Malli erityislapsen vanhemman hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseksi. Mun elämä -valmennus on toimintaa erityislasten vanhempien yksinäisyyden vähentämisen, osallisuuden tukemisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Toimintamallin nimi
Mun elämä -valmennus erityislasten vanhemmille
Toimintamallin lyhyt kuvaus

Malli erityislapsen vanhemman hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseksi. Mun elämä -valmennus on toimintaa erityislasten vanhempien yksinäisyyden vähentämisen, osallisuuden tukemisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Toteutuspaikka
Oulun seudun omaishoitajat ry, Minun näköinen elämä -hanke, Oulun kaupungin alue
Paikkakunta, maakunta tai hyvinvointialue
Oulu
Toimintamallin rahoittaja
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)
Terveyden edistämisen määräraha
Toimintamallin kokonaisuus

Luotu

5.10.2023

Viimeksi muokattu

24.9.2025
Ratkaisun perusidea

Mun elämä -valmennus on erityislasten vanhemmille tarkoitettua toimintaa, jonka avulla vähennetään yksinäisyyttä, tuetaan osallisuutta ja ehkäistään syrjäytymistä. Valmennuksen avulla vanhemmat ymmärtävät osallisuuden merkityksen omaan hyvinvointiinsa, ja osaavat rakentaa itsensä näköistä elämää omien tarpeidensa mukaan. 

Valmennus koostuu ryhmä- ja yksilövalmennuksen yhdistelmästä tai pelkästä yksilöllisestä tuesta. Se sisältää itsetunnon vahvistamista, omien tarpeiden tunnistamista ja niiden täyttämiseen rohkaisua. Valmennus tuo vanhemmille keinoja vahvistaa omaa hyvinvointia, elämänlaatua ja voimavaroja. 

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Mun elämä valmennus on tarkoitettu erityislasten ja -nuorten vanhemmille, jotka haluavat vahvistaa omaa hyvinvointiaan, osallisuuttaan ja voimavarojaan. Erityislapsella tarkoitetaan tässä oppaassa ja valmennuksessa 0-18 -vuotiasta lasta tai nuorta, joka vanhemman kokemuksen mukaan tarvitsee tavanomaista enemmän tukea, huolenpitoa tai hoivaa. Erityislapsen vanhemmuudesta puhutaan, oli lapsella sitten virallista diagnoosia tai ei. Vanhemman oma kokemus lapsen tuen tarpeista riittää. 

Usein erityislapsiperhearki vaatii vanhemmalta tavallista enemmän voimavaroja ja organisointia, sekä sitoo lapsen hoivaan ja huolenpitoon. Lapsen diagnoosin saaminen voi kestää, ja sen saatuaan vanhempi voi kokea epäuskoa sekä monenlaisia muita ristiriitaisia tunteita lapsensa tilanteeseen liittyen. Myös palvelujen sirpaleisuus ja niiden etsiminen voi kuormittaa vanhempaa. 

Erityislasten vanhemmilla on usein arjessa monia eri rooleja. Vanhempi on monesti yhtä aikaa huolenpitäjä, isä tai äiti, kasvattaja, opettaja ja hoitaja. Tämä voi aiheuttaa rooliristiriitoja ja kuormitusta vanhemmalle. Omien tarpeiden hukkuminen taustalle on myös tyypillistä vanhemmille. Erityislasten vanhemmat voivat olla todella uupuneita ja yksinäisiä. Työn ja harrastusten puute voi tuoda tunnetta osattomuudesta ja madaltaa itsetuntoa. Mun elämä -valmennuksen avulla vanhemmat ymmärtävät, etteivät ole yksin tilanteensa kanssa eikä siitä tarvitse kokea häpeää. Heillä on oikeus täyttää myös omia tarpeitaan, ja nauttia elämästä. 

Mun elämä -valmennus on kokonaisuus, jossa käsitellään laajasti omia toiveita ja tarpeita, arkea, elämänhallintaa, perheen tilannetta sekä tuetaan oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Valmennuksen avulla vanhempi osaa tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan, sekä syitä tunteiden taustalla. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen edesauttavat omien ajatusten jäsentämistä sekä haasteiden ratkomista, ja sitä kautta edistävät oman näköisen, paremman elämän rakentamista. 

