Järjestölähtöisen etsivän vanhustyön toimintamalli

Luotu 27.02.2025
Järjestölähtöisen etsivän vanhustyön toimintamalli
Järjestölähtöisen etsivän vanhustyön toimintamalli

Tiivistelmä

Toimintamalli on kolmivaiheinen:
 

1. Yhteisötyö: Etsi, tunnista, löydä, havainnoi ja luo luottamusta

Etsivä vanhustyö alkaa apua ja tukea tarvitsevan ikäihmisen etsimisestä. Paikkoja, väyliä ja verkostoja on useita, kuten:

• ikääntyneen oma yhteydenotto

• ikääntyneille suunnatut tilaisuudet ja niiden järjestäminen

• harrastuspiirit, lähipalvelut, terveysasemat, kauppakeskukset, ystävät, naapurit ja tuttavat

• ammattilaisten tarjoamat kohtaamispaikat sekä ohjaus- ja neuvontapisteet

• tiedottaminen, paikallislehdet, sosiaalinen media, esitteet, hyvinvointilähete, Hoksauta minut- ja Mitä kuuluu? -kortit

• sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset

• huoli- ja vaarailmoitukset

Etsivän vanhustyön asiakkaiden löytämiseen tarvitaan jokaista. Ilman verkostoja, välittäviä kanssaihmisiä ja ammattilaisia yksinäisen kotona asuvan ikääntyneen lisääntynyt avuntarve voi olla piilossa pitkään. Etsivä vanhustyö nähdään myös kokonaisvaltaisena työotteena, joka pitäisi olla kaikilla ikääntyneiden parissa työskentelevillä tai heitä kohtaavilla. Kokonaisvaltaiseen työotteeseen kuuluvat kuuntelemisen taito, uskallus ja taito ottaa puheeksi sekä arvostava ja välittävä kohtaaminen diagnooseista ja haasteista huolimatta. Lisäksi työotteeseen kuuluu läsnäolon taito ja herkkyys havaita signaaleja, jotka kertovat haasteista tai syrjäytymisen uhasta. Etsivässä vanhustyössä välittävällä ja vuorovaikutteisella kohtaamisella on erityinen asema iäkkään ihmisen avuntarpeen tunnistamisessa ja auttamisessa. Ikääntyneen ja etsivän vanhustyön ammattilaisen luottamuksen rakentuminen alkaa ensikohtaamisesta. Ensikohtaamiseen mennään avoimin mielin, ja tavoitteena ovat tutustuminen sekä edellytysten luominen muutosprosessille. Ensikohtaamisessa ja tulevissa tapaamisissa edetään aina ikääntyneen ehdoilla ja hänen tahtiinsa. Kokemus välittämisestä ja välitetyksi tulemisesta edellyttää molempien osapuolten vastaanottavaisuutta, arvioinnista vapaata varauksetonta suhtautumista ja valta-aseman väärinkäytön välttämistä. Luottamus syntyy luontevammin, kun etsivän vanhustyön ammattilainen on itse avoin ja ennakkoluuloton. Välittävässä kohtaamisessa ilmapiiri on hyväksyvä ja myönteinen. Ikääntyneen arvostava kohtaaminen ja hänen kotinsa kunnioittaminen osoittavat ikääntyneelle, että hän kelpaa sellaisena kuin on. Etsivän vanhustyön ammattilaisen on avattava omaa työnkuvaansa, korostettava vaitiolovelvollisuuttaan ja pidettävä kiinni lupauksistaan.

