Suomalaisten huumeidenkäyttö on yleistynyt ja asenteet nykyisin monelta osin sallivampia huumeiden käyttöön (esimerkiksi käyttöhuoneisiin tai kannabiksen laillistamiseen) liittyen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoraportti osoittaa, että suomalaisten huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien ja yhä useammalla 15–69-vuotiaalla on omakohtaista kokemusta huumausaineista. Raporttia varten kerätty aineisto viittaa huumeidenkäytön ja huumekokeilujen yleistyneen entisestään viimeisen muutaman vuoden tarkastelujaksolla. (Karjalainen ym. 2023) Kyseessä on siis kasvava ilmiö.
Huumausaineiden käytön määrän arviointi väestötasolla on vaikeaa, mutta tietoa saadaan muun muassa jätevesitutkimuksista. Jätevesitutkimusten perusteella eri huumausaineiden käyttö Suomessa painottuu erityisesti eteläisen Suomen suuriin kaupunkeihin. (Gunnar & Vuori 2017) Tilastokeskus raportoi vuonna 2020 amfetamiinin yleisimmän käyttäjäryhmän olevan 30–34-vuotiaat, ja kannabiksen osalta 21–24-vuotiaat syyttäjän teonkuvausten perusteella (Haapakangas 2020). Huumeidenkäyttö vaikuttaisi siis ainakin osittain painottuvan Etelä-Suomeen ja nuoriin aikuisiin.
Suomalaisten huumeiden käytössä tapahtuu muitakin huolestuttavia muutoksia. Muun muassa jätevesitutkimus paljastaa ”peukkuhuumeen” eli sen johdannaisista useimmiten käytetyn alfa-PVP:n käytön lisääntyneen voimakkaasti viimeisen kahden vuoden aikana. Käyttäjät itse arvioivat ”peukun” syrjäyttäneen amfetamiinin hallitsevan aseman stimulanttikaupassa. Ilmiö on äärimmäisen huolestuttava, sillä kyseinen huumausaine aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia monelle ja tekee käyttäjästä usein jo nopeasti huonokuntoisen. (Sauli 2024)
Vuoden 2024 lopulla julkaistut kuolinsyytilastot vahvistavat synkkää kuvaa huumeiden käytön lisääntymisestä. Tilastokeskuksen kuolinsyytilastosta selviää, että nuorten (15–24-vuotiaat) huumausainekuolemat olivat mittaushistorian korkeimmalla tasolla ja lähes kaksinkertaistuneet edellisestä vuodesta. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2023 neljännes nuorten kuolemista liittyi huumeisiin. Suurin osa kuolemista johtui tapaturmaisista myrkytyksistä, mutta myös pitkäaikaiseen käyttöön liittyvät kuolemat lisääntyivät viimeisen vuoden tarkastelujaksolla. Vuonna 2023 huumausaineisiin kuolleista valtaosa, yli 80 %, oli miehiä. (Tilastokeskus 2024) Tarve vaikuttavalle päihdevieroitukselle ja -kuntoutukselle tulee siis tuskin ainakaan vähenemään lähitulevaisuudessa.
Laitosmuotoinen päihdekuntoutus on vähentynyt Suomessa 2000-luvulla, ja mielenterveys- ja päihdepalveluja pyritty järjestämään jatkuvasti enemmän avomuotoisina palveluina (Nevalainen ym. 2022). Uusia avopalveluita perustettaessa on tärkeää kehittää prosesseja sujuviksi ja kerätä tietoa muun muassa kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen nuorten aikuisten päihdeavokuntoutus on aloittanut toimintansa tammikuussa 2023. Kaikille työikäisille Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella on ollut päihdeavokuntoutustoimintaa jo vuodesta 2018 saakka. Nuorille aikuisille (18–25-vuotiaat) suunnattu yksikkö (nuorten Kipinä) huomioi toiminnassaan erityisesti nuorten aikuisten tarpeet, kuten itsenäistymisen ja työllistymisen teemat. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella nuorten aikuisten palveluihin on suunnattu erityistä huomiota osana Nuorten aikuisten toimintamallia (Keski-Uudenmaan hyvinvointialue 2024).
Kehittämistarpeiden määrittely toteutettiin päihdeavokuntoutuksen henkilöstön, moniammatillisen työryhmän sekä kuntoutuksen asiakkaiden kanssa. Nuorten aikuisten päihdeavokuntoutuksen prosessia tarkasteltiin ensin päihdeavokuntoutuksen henkilöstön kanssa ja prosessista muodostettiin kuvaus. Prosessikuvausta käsiteltiin työpajoissa, joissa moniammatillinen joukko Keusoten ammattilaisia (kts. kokoonpano kohdasta Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen) tunnisti prosessista kehittämistarpeita. Kun työpajoista oli tehty koontia, tuloksia esiteltiin nuorten aikuisten päihdeavokuntoutuksen asiakkaille, jotka kommentoivat alustavia kehittämisehdotuksia omasta näkökulmastaan. Kehittämisehdotuksia muokattiin asiakkaiden näkemysten pohjalta.
Päihdeavokuntoutuksen asiakkaat kokivat tarvitsevansa tukea etenkin tulevaisuuden suunnitteluun. Ammattilaiset tunnistivat, että asiakkailla esiintyy päihdehäiriön ohella usein muitakin haasteita ja tuen tarpeita (esim. toimeentuloon, terveyteen tai itsenäiseen asumiseen liittyen), joihin voitaisiin puuttua jo avokuntoutuksen aikana. Ammattilaiset näkivät, että päihdeavokuntoutus tarvitsee vahvaa yhteistyökumppaneiden verkostoa rinnalleen asiakkaiden moniulotteisessa tuen järjestämisessä. Lisäksi ammattilaiset havaitsivat, että päihdeavokuntoutuksen tunnettavuutta olisi tarvetta parantaa.
Organisaation ammattilaisten kannalta päihdeavokuntoutuksen toiminnan tunteminen ja selkeä ohjausprosessi helpottavat päihdeavokuntoutukseen ohjaamista, joka puolestaan tukee asiakkaiden yhdenvertaista mahdollisuutta päästä helposti palvelun piiriin. Päihdehäiriötä sairastavan asiakkaan kannalta voi olla ratkaisevaa, että kuntoutukseen pääsee mahdollisimman helposti silloin, kun asiakas on motivoitunut sitoutumaan päihteettömyyteen. Myös kuntoutumisen jatkumisesta huolehtiminen on tärkeää, jotta nuori aikuinen pääsee jatkamaan toipumista ja kiinnittymään yhteiskuntaan mahdollisimman vaivattomasti.
Nuorten Kipinän henkilöstön kanssa määriteltiin tyypillinen asiakasprofiili (liitteenä) osana nuorten aikuisten päihdeavokuntoutusprosessin kuvaamista. Päihdeavokuntoutuksen asiakkailla esiintyy usein monimuotoisia haasteita päihdeongelman ohella. Osalla asiakkaista on kuitenkin hyvät tai tavanomaiset lähtökohdat, eli asiakkaiden taustoissa ja elämäntilanteissa esiintyy suurta vaihtelua.
