Vuonna 2024 sijoitettiin kiireellisesti 4900 lasta (0,5 % väestön 0-17 -vuotiaista). Tyypillisintä kiireellinen sijoitus oli 16-17 -vuotiailla (2,1 % ikäryhmästä). Hankkeen kohderyhmän ikäisiä (12-17 -vuotiaita) sijoitettiin yli 2800. Sijoituksia avohuollon tukitoimena (0-17 -vuotiaat) tehtiin vuonna 2024 3065. Kaikkiaan 3800 lasta sijoitettiin ensimmäistä kertaa elämässään kodin ulkopuolelle. (THL tilastoraportti 2023/2025).
Sijoitettujen nuorten kanssa työskentelee suuri määrä ammattilaisia eri palveluista. Lastensuojelun sosiaalityön ja -ohjauksen lisäksi tulovaiheessa voi työskennellä muun muassa ammattilaisia sosiaali- ja kriisipäivystyksestä, palvelutarpeenarvioinnista, mielenterveys- ja päihdepalveluista, muusta terveydenhuollosta sekä koulusta. Toimintamallin tavoitteena on selkeyttää työntekijöiden välisiä rooleja sekä lujittaa ja rakentaa paitsi ammattilaisten keskinäistä myös ammattilaisten ja asiakkaana olevien nuorten ja heidän läheistensä välistä vuorovaikutusta.
Nuorten katoamisiin sijaishuoltopaikasta vaikuttaa usein samanaikaisia tekijöitä, joista osa ”työntää nuoria pois sijaishuoltopaikasta” ja osa ”vetää nuoria pois sijaishuoltopaikasta”. Työntävillä tekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi vaikeuksia sopeutua sijaishuoltopaikan sääntöihin, haasteita vuorovaikutussuhteissa sijaishuoltopaikan työntekijöiden ja/tai muiden nuorten kanssa sekä riittämätön tuki mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Vetäviä tekijöitä ovat esimerkiksi halu käyttää päihteitä, nähdä läheisiä ja vapauden sekä normaaliuden kaipuu. Nuoren oma ja/tai huoltajien sijoituksen vastustus ja epäselvyydet sijoituksen syissä ja tavoitteissa lisäävät riskiä nuoren katoamisille. Nuoret katoavat sijaishuoltopaikasta todennäköisimmin sijoituksen alkuvaiheessa, ja aikaisemmin kadonneet nuoret, katoavat muita nuoria todennäköisemmin. (Kekkonen & Pekkarinen 2024; Haapala ym. 2013; Isoniemi 2019; Lehtonen & Telén 2013).
Sijoituksen alkuvaiheen työskentelyn suunnitelmallisuuden, monitoimijaisuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen vahvistaa palvelujärjestelmän eli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, lastensuojelulaitosten työntekijöiden sekä muiden ammattilaisten sitoutumista nuoreen sekä tämän palveluihin. Vastavuoroisesti nuoret ja heidän läheisensä sitoutuvat ja kiinnittyvät paremmin tarjottuihin palveluihin. Monitoimijaisuuteen perustuvassa yhteistyössä ammattilaiset jakavat vastuuta, osaamista ja keinoja nuorten sekä näiden läheisten auttamiseksi. Suunnitelmallisella, monitoimijaisella ja läpinäkyvällä työskentelyllä mm. vahvistetaan nuorten ja läheisten osallisuuden kokemuksia, vähennetään sijoitukseen liittyvää vastustusta, hälvennetään sijoituksen syihin ja tavoitteisiin liittyviä epäselvyyksiä sekä autetaan nuorta asettumaan uuteen arkiympäristöön ja tuetaan merkityksellisten suhteiden muodostumista.
Hankkeen suorana kohderyhmänä olivat Pohjois-Karjalan lastensuojelussa (asuinyksiköissä ja sosiaalityössä ja -ohjauksessa) työskentelevät ammattilaiset ja alueella toimivien yksityisten asuinyksiköiden työntekijät sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijät ja aikuissosiaalityön työntekijät. Nuoret ja heidän läheisensä olivat välillistä kohderyhmää.
Lastensuojelussa tai lastensuojelulaitoksessa työskentelevillä ammattilaisilla on usein sosiaali- ja terveysalan koulutustausta, esimerkiksi sosionomin (AMK), sairaanhoitajan (AMK) tai lasten ja nuorten kasvatukseen ja hoitoon suuntautuneen lähihoitajan tutkinto. Lastensuojelun kentällä toimii myös yhteisöpedagogeja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelussa työskentelyn edellytyksenä on ymmärrys lapsen kehityksestä, haastavien elämäntilanteiden kohtaamisesta sekä vahvat vuorovaikutustaidot. Monissa tehtävissä vaaditaan myös Valviran rekisteröintiä ja rikostaustaotetta lasten kanssa työskentelyn vuoksi. Toimintamalli tarjoaa ammattilaisille selkeän, helposti käyttöönotettavan ja tarvittaessa sovellettavan työkaluksi sijoituksen alkuvaiheeseen.
Lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle, kun hänen terveytensä tai kehityksensä on vakavasti vaarassa eikä lapsen hyvinvointia voida turvata muilla keinoilla. Sijoituksen taustalla voi olla esimerkiksi laiminlyönti, väkivalta, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat, jaksamattomuus tai lapsen oma haitallinen käytös. Ennen sijoitusta pyritään tarjoamaan ennaltaehkäiseviä palveluja ja avohuollon tukitoimia, mutta jos nämä eivät riitä, voidaan päätyä sijoitukseen. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle asumaan on aina viimesijainen keino.
Toimintamalli on kehitetty yhdessä lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa. Hyvä tulo sijaishuoltoon -hankkeessa järjestettiin vuoden 2024 syys-marraskuun välisenä aikana yhteensä seitsemän työpajaa. Työpajat toteutettiin muutaman tunnin mittaisina livetapaamisina Siun soten alueella, ja ne oli tarkoitettu sosiaalityöntekijöille, lastensuojelun asuinyksiköiden työntekijöille, asuinyksiköihin sijoitetuille nuorille, aiemmin sijoitettuna olleille nuorille sekä nuorten läheisille. Työpajoissa kerättyjä tietoja jatkojalostettiin kahdessa parin tunnin mittaisissa yhteiskehittämistilaisuuksissa, joihin osallistui sijoitettujen nuorten kanssa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia. Hyvä tulo sijaishuoltoon –toimintamalli, tiekartat ja Suunnitelma hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi -lomake luotiin työpajoista ja yhteiskehittämistilaisuuksissa kerättyjen tietojen sekä aihetta käsittelevän tutkimustiedon ja kirjallisuuden pohjalta.