Vuonna 2024 sijoitettiin kiireellisesti 4900 lasta (0,5 % väestön 0-17 -vuotiaista). Tyypillisintä kiireellinen sijoitus oli 16-17 -vuotiailla (2,1 % ikäryhmästä). Hankkeen kohderyhmän ikäisiä (12-17 -vuotiaita) sijoitettiin yli 2800. Sijoituksia avohuollon tukitoimena (0-17 -vuotiaat) tehtiin vuonna 2024 3065. Kaikkiaan 3800 lasta sijoitettiin ensimmäistä kertaa elämässään kodin ulkopuolelle. (THL tilastoraportti 2023/2025).
Sijoitettujen nuorten kanssa työskentelee suuri määrä ammattilaisia eri palveluista. Lastensuojelun sosiaalityön ja -ohjauksen lisäksi tulovaiheessa voi työskennellä muun muassa ammattilaisia sosiaali- ja kriisipäivystyksestä, palvelutarpeenarvioinnista, mielenterveys- ja päihdepalveluista, muusta terveydenhuollosta sekä koulusta. Toimintamallin tavoitteena on selkeyttää työntekijöiden välisiä rooleja sekä lujittaa ja rakentaa paitsi ammattilaisten keskinäistä myös ammattilaisten ja asiakkaana olevien nuorten ja heidän läheistensä välistä vuorovaikutusta.
Toimintamalli on luotu Pesäpuu ry:n toteuttamassa ja Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamassa Hyvä tulo sijaishuoltoon -hankkeessa vuosina 2024–2025. Hanke kohdistui Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen eli Siun soten alueelle. Hanke oli osa Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) toimintalinjaa 5. Sosiaalisten innovaatioiden Suomi ja sen erityistavoittetta 5.1. Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen. Yksi toimintalinjan strategisista tavoitteista on koko perheen tukeminen ja erityisesti vanhemmuuden vahvistaminen huostaanoton eri vaiheissa. Strategisen tavoitteen mukaisesti Hyvä tulo sijaishuoltoon -hankkeessa pyritään siihen, että vanhemmat otetaan aiempaa tiiviimmin osaksi prosessia ja heidän osallisuuttaan vahvistetaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2023 julkaistu visio: Lapsi ja hänen läheisensä voivat luottaa lastensuojeluun ja sen vaikuttavuuteen, kiinnittää katseen sekä luottamussuhteen syntymiseen että lastensuojelun laatuun. STM:n mukaan vision toteutumiseksi jokainen lapsi, hänen vanhempansa ja muut läheiset kohdataan ainutkertaisina, ja he kokevat olevansa aidosti osallisia ja tulevansa kuulluiksi ja kunnioitetuiksi. Luottamussuhteen syntyminen vaatii työtä: kohtaamista, kuulemista ja “vartenolemista”. Lapsen ja hänen läheistensä luottamussuhteet ammattilaisiin syntyvät tahoillaan - tai jäävät syntymättä. Kohta, jossa lapsi tulee sijaishuoltopaikkaan, on erityisen merkityksellinen luottamussuhteen rakentamisen näkökulmasta.
Osana Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaista lastensuojelulain kokonaisuudistusta (2025–2026) pyritään löytämään keinoja hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Yksi kokonaisuudistuksen tavoitteista on sijaishuollon ammatillisten käytäntöjen kehittäminen hatkojen ennaltaehkäisemiseksi. Hyvä tulo sijaishuoltoon -toimintamalli sisältää Suunnitelma hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi -lomakkeen, jonka tavoitteena on pyrkiä kartoittamaan riskitekijöitä hatkaamisen ehkäisemiseksi.
Nuoren muutto lastensuojelun sijaishuoltoon on aina merkittävä muutos nuorelle ja hänen läheisilleen. Nuoren näkökulmasta muutoksia tapahtuu usein lähes kaikilla arjen osa-alueilla, huolta pitävien aikuisten lisäksi vaihtuvat arjen käytännöt ja asuinpaikka. Lisäksi muutto uuteen sijaishuoltopaikkaan saattaa tarkoittaa muutoksia sisaruussuhteissa, uusiin lapsiin tutustumista, uutta koulua, muutoksia harrastuksissa ja vapaa-ajassa sekä ystävyyssuhteissa. Toimintamallin mukaisella työskentelyllä pyritään vastaamaan näihin kansallisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa esiin nousseisiin, sijoituksen alkuvaiheeseen liittyviin tuen tarpeisiin, tukemalla ja vahvistamalla nuoren sisäistä turvallisuuden tunnetta sekä helpottamalla uuteen asuinpaikkaan muuttamista.
