Suomessa omaishoitajien hyvinvointi on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys, koska hoivasta 80 % on omaisten vastuulla. Pääasiallisia auttajia on arviolta 350 000, joista noin 51 000:lla on omaishoitosopimus hyvinvointialueen kanssa. Väestön ikääntyminen, hoivapaikkojen vähentyminen ja etäomaishoidon lisääntyminen kasvattavat omaishoitajien määrää ja kuormitusta. Omaishoidon tilanteet ovat moninaisia ja tuen tarve vaihtelee: työikäiset voivat huolehtia erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta ja ikääntyneestä vanhemmasta, kun taas ikääntyneet hoitavat usein puolisoaan. Sekä sopimuksen tehneet että sopimuksettomat omaishoitajat tarvitsevat tukea tehtäväänsä.
Hyvinvointialueiden ja kuntien palvelurakenteet ovat murroksessa ja rajalliset resurssit edellyttävät kustannustehokkaita ja helposti käyttöönotettavia ratkaisuja. Strateginen painopiste siirtyy korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään tukeen. Matalan kynnyksen toiminta täydentää julkisia palveluja ja tukee hyvinvointia jo varhaisessa vaiheessa.
Omaishoitajuus koetaan usein velvollisuutena, mikä voi johtaa omien tarpeiden sivuuttamiseen ja liialliseen kuormittumiseen. Lisääntyneet arjen vastuut ja velvollisuudet heikentävät omaishoitajan omien tarpeiden huomioimista sekä vähentävät terveyttä edistävää käyttäytymistä verrattaessa heihin, jotka eivät toimi omaishoitajana. Omaishoitajuus lisää riskiä mm. sosiaaliselle eristyneisyydelle sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden heikentymiseen. Tutkimuksia omaishoitajien heikentyneestä hyvinvoinnista on runsaasti. Voi lukea kootusti esim.: Pope ym. 2017; Parantainen 2018; Kunvik 2022; Juntunen 2023; Aalto ym. 2023; Muistibarometri 2024; Omaishoitajakysely 2024.
Omaishoitajien terveyttä ja hyvinvointia tukevat mm. terveelliset elintavat, ulkoiset ja sisäiset voimavarat, stressinhallinta, sosiaalinen osallistuminen ja tukiresurssit (Fonareva & Oken 2014; Litzelman ym. 2017; Sabo & Chin 2021; Waligora ym. 2019). Voimavarojen ollessa vähissä ei välttämättä ole jaksamista hakea tietoa, tukea, apua ja palveluja (Peel & Harding 2014). Oman tuen tarpeiden tunnistaminen on myös koettu haastavaksi (Boots ym. 2015). Elintapamuutokset voivat parantaa jaksamista, mutta muutosajatukset usein jäävät suunnitelmien asteelle, jos niihin ei saa tukea. Pienilläkin elintapamuutoksilla voi olla iso merkitys jaksamiseen ja hyvinvointiin. Hyödyllisintä olisi, jos muutoksia tehdään jo varhaisessa vaiheessa, jotta ne tukisivat omaishoitajan hyvinvointia ja jaksamista tehtävässään. Kun omaishoitajuus päättyy, tuo tämä elämänmuutos jälleen otollisen hetken omaa hyvinvointia tukevien muutosten tekemiseen.
Digitalisaatio ja etäpalvelut tarjoavat uusia mahdollisuuksia, mutta edellyttävät digiosaamista ja toimivia malleja. Maantieteelliset etäisyydet ja hoidettavan hoidon järjestyminen voivat vaikeuttaa osallistumista lähitoimintaan, vaikka kotoa lähteminen ja vertaisten tapaaminen ovat monille tärkeitä hengähdyshetkiä ja antavat omaa aikaa. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää joustavia, saavutettavia ja osallistavia toimintamalleja, jotka tukevat omaishoitajien hyvinvointia arjen keskellä.
Omaishoitajat tarvitsevat monipuolisesti tukea, jotta jaksaisivat toimia omaishoitajana. Jos läheistään hoitavalla ei ole omaishoidon sopimusta hyvinvointialueen kanssa, he jäävät usein tuen ja palveluiden ulkopuolelle. Vaikka tukea saataisiinkin, niin sen ei koeta olevan riittävää ja tarpeisiin vastaavaa (mm. Halonen 2023; Omaishoitajakysely 2024). Omaishoitajan oma hyvinvointi ja tarpeet jäävät usein toissijaiseksi, kun huomio keskittyy hoidettavaan. Kotoa voi olla vaikea lähteä ja elinpiiri on kaventunut omaishoitajuuden myötä.
Aiemmissa hankkeissa ja toiminnoissa tehdyt havainnot kohderyhmän tarpeista vahvistuivat hankkeen valmisteluvaiheessa paikallisesti tehdyn kyselyn myötä. Lähes kaikki (45/48) vastanneet työikäiset ja ikääntyneet omaishoitajat kokivat tarvitsevansa tukea terveyden ja hyvinvoinnin vahvistamiseen ja heitä kiinnosti siihen liittyvä elintapaohjaus. Omaishoitajat halusivat tukea ja vahvistusta mm. mielen hyvinvointiin, liikuntaa, uneen ja lepoon, sosiaalisiin suhteisiin, ravintoon, muistiin ja aivoterveyteen, painonhallintaan sekä kulttuurihyvinvointiin. Eniten kyselyyn vastanneet omaishoitajat kaipasivat voimavarojen vahvistumista, vertaistukea, kuulua itselle tärkeään ryhmään tai yhteisöön sekä merkityksellisyyden tunnetta. He kaipasivat myös uusia ystäviä ja tuttavia, enemmän osallistumisen mahdollisuuksia sekä uusia harrastuksia. Heistä lähes puolet tunsi itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Hankkeen aikana tuli toive myös stressinhallinnan teemasta. Päihde-teema ei kiinnostanut alkukartoituksessa eikä kokeilujen aikana, joten se teema rajattiin pois. Siihen liittyen onkin jo aiemmin kehitetty ryhmämalli ja materiaaleja Omaishoitajaliiton Kuppi nurin -hankkeen myötä.
