Lastensuojelun jälkihuolto on lastensuojelun sijoituksen jälkeinen jatkumo.
Asiakassuunnitelmatyö kytkee yhteen nuorten tarpeet suhteessa tuen ja palveluiden järjestämiseen sekä toteutukseen. Asiakassuunnitelmatyön konkreettisiin toimiin vaikuttaa yhtäältä nuoren tilanne ja tarpeet, toisaalta ympäröivä palveluekosysteemi ja sen kyky vastata nuoren tarpeisiin.
Jälkihuollossa olevat lapset ja nuoret ovat haavoittuvassa asemassa. Sijaishuollon aikana saavutettuja positiivisia muutoksia tulee jälkihuollon aikana tukea suunnitelmallisesti ja rohkaista nuoria rakentamaan tulevaisuuttaan vahvistamalla nuorten omia voimavaroja.
Lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa on nostettu lakimuutoksella 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen 1.1.2020 alkaen, mikä on laajentanut jälkihuoltoon oikeutettujen nuorten määrää merkittävästi. Nuorten tuen aika asettaa asiakassuunnitelmatyölle uusia haasteita, sillä nuorten tarpeet muuttuvat iän myötä. Esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollossa olevilla nuorilla on tulevaisuudessa yhä useammin jo omia lapsia.
Jälkihuoltoon siirtyminen sekä sen päättäminen ovat vaiheita, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota palveluiden jatkumon turvaamiseksi. Aikuistuvan nuoren tulee saada riittävää ohjausta ja tietoa saatavilla olevista palveluista ja hänen kanssaan tulee tehdä myös selkeä suunnitelma siitä, miten jälkihuoltoa toteutetaan ja miten se päätetään, mitkä ovat käytettävissä olevat palvelut myös jälkihuollon jälkeen.
Jälkihuoltoon tarvitaan valtakunnallista ohjausta sekä ohjeistusta yhtenäisten käytänteiden, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Esimerkiksi rajanveto lastensuojelun jälkihuollosta maksettavien ja muiden nuorten tarvitsemien palveluiden välillä ei ole aina selkeä.
Jälkihuollon sosiaalityöhön ei ole määritelty henkilöstömitoitusta, kuten se on saatu säädettyä lapsi- ja perhekohtaiseen lastensuojeluun 1.1.2022. Vastuu sijaishuollon järjestämisestä on sosiaalihuollon vastaavalla toimielimellä ja hyvinvointialueilla pohditaan, miten he voivat toteuttaa laadukasta jälkihuoltoa niillä resursseilla, mitä heillä on.
Lastensuojelulakia tulkitaan hyvinvointialueilla eri tavoin. Lastensuojelulain 3 § mukaan jälkihuolto on lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ja siten joissakin kunnissa on lähdetty toteuttamaan tämän mukaisesti jälkihuoltoa ja kaikilla jälkihuollon asiakkailla on nimetty oma sosiaalityöntekijä. Osa kunnista taas on määritellyt sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan työtehtäviä sosiaalihuoltolain 42 § perusteella, jonka mukaan erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijän on oltava sosiaalihuollon ammattihenkilöstöistä annetussa laissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä ja muussa tapauksessa omatyöntekijänä voi olla sosiaaliohjaaja.
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden siirtyminen hyvinvointialueille 2023 alkaen on tuonut muutoksia myös jälkihuollon järjestämistapaan. Osissa kunnissa jälkihuolto on kuulunut osana yhdennettyä sosiaalityötä ja osassa taas tätä on toteuttanut erillinen jälkihuollon yksikkö/tiimi. Se, miten jälkihuoltoa lähdetään järjestämään hyvinvointialueilla on kehittämistyön aikana ollut vielä osin suunnitteilla.
Lastensuojelua koskeva lainsäädännön kokonaisuudistus on käynnistynyt syksyllä 2022 ja tulee vaikuttamaan lastensuojelun jälkihuollon lakipohjaan ja mahdollisesti asiakassuunnitelmatyöhön.
