Päijät-Hämeen alueella kehitettiin Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeessa perustason sosiaali- ja terveyspalveluja osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (Kestävät ja vaikuttavat sote-palvelut Päijät-Hämeessä, RRP2). Tämän hankkeen myötä Päijät-Hämeessä on otettu käyttöön muun muassa moniammatilliset tiimimallit Hollolan, Asikkalan ja Padasjoen sote-keskuksissa sekä kehitetty monipalveluasiakkaan palvelupolkua.
Hoidon jatkuvuusmalli (RRP4) jatkaa vuonna 2023 päättynyttä Tulevaisuuden sotekeskus -hankkeessa tehtyä työtä. Mallissa kehitetään ja otetaan käyttöön erilaisia digitaalisia työkaluja hoidon jatkuvuuden ja palvelujen saatavuuden parantamiseksi. Digitoteutuksessa painotetaan olemassa olevien ratkaisujen, kuten Päijät-Sote -sovelluksen ja Lifecare-asiakas- ja potilastietojärjestelmän, tehokkaampaa hyödyntämistä.
Toimintakyvyn arvioiminen on keskeistä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön potilas- ja asiakastyössä. Toimintakyky määrittää tarvittavaa hoitoa, kuntoutusta, palvelun tarvetta ja etuuksia. Ammattilaisen tekemällä toimintakyvyn arvioinnilla selvitetään myös palvelun tai hoidon vaikutuksia. THL on linjannut, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tulisi kirjata toimintakykytietoa rakenteisesti niin, että potilaan tai asiakkaan toimintakykytieto olisi helpommin löydettävissä eri järjestelmistä sekä hyödynnettävissä toisiokäytössä.
THL suosittelee, että toimintakykytiedon tuottamiseen käytetään jatkossa kansainvälistä toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (International Classification of Functioning, Disability and Health), ICF:ää. ICF on viitekehys, jonka mukaan ihminen on biopsykososiaalinen kokonaisuus ja se huomioi toimintakyvyn kaikki ulottuvuudet.
Ammattilaisten tuottama toimintakykytieto kirjataan tällä hetkellä asiakas- ja potilastietojärjestelmiin vapaana tekstinä muun tekstin sekaan, jolloin oleellista toimintakykytietoa on vaikea löytää. Asiakas- ja potilastietojärjestelmät eivät myöskään sisällä vielä rakenteisen toimintakykytiedon kirjaamiseen vaadittavia rakenteita. Tämän vuoksi hankkeen aikana on selvitetty, millaisia erilaisia digitaalisia ratkaisuja markkinoilla on tarjolla, joiden avulla ammattilaiset voisivat tehdä suositusten mukaisia kirjauksia asiakas- ja potilastietojärjestelmään.
Kehittämistyöhön vaikuttavat tiiviisti kansalliset ohjauslinjaukset, hyvinvointialueiden rahoitus, väestörakenteen muutos, ammattilaisten työn arki sekä asiakkaiden muuttuvat tarpeet. ICF:n käyttöönotto rakenteisen toimintakykytiedon kirjaamisessa vastaa moniin näistä yhteiskunnallisista haasteista, mutta onnistuminen edellyttää laajaa sitoutumista, selkeitä rakenteita ja arjen tuen varmistamista.
Poliittiset ja lainsäädännölliset tekijät Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset, kuten hyvinvointialueiden muodostaminen ja STM:n kansalliset kehittämislähtökohdat (esim. sote-palveluiden digitalisaatio, yhdenvertaisuus ja vaikuttavuus), ohjaavat kehittämistä vahvasti. THL:n suositus ICF-luokituksen käyttöönotosta on keskeinen osa tätä kehystä. Myös EU:n elpymis- ja palautumissuunnitelma (RRP) asettaa paineita näyttöperusteiselle ja tiedolla johdetulle kehittämiselle.
Taloudelliset tekijät Hyvinvointialueiden tiukka talous ohjaa resurssien tehokkaaseen käyttöön. Vaikuttavuuden ja tarpeen määrittely sekä palvelujen kohdentaminen edellyttävät luotettavaa ja yhtenäistä tietopohjaa. Rakenteinen toimintakykytieto tukee tätä, mutta sen käyttöönotto vaatii investointeja koulutukseen ja järjestelmäratkaisuihin.
Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät Väestön ikääntyminen, monisairastavuus ja palvelutarpeiden kasvu edellyttävät asiakaslähtöisiä ja integroituneita palveluita. ICF:n avulla toimintakykyä voidaan kuvata yhdenmukaisesti eri asiakasryhmien tarpeisiin. Palvelujen saavutettavuus ja oikea-aikaisuus paranevat, kun toimintakykytieto on helposti hyödynnettävissä.
Kulttuuriset ja ammatilliset tekijät ICF haastaa nykyisiä työkäytäntöjä ja vaatii muutosta ammattilaisten ajattelutavassa. Koulutus, ohjeistus ja toimiva muutosjohtaminen ovat ratkaisevassa asemassa. Tarvitaan organisaatiokohtaisia tukirakenteita sekä arjen mahdollisuuksia uuden toimintatavan omaksumiseen.
Ympäristötekijät ja kestävä kehitys Digitaaliset ratkaisut voivat lisätä toiminnan ekologista kestävyyttä esimerkiksi vähentämällä matkustustarvetta ja paperityötä sekä tehostamalla resurssien käyttöä. Näin toimintatapojen kehittäminen tukee myös kestävän kehityksen periaatteita sote-palveluissa.
ICF-luokituksen käyttöönoton keskeisimmät tarpeet rakenteisen toimintakykytiedon kirjaamisessa voidaan jäsentää neljän eri toimijatason näkökulmasta: asiakkaan, ammattilaisen, organisaation ja yhteiskunnan. Nämä tarpeet muodostavat perustan kehittämistyölle ja konkretisoivat, miksi ICF:n käyttöönotto on ajankohtaista ja tärkeää.
Asiakkaan näkökulma: tarve kokonaisvaltaiseen ja osallisuutta tukevaan arviointiin
Sosiaali- ja terveydenhuollossa korostuu entistä vahvemmin asiakaslähtöisyys ja asiakkaan aktiivinen rooli oman elämänsä asiantuntijana. ICF:n mukainen toimintakyvyn arviointi vastaa tarpeeseen saada asiakkaan arjessa ilmenevä toimintakyky esiin kattavasti ja yhdenmukaisesti. Luokitus tuo esiin sekä voimavarat että tuen tarpeet, mikä mahdollistaa yksilöllisten tavoitteiden asettamisen. Kun toimintakykytieto kirjataan systemaattisesti ja johdonmukaisesti läpi palveluketjun, asiakas saa parempaa, oikea-aikaista ja tavoitteellisempaa palvelua. Samalla asiakkaan osallistuminen omaan hoitoonsa ja kuntoutukseensa vahvistuu.
Ammattilaisen näkökulma: tarve laadukkaaseen, yhteismitalliseen kirjaamiseen
Ammattilaiset tarvitsevat kirjaamistyöhönsä työkaluja, jotka tukevat toimintakyvyn moniulotteista ymmärtämistä ja kuvaamista. ICF tarjoaa rakenteen, jonka avulla toimintakykyä voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti, hyödyntäen sovittuja mittareita ja käsitteitä. Tämä mahdollistaa myös eri ammattilaisten välisen yhteisen kielen toimintakyvystä. Tulevaisuudessa ICF-luokituksen sisältyessä potilastietojärjestelmien (esim. Lifecare) rakenteisiin, sen käyttö helpottaa kirjaamista, nopeuttaa tiedonsiirtoa ja tuottaa vertailukelpoista tietoa esimerkiksi päätöksenteon ja palvelusuunnittelun tueksi.
Kuitenkin ICF on ammattilaisille uusi työkalu, jonka haltuunotto vaatii koulutusta, ohjeistuksia ja käytännönläheistä tukea. Työaikaa kirjaamiseen kuluu jo nyt runsaasti, joten kehittämistyössä on tärkeää huomioida ammattilaisten toiveet kirjaamista helpottavista ratkaisuista sekä mahdollisuus oppia uusi käytäntö osana arkea.
Organisaation näkökulma: tarve sujuvaan tiedonkulkuun ja tiedolla johtamiseen
Organisaatiot tarvitsevat ratkaisuja, jotka tehostavat tiedonkulkua ja yhtenäistävät kirjaamiskäytäntöjä. Rakenteinen toimintakykytieto ICF:n mukaisesti kirjattuna mahdollistaa sen, että tieto liikkuu sujuvasti eri ammattilaisten ja yksiköiden välillä. Tämä edistää moniammatillista yhteistyötä, ehkäisee päällekkäistä työtä ja tukee asiakkaan jatkuvaa palvelupolkua.
