Omia polkuja -toimintamalli vaatii aktiivista verkostoitumista ja nopeaa, oikein ajoitettua viestintää eri ammattilaisten ja verkostojen välillä. Toimintamallin eri osioista muodostuvassa polkumallissa asiakas siirtyy polun eri vaiheissa eteenpäin kohti työelämää, koulutusta tai muuten toimintakykyisempää ja mahdollisesti päihteetöntä elämää. Polkumallin edellytyksenä on tunnistaa ne toimijat, jotka ovat olennaisia kohderyhmälle ja tehdä aktiivista verkosto- ja yhteistyötä heidän kanssaan. Porvoon ja Itä-Uudenmaan alueella esimerkkejä tästä ovat mm. etsivä lähityö, aikuissosiaalityö, Vinkki-sairaanhoitaja, rikosuhripäivystys, ruokajaosta vastaavat toimijat, diakonia sekä päihde- ja mielenterveyspalvelut.
Jalkautuvaa lähityötä tehdään konkreettisesti jalkautuen puistoihin ja kaduille. Työ viedään sinne, missä asiakas on ja sen tavoitteena on saada palveluiden ulkopuolella oleva ihminen siirtymään toimintamallin muiden osioiden pariin. Vaikka osa toimintamallin osioista on luonteeltaan kevyttä ja työntekijöiden mukana liikkuvaa, on tärkeää, että matalan kynnyksen kohtaamispaikka Olkkarille on riittävät, esteettömät ja helposti saavutettavat tilat. Porvoossa kohtaamispaikka Olkkari on ollut kohtaamispaikka myös ammattilaisille ja sidosryhmille, ei vain kävijöille. Oleellisena osana toimintaa on ilmainen aamiainen, joten sen valmistamiseen tarvitaan tilallisia, taloudellisia ja henkilöstöresursseja.
Toimintamallissa tehty työ on myös työtä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon rajapinnoilla: päihderiippuvainen ja palveluiden ulkopuolella oleva asiakas tarvitsee tukea ja neuvontaa molemmilta osa-alueilta. Olkkarin tilojen ehdoton edellytys on myös viihtyisyys ja kodinomaisuus, jotta tiloihin myös halutaan jäädä oleskelemaan ja jotta kävijät eivät koe olevansa asioimassa virastomaisessa, hierarkkisessa ympäristössä.
Olkkarin yhteydessä on pilotoinnin aikana toiminut hyvinvointialueen työntekijöitä ja heidän tuottamiaan palveluita. Tiivis sidosryhmäyhteistyö muun muassa hyvinvointialueen kanssa on mahdollistanut Olkkarin kehittymisen paikaksi, johon kävijät uskaltavat tulla pyytämään apua monenlaisissa elämäntilanteissa. Hyvinvointialue on jalkauttanut Olkkaritoiminnan yhteyteen mielenterveys walk-in palveluita, Vinkki-sairaanhoitajan tarjoamat neulanvaihtopisteet, c-hepatiitti testauksen sekä matalan kynnyksen terveysneuvonnan. Lisäksi sosiaaliohjaaja on jalkautunut viikoittain etsivästä lähityöstä tai aikuissosiaalityöstä auttamaan Olkkarin kävijöitä taloudellisten tukien kanssa.
Myös valmennuksen kannalta sidosryhmäyhteistyö on tärkeää, sillä moni valmennettava ohjautuu palvelun piiriin yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien kautta. Jalkautuvasta lähityöstä, samoin Olkkarista on ohjautunut asiakkaita valmennukseen, mutta suurin osa valmennettavista tulee muuta kautta. Eniten valmennettavia on ohjautunut TYM:in kautta. Myös HUS, sosiaalitoimi ja Ohjaamo ovat ohjanneet asiakkaitaan valmennukseen. Yksilövalmennus on ollut valmentajan ja valmennettavan toteuttamaa kahdenkeskistä valmennusta. Ryhmämuotoiset valmennukset on toteutettu yhteistyössä Olkkarin ohjaajan kanssa. Tällaisia ryhmämuotoisia toimintoja ovat olleet esimerkiksi ruoanlaittoryhmä ja keskusteluryhmä.
Toimintamallin osioissa kolme ja neljä, asiakas on koko toiminnan olennaisin osa. Yksilövalmennus rakentuu asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden ympärille ja valmentajan avulla vie asiakasta tavoitteitaan kohti. Onnistuakseen ja ollakseen laadukasta, valmennus vaatii työntekijän, jolla on ymmärrystä siitä, mistä osista valmennus koostuu. Valmennusymmärryksen lisäksi on tärkeää, että työntekijällä on asiakasryhmän haasteiden tuntemusta. Mielenterveys- ja päihdeasiakkailla on usein moniongelmaisuutta, joten järjestys, jossa asioita aletaan työstämään on valmentajan ja asiakkaan välisessä työssä tärkeää huomioida. Valmentaja ohjaa asiakasta kohti asiakkaan omia tavoitteita niin, että asiakas saa matkan varrella onnistumisen kokemuksia.
