Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa
Hyvinvointialueen yhtenä tärkeänä kehittämiskohteena ovat lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Alakouluikäisten mielenterveyspalvelujen kokonaisuus vaatii usein monialaista yhteistyötä. Ammattilaisten välinen yhteistyö kärsii, siitä ettei tunneta toisen toimintaa tai palvelun sisältöjä. Asiakasnäkökulmasta on olemassa riski, että palvelupolku näyttäytyy usein epäselvänä ja riittämättömänä. Polulla seuraa palveluita palveluiden perään, toistuvine arviointeineen. Asiakkaalle voi jäädä epäselväksi kuka ammattilaisista on henkilö johon olla yhteydessä ja miten oma asia etenee.
Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet
Pilottissa kehitetään Lapin hyvinvointialueella Rovaniemellä monialaisesti alakouluikäisten lasten ikäryhmässä mielenterveyspalveluiden osalta. Tässä ikäryhmässä palvelut ovat usein useiden yksiköiden ja toimijoiden tuottamia. Lievien haasteiden äärellä ollaan yleensä perustason ennaltaehkäisevissä palveluissa kuten opiskeluhuollon palveluissa tai kasvatus- ja perheneuvonnan palveluissa, tilanteen hankaloituessa ohjaudutaan usein erikoissairaanhoidon piiriin. Muita palveluita joita voi olla syytä selvittää samaan aikaan mieliala-asioiden rinnalla voivat olla kuntoutuspalveluiden tarpeet tai lapsiperheiden sosiaalipalvelut. Siirtymä hyvinvointialueille mahdollistaa hallinnollista ja käytänteisiin vaikuttavaa integraatiota, mutta se vienee aikaa. Nykytilassa yksiköt ja järjestelmät ovat moninaisia, mikä vaikuttaa suoraan monialaista yhteistyötä vaativiin prosesseihin. Myös johtamisen käytänteet monialaisessa yhteistyössä tulisi huomioida integraation näkökulmasta.
Asiakasnäkökulmasta on tärkeää, että asiakkaalla on tieto kuka on yhdyshenkilö, miten asia etenee ja mitä mahdollisella odotusajalla tapahtuu. Verkostomainen työskentely mahdollistaa kokonaisuuden tukitoimien suunnittelua yhteistyössä ja säästää asiakkaan aikaa, kun ei tarvitse ohjautua erikseen useaan palveluun. Yhdyshenkilön sopiminen verkostossa tukee monialaisen yhteistyön sujuvuutta ja selkiyttää asiakkaalle kuka monialaisessa yhteistyössä on ensisijainen kontaktihenkilö.
Ammattilaisnäkökulmasta verkostomuotoinen työskentely vahvistaa tietoa muiden palveluiden käytänteistä ja sisällöistä. Lisäksi verkoston ammattilaiset voivat tukea varhaisen vaiheen toimijoita (esim. koulu ja opiskeluhuollon ammattilaiset) kun ratkaisuja perheen asiassa päästään suunnittelemaan yhdessä. Yhteistyön tekeminen sujuvoituu.
Tarpeita johon monialainen Vasa-verkosto vastaa:
Sektorirajat ylittävän yhteistyön tarpeet
Mihin ohjata asiakasta, kun on kokeiltu perustasolla tukimuotoja ja nykyiset palvelut koetaan riittämättömiä
Asiakkaan pallottelun vähentäminen
Verkostotyön helpottaminen
Turhien lähetteiden karsiminen
Tuki perustason ammattilaisille
Pilotin toimintamalli on tarkoitettu alakouluikäisten lasten perheille, jotka tarvitsevat asiassaan monialaista konsultaatiotukea. Myöhemmässä kehittämisessä kohderyhmä on laajentunut peruskouluikäisiin sekä mahdollistettu tietoturvallinen etätapaaminen.
Toimintamallille asetetut tavoitteet
Tärkeänä nähdään, että perheitä voitaisiin tukea kokonaisvaltaisesti, ammattilaisten välistä yhteistyötä sujuvoitettaisiin ja konsultaatiotuki saataisiin kevyemmin käyttöön.
Monialainen konsultoiva verkosto, jossa on mahdollisuus konsultoida, suunnitella ja sopia tukitoimista samaan aikaan perheen kokonaisvaltainen tilanne huomioiden.
Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin
Vasa-verkoston tapaamisista kerätään asiakaspalaute, jolla pyritään mittaamaan asiakastyytyväisyyttä.
Tietoa kerätään mm. kokemuksesta onko yhdyshenkilö sovittu, onko asiakasperheellä tieto miten asia etenee ja mitä mahdollisella odotusajalla tapahtuu.
Toimintamallin keskeiset edellytykset
Pilottivaiheessa Vasa-verkoston toimintamalliin saatiin mukaan tarpeelliseksi katsotut ammattilaiset, mikä vaatii yhteisen ymmärryksen luomista ja yhteisen tavoitteen selkiyttämistä. Varhainen monialainen konsultaatiotuki asiakkaalle nähdään priorisoitavana toimintana. Pilottivaiheen jälkeen ammattilaiset kokivat toimintamallin hyödylliseksi ja sen jatkokehittämiseen edettiin. Kohderyhmää laajennettiin peruskouluikäisiin ja lähdettiin valmistelemaan myös tietoturvallista etätoteutusta.
Verkoston kokoontumistiheys (kerran kuussa) luo haasteita siinä, että jokaiseen verkostoon saadaan mukaan asiakasperhe. Verkoston peruuntuessa datan ja mittaritiedonkeruu vaikeutuu, koska mahdollisia verkostoja on rajallinen määrä.