Hankkeen haku- ja toteutusvaiheessa Suomessa ei oltu aiemmin kehitetty ja toteutettu erityisesti omaishoitajille kohdennettua terveyttä ja hyvinvointia edistävää elintapaohjausta. Erilaisia elintapoja tukevia malleja on jo aiemmin kehitetty, mutta haluttiin kohdentaa omaishoitajille sopivaa toimintaa sekä koota matalan kynnyksen elintapaohjaukseen soveltuvia materiaaleja kohderyhmää hyödyttävästi. Toiminnalle oli selkeä tarve ja omaishoitotilanteen erityispiirteet huomioitiin suunnittelussa ja toteutuksessa (mm. toiveaiheet, autetaan hoidon järjestämisessä hoidettavalle, etäryhmät, vertaisuus, eri ikäiset omaishoitajat). Vaihtoehtona on ollut myös yksittäiset Hyvinvointituokiot, joihin on helppo osallistua, jos ryhmään sitoutuminen ei ollut mahdollista.
Elintapaohjauksella voidaan merkittävästi vaikuttaa ikääntyneiden terveyteen ja voidaan mm. ehkäistä muistitoimintojen heikentymistä. Esimerkiksi FINGER- tutkimushankkeen elintapaohjelmaan kuuluu säännöllinen liikunta, ruokavalioneuvontaa, muistiharjoittelua sekä sydän- ja verenkiertohäiriöiden riskitekijöiden seurantaa. (FINGER-tutkimushanke - THL)
Tarve omaishoitajien elintapojen tukemiseksi on nähty valtakunnallisestikin. Vuonna 2024 käynnistyivät laajat Family FINGER- ja CAREFIT-tutkimushankkeet, joissa FINGER-tutkimukseen pohjautuvaa monipuolista elintapaneuvontaa räätälöidään iäkkäille omaishoitajille sopivaksi. Itä-Suomen yliopiston ja THL:n yhteisessä Family FINGER -hankkeessa kartoitetaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä omaishoitajien terveyttä tukeviin elintapoihin. Tavoitteena on kehittää omaishoitajien tarpeisiin räätälöity elintapaohjausmalli, ja selvittää sen vaikutuksia omaishoitajien mielenterveyteen, elämänlaatuun ja kognitiivisiin toimintoihin. THL:n ja Tampereen yliopiston yhteisessä CAREFIT-hankkeessa keskitytään iäkkäiden omaishoitajien liikuntakäyttäytymiseen ja toimintakyvyn tukemiseen. Family FINGER- ja CAREFIT-hankkeiden myötä saadaan uutta tietoa siitä, miten omaishoitajien erityistarpeet voidaan huomioida ikääntyneille suunnatuissa elintapainterventioissa. (Vanhustyön keskusliiton artikkeli; FamilyFINGER; CAREFIT)
Kohderyhmänä ovat omaishoitajat ja läheisestään huolehtivat henkilöt, joilla on riski oman hyvinvoinnin laiminlyöntiin kuormittavan elämäntilanteen vuoksi. He tarvitsevat tukea osallisuuden ja voimavarojen vahvistamiseen sekä elintapamuutosten tekemiseen jaksaakseen paremmin omaishoitajana. Osallistuminen ei edellyttänyt virallista omaishoitosopimusta hyvinvointialueen kanssa.
Mukana oli sekä työikäisiä että ikääntyneitä läheisestään huolehtivia: osa hoiti puolisoa, vanhempaa, erityistä tukea tarvitsevaa lasta tai useampaa läheistä. Yllättävän tavallista on, että sama henkilö huolehtii useammasta läheisestä, mikä lisää kuormitusta. Omaishoitajuuteen liittyy usein uupumusta, unettomuutta, mielen hyvinvoinnin haasteita, yksinäisyyttä, taloudellista niukkuutta ja terveyshuolia. Arjessa oma hyvinvointi ja elintapa-asiat jäävät helposti taka-alalle.
Kohderyhmää osallistettiin jo toiminnan suunnitteluvaiheessa ja lisää pilotointien aikana. Asiakasymmärrystä vahvistettiin alkukartoituksella ja toiveilla, loppuarvioinneilla, keskusteluilla ja palautteilla. Osallistujat saivat vaikuttaa toteutustapaan, ryhmämallien rakenteisiin, teemoihin ja sisältöihin. Muutoksia tehtiin palautteiden ja havaintojen perusteella. He toivoivat konkreettisia vinkkejä, vertaistukea ja mahdollisuutta keskittyä omaan hyvinvointiin. Pienet, arkeen sopivat muutokset koettiin merkityksellisiksi, ja ryhmän kannustava ilmapiiri sekä jaetut materiaalit saivat kiitosta. Pilotoinneissa nousi esiin, että varhainen tuki auttaa jaksamaan omaishoitajuuden eri vaiheissa. Jos omaishoitotilanne oli haastava ja eikä voimia ollut elintapamuutoksiin, ryhmä silti lisäsi voimavaroja, vahvisti osallisuutta ja mahdollisti vertaistuen ja oman ajan. Myöhemmin tilanteen helpottaessa oli mahdollista keskittyä elintapoihin.