Kiusaamisen ehkäisyyn käytetään paljon voimavaroja mutta siinä tuskin koskaan onnistutaan täysin. Osa lapsista ja nuorista kokee kiusaamista ja ovat haavoittuvaisia. Kiusaamisen jälkihoitoon on tällä hetkellä hyvin vähän malleja sekä menetelmiä ja tähän tarpeeseen Selviydytään kiusaamisesta -hanke pyrkii osaltaan vastaamaan. Kiusaamisen negatiiviset seuraukset eivät lopu siihen kun kiusaaminen loppuu. Jos tukea ei saa, on vaarana, että käsittelemätön kokemus jää vaikuttamaan koko elämään tai se aktivoituu myöhemmässä elämänvaiheessa, usein esimerkiksiryhmätilanteissa tai työpaikoilla (Parkkinen 2019). THL:n mukaan peruskoulun varaan jäävät aiheuttavat elinaikanaan keskimäärin 370 000 euron lisäkustannukset (THL 2018). Kiusaamisella on siis yksilön hyvinvinnin lisäksi vakavat yhteiskunnalliset vaikutukset. Sekä kiusatut, että kiusatun lapsen vanhemmat tarvitsevat sosiaalista tukea, toimivaa verkostoa ja vertaistoimintaa (Björlund ym. 2017).
Tarpeet:
Kiusaamisen ehkäisyssä ei koskaan pystytä onnistumaan täysin ja siksi on tärkeää keskittyä myös ehkäisemään ongelmia, joita kiusaaminen kiusatuille aiheuttaa. Osa lapsista ja nuorista on haavoittuvaisia ja tukemalla ja vahvistamalla heitä voidaan ennaltaehkäistä sekä kiusaamisen negatiivisia vaikutuksia, että kiusatuksi joutumista uudelleen. (Singham 2017, 1118.) Kiusaamista kokee joka ikäluokassa 10 % koululaisista. Kiusaamisen katsotaan päättyvän siihen, kun kiusaaminen loppuu. Osalle kokemus jättää pitkäaikaiset jäljet ja tiedämme, että monen nuoren elämän esteenä on heidän kokemansa pitkäaikainen vakava kiusaaminen. Nuorten pahaa oloa ei nähdä usein ulospäin ja ongelmat näkyvät poissaoloina koulusta tai opintojen viivästymisenä tai keskeyttämisenä. Kiusaaminen aiheuttaa oireilua, joka usein luokitellaan mielenterveydenhäiriöksi ja usean nuoren masennusoireiston taustalta löytyy kiusaamisen seurauksena syntynyt trauma. (Hamarus 2015 7,11-13) Lapsuudessa kiusattujen koettu pahaolo, heikompi elämänlaatu ja vähäisempi tyytyväisyys elämään on todettu aikuisuudessakin olevan muita vertaisia heikompi. (Takizawa, Maughan & Arseneault 2014, 779.)
Onneksi kiusaamisella ei ole negatiivista vaikutus kaikkiin kiusattuihin (McDougall & Vaillancourt 2015, 300). Laajan australialaisen tutkimuksen mukaan noin puolet kiusatuista kokee voivansa yhtä hyvin kuin ennen kiusaamiskokemustakin, 40% voi huonommin kuin ennen kiusaamiskokemusta ja 7% oli voi mielestään jopa paremmin kuin ennen kiusaamiskokemusta. Huonommin voivien osuus kasvaa selkeästi, jopa 50%, kun tarkkaillaan niitä nuoria, jotka olivat kertoneet kiusaamiskokemusten olevan jatkuvaa (Rigby 2002, 108). Vaskinen (2019) tutki kiusattujen elämäntarinoita, ja myös hänen aineistossaan ne kiusatut, jotka kokivat selviytyneensä, voimaantuneensa ja kasvaneensa kiusaamiskokemuksen takia korostuivat. Osa toki koki yksinäisyyden ja kelpaamattomuuden tunteita vielä aikuisuudessakin.
