Pilotissa kokeillun toimintamallin pohjalta varhaintyön tehostamiseksi ehdotetaan ratkaisua, jossa nuorten mielenterveysvastaanoton sairaanhoitajat jalkautuvat työskentelemään alueen kouluille vastaanotolle painottuvan työskentelyn lisäksi. Ehdotuksessa alueen koulut jaetaan sairaanhoitajille siten, että jokaiselle koululle nimetään kaksi sairaanhoitajaa, ns. työpari (työpari = 2 sairaanhoitajaa per 4 koulua).
Yksi sairaanhoitaja käy kahdella eri koululla viikossa ja näin ollen jokaisella koululla kävisi sairaanhoitaja yhtenä päivänä viikossa. Jokaiselle koululle nimetty työpari mahdollistaa työparityöskentelyn nuoren ja vanhemman kanssa sekä mahdollistaa työntekijöiden keskinäisen vertaistuen ja ilmiöiden yhteisen havainnoinnin. Työviikon muut työpäivät on mahdollista käyttää tavanomaiseen vastaanottotyöhön vastaanotolla.
Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.
Pilotti vastaa Etelä-Savon hyvinvointialueen strategiassa esiin nostettuun laadulliseen tavoitteeseen sujuvista ja oikea-aikaisista palveluista sekä ennaltaehkäivien ja ihmistä lähellä olevien palveluiden kehittämisestä.
Kehitystyön lähtökohtana oli tarve selkiyttää nuorten mielenterveysvastaanotolla (Välkkärissä) käytössä ollutta varhaintyömallia. Varhaintyön tavoitteena on päästä ajoissa tarttumaan nuoresta heränneeseen huoleen psyykkisen oireilun pahenemisen ja pitkittymisen estämiseksi. Tavoitteena on ollut myös varhainen puuttuminen nuoren päihteiden käyttöön. Varhaintyömallin tehokkaassa käytössä oli kuitenkin ilmennyt haasteita; käytännössä oli saatu kokemuksia siitä, että koulujen henkilöstö ei aina osannut kutsua mielenterveysvastaanoton työntekijöitä nuoren ympärille kasattuihin moniammatillisiin tiimeihin eikä puolestaan mielenterveysvastaanoton työntekijöillä ollut riittävästi aikaa palvelun tarjoamiseen ja siitä tiedottamiseen. Myös yhteistyössä opiskeluhuollon työntekijöiden kanssa oli ilmennyt samankaltaisia haasteita. Työntekijöiden vaihtuvuus sekä koronapandemia ovat myös osaltaan olleet asiaan vaikuttamassa. Näistä lähtökohdista käsin tarvittiin varhaintyön ns. päivittämistä ja selkiyttämistä.
Pilotin välitöntä kohderyhmää ovat yläkouluikäiset, 13-17-vuotiaat nuoret neljällä eri yläkoululla. Välillisenä kohderyhmänä voidaan pitää myös muita toimijoita näillä kouluilla (koulun henkilökunta, opiskeluhuollon henkilökunta).
Pilottiin mukaan valittiin kaksi suurempaa yläkoulua ja kaksi pienempää yläkoulua. Yksi kouluista on ns. keskustakoulu ja muut koulut sijaitsevat taajamissa.
Pilottiin valikoitiin koulut, jotka nuorten mielenterveysvastaanoton kokemusten ja havaintojen perusteella voisivat pilotista eniten hyötyä. Mukaan valikoiduilla kouluilla oli havaittu useammalla nuorella oireilua, mutta nuorilla oli haasteita sitoutua Välkkärin tapaamisiin. Kauempana sijaitsevien koulujen nuorilla oli lisäksi haasteita kulkea vastaanotolle ja etävastaantotot eivät riittävällä tavalla nuorten tarpeisiin kyenneet vastaamaan. Havaintojen mukaan kouluilla oli kaveriporukoita, joissa useammalla nuorella oli kontakti nuorten mielenterveysvastaanottoon. Myös havaintoja koulukiusaamisesta sekä muista negatiivisista ilmiöistä (päihteiden käyttö, näpistely) oli pilottikoulujen osalta tehty.
Pilotin pääasiallisena tavoitteena on varhaintyön selkiyttäminen ja juurruttaminen kouluille. Tavoitteena on lisäksi yhteistyön edistäminen nuoren kanssa työskentelevien verkostojen kesken (nuorten mielenterveysvastaanotto, opiskeluhuolto ja muut toimijat) ja tätä kautta tavoitteena on tarjota nuorille varhaisempaa tukea päihde- ja mielenterveyshaasteissa.
Koulupsyykkarin tapaamisista sovittiin kerättäväksi anonyymeja seurantatietoja:
Tapaamisten lisäksi seurantatietoja sovittiin kerättävän koulupsyykkarille osoitettujen konsultaatioiden (opettajien konsultaatiot, huoltajien konsultaatiot) määrästä. Seurantatiedot kerätään kouluittain.
Pilotin aikana kerättiin myös pilottikoulujen opettajien kokemuksia koulupsyykkaritoiminnan hyödyllisyydestä oppilaan varhaisemman auttamisen näkökulmasta käsin.
Toimintamallin juurruttaminen ja käyttöönotto edellyttää yhteistyötä alueen sivistystoimen ja koulujen kanssa erityisesti tilakysymyksissä. Sairaanhoitajien jalkautuminen kouluille edellyttää työtilaa kouluilta päiväksi viikossa.
Toimintamallin käyttöönotto edellyttää mielenterveysvastaanoton työntekijöiltä jossain määrin uudenlaista työotetta sekä mahdollisesti aikaisempaa liikkuvampaa työskentelyä. Oman auton käyttö ja tästä syntyvät matkakulut tulee huomioida. Juurtumisen varmistamiseksi varsinkin alkuvaiheessa tulee huomioida koulujen sekä yhteistyökumppaneina opiskeluhuollon toimijoiden säännöllinen tiedottaminen ja yhteinen keskustelu toimintamallista.
Pilotissa kokeillun toimintamallin pohjalta varhaintyön tehostamiseksi ehdotetaan ratkaisua, jossa nuorten mielenterveysvastaanoton sairaanhoitajat jalkautuvat työskentelemään alueen kouluille vastaanotolle painottuvan työskentelyn lisäksi. Ehdotuksessa alueen koulut jaetaan sairaanhoitajille siten, että jokaiselle koululle nimetään kaksi sairaanhoitajaa, ns. työpari (työpari = 2 sairaanhoitajaa per 4 koulua).
Yksi sairaanhoitaja käy kahdella eri koululla viikossa ja näin ollen jokaisella koululla kävisi sairaanhoitaja yhtenä päivänä viikossa. Jokaiselle koululle nimetty työpari mahdollistaa työparityöskentelyn nuoren ja vanhemman kanssa sekä mahdollistaa työntekijöiden keskinäisen vertaistuen ja ilmiöiden yhteisen havainnoinnin. Työviikon muut työpäivät on mahdollista käyttää tavanomaiseen vastaanottotyöhön vastaanotolla.
Pilotissa saatujen kokemusten perusteella toimintamallin vahvuuksina, hyötyinä ja mahdollisuuksina nähdään seuraavat asiat:
Nuorten ja perheiden näkökulmasta:
Koulujen henkilökunnan ja kouluyhteistyön näkökulmasta:
Opiskeluhuollon kanssa tehtävän yhteistyön näkökulmasta:
Opiskeluhuollon käytänteet ovat tulleet tutummiksi ja nopeammin tietoon nuorten mielenterveysvastaanoton työryhmälle, kun työskennellään tiiviimmin yhdessä kouluilla.