2. Ihmislähtöinen työ: Kuuntele, jäsennä, auta ja tue

Etsivässä vanhustyössä iäkkään ihmisen kanssa työskennellään tavoitteellisesti. Hänelle kerrotaan, että asiakassuhde on määräaikainen. Työskentelyn pituus muotoutuu luottamuksen rakentumisen ja tavoitteellisen työskentelyn myötä. Onnistunut työskentelysuhde on vastavuoroinen ja dialoginen. Tutustuminen onnistuu parhaiten, kun ikääntynyt saa itse kertoa elämästään, toiveistaan ja tarpeistaan. Tärkeä rooli on niin sanotulla reflektiivisellä kuuntelulla, jossa pysähdytään kuuntelemaan ja kuulemaan. Avoimilla kysymyksillä jäsennetään tilannetta ja ajatuksia. Ammattilainen voi tiivistää kuulemansa ja ymmärtämäänsä ääneen, jotta ikääntynyt kuulee, miten hänet on tulkittu. On tärkeää huomata, mitä myönteistä iäkäs kertoo itsestään tai toiminnastaan. Tärkeää on myös sanoittaa ja pohtia ääneen ikääntyneen kanssa, miten asioita voisi edistää ja miten asiat edistyvät. Keskusteluissa on tärkeää sietää hiljaisuutta ja olla läsnä vallitsevassa hetkessä. Kohtaamisissa välittäminen, empatia ja arvostus luovat tilaa keskinäiselle ymmärrykselle ja luottamukselliselle suhteelle. Kuulluksi tuleminen voi olla niin merkittävä kokemus, että ikääntyneellä herää kiinnostus etsiä ratkaisuja omaan tilanteeseensa. Etsivässä vanhustyössä asioita pyritään lähestymään ratkaisukeskeisesti. Ratkaisut eivät synny hetkessä, sillä usein ikääntyneiden ongelmat ja tilanteet voivat olla hyvin haastavia ja moninaisia. Tilannetaju eli tunnelman aistiminen ja siihen mukautuminen on tärkeää. Merkityksellisyyden ja mielekkyyden etsiminen, luominen ja ylläpitäminen voi olla haastavaa elämänkulun viimeisissä vaiheissa, jos ihmisen keho, mieli ja ihmissuhteet ovat haavoittuneet. Yksilöllinen elämänhistoria, nykytilanne ja ennakoitu tulevaisuus ovat osa ikääntyneen toimijuutta. Ihmiset pystyvät mukautumaan elämänkokemuksiinsa eri tavoin ja käyttämään voimavarojaan uusien merkitysten sekä uuden mielekkyyden luomiseen. Iäkäs tarvitsee paljon tukea ja sosiaalisia kohtaamisia, jotta elämän merkityksellisyys ja mielekkyys säilyvät ja uusia näkökulmia löytyy. Etsivän vanhustyön ammattilaisen on tartuttava muutoksen mahdollisuuksiin, eli ikääntyneen ajattelussa ja käytöksessä tapahtuviin käännekohtiin. On kuitenkin tärkeää, että etsivän vanhustyön tekijä välttää liikaa ohjaamista, käskemistä ja ulkoapäin annettujen odotusten asettamista. Tärkeämpää on kuulla ja havainnoida, mikä tekee ikääntyneen elämästä riittävän hyvää, mielekästä ja turvallista. Tällöin tavoitteiden asettaminen konkretisoituu. Työntekijä auttaa ikääntynyttä näkemään tämän omat voimavarat sekä löytämään mielekkyyttä ja toivoa elämään. Etsivä vanhustyö on myös konkreettista toimimista sekä asioiden hoitamista ja niissä ohjaamista iäkkään tarpeiden ja tavoitteiden suuntaisesti. Tarvittavien tukien, toiminnan tai palveluiden piiriin ohjaaminen ja saattaminen sekä ulkoiluun ja liikkumiseen kannustaminen kuuluvat myös etsivään vanhustyöhön. Työstä on selkeästi rajattu pois kaikki hoidolliset toimet, kotihoidon tehtävät ja rahan käsittelyyn liittyvät asiat. Työntekijä tukee ja kannustaa iäkästä ottamaan omien voimavarojensa mukaisesti vastuuta omasta arjestaan ja elämästään. Asiakassuhde on vuorovaikutussuhde, johon liittyvät sekä asiakkaan että työntekijä tunteet. Ennen luottamuksen syntymistä ikääntynyt voi kokeilla etsivän työntekijän sitoutumista ja arvostusta esimerkiksi epäasiallisella käytöksellä. Myös negatiivinen puhe voi leimata keskustelua. Epäluottamus, ikävät kokemukset, sosiaalisen arvostuksen puute ja pelot voivat olla vahvasti pinnalla ennen luottamuksen syntymistä. On tärkeää ymmärtää ikääntyneen elämänkulkua ja kokemuksia. Erilaisista tunteista huolimatta tavoitteellisessa asiakastyössä on kyettävä työskentelemään etenevästi ja ikääntyneen parhaaksi. Etsivää vanhustyötä tehdään vahvalla erityisosaamisella, mutta työskentelyn intensiivisyys ja ihmislähtöisyys tuovat mukanaan myös läheisyyden ja jopa kiintymyksen tunteita asiakkaisiin. Välittäminen, kiintyminen ja empatia ovat samaistumista toisen asemaan ja kiinnostusta ymmärtää toisen näkökulmaa sekä toimia toisen parhaaksi. Tarkoituksena on lisätä iäkkään uskoa omaan pärjäämiseensä ja tukea häntä toimimaan mahdollisimman itsenäisesti. On hyvä kuitenkin tiedostaa asiakassuhteeseen liittyvä riippuvuus ja valtasuhteet.

