Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen on määritelmällisesti yksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keskeisimpiä, ellei keskeisin, tehtävä. Tehtävän tärkeys korostuu nimenomaan Uudenmaan alueella, jossa alueen hyvinvointi- ja terveyserot ovat maan suurimpia. Hyvinvointi- ja terveysvajeet kasautuvat erityisesti sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleville väestöryhmille, ja eriarvoisuus näkyy sekä alueiden välisinä että alueiden sisäisinä eroina. Esimerkiksi työkyvyttömyysindeksillä tai käytettävissä olevan rahatulon mediaaniarvolla mitattuna Uudenmaan alueelta löytyy edustusta niin Suomen kärki- kuin häntäpäästä. Myös hyvinvoinnin ja terveyden kehittymiseen vaikuttavat sosioekonomiset taustatekijät ja tuloerot ovat Uudellamaalla Suomen suurimpia, erityisesti Helsingin ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilla esim. Gini-kertoimella mitattuna.
Uudenmaan alueella korostuu erityisesti työikäisen, matalasti koulutetun väestön terveyden ja hyvinvoinnin epäsuotuisa kehitys viime vuosina: esimerkiksi lihavuuden (BMI > 30) esiintyvyys ylittää matalan koulutustason väestöryhmillä maan keskiarvon lukemat, kun taas keskitason koulutusasteilla ollaan keskiarvossa tai sen alle. Uudenmaan keskeisenä erityispiirteenä korostuu myös koko maan keskiarvoon verrattuna merkittävästi suurempi, jopa kaksinkertainen, ulkomaalaistaustaisen väestön osuus.
Tässä hankkeessa yhä kasvavaan eriarvoistumiseen tartutaan lähes koko Uudenmaan tasoisella yhteistyöhankkeella, sillä konsortiossa ovat mukana Keski-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueet sekä Helsingin kaupunki, joiden väestöosuus kattaa noin 33 % koko Suomen väestöpohjasta. Hyvinvointialueiden strategioissa korostuu järjestöyhteistyön kehittäminen, joten järjestöjen huomioiminen hankkeessa osana monitoimijaisen elintapaohjauksen kehittämistä on erittäin tärkeää. Kaikki konsortion hyvinvointialueiden kunnat ovat myös hankkeessa kumppaneina mukana.