Mun elämä -valmennus erityislasten vanhemmille
Malli erityislapsen vanhemman hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseksi. Mun elämä -valmennus on toimintaa erityislasten vanhempien yksinäisyyden vähentämisen, osallisuuden tukemisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Toimintamallin nimi
Malli erityislapsen vanhemman hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseksi. Mun elämä -valmennus on toimintaa erityislasten vanhempien yksinäisyyden vähentämisen, osallisuuden tukemisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.
Mun elämä -valmennus on erityislasten vanhemmille tarkoitettua toimintaa, jonka avulla vähennetään yksinäisyyttä, tuetaan osallisuutta ja ehkäistään syrjäytymistä. Valmennuksen avulla vanhemmat ymmärtävät osallisuuden merkityksen omaan hyvinvointiinsa, ja osaavat rakentaa itsensä näköistä elämää omien tarpeidensa mukaan.
Valmennus koostuu ryhmä- ja yksilövalmennuksen yhdistelmästä tai pelkästä yksilöllisestä tuesta. Se sisältää itsetunnon vahvistamista, omien tarpeiden tunnistamista ja niiden täyttämiseen rohkaisua. Valmennus tuo vanhemmille keinoja vahvistaa omaa hyvinvointia, elämänlaatua ja voimavaroja.
Erityislapsiperhearki vaatii usein vanhemmalta tavallista enemmän voimavaroja ja organisointia, sekä sitoo lapsen hoivaan ja huolenpitoon. Vanhempi voi kuormittua, ja hänen omat voimavarat vähentyä, kun omista tarpeista huolehtiminen jää lapsesta huolehtimisen taustalle. Erityislasten vanhempien ei ole välttämättä helppoa pyytää ja hakea apua sekä tukea itselleen, omien voimavarojensa kasvattamiseen tai ylläpitämiseen.
Lapsen diagnoosin saaminen voi kestää, ja sen saatuaan vanhempi voi kokea epäuskoa sekä monenlaisia muita ristiriitaisia tunteita lapsensa tilanteeseen liittyen. Myös palvelujen sirpaleisuus ja niiden etsiminen voi kuormittaa vanhempaa. Erityislasten vanhemmilla on usein arjessa monia eri rooleja. Vanhempi on monesti yhtä aikaa sekä huolenpitäjä, isä tai äiti, kasvattaja, opettaja että hoitaja. Tämä voi aiheuttaa rooliristiriitoja ja kuormitusta vanhemmalle. Omien tarpeiden hukkuminen taustalle on myös tyypillistä vanhemmille. Erityislapsen vanhemmuus on riskitekijä vanhemman uupumukselle.
Pitkittyneellä yksinäisyydellä voi olla vanhemman hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta kauaskantoisia seurauksia. Tutkimukset osoittavat pitkään jatkuneen yksinäisyyden voivan nostaa riskiä sairastua esimerkiksi masennukseen. Useiden tutkimusten mukaan erityislasten vanhemmilla on enemmän masennusta ja masennuksen oireita, kuin vanhemmilla, joiden lapsilla ei ole erityistarpeita. Masennuksen ja ahdistuksen hoito ei silti poista yksinäisyyttä, mutta yksinäisyyden hoito voi helpottaa masennusta ja ahdistusta. Yksinäisyys onkin todellinen terveysuhka vanhemman hyvinvoinnille. Ehkäisemällä ja lievittämällä vanhempien yksinäisyyttä voidaan edistää hyvinvointia, mutta samalla myös purkaa ja ennaltaehkäistä ylisukupolvisia haavoittuvuuden polkuja.
Monella erityislapsen vanhemmalla on heikko osallisuuden kokemus, sillä oma arki ja elämä voi olla kaventunut ja supistunut. Osattomuus ja heikko osallisuuden kokemus voivat lamauttaa, ja vanhemmasta saattaa tuntua ulkopuoliselta. Jotta voimme edistää yhteiskunnassa yhdenvertaisuutta, meidän on tärkeä tunnistaa myös erityislasten vanhemmat kohderyhmänä ja ymmärtää heidän tarpeet. Osallisuutta lisäävillä toiminnoilla voidaan vahvistaa vanhemman osallisuuden kokemusta. Osallisuuden avulla tavoitellaan muun muassa hyvinvointierojen kaventumista, yksinäisyyden lieventymistä ja yhteisöllisyyttä. Osallisuutta edistetään, jotta näihin tavoitteisiin päästäisiin, ja eriarvoisuus, köyhyys ja syrjäytyminen vähenisivät yhteiskunnassa.
