Suomessa on 193 000 ihmistä, jotka sairastavat muistisairautta, työikäisiä on noin 7 000 henkilöä. Vuosittain 14 500 henkilöä sairastuu etenevään muistisairauteen.(Muistiliitto 2019) Keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavia muistisairaita arvioidaan vuonna 2020 olevan Varsinais-Suomessa noin 12 000 henkilöä. Varsinais-Suomen kunnissa tehdyistä vanhuspalvelujen suunnitelmista 83 % sisältää tavoitteen muistisairaidenerityispalvelujen järjestämisestä, . Varsinais-Suomessa yli 75-vuotiaista kokee muistinsa huonoksi tai erittäin huonoksi 8,7 % koko Suomessa osuus on 8,7 % (THL 2019).
Väestörakenteen muutoksen myötä ikäihmisten määrä tulee kasvamaan huomattavasti useissa kunnissa. Samalla muistisairauksien esiintyvyys lisääntyy merkittävästi, koska ikä on suurin riskitekijä etenevissä muistisairauksissa. Tilastojen mukaan yli 85-vuotiaista kolmasosa sairastaa keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta. Tämä aiheuttaa erityisen kansanterveydellisen ja -taloudellisen haasteen kuntien ja maakuntien sote-palveluille.
Muistisairaus koskettaa aina koko perhettä ja lähipiiriä.
Muistisairaan henkilön lähipiirillä ei useinkaan ole oikeanlaista tietoa muistisairauksista. Näin sairastuneen henkilön toimintakyvyn muutokset ja heikkeneminen tuovat suuria haasteita arkipäivään. Samalla toimintakykyä ylläpitävä ja sitä tukeva ote arjen tilanteissa ja ohjauksessa jää tekemättä ja keinot hidastaa toimintakyvyn alenemista jäävät käyttämättä. Jos sairautta muutosten takana ei tunneta, tilanne koetaan hyvin raskaana, koska ei ymmärretä, miksi sairas toimii kuten toimii.
Kuntien muistityöntekijöillä ei aina ole riittävästi aikaa muistisairaalle ja lähipiirille kertoakseen tarkemmin sairaudesta. Muistisairauksia tutkitaan ja diagnosoidaan, hoito aloitetaan ja seuranta järjestetään, mutta kunnissa järjestetään hyvin harvoin ensitietokursseja tai vertaistuen mahdollisuutta läheisille. Tästä syystä usein käy niin, ettei muistisairaan perheelle haeta tukea ja apua ajoissa ja arki uuvuttaa kaikkia osallisia paljon.
Kodin ulkopuolisten tukitoimien tarve tulee esille aikaisemmin, jos muistisairaan lähipiiri ei tunne sairautta ja sen aiheuttamia arjen muutoksia, eikä saa tarvitsemaansa tukea muutostilanteissa ja arkipäivän haasteissa.
Muistisairaan henkilön lähipiiri on perheen lisäksi ystävät, naapurit, tuttavat. Muistisairaan lähin ihminen voi perheen puuttuessa olla vaikka tuttava, joka kulkee rinnalla muistisairauden polkua. Tärkeää on, että jokaisella muistisairaalla olisi joku ihminen, joka näkee arkielämää läheltä. Yhtä tärkeää on, että henkilöt, jotka muistisairaan lähellä elävät, ymmärtävät sairauden luonteen ja moninaisuuden.
Muistiluotsin työntekijä voi olla muistisairaan ja läheisten tukena edellyttäen, että palvelu on löydetty.
Muistisairaan läheisenä eläminen on raskas ja haasteellinen tehtävä. Vertaistuella, omien voimavarojen tunnistamisella ja tiedon saamisella liittyen sairauden luonteeseen, on suuri merkitys läheisen elämässä. Vomavararyhmä voi tarjota oivan maaperän molemmille edellämainituille asioille.
Voimavararyhmän tapaamisten sisältö suunnitellaan yhdessä ryhmään osallistuvien kanssa, heidän toiveitaan ja tarpeitaan tarkkaan kuunnellen.