Aluetyökykykoordinaattoreiden (RRP) yhdyspintatyöskentelyn toiminnan kuvaus.

Luotu 12.11.2024
Aluetyökykykoordinaattoreiden (RRP) yhdyspintatyöskentelyn toiminnan kuvaus.
Aluetyökykykoordinaattoreiden (RRP) yhdyspintatyöskentelyn toiminnan kuvaus.

Tiivistelmä

Aluetyökykykoordinaattoreiden työn perusideana oli monimuotoisen työelämän edistäminen kehittämällä siihen tarvittavia verkostoja.

Jokaisella viidellä aluetyökykykoordinaattorilla oli toimintakenttänään kolme ELY-keskuksen aluetta. Aluetyökykykoordinaattorin työn tavoitteena oli auttaa luomaan omille alueilleen yhdyspintatyön toimintamalleja, jotka varmistavat täsmätyökykyisten asiakkaiden sujuvat palvelupolut työn löytämiseksi ja siellä pysymiseksi. Samalla aluetyökykykoordinaattorit toivat esille työllisyyspalveluiden ja hyvinvointialueiden työkykykoordinaattorien työn merkitystä täsmätyökykyisten työllistymismahdollisuuksien lisäämisessä. Viiden aluetyökykykoordinaattorin työ jakaantui omilla ELY-keskusalueilla tapahtuvaan työhön ja yhteiseen valtakunnalliseen työhön.

Jokainen aluetyökykykoordinaattori aloitti työnsä selvittämällä omien alueidensa yhteistyökumppanit sekä heidän tarpeensa ja toiveensa, jotka vaihtelivat alueittain. Aluetyökykykoordinaattorit rakensivat yhteistyöverkostoja TE-toimistojen, kuntakokeilujen, hyvinvointialueiden, järjestöjen, Kelan, työeläkeyhtiöiden, TYP-toimijoiden jne. välille kunkin alueen toiveiden mukaisesti. Erityisesti aluetyökykykoordinaattorit toimivat alueillaan toimivien TE-toimistojen, työllisyyden kuntakokeilujen ja hyvinvointialueiden työkykykoordinaattorien tukena. 

Aluetyökykykoordinaattorit tekivät yhdyspintayhteistyötä verkostoitumalla myös valtakunnallisesti eri toimijoiden kanssa. He osallistuivat koulutusten ja tapahtumien suunnitteluun. 

Kohderyhmä

Ammattilaiset
Organisaatiot
Yritykset

Arviointi

Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.

Blogi 1 (850.6 KB)
Blogi 2 (1.67 MB)
Työkykykoordinaattoreiden ja esihenkilöiden kyselyn raportti (1.15 MB)

Toimintamallin kuvaus

Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa

Lähtökohtana Työkykyohjelman tuloksista on noussut tarve, että TE-työkykykoordinaattoreiden ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä tulisi tiivistää ja kehittää. Hyvinvointialueilla ja TE-toimistoissa on tapahtunut ja on tapahtumassa järjestämisvastuuseen liittyviä isoja muutoksia, joten on ollut tarve tehostaa monialaista osaamista ja yhteistyötä.

Aluetyökykykoordinaattoreiden työn tavoitteena oli rakentaa yhteistyöverkostoja (TE, toimistot, kuntakokeilut, hyvinvointialueet, järjestöt, Kela, TYP-toiminta jne.) ja toimia hyvinvointialueilla työkykykoordinaattoreiden vastinpareina. Aluetyökykykoordinaattoreita toimi Suomessa viisi ja jokaisen aluetyökykykoordinaattorin tehtävänä oli kehittää palveluja, työkaluja ja ohjeistusta kolmen ELY-keskusalueen sisällä ja toimia alueilla jo olevien työkykykoordinaattoreiden tukena. Tavoitteena oli rakentaa yhteiskäytännöt eri palvelujärjestelmien välille asiakkaiden palvelupolkujen sujuvoittamiseksi.

Aluetyökykykoordinaattorit muodostivat yhdessä muiden aluekoordinaatiotyötä tekevien kanssa valtakunnallisen verkoston, joka mahdollisti hyvien käytäntöjen ja toimintamallien jakamisen sekä kansallisen kehittämisen. Aluetyökykykoordinaattorit järjestivät valtakunnallisia ja alueellisia informaatio- ja koulutustilaisuuksia.

TE-toimistojen ja hyvinvointialueiden muilla asiantuntijoilla ja työkykykoordinaattoreilla oli mahdollisuus konsultoida aluetyökykykoordinaattoreita hyvinvointialueverkostokysymyksissä. Konsultaation painopiste oli etenkin organisaatioiden välisten palveluprosessien tunnistamisessa ja kehittämisessä.