Monet vanhemmat haluaisivat pysyä työelämässä, joka lisäisi heidän hyvinvointiaan, pitäisi yllä ammattitaitoa ja olisi tärkeää myös perheen taloudellisen tilanteen näkökulmasta. Omaishoitajien pysyminen työelämässä on tärkeää myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Vanhempi voi kuitenkin joutua jättäytymään kokonaan pois työelämästä työelämän joustojen puutteen vuoksi. Tällöin vanhempi voi kokea jääneensä yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle. Ulkopuolelle jääminen puolestaan aiheuttaa sosiaalista syrjäytymistä ja lapsiperheköyhyyttä, lisää eriarvoisuutta sekä altistaa sen periytymiselle ylisukupolvisesti. Jos vanhemman syrjäytymiseen ei puututa ajoissa, on vaarana, että kevyempien tukimuotojen sijasta tarvitaan raskaampia palveluita, jotka ovat myös taloudellisesti kalliimpia.
Mun elämä valmennus on tarkoitettu erityislasten ja -nuorten vanhemmille, jotka haluavat vahvistaa omaa hyvinvointiaan, osallisuuttaan ja voimavarojaan. Erityislapsella tarkoitetaan tässä oppaassa ja valmennuksessa 0-18 -vuotiasta lasta tai nuorta, joka vanhemman kokemuksen mukaan tarvitsee tavanomaista enemmän tukea, huolenpitoa tai hoivaa. Erityislapsen vanhemmuudesta puhutaan, oli lapsella sitten virallista diagnoosia tai ei. Vanhemman oma kokemus lapsen tuen tarpeista riittää.
Usein erityislapsiperhearki vaatii vanhemmalta tavallista enemmän voimavaroja ja organisointia, sekä sitoo lapsen hoivaan ja huolenpitoon. Lapsen diagnoosin saaminen voi kestää, ja sen saatuaan vanhempi voi kokea epäuskoa sekä monenlaisia muita ristiriitaisia tunteita lapsensa tilanteeseen liittyen. Myös palvelujen sirpaleisuus ja niiden etsiminen voi kuormittaa vanhempaa.
Erityislasten vanhemmilla on usein arjessa monia eri rooleja. Vanhempi on monesti yhtä aikaa huolenpitäjä, isä tai äiti, kasvattaja, opettaja ja hoitaja. Tämä voi aiheuttaa rooliristiriitoja ja kuormitusta vanhemmalle. Omien tarpeiden hukkuminen taustalle on myös tyypillistä vanhemmille. Erityislasten vanhemmat voivat olla todella uupuneita ja yksinäisiä. Työn ja harrastusten puute voi tuoda tunnetta osattomuudesta ja madaltaa itsetuntoa. Mun elämä -valmennuksen avulla vanhemmat ymmärtävät, etteivät ole yksin tilanteensa kanssa eikä siitä tarvitse kokea häpeää. Heillä on oikeus täyttää myös omia tarpeitaan, ja nauttia elämästä.
Mun elämä -valmennus on kokonaisuus, jossa käsitellään laajasti omia toiveita ja tarpeita, arkea, elämänhallintaa, perheen tilannetta sekä tuetaan oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Valmennuksen avulla vanhempi osaa tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan, sekä syitä tunteiden taustalla. Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen edesauttavat omien ajatusten jäsentämistä sekä haasteiden ratkomista, ja sitä kautta edistävät oman näköisen, paremman elämän rakentamista.
