ADHD-diagnoosien ja hoidon piirissä olevien määrä on kasvanut, mutta väestöpohjaan perustuvien tutkimusten perusteella ADHD-oireiden määrä ei ole sinänsä lisääntynyt lähivuosikymmeninä. Sekä asiakkaat, että ammattilaiset tunnistavat nykyään paremmin ADHD-oireita, minkä arvellaan liittyvän hoidossa olevien määrän kasvuun. Sekä Euroopassa, että kehittyvissä maissa kuitenkin edelleen suuri osa ADHD-oireisista jää hoidon ulkopuolelle. Hoitamattomana ADHD lisää riskiä psykiatriseen häiriöön, päihdehäiriöön, syrjäytymiseen, sekä se voi haitata sosiaalisia suhteita, opintoja ja työllistymistä. Monilla ADHD- oireet vähenee iän myötä, mutta suurimmalla osalla oireita esiintyy vielä aikuisuudessa, vaikka diagnoosikriteerit ei välttämättä enää täyttyisi. ADHD:n hoito suunnitellaan yksilöllisten tavoitteiden mukaan ja keskeisiä keinoja ovat ADHD-oireiseen henkilöön kohdistuvat tukitoimet, erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot ja lääkehoito. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä työnjaosta tulee sopia paikallisesti. Ensisijaisesti diagnoosin asettaa psykiatrian erikoislääkäri tai opiskelu- tai työterveyshuollossa toimiva lääkäri, tarvittaessa konsultoimalla ADHD:n diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyttä erikoislääkäriä. (ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö): Käypä hoito - suositus 2019.)
Asiakas: ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka voi haitata yksilön toimintakykyä töissä, kotona ja sosiaalisissa tilanteissa, sekä altistaa psyykkiselle häiriöille, päihdehäiriölle ja syrjäytymiselle. Hoidon tavoitteena on lievittää ADHD-oireiden aiheuttamaa haittaa ja parantaa toimintakykyä. Lääkehoidon ja psykososiaalisten tukimuotojen aloittaminen vaatii asianmukaiset tutkimukset ja diagnoosin. Asiakkaalle on selkeintä, kun tutkimushoitopolku sujuu kutakuinkin samalla tavalla asuinkunnasta riippumatta, ensimmäisestä yhteydenotosta lähtien.
Ammattilainen: Etukäteen sovittu aikuisten ADHD-hoitopolku perusterveydenhuollossa takaa yhtenevät ja selkeät toimintatavat ja toisaalta myös perusymmärryksen siitä, mistä ADHD epäily koostuu ja minkälaiset ADHD-tutkimukset on toteutettavissa perustasolla. Perustason aikuisten ADHD-polku vaatii myös riittävän konsultaatiotuen rakentumisen, mikä on tähän asti ollut hyvin vaihteleva ja myös estänyt perustasolla tehtävät aikuisten ADHD-tutkimukset.
Organisaatio: Perusterveydenhuollossa tehtävät tutkimukset vapauttaa erikoissairaanhoidon resursseja kohdentaa sinne vaativaa erotusdiagnostiikkaa vaativat tutkimukset. Yksilöiden kouluttaminen perusterveydenhuollon ADHD-hoitopolusta, sekä riittävän koulutuksen varmistaminen takaa sen, että ammattilaisilla on riittävästi osaamista tunnistaa ADHD-diagnostiikkaa vaativat asiakkaat heistä, joilla oireet johtuu joistain muista tekijöistä. Tällä voidaan vaikuttaa myös tutkimusjonojen ruuhkautumiseen.
Yhteiskunta: Hoitamattomana ADHD voi haitata opintoja ja työllistymistä sekä suurentaa psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen tai päihteiden käytön riskiä.
Etelä-Pohjanmaan perusterveydenhuollon aikuisten ADHD tutkimus- ja hoitopolku on suunniteltu 18-vuotta täyttäneille, joiden oma työterveys tai opiskelijaterveydenhuolto ei tarjoa ADHD-tutkimuksia. Tutkimus- ja hoitopolku on alkuun pilotoitu muutamalle alueelle Etelä-Pohjanmaalla. Asiakasymmärrystä on kerrytetty Seinäjoen perusterveydenhuollossa vuoden 2023 aikana toteutettujen tutkimusten pohjalta. Asiakkaista suurin osa on ollut naisia ja keski-ikä on ollut n. 32,88 vuotta. Yli puolet tutkimuksiin hakeutuvista oli työelämässä, 20% työttömänä ja loput esimerkiksi opiskelijoita tai hoitovapaalla. Työelämässä olevista yli puolet oli ollut sairauslomalla vähintään kerran ADHD-oireiden aiheuttaman toimintakyvyn laskun ja kuormituksen vuoksi. Suurimmalla osalla oli jo aiempaa psykiatrista hoitohistoriaa. Tyypillisimmin oireet aiheutti haittaa toimintakyvyssä töissä, kotona, sosiaalisissa tilanteissa tai asiakkaat koki oireet esteenä jatkokouluttautumiselle. Noin puolet tutkimuksiin hakeutuvista oli alaikäisten lasten huoltajia ja heistä 83,33 %:lla oli lapsia, joilla on diagnosoitu jokin neuropsykiatrinen häiriö.