Uusia Polkuja työhön ja elämään -hanke toteutti syksyllä 2021 valtakunnallisen kyselyn erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille ansiotyön, vanhemmuuden ja erityislapsiperheen arjen yhteensovittamisen haasteista ja mahdollisuuksista. Kyselyyn vastasi yli tuhat erityislapsen vanhempaa ympäri Suomen. Raportti ”Mahdollisuus olla jotain muutakin kuin vanhempi – Vanhempien kokemuksia erityislapsen vanhemmuuden, arjen ja työelämän yhteensovittamisesta”, kertoo kyselyn tuloksista erityislasten vanhempien omien kokemusten kautta. Raportin tarkoituksena on tuoda esille erityislasten vanhempien tarve ja halu yhteensovittaa työ- ja perhe-elämä, sekä haasteet ja mahdollisuudet, joita siihen liittyy. Mun Polku -valmennus rakennettiin vanhempien kokemusten ja mielipiteiden pohjalta, ja Mun Elämä -valmennus on jatkumoa tälle. Valmennuksen sisältö on muokattu pilotoinnin aikana tehtyjen havaintojen ja vanhempien palautteiden perusteella. 

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Mun elämä -valmennuksen Ohjaajan oppaassa on kuvattu valmennuksen toteutus ja siihen tarvittavat resurssit. Oppaan voi ladata Innokylästä. Lisäksi Oulun seudun omaishoitajat ry:ltä pyytämällä saa käyttöönsä valmennuksen muun materiaalin hyödynnettäväksi: 

Ohjaajan muistiinpanot

  • Tiivistelmä ryhmätapaamisten sisällöstä, tavoitteista ja aikatauluista
  • Tarvikelistat

Ohjaajan käsikirja

  • Ryhmätapaamisten sisältö tarkemmin avattuna

Harjoitukset

  • Ryhmässä tarvittavat harjoitukset
  • Yksilövalmennuksessa ja yksilöllisessä tuessa tarvittavat harjoitukset
  • Luontokortit

Ryhmävalmennuksen diaesitykset

Mallit

  • Mainosmalli
  • Haastattelurunko
  • Alku- ja loppukartoitus
  • Palautekysely

Mun elämä -valmennuksessa olisi hyvä olla kaksi ohjaajaa, joilla tulisi olla kokemusta ryhmän ohjaamisesta, ymmärrystä erityislasten vanhemmuudesta ja erityislapsiperheiden arjesta. Valmennuksen aiheet ja niistä esiin nousevat tunteet ja ajatukset voivat olla kipeitä ja arkoja, ja siksi ohjaajalta tarvitaan luottamuksellisen ilmapiirin luomista, myötätuntoa ja rohkeutta puhua tunteista sekä kykyä nähdä ihminen kokonaisuutena. Omaishoitajuudesta ja siihen liittyvistä tukipalveluista tulisi ohjaajilla olla myös tietoa.

Mun elämä -valmennus toteutetaan ryhmä- ja yksilötapaamisten yhdistelmänä sekä pelkkänä yksilöllisenä tukena. Ryhmät ovat suljettuja pienryhmiä, eli mukaan ei tule uusia osallistujia kesken valmennuksen. Suositeltu osallistujamäärä on noin 10-12 vanhempaa.

Valmennuksen suunnittelu ja markkinointi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, kuukausia ennen toteutusta. Pilottivaiheessa valmennus toteutettiin kaksi kertaa vuodessa. 

Valmennusta varten tarvitaan ryhmätila, jossa voidaan kokoontua säännöllisissä tapaamisissa. Yksilövalmennusta ja yksilöllistä tukea varten tarvitaan myös tila, jossa vanhempia voidaan tavata.

Valmennuksessa on tarkoitus hyödyntää asiantuntijavierailijoita sekä kokemusasiantuntijoita mahdollisuuksien mukaan.

