Toimintamallilla innostetaan eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä edistämään omaa hyvinvointiaan luonnossa liikkumalla. Toimintamallia voidaan hyödyntää erilaisten ryhmien kanssa ja räätälöidä heidän tarpeisiinsa sopivaksi. Nuotiopiiri-hankkeessa toimintamallia on toteutettu ikäihmisille, etsivän nuorisotyön asiakkaille ja maahanmuuttajataustaisille ihmisille.
Luonnon merkitys hyvinvoinnin kannalta on merkittävä. Liikkuminen epätasaisessa maastossa, jossa on korkeuseroja kehittää lihaskuntoa, tasa-painoa ja hapenottokykyä. Tutkimusten mukaan luonnossa oleskelu kohentaa mielialaa ja helpottaa stressiä sekä arjen huolia. Lisäksi ryhmätoimintaan osallistuminen vähentää yksinäisyyttä ja lisää sosiaalista hyvinvointia. Luonnossa pystyy harrastamaan monipuolisesesti riippumatta taloudellisesta tilanteesta tai vuoden ajasta. Kaikilla ei ole kuitenkaan mahdollisuutta, osaamista tai uskallusta lähteä liikkumaan itsenäisesti luontoon, jonka vuoksi on tärkeää järjestää ohjattua luontotoimintaa. Vuoden 2020 aikana kiinnostus luonnossa liikkumiseen heräsi myös kansallisella tasolla COVID-19 pandemian myötä.
Luonnolla on ollut aina merkittävä asema suomalaisessa kulttuurissa. Pohjoismaiset jokamiehenoikeudet ovat ainutlaatuisia etuuksia maailmassa, joita on tärkeää osata hyödyntää myös oikein. Monipuolinen luonnonvarojen hyödyntäminen ja kotimaisen luonnon puhtauden arvostaminen ovat kulttuurin ja ympäristön kannalta tärkeitä asioita.
Toiminta rakentuu asiakasryhmän tarpeiden ja mahdollisten rajoitteiden mukaan. Lisäksi suunnitteluun vaikuttaa myös ohjaajan tai yhteistyökumppanien toiminnalle asettamat tavoitteet, joita voi olla esimerkiksi ryhmän yhteistyötaitojen kehittäminen.
Luontotoiminnan suunnittelun tukena voi hyödyntää saksalaisen seikkailupedagogi Tom Senningerin mallia oppimisalueista. Mallin mukaan ihminen oppii toiminnasta parhaiten silloin, kun hän joutuu toimimaan epämukavuusalueellaan ja haastamaan itseään. Tarkoituksena on rakentaa elämys, joka ei ole psyykkisesti tai fyysisesti liian haasteellinen mutta kuitenkin haastaa osallistujia jollain tavalla. Tämä auttaa herättämään kiinnostuksen luontotoimintaa kohtaan ja kiinnostus pidetään yllä tarjoamalla samanlaiset edellytykset toiminnalle myös jatkossa. Ohjaustilanteesta luodaan sellainen, että osallistuja kokee toiminnan turvalliseksi ja voi luottaa ohjaajan ammattitaitoon. Näin luottamus ja innostus toimintaan säilytetään vaikka ohjattava joutuisikin toimimaan epämukavuusalueellaan. Luonnossa tapahtuvaa toimintaa voi olla esimerkiksi kalastus, linturetket, laavuretket, luontopolut, marja- ja sieniretket, lumikenkäily ja pilkkiminen. Yksinkertaisimmillaan ohjelmassa voi olla esimerkiksi retki lähilaavulle, jolloin sosiaalinen kanssakäyminen on päätavoitteena. Toimintaa voidaan tarvittaessa järjestää myös sisätiloissa, jolloin luonnosta pääsee nauttimaan myös sellaiset henkilöt, joiden ei ole mahdollista syystä tai toisesta lähteä maastoon. Askartelu luonnon materiaaleista, luontodokumentit, luennot, luonnon äänien kuuntelu tai vierailut luontomuseoihin ovat esimerkkejä sisällä toteutettavasta luontotoiminnasta.
Syrjäytyminen ja yksinäisyys ovat yhteiskunnallisesti puhuttavia aiheita. Nuoret, maahanmuuttajataustaiset ja ikäihmiset näkyvät näissä tilastoissa korostetusti. Luonto tarjoaa toimintaympäristönä kohtaamispaikan eri taustoista tuleville ihmisille, missä osallistujilta edellytetään aktiivisuutta, vuorovaikutusta ja toisten huomioon ottamista. Osallistuja luo ja ylläpitää sosiaalisia kontakteja muihin ihmisiin osallistumalla säännöllisesti ryhmätoimintaan. Nuotion äärellä istuminen luontotoiminnan lomassa saa myös usein ihmiset avoimemmiksi ja heitä on helpompi lähestyä. Näin ohjaajan ja ohjattavan välinen keskusteluyhteys voi kehittyä uudella tavalla.