Aluetyökykykoordinaattorit olivat mukana kehittämässä oman tehtäväalueensa osalta sidos- ja yritysyhteistyötä. Tavoitteena oli parantaa osatyökykyisten ja ammatillisen kuntoutumisen asiakkaiden sijoittumista työmarkkinoille alueelliset vaatimukset huomioiden.

Työtehtävän punaisia lankoja olivat työkyky, monialaisuus, verkostot ja työllisyys.

Aluetyökykykoordinaattoreiden työtehtävien käynnistyessä pohdittiin elokuussa 2023 toimeenpanon suunnittelun ohella sitä, mitä alueellinen ja valtakunnallinen yhdyspintatyöskentely tulisi tarkoittamaan verkostojen kehittämistyön toimintatavoissa ja rakenteissa. 

Aluetyökykykoordinaattoreiden työn alkuvaiheessa kiinnitettiin huomioita keskinäisiin suunnittelutapaamisiin, jaettiin omaa osaamista mm. työkyvyn tuesta ja sen palveluista sekä jo olemassa olevista verkostotoimijoista. Tarkoituksena oli tukea yhteistä pohdintaa työtehtävän alueellisessa ja valtakunnallisissa toteuttamisen tavoissa ja tuoda esille kehittämisen tarpeita. Tavoitteena oli luoda TEM:n ohjauksessa kokemuksia siitä, minkälainen yhteinen työskentely hyödyttää alueellisia ja valtakunnallisia toimijoita (mm. TE-palvelut, kuntakokeilut hyvinvointialueet, Kela, TYP kolmannen sektorin toimijat, hankkeet yms.) osatyökykyisten palvelupolkujen kehittämisessä. 

Työskentelyn periaatteita olivat kunnioittava kohtaaminen, toimijuuden tukeminen, elämäntilanteen kokonaisuuden ja vaikuttavien vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen organisaatiotasolla, ammattilaisten säännöllinen reflektio alueellisesti ja valtakunnallisesti. Aluetyökykykoordinaattorien työnkuva ja kehittämistyö oli jatkoa työkykyohjelmalle 2019–2023. Työkykyohjelma oli osa Sanna Marinin hallituksen työllisyystoimien kokonaisuutta. Ohjelman toteutus perustui hallitusohjelmaan, jossa tavoitteena oli saavuttaa 75 prosentin työllisyysaste vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi nähtiin tärkeänä, että myös osatyökykyisillä on mahdollisuus tehdä työtä ja rakentaa yhteiskuntaa kykyjensä mukaan. 

Työkykyohjelmassa etsittiin vuosina 2019–2023 ratkaisuja tiedossa oleviin osatyökyisten työllistymisen ongelmiin. Samalla kehitettiin entistä vaikuttavampia työkyvyn tuen palveluja.

Aluetyökykykoordinaattorit tarkastelivat yhdyspintatyöskentelyä yhteisövaikuttavuuden viitekehyksestä. Tavoitteena on yli organisaatioiden yhteisen tekemisen ja ymmärryksen lisääminen. Yhteisövaikuttavuus on viitekehys ja tapa ratkaista tietoisesti yhdessä monimutkaisia ja moniulotteisia ongelmia, joihin liittyy usein monia eri toimijoita. Yhteisövaikuttavuus syntyy näiden eri toimijoiden yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneesta työstä.

Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet

Työkyvyn ja työllistymisen tuen toimintaympäristö on ollut viime vuosien ajan suurten muutosten ympäröimänä. Tuleva TE24-uudistus on sote-uudistuksen jälkeen suurin julkisten palveluiden uudistus, kun työ- ja elinkeinopalvelut siirtyvät osaksi kuntien peruspalveluita 1.1.2025. Samalla uudistuu myös kotoutumislaki (KOTO24) ja Työllistymistä edistävän monialaisen yhteispalvelun toimintamalli eli 1.1.2025 alkaen laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä. Myös Kelan organisaatiossa on tapahtunut uudistus vuoden 2024 alussa, kun entiset vakuutuspiirit purettiin ja tilalle tuli neljä palveluyksikköä. Lisäksi valmisteilla on kattava sosiaaliturvauudistus pääministeri Petteri Orpon hallituskaudella.  

Toimintaympäristön muuttuminen haastaa kehittämään ja kehittymään sekä tekemään yhteistyötä entistä tiiviimmin, jotta osatyökykyisille saataisiin luotua sujuvia palvelupolkuja. Kukaan ammattilainen ei pysty yksin hallitsemaan koko palvelujärjestelmää, vaan tarvitaan monialaista yhteistyötä, mikä edellyttää vahvaa osaamista ja yhteistyön koordinointia. 