Kehittämistyön lähtökohtana on ollut tarve kiinnittää huomioita lastensuojelun jälkihuollossa olevien nuorten osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen, mikä on nähty puutteelliseksi. Nuoret eivät tiedä riittävästi oikeuksistaan jälkihuollossa, mikä vaikuttaa myös heidän kykyynsä olla osallisena omassa asiassaan esimerkiksi asiakassuunnitelmaneuvottelutilanteessa. Jälkihuollon ikärajan nosto ei automaattisesti tuota laadukkaampaa tukea; nuorilähtöisyyden lisäämisellä tavoitellaan nuorten sitoutumista heidän omaa aikuistumistaan tukevaan jälkihuoltoon.
Kehittämistyön avulla halutaan edistää myös systeemistä työskentelymallia. Nuoret ovat osa systeemiä, mikä tulisi huomioida asiakassuunnitelmatyöskentelyssä. Nuorilla on omaa verkostoa niin omia läheisiä kuin palveluverkostoon kuuluvia ihmisiä. Nämä verkostot tulisi saattaa yhtenäiseksi tueksi nuoren ympärille, jotta nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen.
Organisaatio ja yhteiskuntatasolla kehittämistyön tavoitteena on luoda yhteisiä työskentelymalleja ammattilaisten käyttöön. YEE-hankkeessa tehdyn selvityksen perusteella on havaittu, miten kunnissa käytännöt jälkihuollon toteuttamisessa vaihtelevat ja on tarvetta kehittämiselle nuorten läheisverkostojen mukaan ottamisessa sekä verkostoivassa työotteessa.
Kohderyhmänä ovat lastensuojelun jälkihuollossa olevat tai jälkihuoltoon siirtyvät 16-25 -vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset. Lastensuojelun jälkihuollolla tarkoitetaan sijaishuollon tai pitkän avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen tarjottavaa kokonaisvaltaista tukea lapselle tai nuorelle. Tavoitteena on tukea lapsen/nuoren sijaishuollon päättymistä sekä auttaa aikuistuvaa nuorta saavuttamaan riittävät valmiudet itsenäisen elämän aloittamiselle. Jälkihuollon tuki perustuu aina yksilölliseen tarpeeseen ja sen toteuttamisen perustana toimii yksilöllinen asiakassuunnitelma, jota tarkistetaan säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Jälkihuollon tavoitteena on rakentaa suunnitelmaa yhdessä nuoren kanssa siten, että eri ammattiryhmät tekevät koordinoitua ja kokonaisvaltaista yhteistyötä nuoren edun toteutumiseksi ja syrjäytymisen riskin vähentämiseksi. Myös nuoren oma verkosto ja oman verkoston mahdollisuus tarjota tukea nuorelle, on kartoitettava.
Tutkimuksien mukaan sijoitetut lapset ja nuoret kohtaavat erityisiä haasteita siirtyessään aikuisuuteen. Heillä on selkeä riski sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja he myös pärjäävät nuorina aikuisina heikommin kuin ikätoverinsa, ylisukupolvisuuden huono-osaisuuden riski on merkittävä. Kohderyhmän kanssa työskennellessä tarvitaan traumatietoista sekä nuoren toimijuutta ja osallisuutta tukevaa työotetta. Luottamuksellisen suhteen rakentaminen nuoreen on tärkeää.
Lastensuojelun jälkihuollon nuoret ovat heterogeeninen ryhmä. Toistaiseksi nuorista ja heidän palveluiden tarpeestaan, palveluiden toteutumisesta ja vaikuttavuudesta kertyy liian vähän tietoa. Asiakasymmärrystä tulisi lisätä vahvistamalla nuorista kerättävää tietopohjaa. Näin tuki ja palvelut voitaisiin järjestää paremmin nuoria palveleviksi ja resursoida nykyistä paremmin. Esimerkiksi lastensuojelun jälkihuollon työntekijöiden päihdetyön osaaminen voisi vahvistaa asiakasymmärrystä ja edistää palveluiden yhteensovittamista (lastensuojelun jälkihuollon tuki yhteistyössä päihdepalveluiden kanssa).
