Valtakunnallisessa keskustelussa puhutaan mielenterveyskriisistä. 2020-luvun aikana, erityisesti koronapandemian myötä, mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet ja haasteita jo aiemmin kokeneiden palveluntarpeet ovat lisääntyneet. Mielenterveysperustasteisten sairaspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvanut merkittävästi vuodesta 2016 (Kela, ETK). STTK:n arvio vuonna 2023 on ollut, että mielenterveyskriisin kustantaa vuosittain yhteiskunnalle 11,1 miljardia euroa, josta 4,7 miljardia euroa tulee työmarkkinakustannuksista. Mielenterveyskriisin ratkaisemiseen tarvitaan yhteistyön tiivistämistä lakisääteisten palvelujen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken.
Kuntien ja hyvinvointialueiden on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä, ja tehtävä siinä yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, mm. turvaamalla järjestöjen toimintaedellytykset ja edistämällä niiden vaikutusmahdollisuuksia (Laki sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä (612/2021 § 6-7)). Laki velvoittaa siten kuntia ja hyvinvointialueita ohjaamaan asukkaita järjestötoimintaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuosina 2021 ja 2024 teettämissä kansallisissa mielenterveys- ja päihdepalvelujen asiakaspalautekyselyissä sekä avo- että laitoshoidossa olleet potilaat arvioivat heikoimmilla pisteillä väittämät “Olen saanut tietoa vertaistuesta, jota voi saada tilanteen kokeneilta” ja “Olen saanut tietoa minulle sopivista arkeen tukea antavista järjestöjen palveluista” (Viertiö ym. 2022 & 2024).