3. Verkosto- ja sidosryhmätyö: Saattele, varmista ja auta sosiaalisen tuen luomisessa

Palveluohjauksellinen työtapa on osa etsivää vanhustyötä, mutta se korostuu erityisesti ennen asiakassuhteen päättämistä. Etsivä vanhustyö voidaan yhteisesti sopien päättää yleensä silloin, kun ikääntyneen kanssa määritetyt tavoitteet täyttyvät. Joskus yhteistyö on myös pakko päättää kesken prosessin. Syinä voi olla ikääntyneen terveydentilan vakava heikkeneminen ja raskaampien palveluiden piiriin joutuminen. Syynä voi olla myös se, että ikääntynyt haluaa lopettaa. Toimintaa päätettäessä on tärkeää varmistaa, että ikääntyneellä on tarvittava tuki tai toiminta jatkoon, tai että hän on voimaantunut siten, että yhteinen prosessi voidaan päättää. Jos iäkkään kanssa sovitaan, hänelle voidaan soittaa tarkastussoitto myöhemmin. Iäkäs voi myös ottaa yhteyttä uudelleen, mikäli hänen tilanteensa muuttuu. Ikääntyneen kiinnittyminen johonkin itselle merkitykselliseen asiaan on tärkeä vaihe etsivän vanhustyön prosessissa. Ikääntynyt voi kiinnittyä asuinympäristössä olevaan ryhmätoimintaan, harrastukseen tai omaan vapaaehtoiskaveriin. Kiinnittyminen ei välttämättä ole kodin ulkopuolisiin asioihin kiinnittymistä, vaan ikääntynyt voi kokea elävänsä arvokasta ja täyttä elämää myös kodin seinien sisällä. Ikääntynyt voi kokea pieniä ”tähtihetkiä” ja läheisyyttä toiseen ihmiseen, vaikkei enää pääse ulos kotoaan. Tukimuodot ja palvelut tulee räätälöidä aina yksilöllisesti iäkkään resurssien ja toiveiden mukaan, mikä edesauttaa muutoksen pysyvyyttä.

Kohderyhmä

Ikäihmiset

Arviointi

Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.

Toimintamallin kuvaus

Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet

Etsivän vanhustyön tehtävänä on tavoittaa ne ikäihmiset, jotka ovat vaarassa jäädä yhteisöjen ja tarpeenmukaisten palvelujen ulkopuolelle. Kun kotona asuvien vanhusten määrä kasvaa, ihmislähtöiselle etsivälle vanhustyölle on yhä suurempi tarve. Etsivää vanhustyötä on tehty ja kehitetty Suomessa jo pitkään, ja ensisijaisesti sitä ovat tehneet järjestöt ja seurakunnat. Moni vanhus on saanut apua ja tukea etsivästä vanhustyöstä. Kun ihminen saa apua, hänen toimijuutensa vahvistuu ja hän kykenee omin voimavaroin tai yhteisöstä löytyneen tuen avulla elämään mielekkäämpää elämää. Etsivä vanhustyö etsii kuitenkin yhä paikkaansa palvelujärjestelmässä. Työtä tehdään erilaisissa toimintaympäristöissä ja usein hankerahoituksella. 

Etsivää vanhustyötä tehdään samaan päämäärään pyrkien mutta monin eri tavoin. Keskeisin eroavaisuuksia selittävä asia on toimintatapojen luonne: Työskennelläänkö asiakkaiden kanssa yksilöllisesti pitkäjänteisemmin vai onko työ enemmän kertaluonteisempaa ohjausta ja neuvontaa?

