Toimintamallin aikaansaama muutos
Hankkeen alussa tehtiin arviointisuunnitelma, johon kuului määrällinen ja laadullinen arviointi. Arviointi toteutettiin seiskamallia käyttäen itsearviointina ja kyselyjen kautta toimintaan osallistuneille (suullinen ja kirjallinen).
Määrällisessä arvioinnissa koottiin tietoa siitä, montako ikäihmistä on tavattu eri toimintojen kautta, kuinka monta ottaa yhteyttä, montako osallistuu toimintaan, kuinka paljon vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita tavoitetaan, moniko heistä osallistuu vapaaehtoistoiminnan koulutukseen ja toimii digiopastajana. Tavoitteeksi asetetut määrät toteutuivat vuosittain huolimatta siitä, että koronarajoitukset vaikuttivat huomattavasti toteutettaviin opastuksiin. Kotona tehtävät opastukset olivat tauolla kuukausia ja kotiopastusten ohelle kehitettiin etäopastusmuotoja.
Laadullisessa arvioinnissa kartoitettiin, miten opastettavien ikäihmisten digitaidot olivat kehittyneet ja miten se näkyi yksinäisyyden ja osallisuuden kokemuksessa. Stean pilotointikokeilussa mukana olemisen myötä viimeisenä hankevuonna otettiin käyttöön yksinäisyys– ja osallisuusmittarit. Lisäksi selvitettiin tarkemmin, millaista apua ikäihmiset tarvitsivat digiarjessaan.
Eniten apua tarvittiin älylaitteiden (puhelin, tabletti tai tietokone) peruskäytössä sekä niiden ohjelmien, sovellusten ja lisälaitteiden käyttämisessä, sähköpostin ja sähköisten palveluiden käyttämisessä, tiedon haussa, kuvien siirtämisessä ja muokkaamisessa sekä uusien laitteiden hankkimisessa.
Saatu palaute opastuksista oli positiivista ja ikäihmiset kokivat saaneensa apua digihaasteisiinsa. Opastus antoi heille uskallusta ja rohkeutta käyttää älylaitteita. Vahvistuneiden digitaitojen myötä ikäihmiset pystyivät hoitamaan omia asioitaan verkon kautta esimerkiksi verkkopankissa, Kannassa tai Kelalla, ja he oppivat käyttämään laitteitaan paremmin. Yksinäisyys– ja osallisuusmittareiden perusteella ikäihmisten kokemus osallisuudesta ja itsetunnosta vahvistui. Uusien yhteydenpitosovellusten ja -ohjelmien käyttö antoi mahdollisuuden olla yhteydessä omaisiin ja ystäviin sekä erilaisiin ryhmiin verkossa. Osaaminen antoi mahdollisuuden löytää mm. some-ryhmiä sekä muuta ajankulua verkosta. Joissakin tapauksissa oma negatiivinen suhtautuminen digilaitteisiin oli muuttunut myönteisemmäksi.
Vapaaehtoiset kokivat toiminnan olevan merkityksellistä. Palautteen perusteella he kokivat uusien laitteiden ja järjestelmien opettamisen, sähköisten palveluiden käytönohjauksen sekä itselle uusien asioiden opiskelun antavan sekä haastetta opastukseen että edistävän sitoutumista toimintaan. Sitoutumista edisti myös opastettavan into ja halu oppia. Vapaaehtoisten eri ikäisyys tarjosi sukupolvien välistä kohtaamista, samanikäisyys vertaiskohtaamisia. Nuoremmat vapaaehtoiset saivat ymmärrystä iän vaikutuksista toimintakykyyn, keskeistä oli rauhallisen opastuksen sekä yhteydenpidon merkitys.