Suomessa osatyökykyisten ihmisten osallisuus työmarkkinoilla on koettu tärkeäksi yhteiskuntapoliittiseksi tavoitteeksi. Suomessa asiaa on edistetty erilaisin toimenpitein 2000-luvulla, ja 2010-luvulta eteenpäin osatyökykyisten työllistyminen on kirjattu myös hallituksen kärkihankkeisiin ja -ohjelmiin (Osku-ohjelma, OTE-Osatyökykyisille tie työelämään ja Työkykyohjelma).  Vuonna 2019 pääministeri Antti Rinteen hallitus käynnisti työkykyohjelman, jota toteutettiin vuoteen 2022. Vuoden 2019 hallitusohjelmaan oli kirjattu: Hallituksen työllisyysastetavoite edellyttää, että osatyökykyisten, vaikeasti työllistyvien, nuorten, ikääntyvien ja maahanmuuttajataustaisten osallistumista työmarkkinoille lisätään. Tarvitaan vaikuttavia toimia näiden ryhmien työllistämiseksi. Tällä hetkellä Suomessa on käynnissä neljäs ohjelma, Työkykyohjelman laajennus, joka on aluetyökykykoordinaattoritoiminnan lähtökohtana. Työkykyohjelman laajennus on osa Suomen Kestävän kasvun ohjelmaa ja sen tavoitteena on työllisyysasteen nosto kestävän kasvun vauhdittamiseksi. 

Aluetyökykykoordinaattoreiden maantieteellinen verkosto koostui 15 ELY-keskusalueesta ja 21 hyvinvointialueesta. Lisäksi Helsingin kaupunki vastaa sote-palveluista sekä pelastustoimen järjestämisestä alueellaan. Työllisyysalueita on Suomeen tulossa 45. 

Aluetyökykykoordinaattorin tehtävän lähtökohtana on ollut Työkykyohjelman laajennus, joka oli osa kestävän kasvun ohjelmaa. Suomen kestävän kasvun ohjelma rakentuu neljälle pilarille ja Työkykyohjelman laajennus on pilarissa kolme. Sen tavoitteena on työllisyysasteen ja osaamistason nostaminen kestävän kasvun vauhdittamiseksi. 

Aluetyökykykoordinaattorin tehtävänkuva oli uusi TE-toimistoissa. Ennen vuotta 2023 ei alueellisia työkykykoordinaattoreita ole ollut. Jokainen työkykykoordinaattori oli työsuhteen alussa kartoittanut omalta alueeltaan verkostojen ja yhdyspintojen kehittämiskohteita. Viiden alueen aluetyökykykoordinaattoreiden kehittämistyön tarpeet muodostuivat erilaisiksi alueiden yksilöllisistä lähtökohdista ja tarpeista johtuen. 

Aluetyökykykoordinaattoreiden työtehtäviin ei kuulunut TE-toimistojen henkilöasiakastyö, vaan tehtävänä oli verkostoyhdyspintojen rakentaminen, vahvistaminen ja kehittäminen työkyvyn tuen palvelukokonaisuuksien sekä työvoima- ja sote-palveluiden välille. Lisäksi aluetyökykykoordinaattoreiden kehittämistyön lähtökohtiin kuului työkyky-, työllisyys-, ja kumppanuusverkostojen kehittäjäjäsenenä toimiminen. Asiakkaina olivat TE-toimistojen ja kuntakokeilujen ammattilaiset sekä verkostojen eri alojen asiantuntijat sekä johto. 

Aluetyökykykoordinaattorit työskentelivät johtotason henkilöiden kanssa ja olivat rakentamassa esimerkiksi yhdyspintatiekarttaa alueelle kansallisten yhdyspintasuositusten mukaisesti. Aluetyökykykoordinaattorit kartoittivat myös eri organisaatioissa työskenteleviä työkykykoordinaattoreita ja perustivat työkyky- ja työkykykoordinaattoriverkostoja. Verkostojen kokoonpanot muodostuivat alueiden tarpeiden mukaisesti. Niissä on mukana muun muassa työkykykoordinaattoreita, jotka ovat suorittaneet työkykykoordinaattorikoulutuksen ja/tai työskentelevät työkykykoordinaattori nimikkeellä ja/tai työskentelevät työkykyasioiden parissa. Yhtenä keskeisenä kehittämistyön tavoitteena oli työkykykoordinaattorityön näkyväksi tekeminen, jotta mahdollisimman moni työllisyysalue huomioisi työkykykoordinaattorin tehtävänkuvan.

