1. Palvelumalli soveltuu käytettäväksi laajan asiakasryhmän kanssa. Neuropsykiatrinen valmennus on suunnattu pääosin neuropsykiatrisesti oireileville, mutta se soveltuu käytettäväksi myös esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa. Neuropsykiatrisia häiriöitä on tunnistettu ja diagnosoitu enemmän vasta 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Tästä johtuen diagnosoimattomia aikuisia hakeutuu nyt ADHD-tutkimuksiin. Tutkimuksiin hakeutumisen prosessi on monimutkainen ja jonotusaika on alueella tällä hetkellä asiakkaan näkökulmasta pitkä.
Riittävää tukea erityisesti aikuisille ei ole tällä hetkellä saatavilla, tai sen saaminen byrokraattisten toimenpiteiden vuoksi erittäin haastavaa. Neuropsykiatrista valmennusta olisi periaatteessa mahdollista hankkia myös itse maksavana, mutta hoitamattomaan ADHD:hen tyypillisesti liittyvät opiskelu- ja työkyvyn alenema, opintojen keskeytyminen ja työuran rikkonaisuus, uupumus, erilaiset riippuvuudet ja syrjäytyminen vaikuttavat merkittävästi tulotasoon. Toiminnanohjauksen vaikeudet ja muut liitännäisongelmat vaikeuttavat palveluihin hakeutumista ja niihin sitoutumista.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tietoisuutta neuropsykiatrisen oireilun vaikuttamisesta arkeen ja toimintaan on vielä vaihtelevasti, tai teoriatiedon siirtäminen käytäntöön (miten jokin oire konkreettisesti näkyy ja vaikuttaa) on vaikeaa, myös asiakkaille. Tämä voi aiheuttaa kierteen, jossa asiakas yrittää muokata toimintaansa esimerkiksi virastoajalla saamiensa ohjeiden mukaan toistuvasti, siinä onnistumatta. Jatkuvilla epäonnistumisilla on negatiivinen vaikutus mm. ihmisen minäkuvaan, itsetuntoon ja kyvykkyyden kokemukseen. Epäonnistumiset kasvattavat negatiivista ajattelua ja vähentävät ihmisen motivaatiota pyrkiä muutokseen.
Palvelumallin mukaisen valmennuksen perusajatuksena on, että sekä työntekijällä että asiakkaalla on oma asiantuntijuutensa. Valmentaja tuo yhteistyösuhteeseen oman neuropsykiatrisen-, työmenetelmä- ja palveluverkosto-osaamisensa, ja asiakkaan asiantuntijuus keskittyy hänen oman elämänsä haasteisiin ja sisältöihin. Jokaisella tapaamiskerralla sanoitetaan asioita, jotka asiakkaan arjessa jo toimii, ja lähestytään muutostarvetta positiivisesta näkökulmasta etsimällä ratkaisuja haasteisiin. Asiakkaan voimavaroja lisätään sanoittamalla vahvuuksia ja onnistumisia aktiivisesti. Valmennuksessa pyritään yhdessä kohti jotain uutta.
Valmennuksen yhtenä lähtökohtana on työntekijän asiantuntijuus neuropsykiatristen oireiden näkymisessä arjen haasteina ja niiden sanoittaminen asiakkaalle. Esimerkiksi keskittymisen ylläpitämisen vaikeus teoreettisena käsitteenä on hyvinkin laaja ja asiakkaan voi olla vaikea ymmärtää, millaisia haasteita se juuri hänen elämässään aiheuttaa. Psykoedukaatio auttaa asiakasta tunnistamaan millainen hänen neuropsykiatrinen oireilunsa on ja mihin oireilun aiheuttamaan haasteeseen hän toivoisi muutosta. Asiakkaille on tyypillistä kokemus erilaisuudesta ja siitä, etteivät he kuulu mihinkään yhteisöön tai joukkoon. Sanoittamalla asiakkaan neuropsykiatrisia piirteitä hänen kokemansa haasteet liitetään osaksi neuropsykiatrisia häiriöitä. Tällä voidaan lievittää asiakkaan erilaisuuden ja erillisyyden kokemusta, sillä tietyssä ryhmässä hänen haasteensa ovatkin hyvin tavallisia. Valmennuksen toteuttajalla on ymmärrys siitä, että kaikki yrittävät parhaansa, niillä ominaisuuksilla ja keinoilla mitä kenelläkin on. Tämä palvelumalli tarjoaa asiakkaille mahdollisuuden opetella uusia keinoja yhdessä, luottamuksellisessa valmennussuhteessa, jossa epäonnistumisesta numeron tekemisen sijaan todetaan kokeiltu keino toimimattomaksi ja pyritään löytämään juuri tälle asiakkalle sopiva keino.
Positiivinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi, sekä hyväksytyksi tulemisesta omine piirteineen, sitouttaa palveluun ja motivoi muutokseen. Valmennuksen pyrkimys tuottaa asiakkaille onnistumisen kokemuksia ja vahvistaa heidän kyvykkyyden kokemustaan voi kantaa pitkälle. Asiakas ei tulevaisuudessa murru epäonnistuttuaan, vaan kykenee kokeilemaan uudelleen. Asiakkaan on helpompi sitoutua myös muihin palveluihin, ja valmennuksessa opitut keinot ohjaavat häntä muutoksessa.
2. Valmennukseen voi hakeutua joustavasti: itsenäisesti puhelulla, tekstiviestillä, viestillä sosiaalisessa mediassa, WhatsApp-sovelluksessa tai tulemalla paikan päälle. Mukaan voi hakeutua myös ohjattuna esimerkiksi sosiaalityöstä tai psykiatrian poliklinikalta, jolloin yhteyttä voi ottaa työntekijä yksin tai yhdessä asiakkaan kanssa, tai työntekijä voi välittää asiakkaan yhteystiedot ja toivotun yhteydenottokanavan.
Palvelumallin mukainen neuropsykiatrinen yksilövalmennus on maksutonta, helposti saavutettavaa, matalan kynnyksen palvelua, johon ei vaadita lähetettä, diagnoosia tai aiempaa hoitokontaktia. Jonotusaika valmennukseen on kohtuullisen lyhyt, ja tarvittaessa asiakkaan tukemiseksi keksitään ratkaisuja myös odotusaikana.
Valmennuksen toteutustapa on joustava ja yksilöllinen, eikä kahta samanlaista valmennusta ole. Joustavuus näkyy valmennustapaamisten määrässä, kestossa, sisällöissä, muussa yhteydenpidossa, sekä aloittaessa valmentajan valikoitumisessa asiakkaan tarpeisiin sopivaksi.
Valmennuksessa tavoitteet asetetaan riittävän pieniksi sekä realistisiksi. Asiat toteutetaan aina siten, että asiakkaalla on mahdollisuus onnistua: tehtävät pilkotaan riittävän pieniksi, asioita harjoitellaan ja tehdään yhdessä, huomioidaan pienetkin positiiviset muutokset, onnistumiset, vahvuudet ja voimavarat, joita asiakkaalla on. Tämä kaikki vaikuttaa merkittävästi asiakkaan kokemukseen itsestään toimijana omassa elämässään. Valmennus on aina eteenpäin vievää ja ongelmapuhe pyritään kääntämään tavoitteiden asetteluun ja toimintasuunnitelmaan tavoiteisiin pääsemiseksi. Ei pyritä pois jostakin, vaan kohti jotain uutta ja parempaa.
Palvelumallin valmennuksessa asiakkaan arjen- ja elämänhallinnan haasteita ei eritellä. Asiakkaan kanssa työskennellään kaikkien niiden asioiden kanssa, joihin asiakas toivoo apua esimerkiksi perusterveydenhuollon eri toimipisteiden käynnit, siivous, harrastustoiminta, sosiaaliset suhteet, virasto-asioinnit, ohjaus muihin palveluihin tai niiden ajoista muistuttaminen ym. Valmennuksessa huomioidaan myös asiakkaan lähiverkosto, mikäli asiakas kokee sen tarpeelliseksi.
