös ohjaa turvaamaan lapsen niissä tilanteissa, joissa sijoitus kodin ulkopuolelle on lapsen edun mukainen ja välttämätön ratkaisu lapsen suojelemiseksi. Työväline antaa tukea myös sijoituksen aikaiseen lastensuojelun sosiaalityöhön. Tällöin lastensuojelun sosiaalityötä ja tarkoituksenmukaisia tukitoimia pystytään kohdentamaan oikein ja oikea-aikaisesti ja siten tekemään työskentelystä vaikuttavampaa. 

 Työvälineen keskeisenä tavoitteena on tukea lapsen tilanteen kokonaisvaltaista tarkastelua huomioimalla sekä riskit että suojaavat tekijät sekä lapsen yksilölliset tarpeet osana laajempaa systeemiä. Samalla se tukee sosiaalityöntekijää jäsentämään arviointia siten, että päätökset perustuvat riittävään, yhteisesti rakennettuun ja läpinäkyvään tietoon.  

Lisäksi työvälineen tavoitteena on vahvistaa lapsen, perheen ja verkoston osallisuutta arviointiprosessissa sekä tukea monialaista yhteistyötä tarjoamalla yhteinen viitekehys ja kieli lapsen tilanteen tarkasteluun. Tämä edistää yhteisen ymmärryksen rakentumista ja mahdollistaa kestävämpien ja vaikuttavampien ratkaisujen löytymisen.  

 Tavoitteena on, että riskinarvioinnin työväline tukee erityisesti lastensuojelun sosiaalityöntekijän työtä seuraavilla tavoilla: 

  • tukee riskitilanteen ja vaativan tuen tarpeen tunnistamisessa ja arvioinnissa erityisesti sijoitusta pohdittaessa (ml. konkreettiset välineet)  
  • tukee arvioimaan lapsen tilannetta lapsen yksilöllisten tarpeiden kautta huomioiden lapsen systeemi ja sen vaikutukset vallalla olevaan tilanteeseen (mm. riski ja kuormitustekijät sekä voimavarat ja suojaavat tekijät)  
  • tarjoaa tukea ammatilliseen arviointiin sekä lainsäädännön soveltamiseen  
  • osaltaan vahvistaa lapsen, perheen ja verkoston osallisuutta työskentelyssä sekä tuo lastensuojelun arviointia näkyväksi asianosaisille  
  • vahvistaa monialaista yhteistyötä, tuo yhteistä viitekehystä ja kieltä  
  • edistää tavoitteiden asettamista asiakaslähtöisesti lapsi keskiössä  
  • luo olosuhteita sille, että lapsi ja läheiset voivat huomata oman elämäntilanteensa uudessa valossa, joka antaa samalla mahdollisuuden muutokseen  

 Kokonaisuutena työväline tukee siirtymää kohti suunnitelmallisempaa, systeemiseen ajatteluun perustuvaa ja vaikuttavampaa lastensuojelun sosiaalityötä, jossa sosiaalityöntekijän ammatillinen arviointi, lapsen suojelu ja lapsen edun mukaiset ratkaisut toteutuvat johdonmukaisesti ja resurssit kohdentuvat tarkoituksenmukaisesti. 

Toimintamallin tavoitteena ei ole ainoastaan tukea yksittäisiä asiakastilanteita, vaan myös uudistaa paikallista lastensuojelua vahvistamalla arvioinnin laatua, läpinäkyvyyttä, yhdenvertaisuutta ja vaikuttavuutta. Näin se tuottaa yhteiskunnallista hyvää tukemalla lasten turvallisuutta, perheiden oikea-aikaista tukea ja palvelujärjestelmän kykyä tehdä lapsen edun mukaisia ratkaisuja. 