Joillakin aluilla oli jo toimivia työkyvyn tuen verkostoja ja palveluita, joita on kehitetty aikaisempien sote-hankkeiden aikana, joten verkostojen yhteiskehittämiselle ei ollut tarvetta vuoden 2024 aikana. Verkostojen kehittämistarpeeseen vaikutti pitkälti TE24-uudistus ja TE-palveluiden siirto kunnille vuoden 2025 alusta. Aluetyökykykoordinaattorit eivät voineet ottaa kantaa tulevien työllisyysalueiden toimintaan, mutta joillakin alueilla aluetyökykykoordinaattorit olivat mukana TE24-valmistelutyöryhmissä ja olivat vaikuttamassa suunnittelutyöhön. 

Aluetyökykykoordinaattoritoiminta kattoi koko Suomen. Jokainen aluetyökykykoordinaattori toimi kolmella ELY-keskusalueella. Keskeisimpinä yhteistyötahoina olivat hyvinvointialueet, TE-toimistot, kuntakokeilut, tulevat työllisyysalueet, TYP, kunnat ja Kela. Muita yhteistyötahoja olivat TEM, THL, TTL, KEHA (ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus), ELY-keskukset, työeläkelaitokset, oppilaitokset, erilaiset järjestöt, palveluntuottajat, työnantajat, yhteiskunnalliset yritykset jne. 

Jokaisen aluetyökykykoordinaattorin työn lähtökohtana olivat alueiden yksilölliset tarpeet. Alueet ovat erilaisia. Joillain alueilla Työkykyohjelman aikana kehitetyt työkyvyn tuen palvelut saatiin juurrutettua osaksi hyvinvointialueen toimintaa. Joillain alueilla toimintaa on kehitetty Työkykyohjelman aikana sekä levitetty ja juurrutettu Työkykyohjelman laajennuksen ja Suomen kestävän kasvun ohjelman hankkeissa kattamaan osittain tai koko hyvinvointialueen. Joillain alueilla työkyvyn tuen palveluita on alettu kehittämään Kestävän kasvun ohjelman hankkeissa.

Jokaisella alueella kartoitettiin ja käytiin keskusteluja alueiden tarpeista ja kehittämisajatuksista. Sekä alueilla että valtakunnallisesti järjestettiin erilaisia keskustelutilaisuuksia, webinaareja, työpajoja ja koulutuksia. Aluetyökykykoordinaattorit tekivät yhteistyötä TE-toimistojen työkykykoordinaattoreiden kanssa ja tukivat heidän työtään. Alueiden kehittämisvaiheista riippuen, aluetyökykykoordinaattorit osallistuivat työkyvyn tuen tiimien kehittämiseen ja TYP-yhteistyöhön. 

Aluetyökykykoordinaattoreiden aluejako (400.17 KB)
Työmarkkinatoriuutinen 11.12.2023 (367.31 KB)
Toimintamallille asetetut tavoitteet

Tavoitteena monimuotoinen työelämä ja sitä tukeva yhteistyö hyvinvointi- ja työllisyysalueiden yhdyspinnoilla

Järjestelmällinen täsmätyökyisten työnhakijoiden TE-palvelujen kehittäminen käynnistyi vuosina 2014–2020 toimineen ”TE-palvelujen työkykykoordinaattoripilotointi osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi” -hankkeen aikana. Työkykykoordinaattoritoiminnan kehittäminen jatkui vuosina 2019–2023 toimineen Työkykyohjelman aikana. Nämä ja samoin aiemmat hankkeet tähtäsivät täsmätyökykyisten työllisyyden kasvattamiseen ja työllisyysasteen nousuun. 

TE-24 uudistuksen myötä vaarana on, että työkykykoordinaattoreiden työn tulokset eivät saa jatkoa kaikilla tulevilla työllisyysalueilla. Aluetyökykykoordinaattoreiden työn tavoitteena on mahdollistaa työkykykoordinaattoreiden työn jatkuvuus tulevilla työllisyysalueilla sekä yhteistyö hyvinvointialueiden työllistymistä ja työkykyä tukevien palveluiden kanssa. Tavoitteena on, että kaikki toimijat ottavat käyttöön kansalliset suositukset sote-yhdyspintojen rakentamiselle. 