Yhdessä samaan suuntaan pyrkiminen tarkoittaa palvelumallin valmennuksissa yhdessä ratkaisujen etsimisen lisäksi asioiden mallintamista ja tekemistä yhdessä. Valmentajan kanssa siivotaan, laitetaan ruokaa, täytetään lomakkeita, etsitään tietoa, tutkitaan, harrastetaan ym. Opeteltavia keinoja ja toimintatapoja viedään konkreettisesti arkeen käyttöön, ja valmentaja seuraa tavoitteiden edistymistä aktiivisesti. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa toimintaketjua: tavoitteen asettaminen - ruokalistan laatiminen - kaupasta tarvittavien aineksien hankkiminen - ruoan valmistaminen - viestillä tsemppaaminen itsenäiseen ruoanlaittoon - positiivisen palautteen antaminen.
3. ”Nyt mennään eikä meinata! Varmistetaan ihmislähtöiset palvelut!
Palvelumallin mukaiset ratkaisukeskeisen neuropsykiatriset yksilövalmennukset toteutetaan aina asiakas edellä. Tavoitteita ei voi määritellä kuin asiakas itse - ei ohjaava taho, perhe, yhteiskunnan normisto. Valmennus viedään sinne missä asiakas ja hänen mahdolliset haasteensa ovat, ja toiminnassa halutaan varmistaa sekä asiakkaan osallistuminen, että onnistuminen. Ei esimerkiksi järjestetä tapaamisia aikaisin aamulla henkilölle, jonka vuorokausirytmi on iltapäiväpainotteinen, sekä muistutetaan tarvittaessa tapaamisista. Valmennuksen keskiössä on asiakas asiantuntijana, omine tarpeineen ja toiveineen.
Palvelumallin mukaisen valmennuksen kesto on tällä hetkellä 5 kuukautta, mutta aika on osoittautunut liian lyhyeksi erityisesti aikuisten kanssa työskennellessä. Saman mallin mukaisesti toteutetussa valmennuksessa (Kapasiteetti Käyttöön, kts. lähtötilanne ja strategiset yhtymäkohdat) keskimääräinen valmennuksen kesto oli 8,5 kuukautta.
Tapaamisten määrä ja yhden tapaamiskerran kesto ovat valmennuksessa hyvin joustava, ja muodostuvat asiakkaan tarpeista käsin. Kahta samanlaista valmennusta ei ole olemassa. Alkutilanteessa asiakkaalla voi olla lukuisia akuutteja asioita hoidettavana, ja tämä voi vaatia useita viikkotapaamisia. Toisaalta asiakkaalla voi olla tiivis arki työn, perheen ja harrastusten kanssa, jolloin yhden viikkotapaamisen toteuttaminen on riittävää. Ajallisesti tapaamisilla esimerkiksi yhdessä tehtävä suursiivous voi viedä yhden työpäivän, ja toisaalta yhdessä toteutettu asiointi-käynti voi olla kestoltaan tunnin. Tapaamisilla pyritään kiireettömyyteen. Tapaamisten lisäksi valmentaja on tavoitettavissa puhelimitse, viestillä tai esimerkiksi WhatsApp-sovelluksella kaikkina arkipäivinä, ja sopimuksen mukaan myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Valmennustapaamiset toteutetaan joustavasti erilaisissa toimintaympäristöissä. Näitä voivat olla toimisto, asiakkaan koti, kaupat, kahvilat, harrastuspaikat, luonto, muiden toimijoiden toimipisteet, oppilaitokset ja työpaikat ym., asiakkaan tarpeista riippuen.
Valmennuksen toteuttamisen perustana toimivat sosiaalialan ammattieettiset ohjeet. Tästä syystä vinkit soveltajille peilaamalla niitä ammattieettisiin periaatteisiin.
Valmennus tarjoaa asiakkaille oikeuden ja mahdollisuuden tunteiden ja kielteisten kokemustensa ilmaisuun kartoittaessa nykytilannetta ja siinä ilmeneviä haasteita. Asiakkaalta pyydetään aktiivisesti palautetta valmennustapaamisista ja niiden herättämistä tunteista, ja tämäkin kannustaa asiakasta ilmaisemaan omaa tunne- ja kokemusmaailmaansa. Mahdollisuus itsensä ilmaisuun on koko valmennuksen ajan, joskin ongelmapuhetta pyritään rajaamaan ja keskittyminen suunnataan vahvuuksiin, voimavaroihin ja ratkaisuihin.