 

Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin

Toimintamallin tavoitteiden toteutumista on seurattu kehittämis- ja pilotointivaiheessa laadullisen palautetiedon, käytännön kokeilujen, jalkautuvan työskentelyn sekä monialaisen yhteiskehittämisen avulla. Lapsen suojelun AKKUNA -työväline on rakentunut vaiheittain lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, esihenkilöiden, kokemusasiantuntijoiden sekä sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluiden ammattilaisten kanssa. Kehittämistyössä on hyödynnetty jalkautuvan monialaisen tiimin havaintoja siitä, millaisia kysymyksiä, haasteita ja tuen tarpeita lastensuojelun arviointitilanteissa toistuvasti ilmenee. Jalkautuvan työskentelyn kautta on kerätty systemaattisesti tietoa kentän tarpeista, tunnistettu arviointityössä toistuvia katveita sekä tarkasteltu, millaisissa tilanteissa työväline tuo konkreettista tukea sosiaalityöntekijän arviointiin ja päätöksentekoon.

Työvälineen toimivuutta on arvioitu erityisesti sen perusteella, miten hyvin se tukee sosiaalityöntekijän arviointia, päätöksenteon perusteltavuutta, lapsen tilanteen moninäkökulmaista jäsentämistä sekä yhteisen ymmärryksen rakentumista lapsen, perheen ja verkoston kanssa. Arviointia on tehty käytännön asiakastilanteissa, tiimityöskentelyssä, konsultatiivisissa kohtaamisissa ja yhteisissä reflektiokeskusteluissa. Työvälineen eri osioita ja menetelmiä on harjoiteltu sekä testattu yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa suoraan arjen työssä, mikä on mahdollistanut niiden toimivuuden arvioinnin todellisissa työympäristöissä. Lisäksi kehittämistyössä on tarkasteltu, nousevatko lapsen tarpeet, riskit, suojaavat tekijät, muutostarpeet ja lapsen etuun liittyvät perustelut aiempaa näkyvämmin esiin työskentelyssä sekä vahvistuuko monialainen yhteistyö ja osallisuus käytännössä.

Jatkossa tavoitteiden toteutumista voidaan seurata työntekijöiltä, esihenkilöiltä, yhteistyökumppaneilta sekä lapsilta ja perheiltä kerättävän palautteen, yhteisten reflektiokeskustelujen, asiakastyöstä nousevien kokemusten ja jalkautuvan työskentelyn havaintojen avulla. Olennaista on seurata paitsi työvälineen käyttöä myös sitä, millaisia muutoksia se tuottaa arviointikäytäntöjen yhdenmukaisuuteen, päätösten läpinäkyvyyteen, lapsen ja perheen osallisuuteen, monialaiseen yhteistyöhön ja sosiaalityön näkyväksi tekemiseen. Kehittämisprosessin mukaisesti myös jatkossa työvälinettä voidaan arvioida ja tarkentaa iteratiivisesti kentältä nousevien havaintojen, palautteen ja yhteiskehittämisen pohjalta, jotta se vastaa mahdollisimman hyvin lastensuojelun käytännön työn tarpeisiin.

Toimintamallin levitettävyyttä ja skaalautuvuutta tukee se, että työvälinettä on kehitetty vaiheittain käytännön kokeilujen, pilotoinnin, palautteen ja yhteiskehittämisen avulla. Sen sisältöä on testattu erilaisissa asiakastilanteissa ja työskentelyrakenteissa, minkä perusteella työvälinettä on myös jatkojalostettu. AKKUNA on rakennettu siten, että sitä voidaan soveltaa erilaisissa lastensuojelun toimintaympäristöissä, ja erityisesti sellaisilla alueilla, joissa systeeminen työote on jo vahvistunut, sen käyttöönotto on mahdollista toteuttaa melko nopeasti osaksi olemassa olevaa työtä. 