Arviot työhaluisten työttömien täsmätyökykyisten määrästä vaihtelevat 65 000–240 000 välillä. Täsmätyökykyinen voi olla pitkästä sairaudesta toipuva, erityistä tukea tarvitseva, kehitysvammainen tai henkilö, jonka työkyky on alentunut sosiaalisten syiden tai pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi. Lisäksi työtä etsii joukko täysin työkykyisiä työnhakijoita, joilla näkyvä vamma tai sairaus haittaa työllistymistä, kuten pyörätuolin tai muun apuvälineen käyttäjät. Työkyvyllä on siis monet kasvot ja työllistymisen edellytyksiä parantamaan tarvitaan alan ammattilaista – työkykykoordinaattoria, jonka avulla työnhakija pystyy kokoamaan ympärilleen työllistymisen edellytyksiä parantavan verkoston.

 

Toimintamallin keskeiset edellytykset

Aluetyökykykoordinaattoreiden tehtävänä oli tukea alueita rakentamaan uusia ja vahvistamaan olemassa olevia yhteistyöverkostoja työllisyyspalveluiden, hyvinvointialueiden ja Kelan välillä. Lisäksi aluetyökykykoordinaattorin tehtävään kuului sidosryhmä- ja yritysyhteistyön kehittäminen oman tehtäväalueen osalta. Tavoitteena oli parantaa osatyökykyisten ja ammatillisen kuntoutumisen asiakkaiden sijoittumista työmarkkinoille alueelliset vaatimukset huomioiden. 

Yhtenä aluetyökykykoordinaattorin tärkeänä tehtävänä oli tukea alueilla toimivien työkykykoordinaattoreiden työtä, pitää yllä keskustelua työkykykoordinaattorin tehtävän tarpeellisuudesta ja viedä tietoa työkykykoordinaattorin laaja-alaisesta osaamisesta tuleville työllisyysalueille. Aluetyökykykoordinaattorit tekivät kartoittavaa työtä sekä alueellisesti, että valtakunnallisesti.

Ne alueelliset verkostot, joiden perustamisessa ja vahvistamisessa aluetyökykykoordinaattorit olivat mukana, pyritään juurruttamaan siten, että verkostot pystyvät jatkossa toimimaan itsenäisesti. Verkostojen perustamisella on ollut organisaatioiden tuki alusta asti. Jokaiselle työllisyysalueelle tai vähintään hyvinvointialueelle tarvittaisiin työkyvyn tuen monialaisten palveluiden koordinoinnista vastaava henkilö. Tulevassa TYM-verkostotyössä koordinoinnin hoitaa TYM-johtaja ja sitä tehdään TYM-verkoston sisällä, mutta laajempaa yhteistyön koordinointia tarvitaan myös.  

Valtakunnallinen kehittäminen ja vaikuttaminen oli myös osa aluetyökykykoordinaattorin työtä. Aluetyökykykoordinaattorin yhdyspintatyöskentelyn toimintamalli on toiminta- ja “ajattelutapa”, jolla saadaan ihmiset verkostoitumaan ja sitoutumaan vapaaehtoisesti yhteiskehittämiseen. Toimintamalli muodostuu rakenteesta, jonka ydinelementit ovat osatyökykyisen asiakkaan palvelupolku, aluetyökykykoordinaattoreiden tiimi ja viikkokokoukset sekä säännölliset tapaamiset valtakunnallisten toimijoiden kanssa. Valtakunnallisen kehittämis- ja vaikuttamistyön mahdollisti aluetyökykykoordinaattoreiden välinen verkostotyö, missä aluetyökykykoordinaattorit toivat esille alueiden tarpeita ja kehittämiskohteita sekä jakoivat hyviä käytäntöjä. Aluetyökykykoordinaattorit veivät alueiden tarpeita valtakunnan tasolle jatkokehittämistä varten.

Valtakunnallista kehittämis- ja yhteistyötä tarvitaan myös jatkossa. Esimerkiksi Kela ja työeläkeyhtiöt tarvitsevat valtakunnallista työtä tekevät yhteistyökumppanit, kun kehitetään laajempia kokonaisuuksia. Alueiden mielestä, aluetyökykykoordinaattoreiden tehtävänkuvalle olisi tarvetta jatkossakin. Tehtävät voisi perustaa esimerkiksi tuleviin Elinvoimakeskuksiin. 

TE-toimistojen lakkauttamisen jälkeen valtakunnalliset työkyky- ja työkykykoordinaattoreiden verkostot katoavat, koska ei ole enää yhteistä Teams-alustaa, missä verkostot voivat toimia. Tällaiselle verkostotoiminnalle tarvitaan sekä yhteinen alusta, että koordinointi. Tähän toimintaan voisi hyödyntää KEHA-keskuksissa rakenteilla olevaa TUUTTI-palvelualustaa.

