Ryhmätoimintamallin ydinfilosofia
Mielekäs muutos -ryhmätoimintamallin ytimenä on toipujan yksilöllisen kokonaistilanteen hahmottaminen toipumisorientaation mukaisesti yhdessä toipujan kanssa. Se on prosessi, joka alkaa ensikohtaamisesta ja kantaa kohti merkityksellistä, omannäköistä elämää sairaudesta ja/tai haasteista huolimatta. Dialogisen ja empaattisen kohtaamisen kautta syntyvä emotionaalinen tuki mahdollistaa turvallisen tilan, jossa toipujat löytävät ryhmänä kestäviä keinoja edistää omia asioita ja vahvistaa resilienssiä.
Ryhmätoimintamallissa merkittävää on, että ryhmä ei ole vain ryhmä. Tässä yhteydessä ryhmällä tarkoitetaan joukkoa ihmisiä, jotka ovat yhteisen asian äärellä muodostaen psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen toimintaympäristön. Ryhmä on toipujille keino jäsentää omaa ajattelua ja antaa sille arvoa. Se on keino itsetuntemuksen ja itsetunnon vahvistamiselle sekä oman kokemustiedon arvostamiselle. Se on siis orgaanista, positiivista vahvistamista ja vahvistumista. Ohjaajalle ryhmä on työväline jokaisen osallistujan yksilöllisen toipumisprosessin tukemiseksi.
Ryhmätoimintamalli mahdollistaa oppimisen sekä yksilöllisellä että sosiaalisella tasolla, mikä vahvistaa kokonaisvaltaista toimintakykyä. Oppimisen kautta toipujien on mahdollista haastaa omia syvään juurtuneita, monesti estäviä uskomuksia liittyen omaan toipumiseen ja tapoihin ajatella itsestä, ympäristöstä, maailmasta ja elämästä ylipäätään. Tässä vertaiset ja ryhmän ohjaaja ovat merkittävässä roolissa.
Toipumisen polku -kurssi
Mielekäs muutos -ryhmätoimintamalliin merkittävänä osana kuuluvalla Toipumisen polku -kurssilla etsitään vastauksia elämän merkityksellisyyden ytimessä oleviin kysymyksiin omaa ajattelua herättelevien tehtävien ja nykytutkimukseen sekä kokemustietoon heijastelevien tietoiskujen avulla. Se tarjoaa mahdollisuuden hahmottaa pienien palasien avulla elämän suuria kokonaisuuksia ja omaksua omasta ajattelusta kumpuavia työkaluja muutokseen, joka tuntuu mielekkäältä.
Kurssilla huomioidaan ja tuetaan monikanavaista, yksilöllisen oppimisen prosessia, joka toimii kestävänä pohjana vertaisuuteen, arvostukseen ja luottamukseen perustuvalle dialogille ryhmätilanteissa. Se siis tarjoaa mahdollisuuden oppia itsestä, mutta myös muista.
Kurssin sisällöt toimivat rakenteellisesti niin, että fokus pysyy käsiteltävässä teemassa. Sisältöjen ollessa laadukasta, uskottavaa ja ymmärrettävää, on yhteisen ymmärryksen löytyminen palkitsevaa ja vertaisuutta vahvistavaa. Kurssi tukee osallistujien hyvinvoinnin, itsetuntemuksen ja osallisuuden kokemuksen vahvistumista sekä valmentaa ottamaan vastuuta omasta toipumisesta ja elämän merkityksellisten asioiden tunnistamisesta. Työvälineenä toimii oma ajattelu.
Yksilöllisen oppimisen prosessia tukee runsaat apukysymykset ja niihin vastaaminen käsin kirjoittamalla. Kun omia ajatuksia kirjoittaa paperille ne muuttavat muotoaan “vain”-ajatuksista konkreettiseksi tekstiksi. Tällöin suhtautuminen niihin ja itseen muuttuu.
Kurssin ohjaajan rooli on olla varmistamassa turvallisen tilan rakentuminen ja ylläpitäminen. Ohjaaja tukee ja kannustaa ryhmää löytämään omat ja yhteiset tavat toimia ja olla vuorovaikutuksessa, jotta vertaisuus ja vertaistuki mahdollistuu. Tavoitteena voidaankin pitää tilannetta, jossa ohjaaja on tehnyt itsestään tarpeettoman.
Yksilöllinen tuki
Kurssille osallistumisen aikana on tärkeää saada aktiivista, johdonmukaista ja oikea-aikaista yksilöllistä tukea. Sen lisäksi, että ohjaaja toimii vertaistuen kannattelevana ja kannustavana pohjavireenä, hän havainnoi jatkuvasti osallistujien yksilöllisen tuen tarvetta ja toimii rohkeasti sen tarjoamisen suhteen. Yksilöllinen tuki tarkoittaa luottamukseen ja arvostukseen perustuvan kohtaamisen, siinä syntyvän avoimen dialogin, ohjauksen ja valmennuksen prosessia, jonka tavoitteena on toipujan merkityksellisen elämän hahmottuminen. Tärkeintä on tarjota ja varmistaa sekä asiasisältöinen että emotionaalinen tuki, joka lähtee toipujan omista tarpeista ja toiveista. Toipujan ajatusten perusteella kirkastuu jatkopolun löytäminen, sille pääseminen ja siihen kiinnittyminen.
Yksilöllisiä tarpeita ja toiveita kartoitetaan vähintään kolmella yksilökeskustelulla: alkukeskustelu, välikeskustelu ja loppukeskustelu. Toisinaan yksilöllistä tukea tarvitaan enemmän ja toisinaan ei juurikaan. Luonnollisesti myös tarpeet vaihtelevat runsaasti, joten ohjaajalla on hyvä olla tietoa, valmiuksia ja keinoja sekä asiasisältöiseen että emotionaaliseen kohtaamiseen.
Yksilölliseen tukeen kuuluu merkittävänä osana Mielekäs Muutos -hankkeessa kehitetyn kahdensuuntaisen palveluohjausmallin aktiivinen hyödyntäminen yhdessä toipujien kanssa.
