Milloin konsultoida haavahoitajaa – Haavahoitajan asiantuntijuuden hyödyntäminen vastaanottopalveluissa, Pirkanmaan HVA (RRP, P4, I1)
Milloin konsultoida haavahoitajaa – Haavahoitajan asiantuntijuuden hyödyntäminen vastaanottopalveluissa, Pirkanmaan HVA (RRP, P4, I1)
Haavoja hoitavien ammattilaisten työn tueksi laaditut kriteerit, joiden avulla määritellään, milloin konsultaatio tulee tehdä. Näin varmistetaan, että asiantuntija-apu hyödynnetään oikea-aikaisesti ja potilaan hoito etenee sujuvasti.
Toimintamallin nimi
Haavoja hoitavien ammattilaisten työn tueksi laaditut kriteerit, joiden avulla määritellään, milloin konsultaatio tulee tehdä. Näin varmistetaan, että asiantuntija-apu hyödynnetään oikea-aikaisesti ja potilaan hoito etenee sujuvasti.
Toimintamallissa on kyse haavahoitokonsultaatioiden toteuttamisesta etäyhteyksin. Malli mahdollistaa sen, että hoitohenkilöstö voi konsultoida haavahoitajaa nopeasti ja turvallisesti digitaalisessa kanavassa silloin, kun haavanhoito vaatii erityisosaamista. Ratkaisu perustuu selkeään prosessiin: hoitaja tunnistaa konsultointitarpeen, ottaa yhteyden sovitun järjestelmän kautta ja saa asiantuntijan ohjeet hoidon tueksi.
Kehittämistyössä linjattiin tarkat kriteerit, milloin konsultaatio tulee tehdä, jotta toimintamalli on yhdenmukainen ja varmistaa oikea-aikaisen asiantuntija-avun. Tavoitteena on parantaa hoidon laatua, vähentää viivettä ja turhia käyntejä sekä tukea yhdenvertaista palvelujen saatavuutta. Etäkonsultaatio tuo joustavuutta, säästää kustannuksia ja hyödyntää digitaalisia ratkaisuja kestävällä tavalla.
Haavahoitokonsultaatioiden kehittämiseen vaikuttavat useat ulkoiset tekijät. Poliittisesti sote-uudistus ja hyvinvointialueiden strategiset linjaukset ohjaavat resurssien kohdentamista ja palvelujen digitalisointia. Yhteiskunnallisesti väestön ikääntyminen lisää kroonisten haavojen määrää, mikä kasvattaa tarvetta tehokkaille hoitomalleille. Lainsäädännöllisesti tietosuoja- ja potilastietojen käsittelyä koskevat säädökset määrittävät etäkonsultaatioiden toteutustapoja.
Taloudelliset paineet korostavat kustannustehokkaita ratkaisuja, kuten etäpalveluita, jotka vähentävät matkakustannuksia ja nopeuttavat hoitoa. Kulttuurisesti ammattilaisten ja potilaiden asenteet digipalveluja kohtaan sekä organisaatiokulttuurin muutoshalukkuus vaikuttavat käyttöönottoon. Sosiaalisesti hoitajien osaaminen ja koulutustarpeet ovat keskeisiä, samoin moniammatillinen yhteistyö. Ympäristötekijöistä pitkät välimatkat ja etäpalveluiden rooli hiilijalanjäljen pienentämisessä tukevat kehittämistä.
Ohjausosaamista vahvistettiin erillisillä koulutuksilla kevään 2025 aikana. Koulutukset oli suunniteltu mm. tukemaan potilaan omahoitoon sitoutumista. Asiakkaiden näkökulmasta korostuu hoidon oikea-aikaisuus ja turvallisuus.
Toimintamallin vakiinnuttaminen edellyttää suunnitelmallisia tehtäviä ja riittäviä resursseja. Keskeisiä toimenpiteitä ovat henkilöstön koulutus ja perehdytys etäkonsultaatioiden käyttöön sekä tarkkoihin kriteereihin, milloin konsultaatio tehdään. Lisäksi laaditaan selkeät ohjeet ja tukimateriaalit, toteutetaan pilotti rajatulla alueella ja kerätään palautetta. Viestintä organisaation sisällä ja hyötyjen korostaminen sitouttavat henkilöstön. Seuranta ja mittarit, kuten konsultaatioiden määrä ja hoidon nopeus, varmistavat kehityksen ja jatkuvuuden.
Käytännön toteutus vaatii aikaa koulutusten ja pilotoinnin suunnitteluun, henkilöstöresursseja (haavahoitajat, kouluttajat, IT-tuki), sekä osaamista haavanhoidossa, digiratkaisuissa ja muutosjohtamisessa.
Prosessi etenee vaiheittain:
- Suunnittelu – tavoitteiden, kriteerien ja toimintamallin määrittely.
- Pilotointi – rajattu kokeilu ja palautteen keruu.
- Koulutus ja ohjeistus – tiedon levittäminen henkilöstölle.
- Käyttöönotto – laajennus koko organisaatioon.
- Seuranta ja kehittäminen – vaikutusten arviointi ja ohjeiden päivitys.
Näiden toimenpiteiden avulla toimintamallista tulee vakiintunut tapa toimia, joka parantaa hoidon laatua, vähentää viivettä ja tukee kustannustehokkuutta.
Kehitetyn toimintamallin käyttöönoton seurauksena haavahoitokonsultaatioiden saatavuus ja laatu ovat jonkin verran parantuneet. Hoitajat saavat asiantuntija-apua nopeammin, mikä vähentää hoidon viivettä ja ehkäisee komplikaatioita.
Yllättävänä muutoksena havaittiin, että tiedottaminen ei tavoita riittävästi henkilöstöä, vaikka järjestettiin useita info- ja koulutustapahtumia. Tämä korostaa tarvetta monikanavaiselle viestinnälle ja jatkuvalle muistuttamiselle arjen työssä. Lisäksi osa henkilöstöstä koki alkuvaiheessa epävarmuutta digiratkaisujen käytössä, mikä lisäsi tarvetta käytännönläheiselle ohjaukselle ja tukevalle materiaalille.
Kokonaisuutena toimintamalli on tuonut positiivisia vaikutuksia hoidon laatuun ja resurssien käyttöön, mutta juurruttaminen vaatii edelleen aktiivista viestintää ja muutosjohtamista.