 

Toimintamallin keskeiset edellytykset

Toimintamallin laajemman käyttöönoton keskeinen edellytys on johdon, esihenkilöiden ja tiimien sitoutuminen systeemiseen, suhdeperustaiseen ja reflektiiviseen työotteeseen. Samalla on tärkeää tunnistaa, että työväline palvelee myös yksittäistä sosiaalityöntekijää ja yksittäisiä asiakastilanteita tarjoamalla tukea ajatteluun, arviointiin ja ammatilliseen harkintaan silloin, kun työntekijä tarvitsee välineitä lapsen tilanteen jäsentämiseen. Lapsen suojelun AKKUNA ei ole irrallinen lomake tai yksittäinen menetelmä, vaan ajattelutapaa, yhteistä tutkimista ja moninäkökulmaista arviointia tukeva työväline. Sen käyttö edellyttää, että työntekijöillä on lupa pysähtyä tutkimaan lapsen tilannetta riittävän perusteellisesti sekä yksin että yhdessä lapsen, perheen, verkoston ja muiden ammattilaisten kanssa.

Sellaisilla alueilla, joissa systeeminen ajattelu ja työote ovat jo pitkällä, AKKUNA-työväline voidaan ottaa käyttöön verrattain nopeasti osaksi olemassa olevaa työskentelyä. Organisaationlaajuinen käyttöönotto edellyttää kuitenkin myös johdon ja esihenkilöiden perehtymistä työvälineen ajattelutapaan sekä sitoutumista sen mahdollistamiseen käytännössä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että työntekijöillä on lupa pysähtyä, käyttää aikaa yhteiseen tutkimiseen ja rakentaa tiimin sisällä sellaista yhteistä työtapaa ja kulttuuria, joka tukee systeemistä ja reflektiivistä työotetta. 

Keskeisiä edellytyksiä ovat myös lastensuojelun sosiaalityön vahva ammatillinen osaaminen, lainsäädännön tuntemus, kyky systeemiseen ajatteluun sekä valmius itsereflektioon. Työvälineen hyödyntäminen edellyttää ymmärrystä siitä, että se ei anna valmiita vastauksia, vaan auttaa tarkastelemaan eri näkökulmia, jäsentämään tietoa, tekemään havaintoja näkyväksi ja perustelemaan ratkaisuja lapsen edun näkökulmasta. Käyttöönottoa tukee se, että tiimeissä on käytössä yhteisiä rakenteita reflektiolle, hypoteesityöskentelylle ja arvioinnin yhteiselle tarkastelulle. 

Keskeistä käyttöönotossa on myös sisäistää, ettei työväline anna valmiita vastauksia eikä korvaa ammatillista harkintaa. Sen tarkoituksena on toimia oman ajattelun, arvioinnin ja päätöksenteon tukena sekä auttaa hahmottamaan, miten työntekijän oma toiminta, tulkinnat ja vuorovaikutus vaikuttavat työskentelyyn. Tästä syystä työvälineen hyödyntäminen edellyttää myös valmiutta itsereflektioon ja oman toiminnan merkityksen jatkuvaan tarkasteluun. 

Toimintamallin juurtuminen edellyttää lisäksi toimivaa sidosryhmäyhteistyötä, riittäviä henkilöstöresursseja, perehdytystä ja suunnitelmallista viestintää. Työvälineen hyöty vahvistuu, kun lapsen ympärille voidaan koota lapsen tarpeiden mukainen “dream team” oman tiimin sisäisen työparityön sijaan. Käyttöönottoa tukevat yhteiset koulutukset, työvälineen käytön ohjeistus, esihenkilöiden tuki sekä mahdollisuus hyödyntää työvälinettä joustavasti sekä yksilötyössä, työparityössä, tiimeissä että monialaisissa verkostoissa. Toimitiloilta tai teknisiltä ratkaisuilta toimintamalli ei edellytä erityisjärjestelyjä, mutta se tarvitsee tuekseen aikaa, yhteistä työskentelyä ja rakenteita, jotka mahdollistavat pysähtymisen lapsen tilanteen äärelle. 