Uusia Polkuja työhön ja elämään -hanke toteutti syksyllä 2021 valtakunnallisen kyselyn erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille ansiotyön, vanhemmuuden ja erityislapsiperheen arjen yhteensovittamisen haasteista ja mahdollisuuksista. Kyselyyn vastasi yli tuhat erityislapsen vanhempaa ympäri Suomen. Raportti ”Mahdollisuus olla jotain muutakin kuin vanhempi – Vanhempien kokemuksia erityislapsen vanhemmuuden, arjen ja työelämän yhteensovittamisesta”, kertoo kyselyn tuloksista erityislasten vanhempien omien kokemusten kautta. Raportin tarkoituksena on tuoda esille erityislasten vanhempien tarve ja halu yhteensovittaa työ- ja perhe-elämä, sekä haasteet ja mahdollisuudet, joita siihen liittyy. Mun Polku -valmennus rakennettiin vanhempien kokemusten ja mielipiteiden pohjalta, ja Mun Elämä -valmennus on jatkumoa tälle. Valmennuksen sisältö on muokattu pilotoinnin aikana tehtyjen havaintojen ja vanhempien palautteiden perusteella.
Mun elämä -valmennuksen Ohjaajan oppaassa on kuvattu valmennuksen toteutus ja siihen tarvittavat resurssit. Oppaan voi ladata Innokylästä. Lisäksi Oulun seudun omaishoitajat ry:ltä pyytämällä saa käyttöönsä valmennuksen muun materiaalin hyödynnettäväksi:
Ohjaajan muistiinpanot
- Tiivistelmä ryhmätapaamisten sisällöstä, tavoitteista ja aikatauluista
- Tarvikelistat
Ohjaajan käsikirja
- Ryhmätapaamisten sisältö tarkemmin avattuna
Harjoitukset
- Ryhmässä tarvittavat harjoitukset
- Yksilövalmennuksessa ja yksilöllisessä tuessa tarvittavat harjoitukset
- Luontokortit
Ryhmävalmennuksen diaesitykset
Mallit
- Mainosmalli
- Haastattelurunko
- Alku- ja loppukartoitus
- Palautekysely
Mun elämä -valmennuksessa olisi hyvä olla kaksi ohjaajaa, joilla tulisi olla kokemusta ryhmän ohjaamisesta, ymmärrystä erityislasten vanhemmuudesta ja erityislapsiperheiden arjesta. Valmennuksen aiheet ja niistä esiin nousevat tunteet ja ajatukset voivat olla kipeitä ja arkoja, ja siksi ohjaajalta tarvitaan luottamuksellisen ilmapiirin luomista, myötätuntoa ja rohkeutta puhua tunteista sekä kykyä nähdä ihminen kokonaisuutena. Omaishoitajuudesta ja siihen liittyvistä tukipalveluista tulisi ohjaajilla olla myös tietoa.
Mun elämä -valmennus toteutetaan ryhmä- ja yksilötapaamisten yhdistelmänä sekä pelkkänä yksilöllisenä tukena. Ryhmät ovat suljettuja pienryhmiä, eli mukaan ei tule uusia osallistujia kesken valmennuksen. Suositeltu osallistujamäärä on noin 10-12 vanhempaa.
Valmennuksen suunnittelu ja markkinointi kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, kuukausia ennen toteutusta. Pilottivaiheessa valmennus toteutettiin kaksi kertaa vuodessa.
Valmennusta varten tarvitaan ryhmätila, jossa voidaan kokoontua säännöllisissä tapaamisissa. Yksilövalmennusta ja yksilöllistä tukea varten tarvitaan myös tila, jossa vanhempia voidaan tavata.
Valmennuksessa on tarkoitus hyödyntää asiantuntijavierailijoita sekä kokemusasiantuntijoita mahdollisuuksien mukaan.
Valmennuksen kustannukset voivat vaihdella paljonkin. Ohjaajien palkat ja tilat ovat suurimmat kuluerät. Valmennuksessa tarvittavat askartelumateriaalit ja tulosteet saa pikkurahalla.
Mun elämä -valmennusmalli tarjoaa toimivan työkalun erityislasten vanhempien yksinäisyyden vähentämiseksi ja osallisuuden tukemiseksi. Sen avulla vanhemmat ymmärtävät osallisuuden merkityksen omaan hyvinvointiinsa, ja osaavat rakentaa itsensä näköistä elämää omien tarpeidensa mukaan.
