Moniammatillisen työnohjauksen tavoitteena on systeemisen osaamisen kehittäminen, toisten työhön tutustuminen ja yhteistyön sujuvoittaminen. Moniammatillinen työnohjaus on oppimisprosessi, joka syventää systeemistä osaamista käsittelemällä työyhteisöön, perhekeskukseen ja omaan työrooliin liittyviä kysymyksiä. Työnohjauksessa case- ja ilmiökysymysten yhteisellä käsittelyllä saadaan uusia eväitä asiakastyöhön ja opitaan paremmin tekemään yhteistyötä, kun kuullaan eri toimijoiden työnkuvia ja erilaisia näkökulmia.
Viideltä perhekeskusalueelta koottiin enintään 8 henkilön työnohjausryhmiä. Kunkin perhekeskusalueen ryhmä muodostettiin mahdollisimman moniammatillisesti. Ryhmien ohjaajina toimi kaksi koulutettua työnohjaajaa, joilla oli vankkaa osaamista systeemisestä työskentelyotteesta sekä kehittämistyöstä. Ryhmät kokoontuivat kahdeksan kertaa syksystä 2024 kevääseen 2025.
Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.
Alkutilanne: Projektissa jatkettiin Tulevaisuuden Sote-keskus -hankkeen aikana Länsi-Uudellamaalla käyttöön otettua systeemisen työotteen juurruttamista moniammatillisella työnohjauksella.
Toimintamalli kytkeytyy kiinteästi Systeemisen osaamisen jatkuvan ylläpitämisen malliin.
Hyvinvointialueuudistus on keskeisin rakenteellinen muutos, joka on vaikuttanut palvelujen järjestämiseen, integraatioon ja toimintakulttuureihin. Tämä siirtymä on luonut tarpeen yhtenäistää toimintatapoja ja kehittää yhteistä asiakaslähtöistä palvelujärjestelmää – mihin systeeminen työote ja moniammatillinen työ vastaa hyvin. Alueella on sekä nopeasti kasvavia kaupunkikeskuksia että harvemmin asuttuja seutuja, mikä haastaa yhdenvertaisten palvelujen toteuttamisen.
Poliittisesti painotetaan ennaltaehkäisyä, varhaista tukea ja peruspalvelujen vahvistamista, mikä näkyy myös kansallisissa ohjelmissa, kuten Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) ja Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Lainsäädännöllisesti valmistelussa olevat sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain uudistukset tukevat monialaisen yhteistyön, asiakasosallisuuden ja oikea-aikaisen tuen vahvistamista.
Palvelujen toteuttamista, kehittämistä ja uudistamista haastavat kuitenkin hyvinvointialueiden taloudellisen toimintaympäristön haasteet ja talouden sopeutustarpeet heijastuvat palvelutuotantoon. Tämä luo tarpeen vaikuttavalle, monialaiselle ja asiakaslähtöiselle työlle, jossa resursseja käytetään parhaalla mahdollisella tavalla.
Ammattilaisilla ei ollut riittävästi tietoa toistensa työstä ja konsultaatiota sekä verkostotyötä ei osattu riittävästi hyödyntää. Ammattilaisten systeemisen työotteen vahvistaminen ja sen kautta päällekkäisen työn vähentäminen ja tarpeen mukaisen monialaisen verkostotyön kehittäminen.
Tämän tavoitteena on asiakastyön laadun ja asiakaskokemuksen parantuminen, kun asiakas saa oikeanlaista apua oikeaan aikaan, ja näin myös raskaiden palvelujen tarve vähenee.
Kohderyhmänä on alle 18-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä kanssa työskentelevät ammattilaiset.
Toimintamallin tavoitteena on lisätä ammattilaisten tietoa toistensa työnkuvista ja vahvistaa yhteistyötä ja verkostoissa toimimista sekä yhteistä systeemistä ajattelutapaa. Tämän avulla työntekijöiden osaaminen, toistensa tunteminen ja oma jaksaminen kasvavat ja näiden myötä asiakastyön laatu ja asiakaskokemus paranevat ja päällekkäinen työ vähenee.