Toimintamallin ydinsisältö

Aluetyökykykoordinaattoreiden työn perusideana oli monimuotoisen työelämän edistäminen kehittämällä siihen tarvittavia verkostoja.

Jokaisella viidellä aluetyökykykoordinaattorilla oli toimintakenttänään kolme ELY-keskuksen aluetta. Aluetyökykykoordinaattorin työn tavoitteena oli auttaa luomaan omille alueilleen yhdyspintatyön toimintamalleja, jotka varmistavat täsmätyökykyisten asiakkaiden sujuvat palvelupolut työn löytämiseksi ja siellä pysymiseksi. Samalla aluetyökykykoordinaattorit toivat esille työllisyyspalveluiden ja hyvinvointialueiden työkykykoordinaattorien työn merkitystä täsmätyökykyisten työllistymismahdollisuuksien lisäämisessä. Viiden aluetyökykykoordinaattorin työ jakaantui omilla ELY-keskusalueilla tapahtuvaan työhön ja yhteiseen valtakunnalliseen työhön.

Jokainen aluetyökykykoordinaattori aloitti työnsä selvittämällä omien alueidensa yhteistyökumppanit sekä heidän tarpeensa ja toiveensa, jotka vaihtelivat alueittain. Aluetyökykykoordinaattorit rakensivat yhteistyöverkostoja TE-toimistojen, kuntakokeilujen, hyvinvointialueiden, järjestöjen, Kelan, työeläkeyhtiöiden, TYP-toimijoiden jne. välille kunkin alueen toiveiden mukaisesti. Erityisesti aluetyökykykoordinaattorit toimivat alueillaan toimivien TE-toimistojen, työllisyyden kuntakokeilujen ja hyvinvointialueiden työkykykoordinaattorien tukena. 

Aluetyökykykoordinaattorit tekivät yhdyspintayhteistyötä verkostoitumalla myös valtakunnallisesti eri toimijoiden kanssa. He osallistuivat koulutusten ja tapahtumien suunnitteluun. 

Toimintamallin aikaansaama muutos

Aluetyökykykoordinaattorin työssä havaittiin, että yhdyspintatyöskentelyn tulee olla pysyvää ja pitkäjänteistä sekä toisaalta reagoivaa ja muuttuvaa. Esimerkiksi riittävä resurssi sekä johdon tuki edesauttavat yhdyspintatyöskentelyssä. Lisäksi muutokset haastavat yhdyspintatyöskentelyä, mutta samalla voivat luoda uudenlaisen tarpeen ja mahdollisuuden tehdä yhdyspintatyöskentelyä. On tärkeää tuntea myös alueelliset toimijat, hankkeet ja kehittäjät, jotta voidaan tehdä myös yhteiskehittämistä. 

Työkykykoordinaattorin työn erityisosaamisesta ja tehtävänkuvan tarpeellisuudesta toteutettiin valtakunnallinen kysely TE-toimistojen ja kuntakokeilujen työkykykoordinaattoreille ja heidän esihenkilöilleen. Raportin tuloksia hyödynnettiin yhteiskehittämisessä, työkykykoordinaattoreiden alueyhteistyössä sekä vaikuttamistyössä eri asiantuntija- sekä työryhmissä. Aluetyökykykoordinaattorit pitivät jatkuvasti yllä työkykykoordinaattorin työnkuvan merkitystä eri foorumeissa käydyissä keskusteluissa. Aluetyökykykoordinaattoreiden työn tavoitteena oli, että tulevat työllisyysalueet huomioivat työkykykoordinaattorin tehtävänkuvan tarpeellisuuden henkilöstösiirtoja mietittäessä.

Alueellisten työkykykoordinaattori- ja työkyvyntuen verkostojen juurruttamista tukevat yhteinen tahtotila ja tarve olla mukana kehittämässä täsmätyökykyisten palveluita. Juurruttamista edesauttaa se, että on rakennettu luottamusta sekä kuultu verkostojen tarpeita ja vastattu alueelliseen tarpeeseen muun muassa infojen, työpajojen, kyselyiden, tietoiskujen ja koulutusten avulla. On kuultu ja tunnistettu sitä tarvetta mitä alueellisesti tapahtuu ja on saatu oppia siitä, miten muualla on tehty. Työkykykoordinaattorit ovat voineet myös osallistua vaikuttamistyöhön alueellisesti ja valtakunnallisesti. Työkykykoordinaattoritoiminnan tärkeyden ja erityisosaamisen merkitystä on pidetty yllä myös valtakunnallisissa keskusteluissa. 

