Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa
Sosiaalihuollossa lainsäädäntö ohjaa palveluiden järjestämistä väljästi ja se on johtanut alueellisesti keskenään erilaisiin järjestämistapoihin. Tämä on mahdollistanut asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista, mutta on johtanut alueellisesti epäyhdenvertaiseen tilanteeseen. Asukkaat eivät saa aina samassa elämäntilanteessa samaa tai samantasoista palvelua asuinalueesta riippumatta. Hyvinvointialue uudistukseen liittyvä palveluiden kehittäminen laajemmilla alueilla on antanut uusia mahdollisuuksia yhtenäistämiselle. Asiakassegmentointia on tehty sosiaalihuollossa aiemminkin mm. Asiakassegmentointi sosiaalihuollon näkökulmasta ja tulevaisuuden visiota sosiaali- ja terveydenhuollon yhteissegmentointiin Helsingissä.
Nyt tavoitteena viedä asiakastarpeista nousevaa palveluiden kehittämistä käytäntöön Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ja pyrkiä luomaan myös asiakasprosessin/palveluprosessin kuvauksia asiakasryhmittäin. Perhetyön porrasteinen kuvaaminen voi toimia esimerkkinä.
Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet
Perhetyö on palveluna sekä myös sitä toteuttavaa henkilöstöä koskevien pätevyys- ja koulutusvaatimusten osalta hyvin moneen taipuva palvelu. Tämän vuoksi sen järjestäminen ja toteuttaminen on ollut kirjavaa ja vertailukelpoista tietoa palvelun oikeasta kohdentumisesta ja vaikuttavuudesta on ollut haastavaa tuottaa. Perhetyöllä on saatettu paikata jonkun muun palvelun, esim. neuvolan, oppilashuollon tai mielenterveyspalveluiden resursointi ja –saatavuushaasteita. Perheiden yksinäisyys, lapsiperheköyhyys ja ylisukupolviset sosiaaliset haasteet lisäävät vanhemmuuden tuen ja perhetyön tarvetta.
Perhesosiaalityön asiakaskirjo on laaja ennaltaehkäisevistä varhaisen tuen tarpeista paljon palveluita tarvitseviin, lastensuojelun ’rajapinnassa’ oleviin erityisen tuen tarpeessa oleviin lapsiin ja perheisiin. Jatkossa lainsäädäntö ja palvelustrategia ohjaavat siihen suuntaan, että suurin osa perheistä tulisi autetuiksi sosiaalihuollossa. Lastensuojelun ollessa erityispalvelua. Tämä vaatii sosiaalihuollon asiakasperheiden reaalisen palvelutarpeen tunnistamista ja palveluiden kehittämistä tätä tarvetta vastaavaksi. Vielä nykytilanteessa asiakkaita siirretään lastensuojeluun shl-palveluiden riittämättömyyden vuoksi varsin usein.
Kohderyhmä on laaja ja yksi toimintamallin tavoitteista onkin kuvata tarkemmin erilaisista perhetyön muodoista hyötyviä asiakasryhmiä, sekä näitä perhetyön muotoja itsessään. Perhetyötä tehdään tavallisimmin 0-17 vuotiaiden lasten perheiden kanssa, mutta sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna se voisi olla sopiva palvelu myös aikuisten perheenjäsenten suhteiden tukemiseksi. Tämän palveluiden yhdenmukaistamiseen liittyvän työn kohderyhmänä ovat erityisesti perhesosiaalityön asiakkaat ennaltaehkäisevää tukea tarvitsevista hyvin paljon palveluita tarvitseviin lastensuojelun yhdyspinnassa autettaviin asiakkaisiin.
Toimintamallille asetetut tavoitteet
Erityisesti tulisi seurata;
a) Kuinka suurelle osalle varhaista perhetyötä saavista se riittää palveluksi niin, että asiakkuus voidaan sen jälkeen päättää?
b) Vähentääkö erityisen tuen perhetyön kehittäminen lastensuojeluun siirtyvien asiakkaiden määrää?
Toimintamallin keskeiset edellytykset
Toimintamallin juurruttaminen vaatii erityisesti lähiesihenkilöiden osallistamista ja tiedottamista heidän kauttaan tiimeille. Erityisesti arvioivaa työtä tekevän henkilöstön tulisi tuntea hyvin palvelukuvaus ja tunnistaa ne asiakasryhmät, joilla voidaan tarjota varhaisen tuen vaiheen palveluita kevyen arvioinnin jälkeen ja ohessa. Jatkossa sosiaalihuollossa palvelupolkujen ja –prosessien kuvaaminen asiakassegmenttien pohjalta samalla ajatuksella voi tukea sosiaalihuollon palveluiden kehittämistä vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Lisätä vaikuttavuutta ja mahdollistaa henkilökunnan osaamisen kehittämistä.