Valmennuksen kustannukset voivat vaihdella paljonkin. Ohjaajien palkat ja tilat ovat suurimmat kuluerät. Valmennuksessa tarvittavat askartelumateriaalit ja tulosteet saa pikkurahalla.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Suosittelemme ohjaajia käymään jo valmennusta suunniteltaessa Huomaa vanhempi -koulutuksen. Koulutus sisältää laajasti tietoa erityislapsen vanhemmuudesta, yksinäisyydestä, osallisuudesta ja syrjäytymisestä. Koulutuksen avulla opit ohjaamaan erityislasten vanhempia heidän omia voimavarojaan tukevien palveluiden pariin, ja saat puheeksi ottamisen avuksi vanhemman itsearviointikyselyn. Lisäksi saat tietoa ja näkökulmia vanhempien osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tunnin mittaisen verkkokoulutuksen löydät Oulun seudun omaishoitajat ry:n nettisivuilta.

Lisäksi suosittelemme tutustumaan Mahdollisuus olla jotain muutakin kuin vanhempi -raporttiin, joka kertoo erityislasten vanhempien haasteista ja mahdollisuuksista työn ja vanhemmuuden yhteensovittamiseen heidän omalla äänellään. Löydät raportin Oulun seudun omaishoitajat ry:n nettisivuilta.

Mun elämä -valmennuksessa olisi hyvä olla kaksi ohjaajaa. Tällöin heillä on mahdollisuus keskustella ajatuksista, tuntemuksista ja ideoista tapaamisten jälkeen, ja jakaa asiakkaiden yksilöohjaus keskenään. 

Valmennuksen ohjaajilla tulisi olla kokemusta ryhmän ohjaamisesta. Heillä tulisi olla ymmärrystä erityislasten vanhemmuudesta, erityislapsiperheiden arjesta sekä osallisuuden ja yksinäisyyden teemoista. Valmennuksen aiheet ja niistä esiin nousevat tunteet ja ajatukset voivat olla kipeitä ja arkoja, ja siksi ohjaajalta tarvitaan luottamuksellisen ilmapiirin luomista, myötätuntoa ja rohkeutta puhua tunteista sekä kykyä nähdä ihminen kokonaisuutena. Myös omaishoitajuudesta ja siihen liittyvistä tukipalveluista ohjaajilla tulisi olla tietoa. Ryhmässä käsiteltäviä asioita on paljon, joten ryhmätapaamisten aikataulutus on erityisen tärkeää. Ohjaajan tulee tarvittaessa keskeyttää keskustelu lempeästi, jotta jokainen ehtii käyttää puheenvuoronsa, ja kaikki asiat ehditään käsitellä, mutta jokainen osallistuja kokee silti saaneensa kertoa ajatuksensa ääneen ja tulleensa kuulluksi. 

Osallistujia on hyvä muistuttaa välillä siitä, että ryhmässä jokainen saa kertoa juuri sen verran kuin haluaa. Kaikkea ei tarvitse kertoa ja saa olla myös hiljaa. Keskustelutilanteissa on hyvä kysyä herätteleviä, avoimia kysymyksiä, jotka kannustavat pohtimaan. 

“Maija toi esille tällaisen asian, onko muilla samankaltaisia kokemuksia?” 

“Kiitos kun kerroit tästä ajatuksestasi, millaisia tunteita se sinussa herättää?”

“Mainitsit tästä asiasta, haluaisitko kertoa siitä lisää?”

Joskus on myös tarpeellista palauttaa osallistujia tässä ja nyt -hetkeen, varsinaisen asian äärelle. Älä pelkää keskeyttää keskusteluja lempeästi. 

Erilaisilla keskustelukierroksilla, esimerkiksi Minkä ajatuksen otat mukaasi tältä kerralta -kierroksella, ohjaaja antaa osallistujille puheenvuorot, ja kiittää jokaista vastauksestaan. 

Yksilövalmennuksessa ja yksilöllisessä tuessa käy joskus niin, että vanhemmalla on selkeä toive, mitä käsitellään, mutta heti seuraavalla tapaamisella tarve on muuttunut. Hänellä on tullut oivalluksia joko ryhmävalmennuksen tai harjoitusten kautta, ja hän on ymmärtänyt esimerkiksi kaipaavansa työelämään, ja tarvitsevansa tukea työllistymiseen ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. On hyvä kertoa vanhemmille ensimmäisellä tapaamisella, että aihetta voidaan vaihtaa, mutta että heidän kannattaisi kertoa siitä ennen seuraavaa yksilötapaamista, jotta ohjaajana ehdit valmistautua eri aiheen käsittelyyn ja ottaa mukaasi sen mukaiset harjoitukset.