Yksilöllisen valmentamisen mallin valmennus vaatii luottamuksen ja turvallisen kommunikoinnin rakentamista valmentajan ja valmennettavan välille. Valmentaminen saattaa vaatia myös henkilökemiaa onnistuakseen, mutta tärkeintä on asiakkaan aito kohtaaminen tämän lähtökohdista. Helpoiten asiakasryhmän tavoittaa, kun kohtaaminen tapahtuu ihmiseltä toiselle eikä ammattilainen-asiakas -lähtökohdasta.
Toimintamallin soveltamisen vinkit:
Toteutuakseen polkumalli vaatii sitoutuneita työntekijöitä, joilla on valmiuksia muuttuvaan, nopeaan ja oikea-aikaista reagointia vaativaan moniammatilliseen työskentelyyn. Työskentely kohderyhmän kanssa vaatii realistista käsitystä siitä, millaisia arjen haasteita yhteiskunnan heikossa asemassa olevilla, etenkin päihderiippuvuudesta kärsivillä ihmisillä on. Työntekijäresurssia tulisi olla riittävästi, jotta kohtaamispaikka ja muut toiminnot voidaan pitää auki myös mahdollisten sairauslomien aikana. Työntekijät toimivat siltana kadun ja palveluiden välissä. Polkumallissa tehdään pohjimmiltaan kohtaamistyötä ja riittävän laaja ymmärrys mm. riippuvuussairauksista ja rikosseuraamusjärjestelmästä on olennaista. Vahva paikallinen verkostoituminen on yksi työskentelyn edellytyksiä.
Työntekijät, jotka toimintamallia toteuttavat, ovat päihdetyön osaajia ja kohderyhmä on heille tuttu ja siksi päihteiden käyttäjien kohtaaminen kokonaisvaltaisesti ja inhimillisesti on heille luontevaa. Työntekijät eri ammattiryhmistä työskentelevät samassa tilassa samojen asiakkaiden kanssa, joten asiakkaat pääsevät tutustumaan eri palveluiden työntekijöihin Olohuonetoiminnan kautta, mikä edesauttaa luottamuksen syntymistä ja madaltaa kynnystä pyytää neuvoja ja apua. Monelle asiakkaalle on helpompaa kertoa avoimemmin tilanteestaan luotettavalle työntekijälle, joka ei keskity pelkästään hänen päihdeongelmaansa, vaan osaa poimia keskustelusta muita asioita, joiden kautta tilannetta voi alkaa purkamaan. Olohuonetoiminnan ohjaaja pystyy matalalla kynnyksellä tarttumaan asiakkaiden tuottamaan puheeseen ja tarjoamaan apua, joko paikan päällä tai tarvittaessa ohjaamaan oikeiden palveluiden piiriin.
Kun toimintamalli otetaan käyttöön, on syytä huomioida toimintamallin tarpeita vastaava henkilöstön määrä. Mikäli avointa olohuonetoimintaa halutaan pitää päivittäisenä palveluna, joka on avoinna koko päivän, täytyy se huomioida henkilöstön määrässä. Pilotoinnin aikana ohjausresurssia oli noin 1,4 htv, mikä on todettu liian vähäiseksi. Jotta toimintaa voidaan suunnitella ja toteuttaa paremmin, on ohjaajia oltava vähintään kaksi täysipäiväistä. Toiminnan ohjaamisen ja palveluohjaamisen kannalta on oleellista, että ohjaajan rooleissa toimivat henkilöt ovat koulutettuja ja osaavia päihdetyöntekijöitä. Rikososaaminen on eduksi, sillä todella usealla päihteidenkäyttäjällä on jonkinlainen rikostausta. Asiakasryhmän kanssa on paljon vaihtelevalla tempolla olevaa palveluohjausta, mistä johtuen palveluosaamisen tuntemus ohjaajalla on suureksi eduksi. Avun tarve vaihtelee asunnottomuudesta puhelimen saldon hankintaan. Retkille lähdettäessä on hyvä olla kaksi ohjaajaa ja jos avointa olohuonetta haluaa pitää avoinna samaa aikaa, on sielläkin oltava työpari paikalla. Työturvallisuussyistä työtä tehdään aina pareittain. Lisäksi valmennuksen mahdollistamiseksi on myös oltava vähintään yksi valmentaja.