Toimintamallin käyttöönottoon tarvitaan johdon ja lähiesimiesten riittävää tukea sekä resurssia organisointiin ja työnohjauksen kustannuksiin. Ryhmien organisointi aloitetaan perhekeskusten johtotiimeissä, ja kukin lähiesimies nimeää tiimistään mahdollisesti halukkaan/halukkaat osallistujat. Koordinaattori kokoaa työnohjausryhmät ja sopii työnohjausajat ja –paikat. Moniammatillista työnohjausta järjestettäessä on pohdittava, mikä on sen suhde tiimien omiin työnohjauksiin: työajan käyttö sekä työnohjausten kustannukset.
Moniammatillisen työnohjauksen tavoitteena on systeemisen osaamisen kehittäminen, toisten työhön tutustuminen ja yhteistyön sujuvoittaminen. Moniammatillinen työnohjaus on oppimisprosessi, joka syventää systeemistä osaamista käsittelemällä työyhteisöön, perhekeskukseen ja omaan työrooliin liittyviä kysymyksiä. Työnohjauksessa case- ja ilmiökysymysten yhteisellä käsittelyllä saadaan uusia eväitä asiakastyöhön ja opitaan paremmin tekemään yhteistyötä, kun kuullaan eri toimijoiden työnkuvia ja erilaisia näkökulmia.
Viideltä perhekeskusalueelta koottiin enintään 8 henkilön työnohjausryhmiä. Kunkin perhekeskusalueen ryhmä muodostettiin mahdollisimman moniammatillisesti. Ryhmien ohjaajina toimi kaksi koulutettua työnohjaajaa, joilla oli vankkaa osaamista systeemisestä työskentelyotteesta sekä kehittämistyöstä. Ryhmät kokoontuivat kahdeksan kertaa syksystä 2024 kevääseen 2025.
Webropol-kyselyssä työnohjaukseen osallistuneet kokivat sen parantaneen moniammatillista yhteistyötä ja asiakastyön laatua sekä tukeneen työssäjaksamista. Työnohjauksen koettiin edistäneen organisaation systeemistä toimintakulttuuria sekä vahvistaneen yhteistä arvopohjaa ja toimintatapoja. Kyselyn mukaan työnohjaus kehitti ammatillista osaamista työntekijät oppivat toisiltaan uusia lähestymistapoja ja ratkaisuja. Työnohjaus auttoi reflektoimaan omaa työtä ja vahvisti ammatti-identiteettiä. Työnohjaus lisäsi kykyä toimia asiakaslähtöisesti ja tilanteen mukaisesti. Osallistujat kokivat yhteisymmärryksen ja yhteistyövalmiuksien parantuneen, kun eri ammattiryhmät voivat ymmärtää toistensa näkökulmia ja työrooleja paremmin. Työnohjaus lisäsi luottamusta ja sujuvoitti yhteistyötä.
Kyselyn mukaan asiakastyön laadun koettiin parantuneen, kun ammattilaisten yhteistyö toimii paremmin: asiakkaat saavat kokonaisvaltaisempaa ja johdonmukaisempaa palvelua. Työnohjauksessa voitiin pohtia myös konkreettisia asiakastilanteita eri näkökulmista, ja löytää niihin parempia ratkaisuja. Osallistujat kokivat työnohjauksen tukeneen jaksamista, koska se tarjosi turvallisen tilan purkaa kuormitusta sekä auttoi käsittelemään eettisesti haastavia työtilanteita.
Projektin näkökulmasta moniammatillinen työnohjaus saavutti asetut tavoitteet hyvin. Työssäjaksamista ei oltu asetettu tavoitteeksi, mutta se nousi useasti vastauksissa esiin, ja työnohjauksen koettiin tuovan tukea alati muuttuvassa toimintaympäristössä toimimiseen.
Moniammatillinen työnohjaus on sovellettavissa muihinkin sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristöihin hyvinvointialueella erityisesti uusien työtapojen käyttöönotossa. Toimintamallin toteutuminen vaatii johdon ja lähiesimiesten sitoutumista sekä resurssia kokonaisuuden koordinointiin. Tarvitaan keskustelua tiimien ja esihenkilöiden kanssa, voiko moniammatillisella työnohjauksella korvata osaa tiimien omista työnohjauksista. Ellei voi, niin tarvitaan lisää taloudellista resurssia ylimääräisten työnohjausten järjestämiseen. Tärkeää on myöskin varmistaa henkilöstön yhdenvertaisuus työnohjauksia järjestettäessä.