COVID-19-pandemia on vaikuttanut väestön koettuun hyvinvointiin. Kouluterveyskysely 2021 tulosten perusteella oululaisten nuorten mielenterveysoireilu on lisääntynyt ja psyykkinen hyvinvointi heikentynyt. FinSote 2020 tutkimuksen mukaan oululaisen aikuisväestön koettu hyvinvointi on heikentynyt ja psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus on kasvanut (18 %).
Oulussa perheiden hyvinvointia heikentävät terveyteen ja parisuhteeseen liittyvät ongelmat sekä taloudelliset vaikeudet. Yksinhuoltajaperheiden osuus oululaisista perheistä on 22 %, ja määrä kasvaa vuosi vuodelta. Pienituloisissa perheissä asuu 12 % alle 18-vuotiaista lapsista (n. 5 250 lasta). Pienituloisuus heijastuu useisiin perheiden hyvinvoinnin tekijöihin. Lapsiperheiden kokemustiedon kartoitus on tuonut esille puutteita tuen ja avun saamisessa matalalla kynnyksellä mielen hyvinvointiin liittyvissä asioissa. (Laaja hyvinvointikertomus 2022 Oulu)
Suomessa arviolta joka neljännellä lapsella on kokemusta oman vanhemman mielenterveysongelmista. Suomessa omaishoitajan asemassa olevia lapsia arvioidaan olevan noin 20 000 – 40 000. Tutkimusten mukaan riittävän ajoissa annettu apu perheille suojaa lasta vanhemman psyykkisen sairauden tuomilta riskeiltä. COVID-19-pandemia on vaikeuttanut monen perheen arkea, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä väsymys ovat saattaneet näkyä vahvemmin. Perheiden palvelut, matalan kynnyksen ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut sekä psykososiaalisen tuen saatavuus ovat merkittävä tuki perheille. (FinFami - Mielenterveysomaisten keskusliitto 2020)
Toimintamallin avulla tuetaan perheitä, joiden elämäntilanteessa on eri syistä koettua psyykkistä kuormittuneisuutta. Toimintamallissa pyritään huomioimaan myös COVID-19-pandemian perheille aiheuttamat seurannaisvaikutukset. Toimintaan voi osallistua joko koko perhe tai sen yksittäiset jäsenet, vaikkakin näkökulma on koko perheen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn vahvistamisessa.
Kohderyhmiä ja palvelutarvetta selvitettiin Oulun kaupungin ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin integraatiohankkeen asiantuntijoiden sekä Oulun kaupungin hyvinvointipalvelujen kanssa. Käydyn keskustelun pohjalta arvioitiin, että kohderyhmäksi soveltuisivat kaupungin hyvinvointikeskusten mielenterveys- ja päihdepalvelujen asiakasperheet. Kohderyhmään voisivat kuulua myös kasvatus- ja perheneuvonnan asiakasperheet, jotka hyötyisivät vertaistuen mahdollisuuksista.
Hyvän mielen talossa toiminnan käynnistämistä arvioivat perheet, joissa vanhemmilla on mielenterveyden ongelmia. Heiltä saatiin palautetta tuen tarpeesta ja ehdotuksia toimintamuodoista. Perheitä auttaisi heidän omien sanojensa mukaan "konkreettinen ja opastava neuvonta, perheen yhteisten tavoitteiden löytäminen, yhteinen tekeminen, perheen tärkeyden mieleen palauttaminen kaaoksen keskellä, muille avautuminen, tunteiden käsittely ja paremmat vuorovaikutustaidot perheen arjessa sekä koulutus ja tuki perheen tilanteeseen".
Vanhempien kokemuksilla on vaikutusta lapsiin, ja onkin tärkeää tunnistaa erityistä tukea tarvitsevat perheet. Kuormittavassa elämäntilanteessa ja toipumisessa auttavat mielekäs tekeminen, mielen hyvinvointia tukeva vertaistuki, konkreettinen neuvonta ja ohjaus sekä puhumisen mahdollisuudet. Etäpalveluita kehittämällä voidaan varautua myös mahdollisiin tuleviin kriiseihin.
Toimintamallin suunnitteluvaiheessa sen sisältöä arvioivat Oulun alueen yhteistyöverkostojen lisäksi perheet, joissa vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Konkreettinen ja opastava neuvonta, perheen yhteisten tavoitteiden löytäminen kriisin jälkeen sekä neuvonta palveluiden käytöstä ja taloudellisista vaihtoehdoista koettiin tärkeiksi. Perheiden mukaan koettua kuormitusta voi helpottaa yhteinen tekeminen, kokemusten jakaminen, tunteiden käsittely, paremmat vuorovaikutustaidot perheen arjessa sekä mielenhyvinvointiin liittyvä koulutus ja tuki.
Toimintaan osallistuneiden perheiden taustat ovat olleet moninaisia: yhden vanhemman perheitä, maahanmuuttajataustaisia perheitä tai esimerkiksi lastensuojelun asiakkuudessa olevia perheitä. Toimintaan on hakeutunut lukuisia perheitä, joissa joko vanhemmalla, lapsella tai molemmilla on neuropsykiatrisia erityistarpeita ja sitä kautta vertaistukeen tai arjen hallintaan liittyviä tuen tarpeita. Myös monet yksinhuoltajaperheet ovat osallistuneet Opastavan perhetyön toimintaan. Tulosten mukaan ryhmätoimintaan osallistuneista vanhemmista noin puolet oli työelämässä, viidesosa työttömänä, viidesosa eläkkeellä ja muutama vanhempainvapaalla. Keskusteluapuun osallistujista noin 67 % oli työelämässä, 14 % opiskelijoita ja 11 % työttömiä. Yksinhuoltajia keskusteluapuun hakeutuneista oli 21 %. Suurin osa ryhmätoimintaan osallistuneista lapsista kuului ikäryhmiin 3–5-vuotiaat ja 6–12-vuotiaat.
Kohderyhmältä kerätyn palautteen perusteella psyykkistä kuormittuneisuutta lisäsivät tukiverkostojen puute, neuropsykiatriset erityistarpeet, vuorovaikutuksen haasteet sekä ajanpuute perheenjäsenten kesken. Myös yksinäisyys, vertaistuen tarve, tarve perheen yhteiselle tekemiselle sekä kasvatuksen haasteet näkyivät kävijöiden kokemuksissa. Keskusteluapua saaneita perheitä kuormitti eniten huoli omasta jaksamisesta, uupumus, huoli perheenjäsenestä, vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen liittyvät haasteet, parisuhteen ongelmat sekä erotilanteet ja lasten huoltajuuteen liittyvät haasteet. Vähävaraisuus kosketti useita osallistujaperheitä.