Lähtotilanteen selvittämiseksi kouluttajien toimesta lähetettiin alkukysely, joka oli anonyymi, vastaajia oli 21 ja siinä kartoitettiin yleisesti osallistujien aiempia haasteita ja keinoja selviytyä vaativista vuorovaikutustilanteista. Avoimet kysymykset on luokiteltu, joten yksittäistä vastaajaa ei voida tunnistaa. Alkukyselyssä lähtötilannetta kartoitettiin kysymällä minkä taitojen toivoisit vahvistuvan koulutuksen aikana.
Vaikeiden asioiden ottaminen rohkeasti esille 42.86% (9)
Oman stressitason säätäminen haastavissa tilanteissa. 38.10% (8)
Ymmärrys siitä, miten haastaviin keskusteluihin kannattaa valmistautua. 33.33% (7)
Luontevuus kun kohtaan konflikteja ja haastavia keskusteluja. 23.81% (5)
Sopivien menetelmien/toimintamallien löytäminen vaativiin tilanteisiin. 61.90% (13)
Oma epävarmuus tai muut omat epämiellyttävät tunteet. 28.57% (6)
Toisten tunteiden kohtaaminen niin, että keskustelua voidaan jatkaa. 28.57% (6)
Palautteen pyytäminen haastavien keskustelujen jälkeen. 23.81% (5)
Kysymyksessä mitkä ovat vaikeimpia keskusteluja mihin törmäät työssäsi ja mikä on tehnyt niistä haastavia, vastauksia löydettiin kolmella tasolla. Asiakastyössä haastaviksi nousivat vanhempien kohtaaminen, kun vastustusta, tyytymättömyyttä tai erimielisyyttä, vaikeat ilmiöt lapsilla ja nuorilla, valituksia tehneet asiakkaat ja päätökset, joissa joutuu rajoittamaan perusoikeuksia. Ammattilaisten välisen yhteistyön haasteeksi nousivat verkostot, joissa yhteistä ymmärrystä ei synny, ylivirittyneet ja voimakkaat tunnelataukset keskustelukumppanilla, vaikeat konfliktitilanteet työyhteisössä ja alaisen toimintaan puuttuminen, negatiivisen palautteen antaminen rakentavasti sekä eri hallinnonalojen väliset erimielisyydet. Yksilön kokemuksina nousivat esiin tilanteet, joissa on kokemus alistetuksi tulemisesta, oman vireystilan huomiotta jättäminen, tasapainottelu eri käsitysten kanssa, vaikeus puhua harkitusti ja johdonmukaisesti sekä kireä ilmapiiri.
Moniammatillisen työn haasteiksi nousivat eri ammattiryhmien väliset jännitteet, ei tunneta toisten työtä, yhteinen tavoite ja ymmärrys puuttuvat, ylikävely, vähättely, syyttely ja kyräily, vastuun siirto, valta-asemien taistelu, oman roolin, osaamisen tai näkökulman korostaminen, sitoutumattomuutta yhteisiin tavoitteisiin, tietosuoja, konfliktoituneet tapaamiset, kiire, yhteistyön vähäisyys ja yhteistyön rakentaminen vie paljon aikaa.
Keinot, jotka ovat auttaneet onnistumaan vaativissa keskusteluissa olivat omien tunteiden säätely, tilanteisiin valmistautuminen, rauhallisuus, avoimuus, selkeys, työkavereiden tuki ennen ja jälkeen, ennakkoluulojen ja asenteiden syrjään laittaminen, ymmärrys toisen tilanteesta, tauottaminen ja verkostoon tutustuminen etukäteen.
Vastauksia mihin kysymyksiin koulutuksessa toivottiin vastauksia, olivat tunteiden ja stressitason säätely, keinoja epävarmuuden sietämiseen, valmistautuminen, puheeksiotto, miten sitouttaa toimijoita yhteiseen tavoitteeseen, keskustelun kulku, konfliktien selvittely, tapoja rauhoittaa aggressiivinen henkilö tai miten hallita tunneryöpyt, palautuminen ja esimiehen rooli.
Viimeisenä kysyttiin minkä ominaisuuden tai taidon toivot vahvistuvan ja sieltä nousivat mm. itsevarmuus, rohkeus, neuvottelun ja kuuntelun taidot, tunteiden tunnistamisen merkitys ja erilaisten ratkaisumallien löytäminen.
Loppupalautteessa vastaajia oli 16 ja siinä kysyttiin ensimmäisenä mihin näistä jo alkukyselyssä mainittuihin asioihin sait vastauksia tai näkökulmia.
Vaikeiden asioiden ottaminen rohkeasti esille. 37.50% (6)
Oman stressitason säätäminen haastavissa tilanteissa. 56.25% (9)
Ymmärrys siitä, miten haastaviin keskusteluihin kannattaa valmistautua. 62.50% (10)
Luontevuus kun kohtaan konflikteja ja haastavia keskusteluja. 12.50% (2)
Sopivien menetelmien/toimintamallien löytäminen vaativiin tilanteisiin. 56.25% (9)
Oma epävarmuus tai muut omat epämiellyttävät tunteet. 18.75% (3)
Toisten tunteiden kohtaaminen niin, että keskustelua voidaan jatkaa. 43.75% (7)
Palautetteen pyytäminen haastavien keskustelujen jälkeen. 31.25% (5)
Kokonaisarvosana koulutukselle oli 9 (asteikolla 4 heikko, 10 kiitettävä) ja osallistujat kokivat vuorovaikutustaitojensa vahvistuneen vaativissa tilanteissa koulutuksen aikana 8 (asteikolla 4 ei lainkaan ja 10 erittäin paljon). Tästä ei lähtötason mittaamista ollut.
Osallistujien mielestä parasta valmennuksessa oli yhteinen keskustelu, jossa erityisesti kokemusten ja asioiden jakaminen ja pohtiminen sekä eri näkökulmat ja yhdessäolo. Positiivisena nähtiin myös monialainen vuorovaikutus, moniammatillinen ryhmä, yhteiset harjoitukset, kouluttajat ja asiantuntijuus sekä vinkit ja menetelmät vaativiin vuorovaikutustilanteisiin.
Kouluttajat koettiin erittäin asiantuntevina ja hyvin yhdistetty si-so-te-näkökulma. Hyvänä nähtiin myös ettei puhelimet häirinneet koulutuspäivinä. Paikka jakoi mielipiteitä ja siihen kiinnitettävä jatkossa huomiota.
Vaikutusten arvioinnin näkökulmasta on merkityksellistä lähtötason mittaaminen ja sama kysymys toistuu loppuarvioinnin yhteydessä, jotta saadaan luotettavaa tietoa vaikutuksista. Vaikuttavuustavoitteet ovat asetettu etukäteen ja niitä voidaan arvioida vasta myöhemmin.