Suomessa ikääntyneet ihmiset ovat keskimäärin terveempiä ja heillä on aiempia sukupolvia enemmän varoja käytettävissä oman hyvinvointinsa ylläpitämiseen ja mielekkään elämän rakentamiseen.( Kuntaliitto 2017) Väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on ennusteen mukaan 26 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2040 yli 85-vuotiaita vanhuksia on viisi prosenttia väestöstä. Suhteellisesti eniten kasvaa yli satavuotiaiden määrä. (Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2021)
Suurin osa kotona asuvista iäkkäistä pärjää vielä hyvin, mutta osalla on toimintakyvyn heikkenemisen, yksinäisyyden tai täyttymättömän palvelutarpeen vuoksi haasteita arjessa selviytymisessä, mikä voi lisätä riskiä syrjäytymiselle ja johtaa raskaampien palvelujen tarpeen ennenaikaiselle kasvulle. Ikääntyvän väestön tarpeisiin vastaaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tukee kotona asumista ja siirtää raskaampien palvelujen tarvetta myöhemmäksi.
Laatusuositus 2020–2023 hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostaa ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämistä ja iäkkäiden osallisuuden edistämistä. Osana palveluja tarvitaan etsivää vanhustyötä, jotta tavoitetaan myös palvelujärjestelmän ulkopuolelle jäävät iäkkäät. Etsivä vanhustyö on ammatillista tukea tarvitsevia iäkkäitä löytävää ja osallisuutta edistävää toimintaa. Etsivän vanhustyön rinnalle ja tueksi on kehitetty vapaaehtoistoimintaa, jolla on merkittävä rooli etsivän vanhustyön ammattilaisten tekemän työn lisäksi.
Kotona-asumista vahvistamaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa, arkikuntoutusta ja itsenäistä suoriutumista tukevia toimintamalleja. Erityisen merkittävässä roolissa ovat sekä iäkkäät että työikäiset omaishoitajat, joiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023)
Lähteet:
Kuntaliitto 2017. Kuntaliiton strategian tausta-aineisto Maailmanpyörä. Kuntien ja alueiden muutosajurit 2016–2030. Luettavissa: https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/maailmanpyoraraportti%202019_1.pdf
Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2021. Luettavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143537/SVT_SOSTERIVK%202021_sivu%20 99%20korjattu_24.10.2022_s.pdf?sequence=13&isAllowed=y
Vapaaehtoistoiminta on kaikille avointa toimintaa, jota tehdään hyödyttämään toista ihmistä tai yhteisöä. Vapaaehtoinen ei saa tehtävästään palkkaa. Vapaaehtoisena toimiminen on kaikkien oikeus. Vapaaehtoistoiminta nähdään keinona vaikuttaa ja osallistua, lisätä yhteenkuuluvuutta ja hyvinvointia sekä tukea kansalaisvaikuttamista ja demokratiaa. Vapaaehtoistoiminnan arvoa on selvitetty vuonna 2022 ja laskelman mukaan vapaaehtoistoiminnan arvo on vuosittain lähes 3,2 miljardia euroa, eli 1,3 prosenttia BKT:n arvosta. Laskelma tekee näkyväksi muiden ihmisten hyväksi tehdyn palkattoman työn ja merkityksen hyvinvoinnille. (Hoffren 2022)
Vapaaehtoistoiminta etsivässä vanhustyössä tarjoaa monia erilaisia mahdollisuuksia osallistua merkitykselliseen vapaaehtoistoimintaan. Toiminta voi olla myös vapaaehtoiselle voimaannuttavaa ja mielen hyvinvointia tukevaa. Vapaaehtoisena toimiminen erilaisissa tehtävissä vahvistaa ja tukee osallisuuden kokemusta, ehkäisee yksinäisyyttä ja antaa iloa elämään. Osallisuus on hyvinvoinnin edellytys. Osallisuus, turvallisuuden tunne, oikeudenmukaisuus ja luottamus yhteiskuntaan sekä sen instituutioihin ja toisiin kansalaisiin rakentavat henkistä kriisinkestävyyttä ja yhteiskunnan kriisinsietokykyä. (Valtioneuvosto 2022)
Etsivän vanhustyön vapaaehtoistoiminta, etenkin rinnalla kulkeva toiminta, voi löydettyjen/tavoitettujen ikääntyneiden näkökulmasta olla käänteentekevää. Ikääntyneen tulevaisuuden toivo lisääntyy, elinpiiri laajenee ja hänen itsestään huolehtimisen taidot lisääntyvät. Ikääntynyt voi löytää itsensä ja paikkansa yhteiskunnassa. Hän voi uskaltautua kodista ulos tai hänen elämänsä kotona voi muuttua turvalliseksi ja merkitykselliseksi. Ikääntynyt saattaa myös tarvita vähemmän raskaita palveluita tai lopettaa palvelut kokonaan. Hän voi myös itsenäisesti alkaa käyttämään enemmän palveluita – kampaaja, lähikaupat.