Nuorten katoamisiin sijaishuoltopaikasta vaikuttaa usein samanaikaisia tekijöitä, joista osa ”työntää nuoria pois sijaishuoltopaikasta” ja osa ”vetää nuoria pois sijaishuoltopaikasta”. Työntävillä tekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi vaikeuksia sopeutua sijaishuoltopaikan sääntöihin, haasteita vuorovaikutussuhteissa sijaishuoltopaikan työntekijöiden ja/tai muiden nuorten kanssa sekä riittämätön tuki mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Vetäviä tekijöitä ovat esimerkiksi halu käyttää päihteitä, nähdä läheisiä ja vapauden sekä normaaliuden kaipuu. Nuoren oma ja/tai huoltajien sijoituksen vastustus ja epäselvyydet sijoituksen syissä ja tavoitteissa lisäävät riskiä nuoren katoamisille. Nuoret katoavat sijaishuoltopaikasta todennäköisimmin sijoituksen alkuvaiheessa, ja aikaisemmin kadonneet nuoret, katoavat muita nuoria todennäköisemmin. (Kekkonen & Pekkarinen 2024; Haapala ym. 2013; Isoniemi 2019; Lehtonen & Telén 2013).
Kansallisessa tutkimuskirjallisuudessa nousee esiin voimakkaasti sijaishuollossa asuvien lasten vanhempien kokemus muun muassa osattomuuden tunteesta, syrjäytetyksi tulemisesta, yksin jäämisestä ja häpeästä. Toimintamalliin kuuluu nuoren läheisten kanssa tehtävä tiivis yhteistyö. Työskentelyn tavoitteena on vanhempien (ja muiden läheisten) tukeminen ja huomioiminen. Sekä nuoren että hänen läheistensä osallisuutta vahvistetaan antamalla ajantasaista tietoa sijoituksen etenemisestä ja heille tarjottavien palveluiden sisällöstä sekä mahdollistamalla aito osallistuminen arjessa tapahtuviin asioihin ja niihin liittyviin päätöksiin. Vanhemmuustyön lähtökohtana on vanhemmalla olevan lapseen liittyvän kokemustiedon kunnioittaminen ja arvostaminen.
Sijoituksen alkuvaiheen työskentelyn suunnitelmallisuuden, monitoimijaisuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen vahvistaa palvelujärjestelmän eli lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden, lastensuojelulaitosten työntekijöiden sekä muiden ammattilaisten sitoutumista nuoreen sekä tämän palveluihin. Vastavuoroisesti nuoret ja heidän läheisensä sitoutuvat ja kiinnittyvät paremmin tarjottuihin palveluihin. Monitoimijaisuuteen perustuvassa yhteistyössä ammattilaiset jakavat vastuuta, osaamista ja keinoja nuorten sekä näiden läheisten auttamiseksi. Suunnitelmallisella, monitoimijaisella ja läpinäkyvällä työskentelyllä mm. vahvistetaan nuorten ja läheisten osallisuuden kokemuksia, vähennetään sijoitukseen liittyvää vastustusta, hälvennetään sijoituksen syihin ja tavoitteisiin liittyviä epäselvyyksiä sekä autetaan nuorta asettumaan uuteen arkiympäristöön ja tuetaan merkityksellisten suhteiden muodostumista.
Toimintamallin taustalla on ajatus siitä, että selkeys ja avoimuus läpi ekosysteemin siitä, kuka tekee ja missä kohtaa tekee, lisää nuoren ja hänen läheistensä sitoutumista tarjottuun palveluun. Toimintamallin mukaisella työskentelyllä pyritään systeemiseen muutokseen. Kun työntekijöiden tulovaiheen työskentelyyn liittyvä osaaminen kasvaa, kykenevät he luomaan parempia luottamussuhteita asiakkaisiin, mikä parantaa asiakkaiden sitoutumistaan tarjottuun palveluun. Toimintamalli lisää nuoren ja hänen läheistensä osallisuutta sijoituksen alkuvaiheessa. Sijoituksen syitä ja tavoitteita selkeytetään ja nuoren sopeutumista uuteen asuinpaikkaan pyritään helpottamaan.