Alueilla oli myös eroavaisuuksia ja joillakin alueilla aluetyökykykoordinaattorilla ei ollut mahdollisuutta päästä omien alueidensa työllisyysalueiden valmistelutyöryhmiin tai työkyvyn tuen suunnittelutyöryhmiin ja tämä hyväksyttiin. Myöskään uusien verkostojen perustaminen ei kaikilla alueilla lähtenyt käyntiin työllisyysaluevalmistelujen vuoksi.

Verkostot haluavat tietoa tulevista palveluista vuonna 2025. Olennaista olisi, että työkyvyn tuen ja työkykykoordinaattoreiden verkostoille löytyy jatkaja/vetäjä 1.1.2025 alkaen ja näin turvataan verkostojen jatkuvuus ja mahdollistetaan yhdyspintatyöskentely. 

Keskeisintä yhdyspintatyöskentelyssä on luottamuksen rakentaminen, riittävän ajan antaminen, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys, hyvät vuorovaikutustaidot ja koordinoiva työote sekä vahva osaaminen työkykyasioissa. Työkykykoordinaattorin antamalla tiiviillä ja tavoitteellisella työkyvyn tuella voidaan pitkällä tähtäimellä ehkäistä työkyvyttömyyttä ja siitä aiheutuvia kustannuksia.

Työkykykoordinaattoreiden ja esihenkilöiden kyselyn raportti (1.15 MB)

Käyttöönotossa ja levittämisessä huomioitavaa

Aluetyökykykoordinaattorin työ edellytti työntekijöiltä monipuolista osaamista muun muassa palvelujen ja verkostotyön kehittämisestä, kokemusta verkosto- ja työryhmätyöskentelystä, näkemystä alueyhteistyön tarpeista, sisällöistä ja toteuttamisvaihtoehdoista, hyviä yhteistyötaitoja, aktiivista ja ratkaisukeskeistä työotetta, sujuvia verkostoitumis- ja vuorovaikutustaitoja, TE- ja sote-palveluiden ja -verkostojen tuntemusta, osaamista toimintatapojen uudistamisesta ja niiden eteenpäin viemisestä, hyviä neuvottelu-, koulutus- ja esiintymistaitoja, osaamista kirjallisten esitysten ja selvitysten tekemisestä, ammatillisen kuntoutuksen kentän tuntemusta ja TE-palveluiden ja ammatillisen kuntoutuksen palveluiden yhteensovittamisen osaamista, moniammatillisen työotteen hallitsemista, osatyökykyisyyteen ja ammatilliseen kuntoutukseen liittyvän sosiaaliturvan tuntemusta, työmarkkinoiden tuntemusta, yhteistyötahojen palvelujen tuntemista sekä lakien ja palvelujärjestelmien tuntemista. 

Aluetyökykykoordinaattorin tehtävään varattu aika, keskimäärin puolitoista vuotta, oli liian lyhyt. Jos rekrytointiprosessit olisivat olleet nopeammat TE-toimistoissa ja jos työt alueilla olisivat päässeet alkamaan vuoden 2023 alkupuolella, kevät 2023 olisi ollut verkostoihin ja yhteistyökumppaneihin tutustumista ja syksyllä 2023 verkostoyhteistyö olisi päässyt käyntiin. Suurimmalla osalla aluetyökykykoordinaattoreista työt pääsivät alkamaan täysipainoisesti vasta elokuussa 2023.  

Koska yhteistyötahoja ja toimijoita oli paljon, aluetyökykykoordinaattoreiden työaika ei riittänyt kaikkien kanssa tehtävään yhteistyöhön siinä määrin, kuin työn alkuvaiheessa oli suunnitelmia ja toiveita. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen palveluprosessien kehittämisessä ei toteutunut. Vammaispalveluiden kartoittaminen jäi osalla alueista tekemättä tai jos kartoitus toteutui, niin vammaispalveluiden tarpeisiin ei pystytty tässä vaiheessa vastaamaan. Työnantaja- ja yrityspalveluyhteistyö jäi ohueksi.  

Kolme ELY-keskus aluetta oli laaja kokonaisuus yhden aluetyökykykoordinaattorin työskentelyalueeksi, koska toimijoita aluilla oli paljon. Työllisyysalueet hyötyisivät parhaiten yhdyspintojen kehittämistyöstä, jos yhdellä aluetyökykykoordinaattorilla olisi esimerkiksi yksi hyvinvointialue työskentelyalueenaan. Jatkossa tarve olisi maakunnallisille aluetyökykykoordinaattoreille. Haasteena tässä vaiheessa on se, että aluetyökykykoordinaattoreiden tehtävät eivät jatku, koska ne toteutuivat erillisrahoituksella. Aluetyökykykoordinaattorin tehtävänkuva oli uusi ja sitä tarvittaisiin jatkossakin, jotta osatyökykyisten asiakkaiden palveluiden koordinointi ja kehittäminen sekä verkostoyhteistyön ylläpitäminen ja kehittäminen toteutuisi ja jatkuisi alueilla sekä valtakunnassa.  

