Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa
Jälkihuoltoon oikeutetut nuoret eivät saa riittävästi ja oikea-aikaisesti tukea arjessa selviytymiseen. Kunnan jälkihuollon sosiaalityöntekijöillä ja sosiaaliohjaajilla on vastuullaan liian suuri määrä nuoria, minkä lisäksi osa nuorista ei halua jälkihuoltoa kunnan viranhaltijoilta.
Lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutetut nuoret voidaan jakaa karkeasti neljään ryhmään: 1) ne, jotka aikuistuvat yleisten palvelujen ja kohdennetun tuen turvin, eivätkä tarvitse erityisiä jälkihuollon palveluja; 2) ne, jotka tarvitsevat apua yleisten palvelujen ja tuen hakemisessa ja järjestämisessä tai tarvitsevat yksittäiseen tarpeeseen kohdennettua erityisen vaativaa tukea; 3) ne, jotka tarvitsevat paljon monialaista ja vaativaa tukea sekä 4) ne, jotka kieltäytyvät jälkihuollosta. Kehitetty toimintamalli on suunnattu ryhmiin kolme ja neljä kuuluville nuorille.
Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet
Vuonna 2020 lastensuojelun jälkihuollon tuen ikärajaa nostettiin 21-ikävuodesta koskemaan alle 25-vuotiaita. Tämä laajentaa tulevaisuudessa jo nykyisten lakien piirissä olevien nuorten määrää merkittävästi. Tämä merkitsee myös väistämättä muutoksia palvelun ja tuen tarjonnassa ja tavoissa. Usein 20-vuotiaan elämäntilanne muuttuu nopeastikin ja monen kertaan muutamassa vuodessa. Vuonna 2021 lastensuojelun jälkihuollon asiakkaana oli 9521 lasta tai nuorta. Heistä suurin osa (88 %) oli yli 18-vuotiaita. Tulevaisuudessa jälkihuoltoon oikeutettujen nuorten määrä tulee moninkertaistumaan.
Lastensuojelulaki velvoittaa kunnan järjestämään jälkihuollon. Velvoite koskee sijaishuollon päättymisen jälkeen tarvittavaa tukea, mutta myös jälkihuoltoon on oikeutettuja ne lapset ja nuoret, jotka ovat olleet sijoitettuna avohuollon tukitoimena keskeyttämättömästi vähintään puolen vuoden ajan. Lisäksi kunnan on halutessaan mahdollisuus järjestää jälkihuoltoa myös sellaiselle nuorelle, joka ei lastensuojelulain mukaan olisi muutoin oikeutettu jälkihuoltoon. Jälkihuolto järjestetään aina yksilöllisesti tarpeiden pohjalta. Kunta voi ostaa jälkihuoltopalveluja yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä.
Lastensuojelun jälkihuoltoon oikeutetut nuoret tarvitsevat vahvaa arjen tukea sekä tukea työ- ja koulutuspoluille siirtymiseen ja niissä kiinni pysymiseen. Palvelujärjestelmä näyttäytyy nuorelle pirstaleisena ja moni jälkihuoltoon oikeutettu nuori tarvitsee rinnalla kulkevaa valmennusta kiinnittyäkseen esimerkiksi mielenterveyspalveluihin. Nuoren näkökulmasta haasteiksi nousevat erityisesti mielenterveys- ja päihdepalveluiden heikko saatavuus, mikä vaikeuttaa nuoren arjesta selviämistä. Tuen antaminen nuorelle on tärkeää paitsi inhimillisesti myös yhteiskunnallisesti kannattavaa, koska yhden nuoren osalta työllisyys- tai koulutuspolulle pääsy merkitsee 5000-7000 euron vuosittaista taloudellista hyötyä yhteiskunnalle lisääntyneinä tuloina ja vähentyneinä tulonsiirtoina ja muina kustannuksina. Koko työuran osalta tämä tarkoittaa 240 000 euron yhteiskunnallista hyötyä.