Toimintamallin käyttöönoton tavoitteena ei ole vain vahvistaa ammattilaisten arviointiosaamista, vaan myös uudistaa lasten ja perheiden arkeen liittyviä työskentelykäytäntöjä. Kun lapsen tilannetta tarkastellaan systeemisesti, lapsen yksilölliset tarpeet, arjen suhteet, kuormitustekijät ja voimavarat tulevat aiempaa näkyvämmiksi, mikä tukee tarkoituksenmukaisempien ratkaisujen rakentumista. Näin toimintamalli voi osaltaan vahvistaa lasten ja perheiden pärjäävyyttä, turvallisuutta ja mahdollisuuksia selviytyä arjessa. 

Toimintamallin ydinsisältö

Lapsen suojelun AKKUNA on lastensuojelun sosiaalityöhön kehitetty työväline, joka tukee lapsen tilanteen riskien arviointia, lapsen edun mukaista päätöksentekoa ja tavoitteellista muutostyöskentelyä. Sen ydinsisältönä on kokonaisvaltainen työote, jossa lapsen etu, yksilölliset tarpeet, riski- ja suojaavat tekijät, ihmissuhteet, kasvuolosuhteet ja tulevaisuuteen vaikuttavat tekijät tarkastellaan osana laajempaa systeemiä. Työväline auttaa sosiaalityöntekijää jäsentämään tietoa, tekemään arvioinnin perusteita näkyväksi ja rakentamaan yhteistä ymmärrystä yhdessä lapsen, perheen, verkoston ja muiden ammattilaisten kanssa. AKKUNA tarjoaa rakenteen ja konkreettisia välineitä esimerkiksi sijoitustarpeen arviointiin, asiakassuunnitelmatyöhön ja suojelun tarpeen arviointiin. Viitekehyksenä toimivat systeeminen ajattelu ja ACE-ECE-malli. Työväline perustuu tutkimustietoon ja tutkittuihin arviointimalleihin. Se koostuu tiiviistä työvälineestä ja sitä täydentävästä oppaasta, ja sitä on kehitetty yhdessä sosiaalityöntekijöiden, kokemusasiantuntijoiden ja muiden ammattilaisten kanssa.

Toimintamallin aikaansaama muutos

Toimintamallin avulla lastensuojelun sosiaalityö muuttuu entistä jäsentyneemmäksi, läpinäkyvämmäksi ja tietoisemmaksi. Sosiaalityöntekijän ammatillinen arviointi tulee näkyvämmäksi sekä asiakkaalle että yhteistyökumppaneille, kun lapsen tilanteeseen liittyvät riskit, suojaavat tekijät, muutostarpeet ja ratkaisujen perustelut sanoitetaan aiempaa selkeämmin. Työskentely ei painotu vain palvelujen järjestämiseen, vaan vahvemmin sosiaalityön perustehtävään: lapsen tilanteen yhteiseen tutkimiseen, lapsen suojeluun sekä vaikuttavan muutostyön suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Toimintamalli vahvistaa myös lapsen ja perheen osallisuutta sekä yhteistoimijuutta. Työväline tukee tarkastelemaan lapsen tilannetta yhdessä useasta näkökulmasta, mikä lisää yhteistä ymmärrystä ja mahdollistaa sen, että lapsi, perhe ja verkosto voivat osallistua arviointiin aiempaa aktiivisemmin. Samalla monialainen yhteistyö vahvistuu, kun eri toimijoilla on käytössään yhteinen viitekehys ja kieli lapsen tilanteen jäsentämiseen. Palvelujärjestelmän tasolla tämä tukee arviointikäytäntöjen yhdenmukaistumista, lapsen edun systemaattisempaa toteutumista sekä sitä, että tuki kohdentuu oikea-aikaisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin. 

Toimintamalli ei ainoastaan jäsennä arviointia, vaan synnyttää myös uudenlaista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa lapsen, perheen, verkoston ja ammattilaisten välille. Se vahvistaa toimijoiden välistä yhteistyötä siirtämällä työskentelyä erillisistä näkökulmista kohti yhteistä tutkimista, jaettua ymmärrystä ja yhdessä rakennettuja ratkaisuja lapsen tilanteessa. 