Viiden aluetyökykykoordinaattorin keskinäinen yhteistyö toimi hyvin ja se mahdollisti hyvien yhteyksien luomisen myös valtakunnallisten toimijoiden kuten Kelan ja työeläkelaitosten sekä näiden palveluntuottajien sekä Työeläkevakuuttajat TELA ry:n kanssa. Yhteistyössä suunnitellut ja toteutetut työpajat sekä koulutukset onnistuivat hyvin. Toimijat harmittelivat sitä, että yhteistyö päättyi juuri, kun yhdyspintatyö pääsi hyvin vauhtiin. Aluetyökykykoordinaattorit eivät pystyneet vastaamaan kysymykseen, miten yhteistyö jatkuu vuonna 2025. Huolena on se, että edellä mainitut valtakunnalliset toimivat eivät tee muun muassa koulutusten suunnitteluyhteistyötä yksittäisten työllisyysalueiden kanssa. Ja toisaalta, haluavatko työllisyysalueet antaa työntekijöiden resurssia valtakunnallisten toimijoiden kanssa, kun sellainen yhteistyö, mitä aluetyökykykoordinaattorit tekivät, ei pohjaudu samalla tavalla lainsäädäntöön kuin, mitä Laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä (23.3.2023/381) edellyttää työvoimaviranomaisen, hyvinvointialueen ja Kelan välille. Miten jatkossa edistetään yhteistyötä työeläkelaisten, Työeläkevakuuttajat TELA ry:n ja näiden palveluntuottajien sekä osatyökykyisen asiakkaiden parissa työskentelevien työllisyydenhoidon ammattilaisten kanssa? 

Yhdyspintatyössä on jatkossa kiinnitettävä entistä enemmän huomioita palveluiden ja etuuksien yhteensovittamiseen, jotta asiakkaiden palveluissa eteneminen olisi sujuvampaa. Esimerkiksi tällä hetkellä puuttuu täysin palveluprosessi, miten tehdä yhteistyötä (työllisyysalueet, Kela, työttömyyskassat ja sosiaalipalvelut), kun työsuhteessa oleva työnhakija-asiakas on saanut 300 päivää sairauspäivärahaa ja hänen työkyvyttömyytensä jatkuu, mutta kuntoutustuki- tai työkyvyttömyyseläke on hylätty työeläkelaitoksessa. Asiakas on valittanut hylkäävästä päätöksestä, joka on myöskin tullut hylättynä, eikä työttömyyskassa enää maksa työttömyysetuutta. 

Työllisyysasteen nosto ilman työkykykoordinaattoreita ei ole realistista. Talous elpyy vähitellen, työllisyys nousee aina viiveellä ja pitkäaikaistyöttömyys tätäkin hitaammin. Erityisryhmien kohdalla työvoiman kysynnän kasvu ei yksin riitä. Sekä osatyökykyiset työnhakija-asiakkaat että heitä palkkaamassa olevat työnantajat tarvitsevat tukea, neuvoa ja ohjausta työsuhteen alkuun liittyvissä asioissa (etuudet, työn räätälöinti) ja myös työsuhteiden aikana, jotta osatyökykyisten työntekijöiden työsuhteet saataisiin säilytettyä. Työllisyyden parissa työskentelevät työkykykoordinaattorit ovat parhaita ammattilaisia auttamaan niin osatyökykyisiä työnhakijoita ja -työntekijöitä kuin myös työnantajia. Toivottavaa on, että mahdollisimman moni työllisyysalue palkkaa työkykykoordinaattoreita. Aluetyökykykoordinaattorit taas toimivat paikallisesti ja valtakunnallisesti yli organisaatiorajojen ja verkostojen yhdyspinnoilla edistäen siten osatyökykyisten asiakkaiden palvelupolkujen kehittymistä. Työtä olisi jatkossakin. Voisiko aluetyökykykoordinaattoreiden palkkaaminen olla valtion tehtävä?

Blogi 1 (850.6 KB)
Blogi 2 (1.67 MB)

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Valtakunnallinen
Toimintaympäristö
Alueellinen ja valtakunnallinen yhteiskehittäminen.
Rahoittaja
Muu EU-rahoitus