 Etsivän vanhustyön käsitteen moninaisuus on haaste. Kun etsivää vanhustyötä tehdään monin eri tavoin, sen tuloksellisuutta on vaikeampi kehittää ja toimintaa vakiinnuttaa. Myös valtakunnallisen vaikuttavuuden osoittaminen on vaikeaa. Etsivän vanhustyön menestyksekkäässä johtamisessa tarvitaan tietoa vanhuksista, joita työllä autetaan. On tiedettävä syyt avun tarpeen takana. Johtamisessa täytyy myös tietää, mitkä ovat ne työtavat ja keinot, joilla apua tarvitsevat vanhukset löydetään ja heitä päästään auttamaan oikeaan aikaan ja menestyksekkäästi. Sote-muutoksen myötä etsivää vanhustyötä tekevät järjestöt neuvottelevat kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa paikastaan ikääntyneiden palvelujen ekosysteemissä. Myös siksi on tärkeää, että etsivää vanhustyötä tehdään mahdollisimman yhtenäisten sisältöjen, kuvausten, tulosodotusten ja tiedonkeruumallien perusteella. Näistä lähtökohdista Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n Etsivän vanhustyön verkostokeskus käynnisti vuonna 2022 yhteiskehittämisen prosessin, joka toteutettiin etsivää vanhustyötä eri puolilla Suomea tekevien ammattilaisten kanssa.

Etsivää vanhustyötä määriteltiin kyselyin viidestä eri näkökulmasta: kohderyhmä, toimintatavat, yhteistyöverkostot, tuloksellisuus ja koordinointi. Vastaukset koottiin, analysoitiin ja käsiteltiin työpajoissa. Prosessin avulla haettiin järjestöjen tekemälle etsivälle vanhustyölle kaikkia toimijoita yhdistävä punainen lanka ja määriteltiin järjestölähtöisen etsivän vanhustyön toimintamalli.

Etsivän vanhustyön asiakkaat saattavat tarvita elämäntilanteeseensa jäsennystä, tukea ja rohkaisua. Vanhuksilla ei ehkä ole varaa maksaa tarvitsemistaan palveluista, heidän tarpeitaan ei tunnisteta kokonaisvaltaisesti tai tarpeita vastaavia palveluja ei ole. Heillä ei välttämättä myöskään ole tarvittavia voimavaroja ja osaamista, jotta he voisivat hakeutua itsenäisesti sopiviin toimintoihin ja palveluihin. Vanha ihminen hyötyy etsivästä vanhustyöstä myös silloin, kun hän ei halua tai kykene ulos kodistaan. On hyvä muistaa, että tarve etsivälle vanhustyölle voi lähteä myös toimijuuden heikkenemisestä, jolloin ikä ei ole määrittävä tekijä. Kun yksilön tilannetta mietitään ihmis- ja ratkaisukeskeisesti, löydetään usein ratkaisut, jotka parantavat asiakkaan elämää. Etsivän vanhustyön asiakkaiden elämässä voi olla kriisejä ja vastoinkäymisiä sekä terveyteen, toimeentuloon tai sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Osalla ongelmat ja vaikeudet ovat kasautuneet elämän aikana. Avuntarpeiden tunnistaminen ja määrittäminen ei ole yksiselitteistä. Ikääntyneiden tarpeet, elämäntilanteet ja suhtautuminen avun vastaanottamiseen ovat yksilöllisiä ja myös muuttuvia. Olemme luokitelleet neljä asiakasryhmää sen mukaan, miten ja missä avuntarve voidaan havaita ja miten siihen voidaan vastata. Tärkeää huomioida: Järjestöjen etsivä vanhustyö ei ole ratkaisu, jos ikääntyneellä on pitkälle edennyt muistisairaus, hän ei kykene tavoitteelliseen työhön, hänellä on vahvoja harhoja tai hänellä on itseään ja muita vahingoittavaa käytöstä. Etsivä vanhustyö ei ole oikea ratkaisu myöskään akuutteihin ja vaativiin mielenterveyden ongelmiin tai päihteitä käyttävien kriisiytyneisiin tilanteisiin. Työllä ei voida korvata sosiaalityötä, kuntoutusta tai terapiaa, mutta se voi ohjata oikean avun piiriin tai täydentää niitä.