Todennetut lyhyen aikavälin tulokset ja vaikutukset

Lyhyellä aikavälillä toimintamallin todennettuja tuloksia ovat olleet yhteisen ajattelurakenteen vahvistuminen, lapsen tilanteen arvioinnin jäsentyminen sekä sosiaalityöntekijöiden lisääntynyt tuki vaativissa asiakastilanteissa. Työväline on tehnyt näkyvämmiksi lapsen tarpeita, riskitekijöitä, suojaavia tekijöitä ja vaihtoehtoisia ratkaisupolkuja sekä vahvistanut arvioinnin läpinäkyvyyttä, yhteistä kieltä ja monialaista keskustelua. Se on lisännyt pysähtymisen, reflektion ja yhteisen tutkimisen paikkoja asiakastyössä, vahvistanut sosiaalityön näkyväksi tekemistä sekä tukenut lapsen ja perheen osallisuutta, kun tilanteen tarkastelu, tavoitteet ja perustelut ovat tulleet aiempaa ymmärrettävämmiksi.

Todennettu tai tavoiteltu pitkän aikavälin vaikuttavuus

Pitkän aikavälin tavoiteltuna vaikuttavuutena on lastensuojelun sosiaalityön laadun, yhdenvertaisuuden ja vaikuttavuuden vahvistuminen. Toimintamallin avulla lapsen tilanteen arviointi perustuu aiempaa systemaattisempaan, moninäkökulmaisempaan ja läpinäkyvämpään tietoon, mikä tukee lapsen edun mukaisia ratkaisuja. Tavoitteena on, että tuki kohdentuu oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti, sijoituksia voidaan ehkäistä silloin, kun ne eivät ole välttämättömiä, ja toisaalta sijoitus tehdään oikea-aikaisesti silloin, kun se on lapsen turvallisuuden ja kehityksen kannalta välttämätöntä. Samalla sosiaalityön rooli lapsen suojelun toteuttajana vahvistuu, monialainen yhteistyö syvenee ja tämä edistää lasten suojelua ja turvallisen tulevaisuuden rakentamista.

Toimintamallin kustannusvaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä

Lyhyellä aikavälillä toimintamallin käyttöönotto edellyttää työaikaa perehdytykseen, yhteiseen reflektioon, työvälineen harjoitteluun ja monialaiseen yhteistyöhön. Käyttöönotosta voi aiheutua välillisiä kustannuksia erityisesti silloin, kun työntekijöille ja tiimeille järjestetään koulutusta, tai työskentelyä tuetaan erillisellä kehittämisresurssilla. Toisaalta työväline ei edellytä erityisiä tiloja tai raskaita teknisiä investointeja, vaan sen käyttöönotto perustuu ensisijaisesti osaamisen, rakenteiden ja työotteen vahvistamiseen. 

Pitkällä aikavälillä toimintamallin odotetaan tukevan resurssien tarkoituksenmukaisempaa kohdentumista ja vaikuttavampaa lastensuojelutyötä. Jos lapsen tilanteen arviointi tarkentuu, tuki kohdentuu oikea-aikaisemmin ja päätökset perustuvat vahvempaan yhteiseen ymmärrykseen, voidaan ehkäistä sekä tarpeettomia sijoituksia että tilanteiden viivästynyttä tunnistamista. Tällä voi olla merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia, vaikka tarkkoja kustannusvaikutuksia ei tässä vaiheessa ole todennettu euromääräisesti. Suuntaa-antavana esimerkkinä voidaan todeta, että lastensuojelun sijaishuollon laitospaikan keskimääräiseksi vuorokausikustannukseksi on arvioitu 456 euroa, mikä tarkoittaa noin 166 000 euroa vuodessa yhtä lasta kohden (Hyvinvointiala HALI ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2026). Todelliset kustannukset vaihtelevat kuitenkin sijaishuollon muodon, palveluntuottajan ja lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Toimintamallin kestävyys rakentuu ennen kaikkea sosiaalisesta ja taloudellisesta näkökulmasta, mutta se tukee myös ekologisesti vastuullista toimintaa. Sosiaalista kestävyyttä vahvistaa se, että työväline tukee lapsen edun toteutumista, osallisuutta, yhdenvertaisempaa arviointia ja tarkoituksenmukaisempia ratkaisuja. Taloudellista kestävyyttä tukee tavoite kohdentaa tuki oikea-aikaisemmin ja ehkäistä sekä tarpeettomia että viivästyneitä sijoituksia. Ekologista kestävyyttä tukee se, että työväline ei edellytä raskaita materiaalisia investointeja tai uusia fyysisiä rakenteita, vaan perustuu olemassa olevien ammatillisten resurssien, osaamisen ja yhteistyörakenteiden vahvistamiseen. 

