Tuttavapiiri-ryhmämallissa perusidea on tukea yksin asuvia muistisairaita ja kiinnittää heidät osaksi Muistiyhdistyksen toimintaa, jotta he eivät jää yksin sairautensa kanssa. Kyse on seitsemän kerran suljetusta pienryhmästä, jossa kirjataan omaa elämäntarinaa lapsuudesta aikuisuuteen, kirjataan omia hoivatoiveita ja sosiaalista verkostoa. Ajatuksena on kirjoittaa ylös asioista omasta elämästään vielä, kun muistaa. Ryhmään otetaan kerralla 6-10 henkilöä.
Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.
Yksin asuvien muistisairaiden määrä kasvaa koko ajan Suomessa ja he ovat haavoittuva ryhmä, joka tarvitsee erityistukea. Olemme havainneet yhdistyksen toiminnassa, että suurin osa asiakkaista tulee toimintaan mukaan läheisen kannustamana ja saattamana. Yksin asuvat helposti jäävät kotiinsa eivätkä itsenäisesti osaa hakeutua kolmannen sektorin toimintaan mukaan.
Muistisairaiden sosiaali- ja terveyspalvelut, niiden saatavuus ja oikea-aikaisuus. Yksin asuvien muistisairaiden erityispiirteiden huomioiminen hoitopolussa ja siihen liittyvissä päätöksissä.
Yksin asuvat muistisairaat ovat haavoittuva kohderyhmä, koska sairauden myötä heidän sosiaalinen verkostonsa voi kaventua entisestään ja he jäävät yksin sairauteen liittyvien huolien kanssa. Joko he itse eivät uskalla kertoa sairaudestaan lähipiirille tai sitten lähipiiri ei ymmärrä sairautta ja suhde alkaa rakoilla. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta on tärkeää tuoda ilmi yksin asuvien muistisairaiden haavoittuvuus ja syrjäytymisriski. Haluamme lisätä yhteiskunnassamme tietoutta ja ymmärrystä, kuinka tärkeää on vahvistaa yksinäisten muistisairaiden sosiaalista verkostoa. Yhteiskunnassamme vallitsee edelleen ennakkoluuloja ja häpeää muistisairauden ympärillä.
Kohderyhmänä ovat yksin asuvat ja hiljattain diagnoosin saaneet muistisairaat ja heidän läheiset. Kohderyhmältä on kysytty palautetta ja kokemuksia toiminnasta säännöllisesti, jotta toimintaa on voitu kehittää sen mukaan.
1. Yksinäisyydestä ulos - kielteisten ajattelumallien lievittyminen yksilötuen ja ohjauksen avulla
2. Ystävänä edelleen - asenteisiin vaikuttaminen
3. Uusia ystäviä - lisää osallistumismahdollisuuksia
4. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa - sinut menneisyyden kanssa
5. Tutkimustieto tukemassa hankkeen kehittämistyötä
Yksinäisyydestä ulos - kielteisten ajattelumallien lievittyminen yksilötuen ja ohjauksen avulla
Määrälliset mittarit: Yksilö-ohjaukseen osallistuvien henkilöiden määrä, ohjauskerrat ja täytetyt verkostokartat.
Laadulliset mittarit: - Koettu yksinäisyys ja osallisuusindikaattori.
Ystävänä edelleen - asenteisiin vaikuttaminen
Määrälliset mittarit: Koulutuksiin osallistuneiden määrä.
Laadulliset mittarit: Luentopalautteet koulutuksiin osallistuneilta.
Uusia ystäviä - lisää osallistumismahdollisuuksia
Määrälliset mittarit: Ryhmiin ja tapahtumiin osallistuvien lukumäärä.
Laadulliset mittarit: - Koettu yksinäisyys ja osallisuusindikaattori.
Tulevaisuuteen voi vaikuttaa - sinut menneisyyden kanssa
Määrälliset mittarit: - Laadittujen Minä Olen-kirjojen (kirja, johon kirjoitetaan omaa elämäntarinaa, sosiaalista verkostoa ja liitetään Hoitotahto-vihko) ja hoivatoiveiden lukumäärä.
Laadulliset mittarit: Minä Olen-kirjan käytettävyys ja soveltuvuus.
Tutkimustieto tukemassa hankkeen kehittämistyötä
Aiemmissa tavoitteissa mainitut sekä De Jong Gierveld 6 -kohdan yksinäisyyden tunteita arvioiva mittari ja havainnot ryhmätoiminnasta.
