MONIALAISEN KEHITTÄMISTYÖN OSALLISTUJAT
Paikallinen kehittämishankkeen vastuuhenkilö kartoitti eri alojen esimiehiltä heidän työntekijöidensä kiinnostusta osallistua hankkeen työskentelyyn. Vastuuhenkilö järjesti työryhmiä, joihin kutsuttiin hankkeesta kiinnostuneita työntekijöitä. Työryhmiin osallistui työntekijöitä aikuissosiaalityöstä, erityisasumispalveluista, sijais- ja jälkihuollosta, sosiaalisesta kuntoutuksesta, etsivästä nuorisotyöstä, päihdepalveluista, psykiatrian palveluista sekä kolmannen sektorin toimijoita, vuokrataloyhtiö, muita hankkeita ja kokemusasiantuntijoita. Työryhmään kutsuttiin myös Kuopion Asumisen verkosto. Verkostossa esimiestaso toimi ikään kuin paikallisena ohjausryhmänä. Verkostoon osallistui myös seurakuntayhtymän ja rikosseuraamuslaitoksen työntekijöitä. Eri toimijat tulivat työryhmissä toisilleen tutuiksi kasvokkain. Kolme kokemusasiantuntijaa toi asunnottomuutta tai kokemusta uhkaavasta asunnottomuudesta tutuksi vapaaehtoisina toimijoina ja toiset kolme kokemusasiantuntijaa hankkeeseen palkattuina työntekijöinä. Kokemusasiantuntijat osallistuivat työryhmiin vaihtelevasti riippuen omista työsuhteistaan ja tilanteestaan. Kaikilla tapaamiskerroilla ei välttämättä ollut mukana kokemusasiantuntijaa, vaikka siihen pyrittiin.
TYÖRYHMIEN TYÖSKENTELY
Kehittämisessä keskityttiin kotiin saataviin palveluihin, sijaishuollosta ja lapsuuden kodista itsenäiseen asumiseen siirtyviin asiakkaisiin sekä päihteitä käyttäviin liikuntarajoitteisiin ikäihmisiin. Työryhmiä oli yhteensä neljä. Jokainen työryhmä kokoontui vähintään kolme kertaa hankkeen vastuuhenkilön kutsumana joko jonkin työryhmän toimijan tiloissa tai hankkeen neuvottelutiloissa. Työryhmissä koottiin asunnottomuuden ennaltaehkäisyn ohjelma sekä kehitettiin ja ideoitiin eri vaihtoehtoja ja työtapoja asiakkaiden tilanteiden parantamiseksi. Työryhmäläiset hyödynsivät kehitysideoita omassa työssään.
Työryhmien työskentelyssä käytettiin tapausesimerkkejä, jotka havainnollistivat asiakkaiden tilanteiden monimutkaisuutta. Eräässä juurruttamisen työryhmässä työntekijät kokosivat neljä esimerkkitapausta asiakkaidensa tilanteista. Työryhmässä jokaisesta esimerkkitapauksesta eroteltiin esiintyneet ongelmat ja puutteet toimintakentässä, sekä mallinnettiin ideaalitilanne. Tapauksista tehdään koonti johdolle, joka tukee toiminnan muutoksen toteuttamista.
TAPAUKSENA ASUNNOTTOMUUSRISKI SIIRTYMÄSSÄ LASTENSUOJELUSTA AIKUISSOSIAALITYÖN PALVELUIHIN
Sijaishuollosta itsenäiseen asumiseen siirtymistä eli lastensuojelun sijais- ja jälkihuollon sekä aikuissosiaalityön asiakassiirtoprosessia kehittämässä olivat kaikki sosiaalityöntekijät ja ohjaajat kyseisistä yksiköistä. Niissä käsiteltiin muun muassa asiakkaan kohtaamista, omia asenteita, siirtymävaiheessa olevan nuoren tilannetta ja siihen liittyvää moniammatillisen työn tarvetta, tiedonkulkua ja jälkiseurantaa.
Aikuissosiaalityön ja lastensuojelun sijais- ja jälkihuollon työntekijät tapasivat ensin omissa yksiköissään. Sen jälkeen he pitivät yhteisen learning cafe -työpajan. Kolmas kerta oli yksiköille yhteinen ja mukaan kutsuttiin työntekijöiden lähiesimiehet. Neljännen kerran seurantatapaamisesta sovittiin. Tällöin voidaan vielä muokata sovittuja käytäntöjä sekä saada palautetta asunnottomuuden uhkaa kokevilta.
Täysikäisyyden saavuttamisen tunnistettiin olevan sijaishuollosta itsenäiseen asumiseen ja lastensuojelusta aikuissosiaalityön palveluihin siirtymisen nivelvaihe, jossa nuorilla on tunnistettu asunnottomuusriski. Nivelvaihe on haaste sekä palvelujärjestelmälle että ammattilaisille. Nuori saattaa jäädä tilanteeseen, jossa hän ei halua tai kykene vastaanottamaan aikuissosiaalityön palveluita jälkihuollon päättyessä. Täysi-ikäisyyden saavutettuaan nuori ”pääsee” pois viranomaisten vallasta. Lastensuojelun sijais- ja jälkihuollon asiakkaan tausta on usein rankka ja luottamus viranomaisia kohtaan heikko. Epävarmuus tulevaisuudesta ja omasta selviytymisestä on usein läsnä. Avulle voi kuitenkin olla tarvetta. Tilanne saattaa kärjistyä nopeastikin, esimerkiksi asuminen omassa asunnossa voi katketa vuokran maksamattomuuden vuoksi. Tietojärjestelmien kirjaamiskäytäntöjen ja eri tietojärjestelmien välisien esteiden vuoksi moniammatillinen työ ei tule näkyväksi.