Etsivä vanhustyö sekä sen vapaaehtoistoiminta on yhteiskunnallisesti tarkasteltuna myös merkittävää. Yksin asuvien, yksinäisyyttä sekä muita haasteita kokevien ikääntyneiden, elämänlaadun kohentuminen vähentää selkeästi raskaampien tai väärien; ei tarpeisiin kohdistuvien palveluiden piiriin joutumista.
Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on tavoite, jolla vältetään ympärivuorokautiseen asumiseen päätyminen erilaisin kotona asumista tukevin palveluin mm. kotihoidon ja erilaisten tukipalveluiden keinoin. Valitettavan usein nämä palvelut eivät aina riitä vaan ikääntyneet jäävät yksin ja kokevat kodeissaan turvattomuutta, yksinäisyyttä ja eristäytyvät yhteiskunnasta. Tarjolla olevat palvelut ja tarpeet eivät aina kohtaa tai niitä ei osata hakea. Syrjäytymistä ja eristäytymistä lisäävät myös pienituloisuus, sairaudet, toimintakyvyn lasku ja riippuvuusongelmat mm. päihteet. Laatusuosituksessa 2020–2023 hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostetaan ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämistä ja iäkkäiden osallisuuden edistämistä.
Kotona-asumista vahvistamaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa, arkikuntoutusta ja itsenäistä suoriutumista tukevia toimintamalleja. Erityisen merkittävässä roolissa ovat sekä iäkkäät että työikäiset omaishoitajat, joiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023)
Etsivä vanhustyö auttaa löytämään koteihinsa jääneitä tai ilman mielekästä toimintaa olevia ikäihmisiä. Etsivä vanhustyö on ennaltaehkäisevää toimintaa, mutta myös toimintaa, jolla pyritään tukemaan jo palveluissa olevia kotona asuvia ikääntyneitä. Etsivä vanhustyö on työmuoto, jota Suomessa on kehitetty jo reilu kymmenen vuotta. Tulokset ovat olleet lupaavia ja työtä on kehitetty ja tehty niin järjestöissä, seurakunnissa kuin julkisellakin puolella. Etsivä vanhustyö hakee vielä paikkaansa palveluiden ja eri toimintojen valikossa. Vuoden 2022 voimaan tullut sosiaalihuoltolain uudistus, jossa on kirjattu vaade yhteisösosiaalityöstä sekä etsivästä työstä saattaa tuoda muutoksen myös etsivään vanhustyöhön.
Etsivän vanhustyön rinnalle ja tueksi tarvitaan vapaaehtoistoimintaa, jolla on merkittävä rooli etsivän vanhustyön ammattilaisten tekemän työn lisäksi. Vapaaehtoiset voivat toimia etsijöinä, ammattilaisten rinnalla ja etsivän vanhustyön jakson päätyttyä ikääntyneen tukena.
Kohderyhmää ovat myös välillisesti vapaaehtoisina toimivat ikääntyneet.
Osa eläkkeelle jäävistä ikääntyvistä ovat erittäin aktiivisia, ja he hakevat mielekästä ja arvokasta sisältöä työelämän jälkeiseen aikaan. Vireässä aktiivisten ikääntyvien joukossa on paljon voimavaroja, osaamista ja elämänkokemusta, jota on järkevä hyödyntää. Tätä voimavaraa ei voi hukata vaan on mahdollistettava erilaisia tapoja toimia aktiivisina kansalaisina. Hiljaisen tiedon ja kokemuksen hyödyntäminen vapaaehtoistoiminnassa on arvokasta pääomaa. Vapaaehtoisena toimiminen vahvistaa ja tukee osallisuuden kokemusta, ehkäisee yksinäisyyttä ja antaa iloa elämään. Osallisuus on hyvinvoinnin edellytys. Osallisuus, turvallisuuden tunne, oikeudenmukaisuus ja luottamus yhteiskuntaan sekä sen instituutioihin ja toisiin kansalaisiin rakentavat henkistä kriisinkestävyyttä ja yhteiskunnan kriisinsietokykyä. (Valtioneuvosto 2022, 42)
Etsivän vanhustyön vapaaehtoistoimintaa kehitetään ja se kehittyy edelleen toimintaa järjestävien tahojen tiedon ja kokemusten karttuessa ja sekä ikääntyneiltä etsivän vanhustyön asiakkailta että vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien kokemusten kautta.
Ikääntyneiden koti tai kotiympäristö tai ympäristö, jossa ikääntynyt liikkuu tai osallistuu erilaisiin toimintoihin on vapaaehtoistoiminnan pääasiallisin toimintaympäristö.