Toimintamallin keskeiset edellytykset

Vuonna 2023 toimintamallin kehittäjäryhmään kuului nelisenkymmentä etsivän vanhustyön tekijää kolmestakymmenestä organisaatiosta: järjestöistä, seurakunnista ja julkiselta sektorilta. Ryhmän kokoonpano vaihteli hankkeiden päätyttyä ja uusien käynnistyttyä. Ryhmä haluttiin pitää avoimena kaikille työtä pitkään tehneille ja myös etsivää vanhustyötä aloittaville sekä oppimaan tulleille.

 

Toimintamallin ydinsisältö

Toimintamalli on kolmivaiheinen:
 

1. Yhteisötyö: Etsi, tunnista, löydä, havainnoi ja luo luottamusta

Etsivä vanhustyö alkaa apua ja tukea tarvitsevan ikäihmisen etsimisestä. Paikkoja, väyliä ja verkostoja on useita, kuten:

• ikääntyneen oma yhteydenotto

• ikääntyneille suunnatut tilaisuudet ja niiden järjestäminen

• harrastuspiirit, lähipalvelut, terveysasemat, kauppakeskukset, ystävät, naapurit ja tuttavat

• ammattilaisten tarjoamat kohtaamispaikat sekä ohjaus- ja neuvontapisteet

• tiedottaminen, paikallislehdet, sosiaalinen media, esitteet, hyvinvointilähete, Hoksauta minut- ja Mitä kuuluu? -kortit

• sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset

• huoli- ja vaarailmoitukset

Etsivän vanhustyön asiakkaiden löytämiseen tarvitaan jokaista. Ilman verkostoja, välittäviä kanssaihmisiä ja ammattilaisia yksinäisen kotona asuvan ikääntyneen lisääntynyt avuntarve voi olla piilossa pitkään. Etsivä vanhustyö nähdään myös kokonaisvaltaisena työotteena, joka pitäisi olla kaikilla ikääntyneiden parissa työskentelevillä tai heitä kohtaavilla. Kokonaisvaltaiseen työotteeseen kuuluvat kuuntelemisen taito, uskallus ja taito ottaa puheeksi sekä arvostava ja välittävä kohtaaminen diagnooseista ja haasteista huolimatta. Lisäksi työotteeseen kuuluu läsnäolon taito ja herkkyys havaita signaaleja, jotka kertovat haasteista tai syrjäytymisen uhasta. Etsivässä vanhustyössä välittävällä ja vuorovaikutteisella kohtaamisella on erityinen asema iäkkään ihmisen avuntarpeen tunnistamisessa ja auttamisessa. Ikääntyneen ja etsivän vanhustyön ammattilaisen luottamuksen rakentuminen alkaa ensikohtaamisesta. Ensikohtaamiseen mennään avoimin mielin, ja tavoitteena ovat tutustuminen sekä edellytysten luominen muutosprosessille. Ensikohtaamisessa ja tulevissa tapaamisissa edetään aina ikääntyneen ehdoilla ja hänen tahtiinsa. Kokemus välittämisestä ja välitetyksi tulemisesta edellyttää molempien osapuolten vastaanottavaisuutta, arvioinnista vapaata varauksetonta suhtautumista ja valta-aseman väärinkäytön välttämistä. Luottamus syntyy luontevammin, kun etsivän vanhustyön ammattilainen on itse avoin ja ennakkoluuloton. Välittävässä kohtaamisessa ilmapiiri on hyväksyvä ja myönteinen. Ikääntyneen arvostava kohtaaminen ja hänen kotinsa kunnioittaminen osoittavat ikääntyneelle, että hän kelpaa sellaisena kuin on. Etsivän vanhustyön ammattilaisen on avattava omaa työnkuvaansa, korostettava vaitiolovelvollisuuttaan ja pidettävä kiinni lupauksistaan.