Olkkarin fyysisen tilan tavoitteena on luoda kävijöille paikka, joka näyttää ja tuntuu helpolta tulla. Onnistuakseen on hyvä huomioida tilan rakentaminen esimerkiksi tekstiileillä, väreillä ja tavaroiden sijoittelun avulla. Tilan on tarkoitus olla osallistava ja kodinomainen sekä kannustaa kävijöitä esimerkiksi kahvin keittoon myös muille kävijöille ja opettaa täten muiden huomioimista. Kävijöitä kannustetaan matalan kynnyksen työtehtäviin osallistamalla heitä mm. yhteisten tilojen viherkasvien kasteluun sekä keittiötilojen siivoamiseen. Tilojen ei ole tarkoitus olla henkilökunnan, vaan kaikkien yhteisiä ja jakaa vastuuta tilojen käyttäjien välillä niistä yhdessä huolehtimalla. Olkkarin fyysisen tilan tavoitteena on luoda kävijöille paikka, joka näyttää ja tuntuu helpolta tulla.
Viestinnän kannalta keskeinen edellytys on sopivuus kohderyhmälle. Monimutkainen kieli ja viestintä kanavilla, joita kohderyhmä ei seuraa, on tehotonta. Sosiaalisen median lisäksi toimintamallin eri osioista on ollut aina saatavilla pieniä, taskuun mahtuvia flaijereita, joissa on selkeästi olennaisin tieto Olkkarista ja tarjolla olevasta avusta, sekä toimintamallin yhteystiedot. Myös mainontaa voidaan ajatella matalan kynnyksen viestintänä: jos viestinnän kohteella ei ole puhelinta tai puheaikaa eikä hän ole palveluiden piirissä, hienoilla nettisivuilla ei tee mitään. Samaten mainostaminen väärässä fyysisessä paikassa menee kohderyhmältä ohi. Viestin ja mainoksen vieminen esimerkiksi jalkautuvan lähityön kautta suoraan mahdolliselle kävijälle tai valmennettavalle toimii parhaiten. Muita hyviä paikkoja fyysisten mainosten ja esitteiden kiinnittämiselle ovat bussipysäkit, puistot, sekä pienet huonompimaineisten kaupunginosien ostoskeskukset ja päivittäistavarakaupat. Päihdeasuntolat ja Vinkki-toiminta ovat myös hyviä paikkoja toimintamallin viestin eteenpäin viemiseksi. Viestinnässä olennaista on myös olla aktiivisesti yhteydessä ammattilaisten muodostamiin verkostoihin, jotta niistä osataan ohjata kävijöitä toimintamallia toteuttavan tahon pariin.
Olennaista on huomioida myös valmentajan oma turvallisuus työskennellessä yksin. Koska valmennusta voidaan tehdä myös muualla kuin valmennuksen omissa tiloissa on hyvä huomioida turvallisuustekijöitä kulloisessakin työskentely-ympäristössä. Tarvittaessa kannattaa esimerkiksi ennen kotikäynnille lähtemistä sopia tilanteen niin vaatiessa turvapuhelun soittamisesta kollegan tai esihenkilön kanssa, jos ei voida etukäteen olla täysin varmoja tapaamisen turvallisesta toteutumisesta. Myös viestityksestä tapaamisen jälkeen on hyvä sopia etukäteen.
Toimintamallin pilotoinnin aikana valmentajalla oli menetelmäosaamista luontolähtöisistä menetelmistä, koska hankkeessa oli tärkeänä osana luonto- ja eläinlähtöisten menetelmien käyttö. Yksilöllisen valmentamisen mallin käyttöönotto ei kuitenkaan vaadi luontolähtöisten menetelmien osaamista, vaan myös muunlainen menetelmäosaaminen on hyvä työkalu mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa työskennellessä. Luontolähtöisten menetelmien käyttö osana valmennusta mahdollistaa sen, että valmennus ei välttämättä tarvitse toteutuakseen toimistomaista sisätilaa, vaan valmennusta voi toteuttaa myös luonnossa, jolloin alkuun pääsee hyvin matalalla kynnyksellä. Yksilöllisen valmentamisen osion käyttöönottoa harkittaessa tulee huomioida, että valmentajalla tulisi olla osaamista ja kokemusta mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa työskentelystä. Ilman kompetenssia asiakkaiden kanssa toimimisesta on yksilöllisen valmentamisen mallin käyttöönotto hankalaa. Mielenterveys- ja päihdeosaamisen lisäksi valmentajalla olisi hyvä olla ymmärrystä myös neurokirjon ihmisistä. Neurokirjon ihmisillä on kohonnut riski niin päihde, mielenterveyden kuin muille elämänhallinnan haasteille, joiden takia he ovat hankkeen kohderyhmässäkin yliedustettuna.