Tuttavapiiri -toimintamalli on rekisteröity ja jatkuu osana Pirkanmaan Muistiluotsin perustoimintaa. Muistiluotsin henkilökunta on saanut Tuttavapiiri-ryhmänohjaajakoulutuksen ja ryhmiä toteutetaan jatkossa kaksi, yksi keväällä ja yksi syksyllä Tampereella. Yksi henkilö on vastuussa toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja siihen liittyvästä viestinnästä jatkossa.
Tuttavapiiri-ryhmämallissa perusidea on tukea yksin asuvia muistisairaita ja kiinnittää heidät osaksi Muistiyhdistyksen toimintaa, jotta he eivät jää yksin sairautensa kanssa. Kyse on seitsemän kerran suljetusta pienryhmästä, jossa kirjataan omaa elämäntarinaa lapsuudesta aikuisuuteen, kirjataan omia hoivatoiveita ja sosiaalista verkostoa. Ajatuksena on kirjoittaa ylös asioista omasta elämästään vielä, kun muistaa. Ryhmään otetaan kerralla 6-10 henkilöä.
Ryhmätoimintaan osallistuneilta kysyttiin alkukartoituskäynnillä ja ryhmätoiminnan päätyttyä loppukartoituskäynnillä yksinäisyyden kokemusta kuvaava mittari ja osallisuusindikaattori. Yksinäisyyden kokemuksen voidaan todeta lievittyneen hieman hankkeen toiminnan loppuun asti käyneillä muistisairailla henkilöillä, esimerkiksi vastaajista (n 59) 5 % koki toiminnan alussa jatkuvasti yksinäisyyttä, mutta toiminnan lopussa näin koki enää 3 % heistä.
Osallisuusindikaattorin vastaajien (n 59) keskiarvojen summapistemäärä oli ennen toimintaa 73,4 ja toiminnan jälkeen 77,9 (asteikolla 0–100). Suurempi pistemäärä tarkoittaa vahvempaa osallisuuden kokemusta. Vahvan osallisuuden kokemuksen raja on 75, joten voimme päätellä, että ryhmäläisten osallisuuden kokemus on vahvistunut toiminnan aikana. Yksi merkittävimmistä tuloksista oli itselleen tärkeään ryhmään tai yhteisöön kuulumisen tunne. Vastaajista (n 59) 49 % koki toiminnan alussa, ettei kuulu mihinkään ryhmään tai yhteisöön, mutta toiminnan jälkeen heistä näin koki enää 5 %. Toiminnan alussa vastaajista (n 59) 42 % oli täysin samaa mieltä siitä, että heidän elämällään on tarkoitus ja toiminnan päätyttyä heistä jo 44 % koki näin. Päivittäisiä tekemisiään piti toiminnan alussa täysin tai jokseenkin merkityksellisenä vastaajista (n 59) 81 %, kun toiminnan lopussa heistä näin koki jo 85 %. Kokemus siitä, että saa apua tarvittaessa koheni toiminnan aikana, alussa vastaajista (n 59) 74% oli täysin samaa mieltä, että saa apua, kun sitä todella tarvitsee, toiminnan jälkeen näin ajatteli jo 81 % heistä. Toiminnan alussa vastaajista (n 59) 33 % oli täysin samaa mieltä siitä, että pystyy tavoittelemaan itselleen tärkeitä asioita, kun taas toiminnan lopussa heistä näin koki jo 51 %.
Hankkeen asiakkailta kysyttiin loppukartoituskäynnillä myös toiminnan tärkeimmästä annista avoimella kysymyksellä. Vastauksista nousi esiin kokemuksia siitä, että on saanut tukea ja ei ole jäänyt yksin muistisairauden kanssa. Osa koki, että on saanut toiminnan kautta merkityksellisyyttä elämään ja on joku paikka, jossa käydä. Tärkeäksi koettiin myös tiedon saanti, hanketyöntekijöiden arvostava kohtaaminen ja luottamuksellinen ilmapiiri. Vastaajan sanoin ”Sain yksinäisyyden koloon täytettä.”
Vaaditaan sosiaali- ja terveysalan koulutus ja Tuttavapiiri-ohjaajakoulutus. Toimintamalli on rekisteröity ja tarkoitettu vain yksin asuville muistisairaille, jotka ovat sairauden alkuvaiheessa. Voidaan soveltaa niissä toimintaympäristöissä, joissa on kyseistä kohderyhmää olemassa.