Kun omaishoitosuhteessa tullaan tilanteeseen, jossa hoidettava joutuu lopullisesti muuttamaan kodin ulkopuoliseen pitkäaikaishoitoon, on kokemus raskas niin omaishoitajalle kuin hoidettavallekin. Jo usean vuoden ajan Oulun seudun omaishoitajat ry:ssä oli tiedostettu omaishoitajien tuen tarve juuri tässä muutostilanteessa. Yhdistyksessä ei kuitenkaan ollut tarjolla juuri tähän tilanteeseen kohdennettuja tukimuotoja. Opinnäytetyö v. 2018 sekä toiminnankehittämiskysely 2019 vahvistivat tarvetta kehittämistyölle muutostilanteen tueksi.
Kaivattiin vertaisryhmiä ja muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien tukea, keskusteluja yhdistyksen työntekijöiden kanssa sekä hoitopaikan työntekijöiden kanssa. Omaishoitajat kokivat elämänlaatunsa heikentyneen eniten sosiaalisella ja psyykkisellä ulottuvuudella. Elämänmuutoksen herättämien tunteiden ristiriitaisuus, arjen uudelleen muotoutuminen ja omaishoitajuudesta luopumisen haasteet korostuivat.
Oulun seudun omaishoitajat ry sai STEA-rahoitteisen Tukena muutoksessa -kehittämishankkeen v. 2020 ja siitä alkoi monipuolinen kehittämistyö omaishoitajien tuen vahvistamiseksi.
- Oulussa ei ollut ennestään opasta muutostilanteen tueksi, kun omaishoitaja pohtii hoidettava läheisen siirtymistä kodin
ulkopuoliseen pitkäaikaishoitoon.
- Omaishoitajat tarvitsevat tietoa ja tukea päätöksentekoon. Tieto oli hajallaan ja kaikki ei ollut julkisesti saatavilla.
- Järjestämissämme infotilaisuuksissa, yksilöllisen tuen keskusteluissa, ohjauksessa ja neuvonnassa huomattiin, että samat kysymykset toistuvat
- Tietoa kaivattiin asiakasmaksulakiuudistuksen tuomista muutoksista
- Kaivattiin selkeää opasta, jossa on kuvattu siirtymisvaiheen prosessi, vastataan yleisimpiin kysymyksiin, esimerkkejä ja kokemuksia.
- Oppaasta haluttiin myös työväline alueen omaishoitajia tukeville ammattilaisille. Oppaasta hyötyvät myös läheiset ja esim. opiskelijat.
- Painetun oppaan lisäksi toivottiin myös sähköinen opas
Omaishoitajat huolehtivat läheisestään useimmiten omassa kodissaan. Suurin osa omaishoitajista on ikääntyneitä puoliso-omaishoitajia. Osalla ei ole lainkaan sopimusta omaishoidosta kunnan (nyk. hyvinvointialueen) kanssa, vaikka hoito, huolenpito ja ohjaaminen olisi jatkuvaa ja sitovaa. Suuri joukko huolehtii ja hoivaa läheistään myös niin, että ei asuta samassa taloudessa. Tällöin puhutaan usein etäomaishoidosta. Tyypillisesti työikäinen tai juuri eläkkeelle jäänyt aikuinen lapsi huolehtii omista ikääntyneistä vanhemmistaan tai sukulaisestaan. Lisäksi on paljon työikäisiä omaa alaikäistä tai aikuista lastaan tai puolisoaan hoitavia omaishoitajia.
Asiakasymmärrystä on kertynyt jo vuosien ajan Oulun seudun omaishoitajat ry:n toiminnassa olleilta omaishoitajilta. Omaishoitajia on myös haastateltu opinnäytetyön myötä sekä heiltä on kysytty toiveita yhdistyksen toiminnankehittämiskyselyssä.
Tukena muutoksessa -hankkeen rahoitus saatiin yli 65 vuotiaiden omaishoitajien tukemiseen Oulun seudulla. Hankkeen toiminnassa on ollut pääasiassa ikääntyneitä puolisoaan hoitavia omaishoitajia, mutta myös omaa vanhempaa tai aikuista lastaan hoitavia omaisia. Toimintaan osallistuminen ei edellyttänyt omaishoidon sopimusta kunnan/hyvinvointialueen kanssa eikä myöskään yhdistyksen jäsenyyttä. Hankkeessa on tuettu omaishoitajia muutostilanteessa, kun pohditaan hoidettavan läheisen muuttoa kodin ulkopuoliseen pitkäaikaishoitoon tai muutto on juuri tapahtunut.
Hankkeen aloitustapahtumassa omaishoitajat saivat kertoa kokemuksiaan ja heiltä kysyttiin toiveita ja odotuksia hankkeen tarjoamalle tuelle. He ovat saaneet olla itse suunnittelemassa toimintamuotoja sekä antaa jokaisessa kehittämisvaiheessa palautetta. Hankkeen alussa tehtiin myös syvähaastatteluja omaishoitajille.
Hankkeessa kehitimme erilaisia ryhmä- ja kurssimalleja sekä järjestimme tilaisuuksia sekä koko hankkeen ajan tarjottiin hanketyöntekijän antamaa yksilöllistä tukea. Näiden kohtaamisten ja palautteiden pohjalta asiakasymmärrys vahvistui entisestään.
Kehittämistyöryhmään haluttiin kutsua omaishoitajia, omaisia ja entisiä omaishoitajia mukaan. Heidän kokemukset ja näkemykset olivat tärkeässä roolissa kun alettiin kokoamaan opasta. He olivat aktiivisia työryhmän jäseniä. Myös kehittämistyöryhmän muut jäsenet toivat omassa työssään kohtaamien omaishoitajien ja omaisten näkökulmia esille. Kehittämistyöryhmä sai tuoda omia näkemyksiään esille alkukartoituskyselyssä sekä tietenkin kaikissa työryhmän kokoontumisissa ja lukukierroksilla.
Oppaan valmistumisen ollessa loppusuoralla opas annettiin luettavaksi kehittämistyöryhmän ulkopuolisille omaishoitajille ja heiltä saatujen kommenttien ja palautteen perusteella voitiin tehdä vielä muutoksia sisältöön.
Kehittämistyöryhmän toiminnan päätyttyä jäsenet arvioivat ja antoivat palautetta toiminnasta. Erityisesti positiivisena asiana nostettiin esille se, että kokemuksia ja mielipiteitä kuunneltiin, arvostettiin ja aidosti otettiin huomioon. Kehittämistyö ja osallistuminen koettiin merkitykselliseksi ja tuotoksena tehty opas tarpeelliseksi. Työskentely myös aktivoi kaikkia osallisia toimimaan yhteiseksi hyväksi.