2. Ihmislähtöinen työ: Kuuntele, jäsennä, auta ja tue

Etsivässä vanhustyössä iäkkään ihmisen kanssa työskennellään tavoitteellisesti. Hänelle kerrotaan, että asiakassuhde on määräaikainen. Työskentelyn pituus muotoutuu luottamuksen rakentumisen ja tavoitteellisen työskentelyn myötä. Onnistunut työskentelysuhde on vastavuoroinen ja dialoginen. Tutustuminen onnistuu parhaiten, kun ikääntynyt saa itse kertoa elämästään, toiveistaan ja tarpeistaan. Tärkeä rooli on niin sanotulla reflektiivisellä kuuntelulla, jossa pysähdytään kuuntelemaan ja kuulemaan. Avoimilla kysymyksillä jäsennetään tilannetta ja ajatuksia. Ammattilainen voi tiivistää kuulemansa ja ymmärtämäänsä ääneen, jotta ikääntynyt kuulee, miten hänet on tulkittu. On tärkeää huomata, mitä myönteistä iäkäs kertoo itsestään tai toiminnastaan. Tärkeää on myös sanoittaa ja pohtia ääneen ikääntyneen kanssa, miten asioita voisi edistää ja miten asiat edistyvät. Keskusteluissa on tärkeää sietää hiljaisuutta ja olla läsnä vallitsevassa hetkessä. Kohtaamisissa välittäminen, empatia ja arvostus luovat tilaa keskinäiselle ymmärrykselle ja luottamukselliselle suhteelle. Kuulluksi tuleminen voi olla niin merkittävä kokemus, että ikääntyneellä herää kiinnostus etsiä ratkaisuja omaan tilanteeseensa. Etsivässä vanhustyössä asioita pyritään lähestymään ratkaisukeskeisesti. Ratkaisut eivät synny hetkessä, sillä usein ikääntyneiden ongelmat ja tilanteet voivat olla hyvin haastavia ja moninaisia. Tilannetaju eli tunnelman aistiminen ja siihen mukautuminen on tärkeää. Merkityksellisyyden ja mielekkyyden etsiminen, luominen ja ylläpitäminen voi olla haastavaa elämänkulun viimeisissä vaiheissa, jos ihmisen keho, mieli ja ihmissuhteet ovat haavoittuneet. Yksilöllinen elämänhistoria, nykytilanne ja ennakoitu tulevaisuus ovat osa ikääntyneen toimijuutta. Ihmiset pystyvät mukautumaan elämänkokemuksiinsa eri tavoin ja käyttämään voimavarojaan uusien merkitysten sekä uuden mielekkyyden luomiseen. Iäkäs tarvitsee paljon tukea ja sosiaalisia kohtaamisia, jotta elämän merkityksellisyys ja mielekkyys säilyvät ja uusia näkökulmia löytyy. Etsivän vanhustyön ammattilaisen on tartuttava muutoksen mahdollisuuksiin, eli ikääntyneen ajattelussa ja käytöksessä tapahtuviin käännekohtiin. On kuitenkin tärkeää, että etsivän vanhustyön tekijä välttää liikaa ohjaamista, käskemistä ja ulkoapäin annettujen odotusten asettamista. Tärkeämpää on kuulla ja havainnoida, mikä tekee ikääntyneen elämästä riittävän hyvää, mielekästä ja turvallista. Tällöin tavoitteiden asettaminen konkretisoituu. Työntekijä auttaa ikääntynyttä näkemään tämän omat voimavarat sekä löytämään mielekkyyttä ja toivoa elämään. Etsivä vanhustyö on myös konkreettista toimimista sekä asioiden hoitamista ja niissä ohjaamista iäkkään tarpeiden ja tavoitteiden suuntaisesti. Tarvittavien tukien, toiminnan tai palveluiden piiriin ohjaaminen ja saattaminen sekä ulkoiluun ja liikkumiseen kannustaminen kuuluvat myös etsivään vanhustyöhön. Työstä on selkeästi rajattu pois kaikki hoidolliset toimet, kotihoidon tehtävät ja rahan käsittelyyn liittyvät asiat. Työntekijä tukee ja kannustaa iäkästä ottamaan omien voimavarojensa mukaisesti vastuuta omasta arjestaan ja elämästään. Asiakassuhde on vuorovaikutussuhde, johon liittyvät sekä asiakkaan että työntekijä tunteet. Ennen luottamuksen syntymistä ikääntynyt voi kokeilla etsivän työntekijän sitoutumista ja arvostusta esimerkiksi epäasiallisella käytöksellä. Myös negatiivinen puhe voi leimata keskustelua. Epäluottamus, ikävät kokemukset, sosiaalisen arvostuksen puute ja pelot voivat olla vahvasti pinnalla ennen luottamuksen syntymistä. On tärkeää ymmärtää ikääntyneen elämänkulkua ja kokemuksia. Erilaisista tunteista huolimatta tavoitteellisessa asiakastyössä on kyettävä työskentelemään etenevästi ja ikääntyneen parhaaksi. Etsivää vanhustyötä tehdään vahvalla erityisosaamisella, mutta työskentelyn intensiivisyys ja ihmislähtöisyys tuovat mukanaan myös läheisyyden ja jopa kiintymyksen tunteita asiakkaisiin. Välittäminen, kiintyminen ja empatia ovat samaistumista toisen asemaan ja kiinnostusta ymmärtää toisen näkökulmaa sekä toimia toisen parhaaksi. Tarkoituksena on lisätä iäkkään uskoa omaan pärjäämiseensä ja tukea häntä toimimaan mahdollisimman itsenäisesti. On hyvä kuitenkin tiedostaa asiakassuhteeseen liittyvä riippuvuus ja valtasuhteet.

