Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella on saatu 2023 valmiiksi: Tilannekatsaus ja suunnitelma heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevien asiakas ja potilasryhmien hoidon ja palvelun parantamiseksi ( Satu Marjakangas RRF keski-Pohjanmaa Kestävän kasvun ohjelma RRP), jossa todetaan korona-ajan synnyttäneen hoito-, kuntoutus- ja palveluvelkaa. Tilanteessa henkilöstöä on siirretty peruspalveluista koronatilanteen hoitoon ja asukkaat eivät ole hakeutuneet hoitoon samalla tavalla kuin ennen. Työn kuorma, lastensuojeluilmoitusten määrät sekä perhesosiaalityön asiakkuudet ovat lisääntyneet sekä perhepalveluiden ja lastensuojelun sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarve ja kysyntä ovat lisääntyneet. Perhepalveluissa työskentelyä on pyritty jatkamaan uudella työotteella.
Lastensuojelun lakisääteisten palvelutarpeen arviointien käsittelyajat ovat viivästyneet Keski-Pohjanmaalla hoitotakuun mukaisista ajoista. Vuoden 2022 alkupuoliskolla 1.10.2021- 31.3.2022 ainoastaan 61 %:a palvelutarpeen arvioinneista saatiin tehtyä hoitotakuun mukaisesti 3 kuukauden kuluessa, mikä oli huonoin tulos kaikista hyvinvointialueista.
Tilannekatsauksen mukaan henkilökunnan resurssipulan johdosta palveluihin on ollut vaikea päästä, eikä aikoja saa nopeasti. Henkilöstön kiireen vuoksi ei ehditä pysähtyä asiakkaan ongelmiin laajemmin. Muihin kuin oman toimialan palveluihin ei ehditä välttämättä perehtyä, jolloin niihin ei myöskään osata aina ohjata. Henkilöstön ison vaihtuvuuden vuoksi aina ei ehditä perehdyttää monipuolisesti. Virheiden, unohdusten määrä ja huolimattomuus kasvavat, kun henkilöstöä ei ole tarpeeksi suhteessa asiakkaiden ja potilaiden määrään. Joidenkin asiakasasioiden eteneminen on ollut kiinni jonkun toisen palvelun saamisesta. Henkilöstöresurssien ollessa vähissä, ne pitäisi suunnata erityisen huolellisesti. Lainsäädännöstä tulevat vaatimukset esimerkiksi laajasta palvelutarpeen arvioinnista kuormittavat henkilöstöä sekä asiakkaita, eikä resursseja tahdo riittää asiakkaan tarvitsemaan varsinaiseen palveluun. Palveluun pääsy on hidasta ja raskasta, ja käynnistää taas uuden arviointiprossin. Palveluita on hankala saada kotiin asti. Henkilöstön työskentelyote ja asenne ei aina ole ratkaisu- ja voimavarakeskeinen.
Pirstaleinen iso sote-järjestelmä haastaa henkilöstön osaamista, eikä informaatio välttämättä kulje. Asiakas ei tiedä mitä työntekijä tekee ja työntekijä ei tiedä, mitä muut ammattilaiset tekevät. Oman toimintakentän lisäksi työntekijöiden pitäisi pystyä ohjaamaan asiakasta koko palvelujärjestelmässä. Epäselvät ohjautumisprosessit eri palveluihin vaikeuttavat ohjausta eikä kuvauksia löydetä Soiten intrasta. Tiedon puute ja siiloutuneet palvelut lisäävät päällekkäistä työtä. Tiedonkulku asiakkaan ja työntekijän välillä saattaa olla hankalaa. Asiakkaan kanssa ei päästä aina yhteisymmärrykseen siitä, mitä tehdään. Asiakkaalle ei ole välttämättä viestitytty tarpeeksi selvästi, miten asiat jatkossa etenevät, ja mikä on kenenkin osuus prosessin kulussa, mikä aiheuttaa häiriökysyntää, kun epätietoiset asiakkaat palaavat palveluihin yhä uudestaan.
Soiten sisällä on erilaisia toimintakulttuureita, eikä moniammatillista työparia kotiin jalkautuvaan työhön ole helppoa löytää. Alueen erillisiä tarpeita ei tunnisteta poliittisella tasolla, kun halutaan, että joka puolella pitää olla tarjolla tasapuoliset palvelut. Yksilöllisesti suunnatut palvelut sinne, missä suurin tarve on, ei välttämättä toteudu.