Ikäihmisten kohdalla on tärkeää kiinnittää huomiota fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseen säännöllisen ja monipuolisen liikunnan avulla. Hyvä fyysinen ja henkinen kunto ovat edellytys itsenäiseen ja omatoimiseen arkeen. Nuorten osalta fyysisen kunnon heikentyminen puhuttaa yhteiskunnallisesti ja tämä näkyy esimerkiksi varusmiesten heikentyneissä kuntotestituloksissa.
Suomalaisessa kulttuurissa metsä ja luonto ovat merkityksellisiä. On tärkeää, että ihmiset osaavat hyödyntää luonnonvaroja ja ymmärtävät luonnon tarjoamat terveysvaikutukset. Myös maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta on tärkeää, että he oppivat tuntemaan suomalaisen luonnon ja sen merkityksen yhteiskunnassa. Lisäksi integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan tukee yhteiset kokemukset kantaväestön kanssa.
Hankkeen pääasiallisia kohderyhmiä on kolme: maahanmuuttajataustaiset henkilöt, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä ikäihmiset. Osallistujat vaikuttavat ohjelmaan tuomalla esiin omia toiveitaan ja ajatuksiaan retkien yhteydessä tai osallistumalla kuukausittain yhteiseen suunnitteluhetkeen. Näin toiminnasta pyritään tekemään osallistujien näköistä ja samalla heidän tietojaan ja taitojaan päästään hyödyntämään. Retkillä mukana kulkee myös retkikirja, jonne asiakkaat voivat kirjoittaa palautetta.
Maahanmuuttajataustaisten ihmisten syrjäytymisriski selittyy paljon kielitaidottomuudella sekä puutteellisella tai tunnustamattomalla koulutustaustalla. Ilman koulutusta Suomessa työllistyminen on haasteellista ja heikko kielitaito vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden luomista kantaväestöön. Näistä syistä maahanmuuttajataustaisella henkilöllä on riski sulkeutua omaan yhteisöönsä. Kotoutuminen vieraaseen maahan on raskas prosessi ja kokemustausta voi vaikuttaa kykyyn integroitua yhteiskuntaan. Myös erilaiset ahdistuksen ja masennuksen oireet ovat hyvin yleisiä maahanmuuttajien keskuudessa. Luontotoiminnan kautta saadut kohtaamiset kantaväestön kanssa kehittävät kielitaitoa ja molemmin puolista kulttuuriymmärrystä sekä auttavat rakentamaan sosiaalisia suhteita kantaväestön kanssa.
Syrjäytymisvaarassa olevat tai jo syrjäytyneet nuoret tavoitetaan parhaiten heidän kanssaan jo työskentelevien tahojen, kuten etsivän nuorisotyön kautta. Nuorten syrjäytymiselle voi olla monia erilaisia syitä kuten taustatekijät, heikko tukiverkosto tai huono itsetunto. Syrjäytyminen on yhteiskunnallisesti merkittävä haaste, johon pitää pyrkiä vaikuttamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Luontotoiminnan kautta nuoret pääsevät vahvistamaan sosiaalisia taitojaan ja harjoittelemaan vastuunottoa. Onnistumisen kokemuksilla nuoren itseluottamus ja itsetuntemus kehittyy. Lisäksi he voivat löytää itsestään piileviä voimavaroja ja vahvistaa niitä. Luonnossa tapahtuvalla toiminnalla voidaan myös avata lukkoja ja saada parempi keskusteluyhteys nuoren kanssa. Istuskelu yhteisen nuotiotulen äärellä on rentouttavaa ja ihmisiä lähentävää.
Ikäihmisten keskuudessa haasteena ovat yksinäisyys ja toimintakyvyn ylläpitäminen. Toiminnan suunnittelussa on otettava huomioon, ettei toiminta ole fyysisesti liian rasittavaa, sillä palautumien fyysisestä rasituksesta on hitaampaa. Yksinäisyys voi johtaa syrjäytymiseen ja sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa onkin merkittävä syy toimintaan osallistumiselle. Välillä toiminta voi painottua pelkästään sosiaaliseen hyvinvointiin esimerkiksi yhteisellä nokipannuretkellä lähilaavulle. Tällaisilla retkillä aikaa ja voimia jää enemmän keskustelulle ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiselle. Ikäihmisillä voi olla myös hyvä tietotaito luonnosta, jolloin heitä voi rohkaista vapaaehtoisohjaajuuteen. Näin tuetaan heidän osallisuuttaan ja samalla heille voidaan tarjota myös merkityksellisyyden kokemuksia sekä hyödyntää heidän taitojaan muiden kohderyhmien kanssa.