3. Verkosto- ja sidosryhmätyö: Saattele, varmista ja auta sosiaalisen tuen luomisessa

Palveluohjauksellinen työtapa on osa etsivää vanhustyötä, mutta se korostuu erityisesti ennen asiakassuhteen päättämistä. Etsivä vanhustyö voidaan yhteisesti sopien päättää yleensä silloin, kun ikääntyneen kanssa määritetyt tavoitteet täyttyvät. Joskus yhteistyö on myös pakko päättää kesken prosessin. Syinä voi olla ikääntyneen terveydentilan vakava heikkeneminen ja raskaampien palveluiden piiriin joutuminen. Syynä voi olla myös se, että ikääntynyt haluaa lopettaa. Toimintaa päätettäessä on tärkeää varmistaa, että ikääntyneellä on tarvittava tuki tai toiminta jatkoon, tai että hän on voimaantunut siten, että yhteinen prosessi voidaan päättää. Jos iäkkään kanssa sovitaan, hänelle voidaan soittaa tarkastussoitto myöhemmin. Iäkäs voi myös ottaa yhteyttä uudelleen, mikäli hänen tilanteensa muuttuu. Ikääntyneen kiinnittyminen johonkin itselle merkitykselliseen asiaan on tärkeä vaihe etsivän vanhustyön prosessissa. Ikääntynyt voi kiinnittyä asuinympäristössä olevaan ryhmätoimintaan, harrastukseen tai omaan vapaaehtoiskaveriin. Kiinnittyminen ei välttämättä ole kodin ulkopuolisiin asioihin kiinnittymistä, vaan ikääntynyt voi kokea elävänsä arvokasta ja täyttä elämää myös kodin seinien sisällä. Ikääntynyt voi kokea pieniä ”tähtihetkiä” ja läheisyyttä toiseen ihmiseen, vaikkei enää pääse ulos kotoaan. Tukimuodot ja palvelut tulee räätälöidä aina yksilöllisesti iäkkään resurssien ja toiveiden mukaan, mikä edesauttaa muutoksen pysyvyyttä.

Toimintamallin aikaansaama muutos

Jatkokehittämisessä hyödynnetään Sitra Lab 6-ohjelmassa vuonna 2024 kehitettyä 360 asteen arviointimallia, jonka avulla voidaan tarkastella etsivän vanhustyön vaikuttavuutta eri näkökulmista. 

Etsivän vanhustyön arvioinnin kehittämisen taustalla on Sitra Lab 6 -ohjelmassa tunnistettu haaste: ikääntyvän väestön palvelutarpeet kasvavat, mutta resurssit eivät lisäänny samassa tahdissa. Ennaltaehkäisevään työhön panostaminen on yksi keino varmistaa, että yhä useampi ikääntyvä voi asua turvallisesti omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Kokeilussa kartoitettiin etsivän vanhustyön vaikutuksia ja kehitettiin tietoratkaisua, jonka avulla työn hyödyt voidaan tehdä näkyväksi päättäjille ja palvelujärjestelmälle. Seuraavassa vaiheessa keskitytään mittariston implementointiin, jotta etsivän vanhustyön vaikuttavuutta voidaan arvioida laajasti ja järjestelmällisesti. 

Käyttöönotossa ja levittämisessä huomioitavaa

Toimintamalli on sovellettavissa etsivään vanhustyöhön laajasti, myös esimerkiksi vapaaehtoisten kanssa toimivien kanssa työskentelyyn.

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Helsinki
Kehittäjäorganisaatiot
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry
Toimintaympäristö
Etsivää vanhustyötä toteuttavat järjestöt valtakunnallisesti
Rahoittaja
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)