Kiusaamisen ehkäisyn rinnalla kiusaamisen jälkihoito on kuitenkin erittäin tärkeää, sillä osa lapsista ja nuorista on haavoittuvaisia, ja kiusaamisen negatiiviset vaikutukset kiusattuun ovat selkeitä ja usein varsin pitkäaikaisia (Faith, Malcolm & Newgent 2008, 327-332). Kiusaamisen jälkihoitoon oli hankkeen alkaessa hyvin vähän malleja sekä menetelmiä, ja tähän tarpeeseen Selviydytään kiusaamisesta -hanke pyrkii osaltaan vastaamaan.
Hankkeen kehittämän ryhmämallin avulla ja tukemalla lapsia ja nuoria, joita on kiusattu, voidaan ehkäistä monia pitkäaikaisia ja aikuisuuteen jatkuvia ongelmia. Jos lapsi tai nuori ei saa tukea, on vaarana, että käsittelemätön kokemus jää vaikuttamaan koko elämään tai se aktivoituu myöhemmässä elämänvaiheessa, usein esimerkiksi ryhmätilanteissa tai työpaikoilla (Parkkinen 2019). Vaarana on syrjäytyminen, yksinäisyyden kokemukset ja elämänlaadun heikentyminen. Kiusaaminen on vakava koko yhteiskunnan ongelma ja myös jälkihoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Kiusaamisen lakattua tulisi keskittyä kiusatun voimavarojen tunnistamiseen sekä itsetunnon vahvistamiseen (Hamarus 2015 7,11-13).
Vahvan yhteiskunnallisen tarpeen lisäksi nuorilta sekä heidän vanhemmiltaa on useissa tutkimuksissa kartoitettu sitä, millaista tukea kiusaamista kokeneet olisivat toivoneet selviytyäkseen kiusaamisen aiheuttamista seurauksista. Mm. Keväällä 2018 Jyväskylässä Music Against Drugsin teettämän hyvinvointikyselyn mukaan kiusaamista kokeneet nuoret toivoivat enemmän yksilöllistä keskustelua sekä vertaistukea kiusaamiskokemuksen käsittelyyn.
Vertaisryhmässä itsetunto ja ajatus siitä, että jokaisella on oikeus olla oma itsensä, vahvistuu. Ryhmiin osallistuneet kuvaavat sitä, että vertaisryhmissä tärkeää ja vaikuttavaa on tiedon lisääntyminen kiusaamisilmiöstä ja sen vakavuudesta. Omaa kokemusta, ja sen aiheuttamia tunteita ei tarvitse vähätellä. (Juntunen 2015, 32-34 & Selviydytään kiusaamisesta -loppukysely vertaisryhmään osallistuneille nuorille.)
Vertaisryhmä on tarkoitettu kiusaamista kokeneille noin 12-21-vuotiaille nuorille. Kouluterveyskyselyn 2019 perusteella viikottain kiusaamista kokee yläkoululaista n. 5,5% ja 2. asteen opiskelijoista n. 2-3%. Tutkimusten mukaan noin 43% kiusatuista kokee negatiivisia seurauksia kiusaamisen takia, ja ovat täten projektin kohderyhmää. Osa kohderyhmästä tarvitsee vaativampaa tukea tai ei etäisyyksien takia pysty osallistumaan ryhmätoimintaan.
Toiminnan alueellista tarvetta on kartoitettu tutkimusten sekä ammattilaisille (n=32), MLL piireille (n=7), kiusaamista kohdanneille nuorille (n=25) ja heidän vanhemmilleen (n=12) suunnattujen kyselyiden sekä opinnäytetöiden avulla. Näiden avulla kohderyhmää on osallistettu toiminnan kehittämiseen. Kyselyt vahvistavat, että kiusaamisen jälkihuollolle on tarve. Alueella ei ole ollut tarjolla ryhmämallista tukea kiusatuille ja heidän perheilleen. Yläkouluille tehdyssä kyselyssä (n=1187) korostui kiusattujen
nuorten toivovan vertaistukea kiusaamiskokemusten käsittelyyn.