Lisäksi yhtenäinen kirjaaminen luo pohjan tiedolla johtamiselle: toimintakykytietoa voidaan hyödyntää palvelujen vaikuttavuuden seurannassa ja resurssien kohdentamisessa. Tämän toteutuminen edellyttää kuitenkin organisaatioilta investointeja osaamisen kehittämiseen sekä selkeää sitoutumista muutoksen johtamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi koulutuksia, työpajoja, yksikkökohtaisia ohjeita ja aikaa uuden työtavan harjoitteluun.
Yhteiskunnan näkökulma: tarve luotettavaan tietopohjaan päätöksenteon tueksi
Yhteiskunnallisella tasolla on tarve kerätä luotettavaa, ajantasaista ja vertailukelpoista tietoa väestön toimintakyvystä. ICF:n mukainen rakenteinen kirjaaminen tarjoaa mahdollisuuden tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi palvelujen suunnittelussa, rahoituksen kohdentamisessa sekä erilaisissa tutkimuksissa. Tämä tukee resurssien oikeudenmukaista ja tarkoituksenmukaista käyttöä ja vahvistaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa koko sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä.
ICF-luokituksen käyttöönotto vastaa selkeisiin ja eri tasoilla havaittuihin tarpeisiin. Asiakkaan osallisuus, ammattilaisen työn laatu, organisaation tehokkuus ja yhteiskunnan tietopohjainen kehittäminen kaikki hyötyvät yhdenmukaisesta, rakenteisesta toimintakykytiedon kirjaamisesta. Näiden tarpeiden tunnistaminen ja sanoittaminen muodostavat perustan tavoitteelliselle kehittämistyölle.
Toimintamallin kohderyhmänä ovat Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, jotka arvioivat asiakkaidensa tai potilaidensa toimintakykyä ja kirjaavat tietoa asiakas- ja potilastietojärjestelmiin.
Toimintamallin kehittäminen pohjautuu kansallisiin linjauksiin ja THL:n ohjaukseen, ei suoraan henkilöstön omaan aloitteeseen. Tämä on herättänyt huolta muutoksen vaikutuksista työmäärään ja kirjaamisen ajankäyttöön. Kehittämistyössä onkin tunnistettu tarve vahvaan tukeen ja viestintään, jotta muutos ymmärretään osaksi vaikuttavampaa, asiakaskeskeisempää toimintaa.
Asiakasymmärryksen kerryttäminen
Asiakasymmärrystä on kartutettu monin tavoin:
- Koulutuksissa ja yksikkövierailuissa on keskusteltu toimintakykytiedon hyödyntämisestä, kirjaamisen haasteista ja ICF:n soveltamisesta arjen asiakastyössä.
- Kirjaamiskäytäntöjen nykytilan kartoitus on paljastanut, että toimintakykyä kuvataan usein hajanaisesti ja pääosin vapaana tekstinä, jolloin tietoa on vaikea hyödyntää jatkossa vaikuttavuuden arviointiin tai palvelusuunnitteluun.
- ICF-käytön tuen tarpeita on selvitetty ammattilaisilta, mm. koulutustarpeiden, työkalujen ja käytännön soveltamisen näkökulmasta.
Osallistaminen
Henkilöstöä on osallistettu kehittämiseen useilla tavoilla:
- Yksikkökohtaisissa prosesseissa ammattilaisia on kannustettu pohtimaan, miten ICF:n käyttö näkyisi omissa palveluketjuissa. Kehittämistyöhön on tarjottu tukea hanketyöntekijöiltä.
- Pilotoinneissa ja kokeiluissa ammattilaiset ovat testanneet rakenteista kirjaamista ja kuvanneet kokemuksiaan. Palaute on koskenut muun muassa ICF:n käyttöön liittyvää asennoitumista, koettua hyötyä ja vaikutusta omaan työhyvinvointiin. Piloteissa on myös selvitetty henkilöstön näkemyksiä jatkokehityksestä ICF:n mukaisen toimintakyvyn kuvaamisen ja kirjamisen näkökulmasta.
