Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien työnjakopilotti, Keski-Suomen hva (Hyvän työn ohjelma, pilotti 2)

Kehittämisprosessin alkuvaiheessa hyvinvointialuemuutoksesta oli kulunut noin kaksi vuotta. Palveluissa eli vielä vahvasti kuntapohjaisia käytäntöjä, minkä vuoksi esiin nousi tarve toimintakäytäntöjen ja -prosessien yhdenmukaistamisesta. Erot eivät selittyneet vain alueellisilla eroavaisuuksilla, koska myös saman alueen sisällä käytännöt saattoivat vaihdella. Työrukkasissa näitä eroja tehtiin näkyviksi, mikä myönteisessä mielessä sai aikaan muutostarpeita. Molemmissa palveluissa tuli esiin kahden ammattiryhmän käytännössä varsin samankaltaiset tehtävät, minkä vuoksi olemassa olevat palkkaerot saivat aikaan ristiriitaisuuksia, joiden ratkaisemiseen jäi jatkokehittämistarpeita. Varhaisen tuen palvelussa työn samankaltaisuus selittyi osittain sillä, että sosiaalityöntekijäpulan vuoksi sosiaaliohjaajille oli ikään kuin valunut sosiaalityöntekijän tehtäviä. Sosiaalityöntekijän saatavuudessa tosin tapahtui isokin myönteinen muutos vuoden aikana. Kuraattoripalvelussa koettiin isoksi epäkohdaksi se, ettei opiskeluhuoltolaki (1287/2013,7§) tarkemmin määrittele, miten vastaavan kuraattorin tulisi olla oppilaitosten käytettävissä. Vastaavien kuraattorien suhteellisen iso määrä Keski-Suomen hyvinvointialueella selittyi sillä, että rakenne oli siirtynyt kunnista hyvinvointialueelle. Sosiaalityöntekijäpätevyyden omaavan vastaavan kuraattorin tehtävänkuvaa oli vaikea lähteä muuttamaan nykyrakenteessa, minkä vuoksi hankkeessa tuli esiin tarve muuttaa rakennetta. Sen kiireellisyys tuotiin myös johdon tietoon, jotta pitkään jatkunut keskustelu ja kokemus palkkauksen epätasa-arvoisuudesta saataisiin ratkaistua. Edellä mainittu tuotti yllättävänkin paljon tunnepohjaisia ristiriitoja ammattiryhmien välille. 

Työrukkasten kokoonpanossa oli eroavaisuuksia siten, että kuraattoripalvelun työrukkasessa oli edustus myös lähiesihenkilöistä samoin kuin palvelupäällikkö osallistui kokoontumisiin. Tämä mahdollisti sen, että koordinaatiosta vastanneet sosiaalialan osaamiskeskuksen työntekijät saattoivat keskittyä fasilitointiin, kun prosessia johdettiin esihenkilöiden toimesta. Varhaisen tuen palvelun työrukkanen oli muodostettu tarkoituksellisesti siten, ettei siinä ollut mukana esihenkilöitä kuin erikseen sovitusti. Tällä oli haluttu antaa työntekijöille mahdollisuus tuottaa avoimesti näkemyksiä ja ehdotuksia kehittämistarpeista. Työrukkasessa oli kuitenkin mahdotonta saada aikaan yhtenevää tavoitetilaa pilotoinnille, koska alueelliset käytännöt ja roolitukset erosivat niin paljon toisistaan. Kun ilmassa oli erilaisia näkemyksiä ja useita mahdollisia vaihtoehtoja, linjausten ja päätösten tekemiseen tarvittiin esihenkilöitä. Molemmissa työrukkasissa tuotiin esiin koordinaatioon ja siihen sisältyvään fasilitointiin keskittyneiden roolien merkitys kokonaisprosessin hallinnan ja johtamisen näkökulmasta. Fasilitoijien rooli mahdollisti työrukkasten jäsenille asioiden työstämisen ja keskinäisen vuorovaikutuksen. 

Kehittämisprosessissa keskityttiin prosessien, toimintakäytäntöjen, tehtävänkuvien ja työnjaon tarkasteluun työntekijöiden näkökulmasta. Toki hankesuunnitelmaan kirjattuna tavoitteena oli pyrkiä kaikella kehittämisellä vahvistamaan asiakasturvallisuutta. Puutteena voidaan kuitenkin pitää sitä, ettei pilottien suunnittelussa eikä arvioinnissa ollut mukana asiakaskokemusnäkökulmaa eikä hankkeen aikana pystytty vielä arvioimaan muutosten vaikutuksia asiakkaan saamaan palveluun. Tämä olisi tärkeätä ottaa huomioon jatkokehittämisessä.