Kotoa työelämään – Maahanmuuttaneiden toimiva arki on osa valtakunnallisen Kumppanina kotoutumisessa -koordinaatiohankkeen työelämäosallisuus-sisältöaluetta. Toiminta-alue on ollut Oulun seutu ja toiminta-aika 1.9.2023–31.3.2026.
Hanketta valmistellessa Suomessa – kuten muuallakin Euroopassa – puhuttiin työperäisen maahanmuuton tarpeesta. Samaan aikaan maassa oli jo paljon pysyvästi Suomeen jäänyttä työvoimaa, joka ei kuitenkaan päässyt kiinnittymään työelämään. Erityisesti maahanmuuttajanaisten työllisyysaste oli selvästi muita Pohjoismaita heikompi. Pohjoismaista esimerkiksi Norjassa oli onnistuttu naisten kotoutumisessa, ja keskeisenä syynä nähtiin vahva panostus kielen oppimiseen ja koulutukseen.
Perhevapaalla olevat maahanmuuttajanaiset ovat taustaltaan moninainen ryhmä, ja suurella osalla on aiempaa työkokemusta. Esim. FinMonikin (2020) selvityksen mukaan noin 70 % on ollut työssä joko Suomessa tai ulkomailla, ja useimmat halusivat palata työelämään perhevapaan jälkeen. Työllistymisen suurimmat esteet heidän itsensä mielestä olivat kielitaidon puute, työkokemuksen puute, kotoutumisajan päättyminen ja osaamiseen liittyvät syyt. Lisäksi perhetilanne esti työllistymistä noin 11 %:lla ja perheenjäsenten vastustus 2 %:lla naisista.
Väestöliiton tutkimuksen (2021) mukaan pitkään jatkuneeseen hoitovapaaseen vaikuttavat sekä käytännön syyt että arvot. Kotihoidontuki mahdollistaa lapsen kotihoidon, ja kaksi kolmasosaa vastaajista katsoi, että vielä kaksivuotias lapsi tulisi hoitaa kotona. Myös epäluottamus varhaiskasvatusta kohtaan voi joidenkin perheiden kohdalla hidastaa vanhemman työelämään tai koulutukseen hakeutumista.
Pitkään kestävä kotivanhemmuus saattaa johtaa tilanteeseen, josta takaisin työelämään pääseminen on hidasta. Maahanmuuttaneilla äitiys heikentää työllistymistä selvästi enemmän kuin valtaväestön äideillä. Lastenhoitovastuu perheessä painottuu usein äideille, ja lisähaasteensa tuo se, että monella ei ole työpaikkaa, johon palata perhevapaan jälkeen.
Erityisesti työvoiman ulkopuolella olevilta maahanmuuttaneilta on Suomessa puuttunut selkeät kotoutumista edistävät rakenteet, ja heikko työmarkkina-asema on yksi suurimpia haasteita maahanmuuttaneiden naisten kotoutumisessa. Sosiaalisia verkostoja tarkasteltaessa voidaan havaita, että tyypillistä perhevapaalla oleville maahanmuuttaneille naisille ovat niin sanotut silloittavat sosiaaliset verkostot, eli kontaktit saattavat rajoittua toisiin kotona oleviin naisiin ja äiteihin ja oman yhteisön jäseniin.
Hankevalmistelun vaiheessa oli tiedossa, että hyvinvointialueuudistus lisää kuntien vastuuta kotoutumisen edistämisestä, ja vuoden 2025 alusta voimaan tuleva laki määrittää tarkemmin oikeuden kotoutumispalveluihin ja niiden keston. Tämä loi tarpeen entistä joustavammille ratkaisuille, jotka mahdollistaisivat perhevapailta palaaville maahanmuuttajille yksilölliset osaamispolut kohti työllistymistä.
Oulussa on paljon erilaisia palveluita ja käynnissä olevia hankkeita, jotka edistävät maahanmuuttaneiden työllistymistä ja osaamisen kehittymistä. Oli kuitenkin havaittu, että erityisesti pitkään vanhempainvapaalla olevilla on haasteellista ponnistaa työelämään. Haasteet liittyivät erityisesti työelämäverkostojen puuttumiseen, työelämätaitoihin, opiskeluvalmiuksiin ja suomen kielen taitoon. Lisäksi on havaittu, että työelämän asenteet vaikuttavat maahanmuuttaneiden vastaanottamiseen työnhakijan koulutustaustasta riippumatta. Vanhempainvapaalla olevien taustatilanteet ovat hyvin yksilöllisiä ja näin ollen vaativat myös räätälöityjä ratkaisuja, uusia koulutuksellisia avauksia ja yhteistyötä työnantajien kanssa.