Intensiivistä arkivalmennusta saaneet nuoret kokevat yksinäisyyttä ja syrjään jäämistä. Nuori on usein työn ja koulutuksen ulkopuolella. Osa nuorista on jumittunut kotiin pitkäksi aikaa ja heillä on vain vähän kontakteja ympäröivään yhteiskuntaan. Nuorilla on sosiaalisia pelkoja ja ahdistusta. Nuorella voi olla myös kehittymässä oleva päihderiippuvuus. Työntekijän ja nuoren välisen luottamussuhteen rakentaminen vaatii paljon aikaa. Valmennus lähtee nuoren tarpeesta ja toiveesta. Valmennuksessa tehdään niistä asioita, joita nuori toivoo. Valmentaja ja nuori voivat esimerkiksi tavata kahvilassa, tehdä yhdessä ruokaa, täyttää yhdessä Kelan lomakkeita tai valmentaja voi lähteä nuoren kanssa lääkärikäynnille tai vaikka kuntosalille. Valmentaja voi osallistua verkostokokoukseen, jossa tehdään tai päivitetään jälkihuollon asiakassuunnitelmaa. Tällöin valmentajan tehtävänä on taata, että nuoren toiveet ja odotukset tulevat kuulluksi. Intensiivinen valmennus voi olla myös ryhmämuotoista, jolloin ryhmän toiminta ja käsiteltävät teemat ovat niitä, joita nuoret toivovat ja ehdottavat.
Toimintamallille asetetut tavoitteet
Tavoitteena on, että jokainen nuori kokee elämänsä merkitykselliseksi ja löytää oman näköisen tien työ- ja koulutuspoluille.
Muutosta voidaan mitata hyvinvointi- ja osallisuusmuutoksina, jolloin arvioinnin tekee nuori itse tai nuori ja valmentaja yhdessä. Lisäksi muutoksia voidaan mitata siirtyminä työ- ja koulutuspoluille. Lisäksi voidaan tarkastella myös muutoksia toimeentulossa.
Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin
Miten nuoren hyvinvointi muuttuu intervention aikana? Tätä voi mitata Tulostähti- tai Toipumistähtimittarilla tai 3x10D Jälkihuollon mittaristolla. Mittaukset tehdään nuoren tullessa palveluun, 3 kk tai 6 kk kuluttua ja valmennuksen päätyttyä.
Miten nuoren opintopolku etenee? Asiaa voi mitata opinnoissa pysymisenä tai opintoihin siirtymisen kautta. Mittaukset valmennuksen alussa ja lopussa.
Miten nuoren työllisyyspolku etenee? Asiaa voi mitata nuoren työllisyysstatuksen kautta: työvoiman ulkopuolella, työtön, työssä, työharjoittelussa jne. asteikon kautta. Mittaukset valmennuksen alussa ja lopussa.
Toimintamallin keskeiset edellytykset
Intensiivinen arkivalmennus voi olla osana jälkihuollon sosiaaliohjausta tai hyvinvointialue voi olla palvelun tilaaja. Yhdellä työntekijällä voi olla korkeintaan 15 jälkihuollossa olevaa nuorta valmennettavana samaan aikaan. Valmennussuhteen tulee jatkua noin puoli vuotta ja sen tulee toteutua säännöllisin väliajoin ja riittävän tiheästi, vähintään kerran viikossa. Työntekijällä tulee olla traumasensitiivistä osaamista ja kykyä kuunnella nuorta ja olla läsnä myös silloin, kun käsitellään vaikeita asioita nuoren elämässä. Palvelun tuottajan tulee mitata toiminnan hyvinvointi ja muita vaikutuksia. Toiminta tähtää työ- ja koulutuspoluille, jolloin myös toiminnan yhteiskunnallista hyötyä ja kustannusvaikuttavuutta voidaan mitata.
