Sairaanhoitajan tehtävänkuvan mallintaminen ja yhdenmukaistaminen
Perustamisvaiheessa vuonna 2023 Soihtu-tiimeihin oli tavoitteena resursoida sairaanhoitajan resurssia mielenterveys- ja päihdepalveluista. Tavoitteena oli tarjota Soihtu-tiimien asiakkaille, eli sellaisille asiakkaille, joilla ei ole asiakkuutta sosiaalihuollossa, myös matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelua, mikäli heillä on tarvetta sellaiselle eikä vielä omaa hoitokontaktia.
Hanketyön aikana vuonna 2024 sairaanhoitajaresurssissa oli alueellisia eroja: osalla alueista ei ollut sairaanhoitajaresurssia lainkaan ja osassa sairaanhoitajan resurssi oli jaettu joko terveydenhuollon kanssa tai Ankkuri-tiimin kanssa. Lähtötilanteessa alkuvuonna 2024 Soihduissa oli yhteensä neljä sairaanhoitajan resurssia: yksi kokoaikainen (100% työaika) sairaanhoitaja jaettuna Turun Soihtu-tiimien kesken sekä kolme osa-aikaista (50% työaika) sairaanhoitajaa sijoittuen Uudenkaupungin, Loimaan ja Salon Soihtu-tiimeihin. Osa-aikaisten sairaanhoitajien työaika jakautui puoliksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden kesken. Lisäksi Ankkurityössä oli neljä kokoaikaista (100% työaika) sairaanhoitajaa.
Ohjattu omahoito -menetelmän käyttöönotto
Ohjattua omahoitoa on koulutettu etupäässä terveydenhuollon palveluiden työntekijöille. Menetelmästä haluttiin käyttötietoa ja -kokemusta myös sosiaalihuollon palveluissa, varsinkin monialaisesti toteutettavissa asiakasprosesseissa.
Ohjattu omahoito-menetelmää koulutettiin Soihdun työntekijöille vuonna 2023. Hanketyön lähtötilanteessa alkuvuonna 2024 osa Soihdun työntekijöistä oli suorittanut koulutuksen, osalla se oli kesken ja osa ei ollut suorittanut. Menetelmää ei oltu otettu yhdenmukaisesti käyttöön. Menetelmän käyttöönottoon koettiin tarvittavan tukea ja koordinointia.
Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin sisällön kehittäminen ja yhdenmukaistaminen
Lapsiperheiden palvelutarpeen arvioinnin arviointikäytännöt ovat vaihdelleet eri alueiden välillä ja tavoissa tehdä työtä on näkynyt eri kuntien aiemmat käytännöt. Osittain vaihtelevat arviointikäytännöt ovat johtaneet siihen, että perheet ovat saaneet eritasoista palvelua. Lisäksi resurssien niukkuus on estänyt systemaattisen kehittämistyön toteuttamista, ja työntekijöiden suuri työkuorma on johtanut tilanteisiin, joissa arviointeja ei ole ehditty tehdä riittävällä huolellisuudella. Yhteisen, kattavan arviointimallin puuttuminen on myös vaikeuttanut vaikuttavuuden seurantaa ja kehitystyön pitkäjänteistä suunnittelua. Yhtenäiset arviointikäytännöt varmistavat, että palvelut ovat tasalaatuisia ja yhdenvertaisia riippumatta siitä, missä perhe asuu tai kuka arvioinnin suorittaa. Tämä vähentää eriarvoisuutta ja parantaa perheiden hyvinvointia.