Mun elämä -valmennuksen tuloksia arvioidaan alku- ja loppukartoitusten avulla. Jokainen osallistuja täyttää valmennuksen aluksi ja päätteeksi kartoituslomakkeen, joita voidaan verrata keskenään valmennuksen päätyttyä. Kartoituksissa on samat kysymykset muun muassa yksinäisyydestä, osallisuudesta, elämänhallinnasta sekä voimavaroista. Vertailun avulla voidaan nähdä, ovatko osallistujat pystyneet valmennuksen avulla tekemään tai aloittamaan jonkinlaisia muutoksia elämässään, jotta he voisivat paremmin, ja onko heidän hyvinvoinnissaan jo tapahtunut muutoksia. Loppukartoituksessa on lisäksi kysymykset omasta kokemuksesta valmennuksen tuloksista.
Tuloksia arvioidessa on hyvä huomioida, että esimerkiksi isommat muutokset osallistujan tai perheen elämässä voivat vaikuttaa vastauksiin. Valmennus toimii usein myös herättelevänä ja alkuun ohjaavana tukena, jolloin varsinaiset muutokset voivat toteutua vasta myöhemmässä vaiheessa elämää.
Pilottivaiheessa valmennukseen osallistuneiden loppukartoitusten tuloksena oli, että osallistujat kokevat heidän yksinäisyytensä vähentyneen, osallisuuden vahvistuneen, mielen hyvinvoinnin lisääntyneen sekä riskin syrjäytyä pienentyneen valmennukseen osallistumalla.
Osallistujilta pyydetään myös kirjallista palautetta valmennuksesta, ja näitä palautteita on hyvä hyödyntää seuraavaa valmennusta suunnitellessa ja toteuttaessa. Palautteet olivat todella positiivisia, ja niistäkin näki, että osallistujat ovat hyötyneet valmennuksesta eri tavoin. Palautteen voisi tiivistää näin: Valmennus on yksilöllinen täsmävalmennus vertaistuella höystettynä.
Mun elämä -valmennuksen pilottivaiheessa saatiin mm. seuraavia palautteita tai oivalluksia:
Ryhmävalmennus
- “Tiedän että en ole yksin. Uskallan vaatia ja huolehtia tarpeistani paremmin. Rohkeutta ja sosiaalisuutta sain.”
- “(Parasta oli) tehtävät, mitkä tuntuivat joskus haasteellisilta, mutta laittoi ajattelemaan.”
- “Mielenkiintoinen tutkimusmatka osallistua tähän, elämyksellinen voimavaroja antava.”
- “Silmät avautuivat oman hyvinvoinnin seuraamiseen ja varsinkin keinoihin ja se että se ylipäänsä on mahdollista.”
- “(Parasta oli) tunnistaa omat vaikeutesi ja oppia suhtautumaan elämään optimistisesti.”
Yksilövalmennus
- “Sain rohkeutta ja varmuutta tehdä omia asioita ja ottaa omaa aikaa.”
- “Koen että voin helposti palata käsiteltyihin aiheisiin. Koen että voin jakaa aiheita toistenkin kanssa.”
- “Paljon malleja ja tukea tavoitteiden siirtämiseen käytännöksi ja tavaksi.”
- “(Parasta oli) yksilöllinen kohtaaminen, pyrkimys ja halu ymmärtää minun tilannettani ja siitä käsin valmennuksen ohjaaminen.”
Yksilöllinen tuki
- “Juuri minulle minun tarpeitani varten. Se oli jo hirveän voimaannuttavaa. Energiaa vieviä asioita sain tunnistettua ja niihin pelivälineitä, miten sellaisia poistaa elämästä.”
- “Koin itseni kuulluksi ja ymmärretyksi. Oikeasti keinoja itsetutkimiseen & arkeen.”
- “Harjoitustehtävät olivat sellaisia, että olen puhunut niistä myös lapsilleni ja lapseni ovat oppineet tehtävän kautta sanoittamaan paremmin omia tarpeitaan ja tunteitaan. Kanssakäyminen kotona on tasoittunut.”
- “Unelmat -osio oli etenkin hyvä nyt. Ja huomasi mitkä asiat on “helposti toteutettavia, saatavilla ja minkä eteen joutuu tehdä työtä.”
- “Sain hyvää palautetta työhakemuksen ja cv:n päivitykseen ja lisää voimia työnhakuun ja opiskelujen selvitykseen.”
Kansikuva
