Työllisyyspalveluissa asiakkaana olevat työnhakijat saavat julkisista palveluista apua omaan tilanteeseensa, joka ei usein ole helposti saavutettavaa tai osallistujan tarpeista lähtevää vaan lainsäädäntöön ja prosesseihin nojaavaa. Työnhakijat eivät sanktioiden tai selvityspyyntöjen pelossa uskalla ottaa kaikkia työnhaun kannalta olennaisia asioita puheeksi työvoimaviranomaisten kanssa ja mahdollisuutta kaikki työnhakijan elämässä näkyvät tekijät huomioivaan ohjaukseen ei näin ollen ole.
Bottom-Up -mallin mukainen tuki työnhakijalle on matalan kynnyksen tarvelähtöistä palvelua, jonka lähtökohtana on osallistujan aito halu ja tarve avulle, velvoittamattomuus sekä tuen tarjoaminen osallistujan muuttuvien tarpeiden mukaan. Julkisista työvoimapalveluista irrallaan oleva ohjaus- ja neuvonta mahdollistaa keskustelut myös niistä aiheista, joiden kertominen julkisissa palveluissa olisi työnhakijan tilanteen kannalta hankalaa. Näin ohjauksessa voidaan huomioida koko työnhakijan elämäntilanne ja realiteetit ja keskustella laaja-alaisesti kaikesta, joka omaan työnhakuun vaikuttaa. Kuulemalla osallistujaa hänen tarpeistaan voidaan tarjota apua, joka vastaa täsmällisesti asiakkaan tarpeisiin, eikä perustu tiettyyn prosessiin tai mahdollisimman lähellä osallistujan tarvetta olevaan valmiiseen palvelupolkuun.
Bottom-Up -mallin avulla voidaan rakentaa matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalvelu vastamaan työnhakijoiden avun tarpeeseen ja muuttuviin tilanteisiin.