Kaikki nuoren elämän nivelvaiheessa toimivat ammattilaiset päätettiin koota yhteen ja uudistaa asiakassiirtoprosessi vahvistaen sekä ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä, että ammattilaisten ja nuorten välistä yhteistoimintaa. Eri vaiheita lastensuojelusta aikuissosiaalityönpalveluihin avattiin nuoren näkökulmasta. Eri tavalla nuorten tilannetta tulkitsevat ammattilaiset synnyttävät nuorelle kokemuksen, ettei häntä ymmärretä, eikä osata auttaa, mikä voi johtaa nuoren haluun irtautua palveluista. Yhteistyötä tehdessään ammattilaiset tulevat toisilleen tutuiksi ja pystyvät siten auttamaan nuorta hänen elämänsä nivelvaiheissa samansuuntaisesti. Samalla tavalla nuoren asioita ymmärtävät ammattilaiset eri palveluissa osaavat tukea nuorta ennakkoon erilaisissa muutosvaiheissa ja luoda näin luottamusta myös palveluihin.
Ammattilaisille luotiin toimintatavat, joilla ei synny katkoksia palveluihin. Sijais- ja jälkihuollolle ja aikuissosiaalityölle tehtiin ohjeet siirtymän toteuttamiseksi. Sijais- ja jälkihuollosta otetaan nuoren luvalla yhteyttä aikuissosiaalityön nuorten tiimiin ennen siirtoa. Nuori saa oman aikuissosiaalityöntekijän jo ennen siirtymistä aikuissosiaalityön palveluihin. Nuori saattaa kokea viranomaiskohtaamiset kankeina ja ahdistavina tilanteina. Laajat palaverit (10 työntekijää) muutettiin pieniksi palavereiksi, jotta ne eivät ahdistaisi nuorta. Pienemmässä palaverissa nuoren on mahdollisesti helpompi tuoda näkökulmiaan esille. Nuori saattaa kokea itsensä ulkopuoliseksi ammattilaisten keskustellessa hänen asioitaan. On tärkeää, että ammattilaiset luottavat siihen, että nuorilla on kykyä ratkaista monia asioita itsenäisesti. Arvostava kohtaaminen on osa osaamista. Vapautuneen ilmapiirin syntyminen ja toiminnan muutos vaatii aikaa, mutta tuloksena voi olla asiakkaan vastuullisuuden kasvun oman elämän suunnittelussa ja toteutuksessa.
KEHITTÄJÄT
Tässä kuvattu ja Sokran arvioima toimintamalli perustuu AKU-hankkeessa (ESR 2016–2019) tehtyyn kehittämistyöhön sekä hankkeilta koottuun tietoon ammattilaisten kokemuksista.
Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat -hankkeen nettisivut: https://www.ara.fi/aku
Kuopion kaupunki: https://www.kuopio.fi/fi/ohjelmat-ja-suunnitelmat
SAMANKALTAISTA TOIMINTAA ON KEHITETTY MYÖS PARTY-HANKKEESSA (ESR 2015–2018)
PARTY – Parempaa työ- ja toimintakykyä -hankkeen tavoitteena oli pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työnhakijoiden palvelujen parantaminen. Työllistymistä edistävien palvelujen asiakkaan ympärille koottiin tarpeenmukaista verkostoa ja asiakkaan tilanne selvitettiin kokonaisvaltaisesti ja moniammatillisesti jo työ- ja toimintakyvyn arvioinnin aikana esimerkiksi osaamisen ja terveyden kannalta. Arviointi on vaikuttavampaa, kun työttömien olosuhteet ja tarpeet tunnetaan paremmin. Tuntemusta lisäsi se, että arvioinnin kehittämiseen osallistuivat eri toimialat sekä työttömät itse. Tämä nopeutti viranomaisten arviointityötä, kun asioita ei käsitelty sektoreittain. Kokemusasiantuntijat rohkaisivat asiakkaita tuomaan esille itselleen tärkeitä asioita. Esimerkiksi lääkärit kiinnostuivat pitkäaikaistyöttömän työkyvyn kokonaisvaltaisemmasta arvioinnista. Ammattilaiset kokivat työn mielekkääksi. Monet työttömät toivat esille, että heidän omien toiveidensa huomioiminen motivoi omaehtoiseen terveyden- ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Työkykyä arvioitiin myös ryhmissä, joissa etsittiin omia vahvuuksia ja mielekästä tekemistä. Pitkään töistä pois olleet löysivät uusia mahdollisuuksia siirtyä työelämään.
Party-hankkeen verkkosivut https://www.rauma.fi/ajankohtaista/party-hanke-kehitti-raumalle-uusia-toimintamalleja-pitkaaikaistyottomyyden-vahentamiseksi/