Asiakkaan ja valmentajan välinen vuorovaikutus on luottamuksellista ja kunnioittavaa, ja se näkyy muun muassa valmennussopimuksen laatimisena. Sopimuksella valmentaja sopii antavansa asiakkaalle kunnioitusta, huomiota ja aikaa, jolla mahdollistetaan asiakkaalle voimavaraisemman ja hyvinvoivemman elämän tavoittelu. Valmentajalla on vaitiolovelvollisuus ja moniammatillista yhteistyötä toteutetaan ainoastaan asiakkaan suostumuksella.
Asiakkaan osallisuus ja itsemääräämisoikeus on koko neuropsykiatrisen valmennuksen perusta. Asiakas määrittelee missä ja milloin tavataan, minkä asioiden parissa työskennellään ja laatii yhteistyössä valmentajan kanssa tavoitteet työskentelylle omasta muutostarpeestaan käsin. Asiakkaalta odotetaan motivaatiota valmennukseen, joskaan heikompi motivaatio ei välttämättä kerro todellisesta motivaation puutteesta vaan siitä, ettei asiakas usko omiin mahdollisuuksiinsa selvitä haasteistaan ja saada aikaan muutosta. Asiakkaan osallisuutta omassa elämässään tuetaan koko valmennuksen ajan toteuttamalla valmennusta hänen omissa toimintaympäristöissään.
Ammattieettisissä periaatteissa mainitaan myös ainutlaatuisen kokonaisuuden huomioon ottaminen, joka toteutuu valmennuksessa, kun jokainen asiakas kohdataan yksilönä omine vahvuuksine ja haasteineen niin sanotun tyhjän taulun periaatteella. Tyhjän taulun periaatteella valmentaja pyrkii aktiivisesti tyhjentämään mielensä ennakko-odotuksista ja – ajatuksista ennen asiakkaan ensimmäistä tapaamista. Valmennuksessa työmenetelmien kirjo on laaja, ja menetelmistä valitaan kullekin asiakkaalle sellainen, jonka ajatellaan juuri hänen kanssaan toimivan. Asiakkaan kokonaisuus huomioidaan myös moniammatillista yhteistyöverkostoa kartoittaessa, jolloin jokaiselle asiakkaalle luodaan häntä parhaiten palveleva yhteistyöverkosto.
Valmennus keskittyy löytämään asiakkaan vahvuuksia ja voimavaroja erilaisin keinoin. Asiakkaalle pyritään valmennuksen aikana löytämään elämäänsä asioita/tekemistä, josta hän voisi saada voimavaroja tulevaisuuden haasteisiin. Asiakkaita kohdellaan yhdenvertaisesti, eikä valmentaja asetu asiakkaan yläpuolelle. Neuropsykiatrinen valmennus perustuu ajatukseen asiakkaan asiantuntijuudesta omissa asioissaan ja elämässään, sekä asiakkaan sisäisistä voimavaroista ja vahvuuksista, joiden löytämisessä ja käyttöönotossa valmentaja asiakasta auttaa.
Valmentaja jakaa moniammatillisessa yhteistyössä tietoa neuropsykiatrisista oireyhtymistä sekä keinoista niiden tuomien haasteiden ratkaisemiseksi, ja pyrkii näin vastustamaan epäoikeudenmukaista kohtelua ja syrijintää, sekä tukemaan erilaisuuden hyväksymistä. Erilaisuuden hyväksyminen toteutuu asiakkaalle hänen omasta neuropsykiatrisesta oireilusta tarjotun psykoedukaation kautta. Tietoisuuden lisääminen omasta erilaisuudesta ja yhtäältä siitä, että neuropsykiatristen häiriöiden näkökulmasta tarkasteltuna joukko on hyvinkin homogeeninen, auttaa asiakasta hyväksymään itsensä. (Huoviala 2007, Talentia 2017, Kela & Attendo s.a..)