Kun sijoituksen alkuvaiheen työskentely on selkeää ja suunnitelmallista, sijoituksen kesto voi lyhentyä, sijoitukseen liittyvä vastustus, sijaishuoltopaikan muutokset ja katoamiset sijaishuoltopaikasta voivat vähentyä. Monitoimijaista yhteistyötä lisäämällä ja tehostamalla esimerkiksi sijaishuoltopaikasta katoamisten kesto voi lyhentyä. Se on ensiarvoisen tärkeää, koska sijaishuoltopaikasta katoaminen on vaarallista. Sijaishuoltopaikasta kadoksissa ollessaan lapset ovat alttiita kohtaamaan niin väkivaltaa, rikollisuutta ja pahantahtoisia aikuisia luonnonvoimien armoilla olemista.
Hankkeen suorana kohderyhmänä olivat Pohjois-Karjalan lastensuojelussa (asuinyksiköissä ja sosiaalityössä ja -ohjauksessa) työskentelevät ammattilaiset ja alueella toimivien yksityisten asuinyksiköiden työntekijät sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijät ja aikuissosiaalityön työntekijät. Nuoret ja heidän läheisensä olivat välillistä kohderyhmää.
Lastensuojelussa tai lastensuojelulaitoksessa työskentelevillä ammattilaisilla on usein sosiaali- ja terveysalan koulutustausta, esimerkiksi sosionomin (AMK), sairaanhoitajan (AMK) tai lasten ja nuorten kasvatukseen ja hoitoon suuntautuneen lähihoitajan tutkinto. Lastensuojelun kentällä toimii myös yhteisöpedagogeja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelussa työskentelyn edellytyksenä on ymmärrys lapsen kehityksestä, haastavien elämäntilanteiden kohtaamisesta sekä vahvat vuorovaikutustaidot. Monissa tehtävissä vaaditaan myös Valviran rekisteröintiä ja rikostaustaotetta lasten kanssa työskentelyn vuoksi. Toimintamalli tarjoaa ammattilaisille selkeän, helposti käyttöönotettavan ja tarvittaessa sovellettavan työkaluksi sijoituksen alkuvaiheeseen.
Lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle, kun hänen terveytensä tai kehityksensä on vakavasti vaarassa eikä lapsen hyvinvointia voida turvata muilla keinoilla. Sijoituksen taustalla voi olla esimerkiksi laiminlyönti, väkivalta, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat, jaksamattomuus tai lapsen oma haitallinen käytös. Ennen sijoitusta pyritään tarjoamaan ennaltaehkäiseviä palveluja ja avohuollon tukitoimia, mutta jos nämä eivät riitä, voidaan päätyä sijoitukseen. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle asumaan on aina viimesijainen keino.
Toimintamalli on kehitetty yhdessä lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa. Hyvä tulo sijaishuoltoon -hankkeessa järjestettiin vuoden 2024 syys-marraskuun välisenä aikana yhteensä seitsemän työpajaa. Työpajat toteutettiin muutaman tunnin mittaisina livetapaamisina Siun soten alueella, ja ne oli tarkoitettu sosiaalityöntekijöille, lastensuojelun asuinyksiköiden työntekijöille, asuinyksiköihin sijoitetuille nuorille, aiemmin sijoitettuna olleille nuorille sekä nuorten läheisille. Työpajoissa kerättyjä tietoja jatkojalostettiin kahdessa parin tunnin mittaisissa yhteiskehittämistilaisuuksissa, joihin osallistui sijoitettujen nuorten kanssa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia. Hyvä tulo sijaishuoltoon –toimintamalli, tiekartat ja Suunnitelma hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi -lomake luotiin työpajoista ja yhteiskehittämistilaisuuksissa kerättyjen tietojen sekä aihetta käsittelevän tutkimustiedon ja kirjallisuuden pohjalta.