Onko toimintamalli siirrettävissä toiseen toimintaympäristöön ja/tai toiselle kohderyhmälle?
Kyllä
Lisätietoa toimintamallin siirrettävyydestä

Toimintamalli on siirrettävissä ja sovellettavissa kaikille hyvinvointialueille, koska se perustuu lastensuojelun sosiaalityön yleisiin tarpeisiin vahvistaa riskien tunnistamista, arvioinnin laatua, lapsen edun mukaista päätöksentekoa ja monialaista yhteistyötä. Työvälinettä voidaan hyödyntää osana sosiaalihuollon porrasteisuuden kehittämistä perus- ja erityistasolla sekä lastensuojelun ja muiden lapsi- ja perhepalvelujen yhdyspinnoilla. Tunnistamisen ja riskinarvioinnin väline soveltuu lastensuojelun lisäksi myös esimerkiksi perusterveydenhuoltoon, erikoissairaanhoitoon, neuvoloihin, kouluterveydenhuoltoon, opiskeluterveydenhuoltoon, lasten- ja nuorisopsykiatriaan sekä varhaiskasvatuksen ja koulun toimintaympäristöihin. Se voi tukea ammattilaisia lapsen tilanteeseen liittyvien riskien tunnistamisessa, yhteisen tilannekuvan rakentamisessa ja tarkoituksenmukaisten jatkotoimien arvioinnissa. Näin toimintamalli voi vahvistaa tiedon siirtymistä, yhteistä kieltä ja yhteistyötä sote- ja sivistyspalveluiden välillä.

Käyttöönotossa ja levittämisessä huomioitavaa

Toimintamallin käyttöönotossa ja levittämisessä on tärkeää varmistaa johdon, esihenkilöiden ja tiimien sitoutuminen sekä yhteinen ymmärrys työvälineen ajattelutavasta. AKKUNA ei ole irrallinen lomake, vaan systeemistä, suhdeperustaista ja reflektiivistä työotetta tukeva väline, jonka käyttö edellyttää perehdytystä, ammatillista osaamista ja mahdollisuutta yhteiseen reflektioon. Käyttöönottoa tukevat tiimien yhteiset rakenteet, monialainen yhteistyö, suunnitelmallinen viestintä ja vaiheittainen levittäminen. Olennaista on myös, että työvälinettä voidaan soveltaa joustavasti erilaisissa asiakastilanteissa, tiimeissä ja verkostoissa, jotta se juurtuu osaksi arjen työtä.

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue
Kehittäjäorganisaatiot
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue
Toimiala
Sosiaalipalvelut
Toimintaympäristö
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue / Monialainen osaamisentuki lastensuojelun sosiaalityössä -hanke
Toimintamallin tyyppi
Toimintatapa tai työkäytäntö
Toimintamallin alkuperä
Alkuperäinen (omaan tarpeeseen kehitetty)
Käyttöönotto ja levinneisyys
Otettu kehittämisympäristössä käyttöön
Rahoittaja
Euroopan Sosiaalirahasto (ESR)