Yksinäisyys Suomessa
Yksinäisyys on Suomessa todellinen kansanterveydellinen uhka ja riski. Yksinäisyys on negatiivinen psyykkinen olotila, jossa ihminen kokee ahdistusta määrällisesti tai laadullisesti puutteellisista ihmissuhteista. Yksinäisyyttä voi kokea ollessaan yksin, mutta yksinäinen voi olla myös muiden seurassa.
"Yksinäisyys on ahdistava, yksilöllinen kokemus ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä. Yksinäisyys on aina haitallista. Vaikka se aiheuttaa alakuloa sekä psyykkistä ja fyysistä pahoinvointia, se on selvästi eri asia kuin masennus ja sairaudet.
Yksinäisyys jaotellaan usein emotionaaliseen ja sosiaaliseen yksinäisyyteen.
Sosiaalista yksinäisyyttä on kuvattu osuvasti kuiluna toivottujen ja olemassa olevien sosiaalisten suhteiden välillä. Sosiaalisessa yksinäisyydessä tärkeät ihmissuhteet ja verkostot puuttuvat tai ovat vähäisiä.
Emotionaalisessa yksinäisyydessä ihmissuhteiden määrää olennaisempaa on niiden laatu – se, että koemme yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunnetta olemassa olevissa sosiaalisissa suhteissamme. Tulemme ymmärretyiksi ja nähdyiksi toisille sellaisina kuin olemme. Tästä johtuen voimme myös kokea yksinäisyyttä ihmisten keskellä, ystävyys- ja perhesuhteissa." (Helsinki Missio verrkosivut))
Yksinäisyyden haittavaikutukset
On tunnettua, että yksinäisyydellä on useita erilaisia haittavaiutuksia. Yksinäisyyden terveysriskit ovat rinnastettavissa kansanterveyden tasolla tupakointiin tai ylipainoon (Yle artikkeli). Yksinäisyys altistaa monille sairauksille kuten masennukselle, muille mielenterveyden häiriöille sekä fyysisille sairauksille. Pitkään jatkunut yksinäisyys altistaa syrjäytymisriskille.
Pandemian aikana Suomessa yksinäisyys on lisäääntynyt merkittävästi.
SPR:n teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan Suomessa joka kolmas kärsii haitallisesta yksinäisyydestä. Aikaisemmin yksinäisyydestä kärsi Suomessa, joka viides (THL). SPR:n tuktimuksessa eniten yksinäisyydestä kärsivät yli 65 vuotiaat ja yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevat ihmiset. Pandemia on jatkunut jo yli vuoden ja vielä ei loppua näy. Mitä pitemmälle yksinäisyys jatkuu sen syvemmät ja vakavammat ovat yksinäisyyden aiheuttamat vauriot. Haitallisen yksinäisyyden kustannukset ovat Suomelle kalliita.
Tuoreen kouluterveyskyselyn 2021 mukaan ahdistuneisuus ja yksinäisyys on yleistynyt nuorten keskuudessä merkittävästi. Erot tyttöjen ja poikien välillä ovat myös kasvaneet sekä ahdistuneisuudessa että yksinäisyydessä.
"Vuoden 2021 kyselyssä kohtalaisesta tai vaikeasta ahdistuneisuudesta raportoi 19 prosenttia 8. ja 9. luokan oppilaista. Tytöt (30 prosenttia) kokivat ahdistuneisuutta huomattavasti yleisemmin kuin pojat (8 prosenttia). Vuosina 2013–2019 ahdistuneisuutta koki 11–13 prosenttia vastaajista." (THL)
"Itsensä yksinäiseksi tuntevien 8. ja 9. luokan oppilaiden osuus on kasvanut. Vuosina 2017–2019 itsensä yksinäiseksi tunsi 10–11 prosenttia, vuoden 2021 keväällä 16 prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista. Tytöt (22 prosenttia) tunsivat itsensä yksinäisiksi yleisemmin kuin pojat (9 prosenttia)." (THL)
Sosiaalisten taitojen valmennusohjelman kohderyhmä on yksinäisyydestä kärsivtä nuoret, joilla on haasteita sosiaalisissa taidoissa. Kaiken pohjana on haitallisen yksinäisyyden kokemus, joka ei ole mahdollistanut sosiaalisten taitojen oppimista ja harjoittelemista. Tästä on seurannut se, että nuoret ovat oppineet välttelemään sosiaalisia tilanteita ja sitä kautta sosiaalinen itsevarmuus on vähentynyt. Hankkeen aikana kertynyt oppi ja ymmärrys yksinäisyyttä kokevien nuorten sosiaalisista haasteista on ollut merkittävä tiedonlähde valmennusta kehitettäessä. Nuorten osallisuus valmennuksen kehittämiseen on tapahtunut itse valmennukseen osallistumisen kautta ja heiltä kerätty palaute on kehittänyt toimintamallia oikeaan suuntaan.